Jaksaa jaksaa jaksaa

Ei oo ollