Kesä tuli

Ihana kesä saapui viikko sitten ja oon nautiskellut siitä istumalla portailla lukemassa postia, nauttimalla iltaisin Hulin kanssa pyörälenkeistä ja kuopimalla puutarhassa kädet ruusunpiikeissä. :'D Allergia vaan veetuttaa, ja sen takia toivoisin yhtä sadepäivää, että ilma puhdistuisi.

Tällä hetkellä järisyttävintä minun ja Hugsin elämässä on viime viikolla aloitettu agilitykurssi. Kurssi kestää vaivaiset neljä kertaa, ja ollaan oltu jo kaksi kertaa. Ollaan harjoiteltu putkea, aitaa ja pussia. Huli on... no siis. Hulilla on tytöt mielessä. Ja silloin sinne mieleen ei mahdu mitään muuta. -_-' Huli kyllä nopeasti tajusi, miten putkeen ja pussiin mennään, mutta eipä se keskity muhun ollenkaan, haistelee vain joka neliösentin kentältä. Enimmäkseen se menee aidan yli ja putkesta vain, koska siitä pitää mennä, mutta vaikka kuinka herkulla palkitsisin tai kehuisin, ei se musta piittaa. :'D

Eilen väsytin sen käymällä Rinnemajalla, missä se sai noin puolituntia juosta. Ajattelin, että hellekin sitä väsyttäis ja olin ajoissa agipaikalla, että otan vielä sen kanssa vähän kontaktia ja keskittymisharjoituksia. HAH. Vaikka tungin herkkua sen nenään, se vain käänsi päätään ja halusi mennä haistelemaan muualle. Kokeilin kaikkia "Huli", "Täällä", "Katso", "Haloo", eikä mitään vaikutusta. :D Pikkusen turhautti???

Nooo, kyllä se sitten lopputunnista ehkä minuutin verran oli menossa mukana. Häntä heilui pussista tullessa, herkku kelpas ja äippääkin jopa katsottiin! Ja yritän nyt ajatella vain tätä positiivista minuttia, enkä esimerkiksi sitä, että se karkas katsomaan yhtä kivaa spanielikaveria pussista tultuaan, tai että se veti kuin norsu kentän laidalla...... Mutta enpä mä ajatellutkaan ruveta agia harrastamaan, kunhan nyt kokeillaan. :)

Islanninlammaskoira on muuten ihmisille aina ihmetys. Tuolla agiryhmässäkin molemmilla kerroilla ne on kyselleet tästä rodusta ja ihastelleet mm. Hulin nassua. Vetäjäkin kehui Hulia, siis ulkonäöllisesti. ;) Hänet tunnenkin ennestään, ja tiedän, että hänellä on ennemmin ollut harkinnassa issikka, mutta omistaa kai nykyään kaksi shelttiä. On kyllä tosi mukavia ihmisiä ja koiria taas tullut tavattua! Ihmettelen vain, kun kyseessä on agilityn alkeet, ja kaksi koirakkoa on harrastanut ennemmin agia. Niiden menokin on sen mukaista. :D

Tässä Hugsista "muutenvainkuvia" yhdeltä illalta. Hugsia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa joku posetus, mutta sain pari kivaakin kuvaa.

"No voi evvk, anna nyt vaan se herkku."

"Huli, katso!" - "Eiku mää haistelen ny..."

"Aim thö King!"

Melkein kolme viikkoa sitten

Käytiin 25.4. Suksenjärvellä, kun mulla oli etäpäivä koulusta (ai pitäiskö silloin tehdä koulutehtäviä??) ja Jarry oli talvilomalla. Suksenjärvi on siis tässä Teuvalla oleva lintubongareiden paratiisi, eli rehevöitynyt vanha järvi, josta ja johon pääsee melkein mistä vain metsäpolkuja ja -teitä pitkin. Oikein kiva paikka, varsinkin keskellä viikkoa, koska siellä harvoin on muita ihmisiä. Lähellä on myös "vapaa-aikakeskus" Parra, jossa on laskettelurinne yms. Tuli tässä mieleen, että paikka olis oikein kiva islantilaismiitille! :P

No mutta enivei, luulin, että siellä olis hirveesti jo lintuja, mutta kevätmuutto on ollutkin tänä vuonna myöhässä, joten nähtiin vain kurkia ja kauempaa pari joutsenta ja sorsalintuja. Kiva ilma kuitenkin oli, Hugsi sai juosta ja herkulliset makkaratkin paistettiin. Tässäpä kuvia.

Epätoivoinen yritys verrata mua ja Hulia suureen muurahaiskekoon...

Lintubongari lintutornissa kerjäämässä herkkuja...

Posetusta <3

Vauhtikuva :)

Kevään eka sammakko :)

Mun miähet <3

Luonnetestissä Tuusulassa

Lähdettiin eilen vähän yli 6 matkaan ja oltiinkin sitten ihan ajoissa testipaikalla. Siellä oli testiajat hieman myöhässäkin, joten ehdittiin hyvin lenkittääkin vielä Hulia. Jarru meni sitten hetkeksi nukkumaan autoon (nukuttiin yöllä varmaan 5 tuntia) ja mä menin katsomaan edellisten koirien testejä. Kyllä mua vähän jänskätti oma testi, mutta kun ehdin siinä nähdä kaksi koiraa ennen omaa vuoroa, ei enää oikeastaan jännittänytkään. Mietitytti vain, miten saan pidettyä pokkani. :D

Ensimmäisenä testattiin taistelutahtoa leikin muodossa, ja yllätyksekseni Huli lähti omaan tyyliinsä leikkiin mukaan. Olin ajatellut, ettei se tuossa tilanteessa välttämättä kiinnostu leikistä ollenkaan. Lyhyen leikin jälkeen oli se kelkka (video) ja siinä kyllä repeilin. :'D Mua niin huvitti kun tunsin vain, että Huli poukki hihnassa ja muka yritti haukkuakin. Koko testin aikanahan en siis saanut katsoa koiraani, enkä sanoa sille mitään ilman lupaa. Se olikin aika haasteellista! :D

Kelkan jälkeen oli sitten se ensimmäinen hyökkäys (video siitäkin) ja siinäkin lopuksi repesin,
kun uhkaava ihminen oli niin huippu. Otti roolinsa tosissaan! :D Kuten videosta näkyy, Huli ei tajunnut muutakuin viime sekunneilla, että tossa henkilössä on jotain outoa, ja sitä kannattais ehkä varoa...

No sitten annoin Hulin sille tuomarille, ja mun piti kauempaa kutsua Hulia mun luo. LUOTIN, että Huli TULEE kutsusta luokse. No tulihan se, mutta juoksi ohi ja äkkiä pissille. O_o Oli varmaan yleisössäkin hauskaa! :D

No sitten oli vuorossa säkki tai mikälie sadetakki olikaan. Koiran kanssa siis mentiin tuota maassa lojuvaa sadetakkia kohti kunnes se "hyökkäsi" sieltä yhtäkkiä päälle. Heti kun sadetakki nousi, piti kääntyä takaisin. Hulin reaktio oli mun mielestä aivan normaali säikähdys ja pieni murahdus. Häntäkin pysyi pystyssä. Sitten meidän piti kävellä siitä sadetakin ohi uudestaan ja mennä tynnyrin ohi, joka sitten tippui meidän takana. Tynnyri olikin Hulille varmaan kamalin juttu koko testissä. Kesti aika kauan, että saatiin se sitten haistelemaan tynnyriä. Huomatkaa videossa hieno kaatumiseni, kiitos Hulin. :D

Seuraavaksi mun piti mennä pimeään konttiin, jossa oli "labyrintti" ja Hulin piti löytää mut sieltä ilman apuja. En saanut sanoa mitään, ellei tuomari antanut lupaa, mutta Huli löysikin mut nopeasti ilman apuja. :) Höpsö vain ei tykännyt olla siellä kontissa, joten lähti heti takaisin ovelle päin.

Kontin jälkeen mun piti laittaa Huli seinään kiinni ja mennä itse pois näkyvistä. Sillä aikaa, kun olin poissa, Hulia uhkasi keppiä heilutteleva ihminen. En nähnyt tilannetta ja tottakai Jarrulla oli tässä vaiheessa muistikortti täynnä, joten sekään ei saanut sitä videolle. Ilmeisesti tilanne meni kuitenkin aika samalla tavalla kuin ensimmäisen uhkaavan ihmisen kanssa. Hännän heilutusta ja pientä epäröintiä ja ei minkäänlaista puolustushalua. :D

Öööh, en tiedä jääkö tästä välistä jotain pois, mutta muistaakseni sitten olikin jo paukkujen vuoro. Meidän piti kävellä Hulin kanssa kentän toiseen päähän kunnes saatiin lupa kääntyä. Huomasin siinä kävellessä, että Huli oli vähän stressissä ja pikkuisen pälyili taaksekin. Tynnyri sillä kai oli vieläkin mielessä. Takaisinpäin kävellessämme ammuttiin kerran, sitten piti pysähtyä ja ammuttiin vielä kaksi kertaa. Taaskaan en nähnyt Hulin reaktiota, kun en saanut sitä katsoa, mutta tuloksenahan sitten oli laukausaltis. Jarru sai videolle joko toisen tai kolmannen paukun, en ole varma kumman.

Pisteet menivät siis näin:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää puolustushalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausaltis -

Loppupisteet +86

En ymmärrä noista säännöistä mitään, mutta siis tulos on hylätty, koska terävyydestä, hermorakenteesta ja luoksepäästävyydestä pitäisi saada jokaisesta vähintään +1 ja laukauspelottomuudesta vähintään + (paukkuärtyisä). Huli sai siis noista muista tarvittavat, mutta koska oli laukausaltis, niin tulos oli hylätty. Näinköhänköhän??? 

MUTTA tuloshan ei siis vaikuta ihme ja kumma siihen, voiko toi koira valioitua. Eli nyt se vika serti enää! :) Ja voihan tuon testin uusi joskus, jos huvittaa.

Vaasa KV ja muuta

Ahkera blogikirjoittaja täällä, moi! Blogini ei ole kuollut, enkä ole kyllästynyt tämän kirjoittamiseen. Juttu on vain niin, että en vain ehdi ajatella kirjoittamista ja ennen kaikkea kivan aiheen keksimistä. Elämässä ei siis mitään jännittävää oo tapahtunut. Suunnitteilla olis kyllä ottaa kuvia vähän meidän kämpästä ja tehdä semmonen wannabe sisustusteksti joskus, mutta katsotaan nyt miten tässä jaksan ja ehdin.

Vaasassa käytiin näyttelyssä 13.4. Serti jäi taas saamatta, mutta se ei haitannut yhtään, kun muuten oli taas tosi kiva päivä! Kasvattajan ja parin muun tutun lisäksi nähtiin pitkästä aikaa Tripletan ja ekaa kertaa hänen "pikkuisensa" Jomi. Jomi oli ihana karvatti ja mun mielestä kyllä aika rauhallinenkin! Meidän Hulivili tais touhuta enemmän! :D Näin myös vuosien (!?) jälkeen yhden ammattiopistokaverini, joka tuli myös katsomaan islantilaisia hetkeksi. Oli kiva nähdä häntäkin, vaikkei paljon ehdittykään jutella.

Kasvattaja ehdotti taas, että se veisi Hulia kehään, joten tottakai suostuin ja itse sain taas viedä Hugsin siskoa Hattia. Tuomari oli oikein kiva, kun se jutteli ja perusteli arvostelunsa. Osasi mun mielestä kivasti käsitelläkin koiria, kaikki tuomarit kun ei osaa. Huli sai SA:n (sertin arvo), mutta ei sitten sertiä, kun oli kaksi kovempaa jätkää kehässä. ;) Rimpsu oli siis ERI2 SA PU3 VARACA, eli parhaista uroksista kolmas ja sai vara-cacibin. Tuolla vara-cacibilla ei tee mitään (??), mutta oli kiva saada siitä kuitenkin ruusuke ja virallisen näköinen lappu. Niitäkään ei oltais saatu, ellei kasvattaja olisi hoksannut kinuta. :D Myös Hatilta jäi viimeinen serti saamatta, mutta hyvin tässä ehtii!

Hulin arvostelu:
Mittasuhteiltaan oikea. Rotutyypiltään hieno, tänään riittävässä karvapeitteessä esiintyvä. Oikeapiirteinen pää, jossa hyvin sijoittuneet korvat. Tummat silmät. Hyväasentoinen lantio. Hieman niukka polvikulma ja eturaajoissa hieman ulkokierteisyyttä. 

Näyttelyn jälkeen käytiin Jarryn kans syömässä Rossossa (omnooom) ja mentiin sitten Jurvaan mun kummitytön 6-vuotissynttäreille. Ihan järkyttävää, kuinka aika kuluu, kun mun kummityttö menee jo syksyllä eskariin! Jätettiin Huli autoon nukkumaan (ei kyllä nukkunut), mutta heidän Nöffi-kissa joutuikin sitten pian kodinhoitohuoneeseen, ja mun piti hakea Huli sisälle putsaamaan likkojen naamat ja korvat. Tuo koira on kyllä mahtava, kun kaikki siitä tykkää! <3

No mitäs muuta... Koulussa menee päivät ja mua väsyttää ihan hirveästi istua sielläääää! En oo yhtäänyhtäänyhtään luentoihminen. Mulle tulee aina yhden jälkeen sellainen rauhaton olo, kun on koko päivän joutunut istumaan. Tekis mieli pomppia ja laulaa... O_o Ehkä mulla on joku aikuisiän ADHD. Tänään opettelin ruotsinsanoja gerontologian tunnilla...

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä mökkireissulta ja video siitä, miten meillä nykyään katsellaan fasaaneja. (Kuvat ja video on otettu puhelimella.)

"ANNANAMIIIIIIII"

Lappeenrannassa

Lappeenrannan reissusta on jo yli viikko, mutta tässä nyt kuitenkin kuvia sieltä. Kuvat on otettu pskalla kameralla huonosti valaistetussa hallissa ja kuvaajakin oli mitä surkein. :'D

Käytiin siis Pääsiäissunnuntaina jo näyttelypaikalla katsomassa isoja villakoiria, koska Paulariikan perheeseen on sellainen vauveli<3 tulossa. Ihasteltiin myös tanskandoggeja ja bernejä, mutta todettiin, että lähes kaikki oikeasti kiinnostavat rodut oli vasta maanantaina näytillä.

Tämmösiä koiria katsoessa tulee vain mieleen sellainen ajatus, että onneksi mun koira (ja islikset yleensäkin) on ihan oman näköinen, eikä oo olemassa toista samannäköistä. :D

Muistaakseni ROP-villis. Trimmaus on ihan hirveä! :'D

Nöf.

Meteliä pitävä tipsu, joka näyttää katsovan kameraan?

Ihan kun tämäkin kattois kameraan!

Mun ja Paulariikan mielestä ehdottomasti kaunein tanskandoggi!

Ja maanantaina päästiin sitten itsekin näytille:

Hugsi "innokkaana" kehässä.

Tuomari oli mukava, ja tykkäsin siitä, kun se jutteli ja perusteli arvostelunsa. Hulista hän sanoi, että muuten olisi kaikki kohdallaan, ja ERIn paikka, mutta kun jalat, etenkin takajalat, on ulospäin kääntyneet. Ja niinhän ne onkin. Siispä tuloksena oli EH2. Tuomari myös kehui kehässä mulle tätä rotua ja sen monimuotoisuutta.

Oli kiva näyttelypäivä senkin takia, että joku perhe tuli juttelemaan mulle, ja kyselemään islantilaisista. Perheen isä sanoi, että islis oli heidän listansa kärjessä, ja kerroin sitten meidän Hulista sitä sun tätä ja vähän muutakin. Huli on kyllä aika huono esimerkki haukkuherkkyydestä (kysyivät muun muassa siitä), koska se haukkuu vain oikeista asioista. Paitsi tietenkin näyttelypaikalla sen piti vähän antaa ääninäytettä. :D Perheen isä otti myös kuvan Hulista. Toivottavasti he päätyvät islantilaiseen!

Mutta reissun tärkein asia ei todellakaan ollut koiranäyttely, vaan ihana Paulariika! Kuten jo ennemmin kerroin, viimeksi ollaan nähty joulukuussa 2010, ja rutistinkin rakasta susisiskoani vuosien edestä! <3 Oli oikein ihana viikonloppu, ja se on selvä, että seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kahta vuotta ja viittä kuukautta!

Jaksaa jaksaa jaksaa

Ei oo ollu oikein mun viikko nyt. Viimeinen harjoitteluviikko Kuntoutumisen tukeminen-jaksolla, ja vieläpä näyttöviikko. Ekana näyttöpäivänä mun arvioija (paikan työntekijä) oli tietenkin saikulla ja paikan pomo tuli sitten mun kanssa töihin. Sain kuitenkin olla 3,5 tuntia yksin asukkaiden kanssa, ja askarreltiin rairuohoille kipot. Eli enpä mä hirveästi sinä päivänä "näyttänyt" mitään. :D Lisäksi asukkaista melkein puolet oli kipeänä, joten ei ollut kyllä askartelijoitakaan.

Torstaina alkoi tottakai vähän tuntua myös mun kurkussa, ja hain heti apteekista kaikkea mahdollista flunssalääkettä. Siivosin koko talon ja vaihtelin verhojakin, ja illalla olin ihan poikki. Perjantaina sitten olikin jo yskää, mutta menin antamaan toisen näyttöni ja saatiin asukkaiden kanssa istutettua rairuohot niiden askartelemiin kippoihin. Lisäksi koristeltiin pajuja ja oli kyllä muutenkin tosi kiva päivä, yskästä huolimatta. :)

Lauantaina olin aamusta ihan tööt ja pää oli niin sanotusti täynnä räkää... Meninpä kuitenkin taas töihin, mutta olo oli kyllä välillä vähän epätodellinen. En oikeastaan edes muista, mitä me tehtiin lauantaina... Ai niin, mehän leivottiin! Sinnittelin siis sen päivän kuitenkin, ja kotiin päästyäni kuume sitten alkoi nousta ja olo olikin ihan hirveä. Nukuin koko illan epämääräistä koiranunta ja vasta kahdeltatoista nousin juomaan. Pää tuntui isolta ja painavalta ja mua pyörrytti. Mittasin kuumeen, ja hoppsan 39,5. Ilmankos oli vähä kiikkerä olo! Otin buranaa ja menin nukkumaan ylläni kolme paitaa ja villasukat. Sydän hakkas päässä kummasti, mutta nukahdin kuitenkin. Hieman kyllä pelottikin, että pitääkö lähteä yöllä päivystykseen...

Aamulla aikaisin sitten heräsin siihen, kun oli ihan järkyttävän kuuma, ja kuume olikin sitten laskenut. Eipä siinä, lähdin viimeistä näyttöä antamaan! Vähän mietin, että oonko ihan idiootti, kun pakolla hankin itselleni uudestaan korkean kuumeen... Olin kuitenkin vain osan päivästä, eikä kuume ole ainakaan vielä noussut. Nyt vain voin todeta, että onpahan nyt näytöt tehtynä tuskasta huolimatta! :'D

Hoh hoh. Olipas mielenkiintoista? Huli on kyllä vähän tylsistynyt, kun ei olla päästy pidemmille lenkeille, eikä musta oo saanu oikein leikkikaveriakaan. Jarry vei sitä onneksi eilen pitkälle pyörälenkille. (Sanoi ennen lenkkiä: "Ei siellä liukasta oo..." ja lenkin jälkeen: "Meinasin kaatua kolme kertaa.")

Hokasin tässä, että Hulin ja meidän kalenteri on aika täynnä huhtikuulla! Lappeenrannan KV näyttely on viikon päästä, eli 1.4. Se onkin vuoden eka näyttely ja jännätään taas sitä viimeistä sertiä. Samalla mennään vihdoinvihdoinvihdoin rakkaan ystäväni ja hänen miehensä luo kylään. Ollaan nähty Paulariikan kanssa viimeksi silloin, kun Huli oli just haettu meille, eli yli 2 vuotta sitten! Järkyttävää! "Kummitäti" on siis nähnyt Hulin  viimeksi, kun se oli tämmönen naskalihampainen Tasmaanian tuholainen:

Niiiin ja sitten 13.4. on vuorossa Vaasan KV ja 27. tai 28.4. hirrrrrveen jännittävä Luonnetesti Tuusulassa. Saadaan siis aika paljon ajella huhtikuulla! :P

Nyt mehua nassuun ja peiton alle!

Hugsi keväthangilla

Kuvia Hubertuksesta siis :)

Huli löysi yhden ainoan osmankäämän lumen yläpuolelta, hajotti sen ja sai hienon parran itselleen...

... Hubert oli myös vähän vauhdissa...

...ja posettamassa villahousuineen...

...Ai joo, ja näemmä yksi kuva mustakin. 

Jarry otti suurimman osan kuvista. :)

Ja lopuksi lakeus.

Move it move it move it move it

Helouuu! Kirjoittelut taas jääny, kun öööö... no öööö... En tiedä miksi! :D

Eipä tässä mitään kummaa kuulukaan. Harjoittelussa oon ehtinyt olla taas kaksi viikkoa. Tällä kertaa paikkana on kehitysvammaisten asumisyksikkö ja toimintakeskus. Kivaa on tähän asti ollut ja paljon olen kavereitakin saanut! :) Huomaa vain, että tarvisin kovasti lomaa. Siis edes viikon hiihtoloma olis jees! Seuraava loma on vasta kesällä... No onpahan pari vapaata pääsiäisen aikaan. Sitä ennen vielä kuitenkin Hensu-rutistus!

No semmosta kivaa elämään kuuluu, että oon nyt oikeasti pikkuisen koukkuuntunut liikuntaan. Ja tämä on multa tosi outoa. Lenkillähän käyn tuon Hugsin kanssa joka päivä, mutta nyt oon yrittäny jopa hölkätä osan matkaa, ja onkin tosi kiva huomata, että jaksaa koko ajan pidemmältä! Hugsi tosin vetääkin mua välillä, mikä toki helpottaa myös. :D Juoksuvyö pitäis hankkia!

(Ketäs nämä on?)

Oon myös käynyt elokuusta asti kuntosalilla kerran viikossa, ja nyt oon kolmisen viikkoa käynyt lisäksi Zumba Circuitissa. Lihaskunto on ihan surkea, varsinkin yläkropassa, mutta kuntosalillakin oon huomannut jo edistystä. Oon vain tosi laiska venyttelemään, ja siispä nytkin rinta- ja vatsalihakset on kipeinä torstain Circuitista. Mulla on aina tosi suuri kynnys mennä mihinkään tuollaiseen ryhmään, kun ne on yleensä täynnä sellaisia naisia, joilla rasvaprosentti on 0, ja ne pumppaa kuntosalilla ja kaikissa eri ryhmissä kuutena päivänä viikossa. No sielläpä nyt olen sellaisten joukossa vanhoissa verkkareissani... :D

Ei mulla muuta, tidii!

P.S. Muistaako muuten joku leffan Bend it Like Beckham? Oon katsonut sen joskus teininä ja tykännyt kovasti, mutta en uskalla enää katsoa sitä, jos se onkin ihan surkea. :D

11 ja 11 ja 11

Vastaan haasteeseen ja Needjan kysymyksiin :)

Eli säännöt ovat seuraavat: 11 faktaa minusta, 11 vastausta edellisen tägääjän kysymyksiin ja sitten omat kysymykseni seuraavalle 11:lle.

Faktoja:

1. Olen aina ollut surkea käsitöissä. Muistaakseni yläasteella kässän numero oli seiskaa ja kasia, eli ei nyt silti ihan tosi huono, mutta huonohko kuitenkin. :D Aina silloin tällöin innostun kuitenkin kutomaan (=neulomaan) jotain, joka sitten jää lopulta kesken. Nyt olen parin viikon verran yrittänyt kutoa tuubihuivia pyöröpuikoilla. Huom, siis yrittänyt. Ensimmäinen huiviversio meni jotenkin heti alussa kieroon, ja nyt se on 4-ever kierossa. :D Taito sekin? Ehkä siitä saa silti jonkinlaisen huivin, mutta ensin pitäis kaivaa jostain/käydä ostamassa, parsinneula, jotta saan langat pääteltyä. Toinen huiviversio on vielä kesken, ja ainakaan vielä se ei ole mitenkään kierossa. Jee! Laitan kuvia noista hienoista kokeiluista sitten, kun olen toisenkin saanut päätökseen.

2. Jos näen ruokakaupassa jonkun asian väärässä hyllyssä, vien sen oikeaan paikkaan. En aina, mutta joskus. ._.

3. Kummallisesti ristiriidassa edelliseen kohtaan, vaatekaupassa harvoin vien sovittamani vaatteet takaisin paikoilleen. En vain jaksa muistella missä päin mikäkin vaate oli, varsinkin jossain isommassa kaupassa. Laiska minä. :D

4. En osaa käydä lenkillä ilman musikkia. Juuri pari päivää sitten rakas mp3-soittimeni hajosi, ja olin jo ihan ENVOILÄHTEÄLENKILLENYTONKAIKKIPILALLA, kunnes tajusin, että heeeeeee mullahan on übermoderni uusi puhelin, nimittäin Samsung Galaxy S III mini! Siispä latailin sinne musaa. :P Paitsi että kyllä silti haluaisin tuollaisen pienen mp3-soittimen, koska A. Lenkillä ei kuulu olla puhelinta mukana B. Puhelin on paljon isompi ja painavampi ja C. Pelkään että tuo mun rakas uusi puhelin kärsii, kun se kuitenkin taskussa aikalailla heiluu... :(

5. Olen koukussa Facebookin Farmville 2 -peliin.

6. Olen koukussa hapankorppuihin.

7. Elämäni on tylsää, siksi nämä faktatkin ovat.

8. Koulussa olen todella väsynyt ja riippuen opettajasta, mulla meinaa joskus oikeasti mennä silmätkin kiinni. Töissä en taas ole yhtään väsynyt!

9. Tungen fetajuustoa melkein joka ruokaan. Se vain on niin hyvää!

10. Pelaan korttipelejä 83-vuotiaan mammani kanssa. Hän on opettanut korttipelit minulle jo alle kouluikäisenä. :)

11. Uhkailen Hulia, että hankin kissa, jotta saan edes sitä pidellä sylissäni ja rapsutella sohvalla maatessani...

Vastaukset Needjan kysymyksiin:

1. Hienoin sisustusesine kotonasi?
- Heti ensimmäinen kysymys on näin vaikea! En tiedä mikä edes luetaan "sisustusesineeksi". :D Mutta ehkäpä hienoimpia on Jarryn hankkima retroradio. Tuossa radiossa on ihan sikahyvä soundi! :)

2. Minkä kielistä musiikkia kuuntelet mieluiten?
- Tylsää, mutta englanninkielistä. Suomenkielisiä on ihan muutama, mistä tykkään (mm. Juha Tapio, Disco, Jesse Kaikuranta). Oon aina ollut hyvin rajoittunut tässä asiassa, koska haluan ymmärtää ja ennen kaikkea osata laulaa biisien sanoja. Tuntisin itseni idiootiksi, jos yrittäisin kuunnella jotain espanjankielistä musaa ja laulaa mukana, tajuamatta laulanko oikein ja mitä edes laulan... xD

3. Oletko tehnyt viime aikoina jotain ihan ensimmäistä kertaa? Mitä?
- Öööö äää vaikea tämäkin! Noh, yritän nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti juoda vähintään 2 litraa vettä päivässä. Ja tämä on tosi hankalaa mulle, koska en vain muista juoda. O_o Vedenjuonnistahan on paljon hyötyä. Mun tietojen mukaan se ainakin puhdistaa ihoa ja elimistöä, saa nesteet ja kuona-aineet liikkeelle ja auttaa ehkäisemään päänsärkyä.

4. Lempilelusi lapsena?
- Ainakin sellainen keltainen apinapehmolelu on jäänyt mun mieleen, koska se oli vuosia mun unikaverina. Sain sen äidiltä joskus ala-asteella, kun olin kipeänä. <3 Lisäksi tietenkin Barbie-nuket oli ihan parasta, mitä voi olla, ja Legot. :P

5. Viime vuoden mieleenpainuvin juhla? (esim. joulu, vappu, pääsiäinen, omat synttärit, juhannus... jne)
- Kyllä se varmaan Joulu oli, kun meillä oli se vieläpä kahteen kertaan. :)

6. Meikkaatko / laittaudutko joka päivä?
- Jos menen "ihmisten ilmoille", niin mun on ihan pakko laittaa jotain naamaani. Tällä hetkellä kärsin jälleen aknesta, ja naamani on oikeasti punainen ilman meikkiä. :( Yleensä laitan vain meikkivoidetta, puuteria, ripsaria ja vähän joko luomiväriä tai rajauskynää. Hiuksilleni en tee koskaan mitään, ellei ole jotain juhlia tai muuta erikoista tiedossa. Vaatteet on myös ihan vain vaatteita. Ihmettelen aina niitä ihmisiä, jotka on laittaneet juhlatamineet päälleen kouluun...

7. Tuleeko sinulle jotain lehtiä?
- Tällä hetkellä tulee monipuolinen Me Naiset, turha Avotakka, Me Naiset Sport, kiva Koiramme-lehti ja islisten Hundur. Ai niin ja Roope-setä! Paitsi että olen näistä kyllä perunut Avotakan, Sportin ja Roopen. :D

8. Aiotko viettää Ystävänpäivää?
- Me ei olla oikeastaan koskaan vietetty ystävänpäivää mitenkään. Alkuvuosina varmaan ostin Jarrylle jotain turhaa "I love you" -kamaa ja joillekin kavereille laitan kyllä ystävänpäivänkortin. :)

9. Jos saisit nimetä koiran / kissan / minkä tahansa lemmikin, minkä nimen antaisit?
- No mullahan on Huli! Hulin nimihän tuli siitä, kun halusin sen alkavan H:lla (H-pentue), ja kuulin jostain, että nelikirjaiminen nimi olis paras koiralle. (Tosin tästä pari vuotta viisastuneena sanoisin, että varmaankin kaksitavuinen on se paras.) Kasvattaja oli nimennyt Hulin Hupsuksi, ja Jarry olis siitä tykännytkin. Vieläkin se joskus sanoo, että "Se Hupsu olis ollu kyllä hyvä nimi". :D No, kerran me sitten ajeltiin Vaasasta viikonlopuksi Teuvalle, ja mietittiin nelikirjaimisia ja H-kirjaimella alkavia nimiä. Lopulta Jarry sanoi "Huli", ja olin heti, että JOOOOO. Hulihan oli just semmoinen söpö lempeä hiirulainen. <3

Jos ja kun meille tulee joskus toinen islis, niin luultavasti keksittäis senkin nimi virallisesta nimestä. Silloin pari vuotta sitten kun vielä mietin, otetaanko tyttö- vai poikaislis, innostuin tytön nimestä Isla. Mun mielestä se on todella kaunis nimi.

Lempeä kotihiiri vauvana<3

10. Oletko koukuttunut johonkin TV-sarjaan?
- TV-sarjakoukkuja on ollut ja mennyt, mutta tällä hetkellä katson ER-boxeja ja TV:stä seuraan Voice of Finlandia, Masterchefia ja Putousta.

11. Kammottavin meikki/hiusmokasi?
- Yläasteella käytin tummanturkoosia kajaalikynää. O_o Ja joskus ysillä otin maantietukkaani punaisia raitoja, koska äiti ei antanut värjätä koko tukkaa. :'D Nice!

Kysymykset seuraaville:

1. Jos saisit muuttaa minne tahansa maailmassa, minne muuttaisit?
2. Lempivuodenaikasi, ja miksi?
3. Mikä on sinun oma bravuurisi keittiössä?
4. Jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin, missä ajassa haluaisit käydä? (esim. 50-luku)
5. Ensimmäisen lemmikkisi nimi ja mikä eläin se oli?
6. Mitä asiaa ilman et pystyisi nukkumaan?
7. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (esim. savityöt, jooga etc)
8. Tiedätkö onko sinut nimetty sukulaisesi mukaan tai onko nimesi joku suvussa kulkeva nimi?
9. Kuka on lempinäyttelijäsi ja miksi?
10. Mitä hedelmää et ole koskaan maistanut? :'D
11. Mitä kieltä haluaisit opiskella tai oppia?

Haastan kaikki joilla on blogi! 

Kuvia metsälenkiltä

Herra Huu pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana, mutta olikin aluksi vain herkkujen perässä...

No kyllä se sitten vauhtiinkin lopulta pääsi...

Ja osas vähän posettaakin...

Isoa kiveäkin piti vähän mörköillä (mbhuh), ja meinasipa tuo älypää hypätä jäiseen ojaankin, jonne olis varmasti uponnut kokonaan. Mukavaa kuitenkin oli, sekä Hulilla, että meillä. :)

Niin joo, enpä muistanut kertoa, että oltiin ennen joulua 23.12. Kaskisissa treffaamassa rotutoveria Vennya (Ginfaxi's Saedís). Tyttönen oli oikein mukava uusi tuttavuus, ja aluksi leikki sujui oikein hyvin. Ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun meidän testosteronimies tajusi "Ai tää on tyttö!!!". Siispä loppuajan Huli pesi Vennyn korvia ja yritti hyppiä selkään... Huoh. :D

Oli kuitenkin oikein mukava tavata uusi rotukaveri ja hänen omistajansa. Toivottavasti nähdään toistekin!

Hulin miehekäs ääni

Tämä video on kuvattu joskus joulukuun alussa. Kummastelin, kun Huli alkoi -videossakin kuuluvalla- oudolla tyylillä haukahdella ja välillä se kävi ovellakin. Syyksi paljastuikin sitten fasaani, joka tyynesti nukkui meidän pihassa olevan puskan alla. Huli ei tykännyt ollenkaan, että jokin ylimääräinen otus on meidän pihassa. Onneksi lintu tajusi sitten pian sieltä herätä ja lähteäkin, muutenhan tuosta haukkumisesta ei olisi tullu koskaan loppua. :)

Fasaaneja onkin tässä meidän pihassa usein ja ne on viihtyneet aika paljonkin tuossa meidän olkkarin ikkunoiden alla. En tiedä, minkälaista möykkää Huli pitää yksin ollessaan, kun fasaanihaaremi tulee meidän pihaan... Yleensä me jätetään vielä nuo olkkarin ikkunaverhot auki, että pojulla olis edes jotain aktiviteettia (= meidän odottamista), joten se kyllä näkee kaikki elukat, jotka lähimaastossa liikkuu.

Muutama hauska kohtaaminenkin on ollut naapuruston eläimien kanssa. Taisi olla sama puskan alla nukkuva fasaani, joka ruokaili meidän pihan talipalloilla, kun tultiin Hulin kanssa lenkiltä. Fasaanit tunnetusti ei tajua lähteä heti kauas pakoon, joten tämäkin juoksi vain puskan taakse ja sieltä huuteli. Sain kyllä naurut, kun Huli yritti kiertää puskaa, ja fasaani meni pakoon puskan toiselle puolelle, ja kohta sama toiseen suuntaan. Hippaa säesti vielä parivaljakon hauska kommunikointi "Köök!" - "Wuh!" "KÖÖK!" - "BHUH!" Lopulta lintu tajus lähteä, kun päästin Hulin menemään lähemmäs. :)

Olen myös saanut oikein kivan herätyksen aamulla, kun olen lähtenyt Hulin kanssa lenkille. Vähän unenpöpperössä avasin oven ja sen takana olikin juuri kissa, jonka perään Huli lähti kuin salama. Tämä on tapahtunut ainakin jo kaksi kertaa, ja onneksi mulla on aina ollut koira hyvin kiinni. :D Kerran pääsin sentään jo meidän kujan päähän, kun yhtäkkiä lähistöltä lähti rusakko ja Huli tietenkin perään kuin parempikin ajokoira. :D

Eipä muuta taas tällä kertaa. Oon nyt kotona saikulla, joten kerkesin vähän kirjoitellakin. Nyt täytyy mennä nukkumaan hetkeksi, jos kuume laskis sillä...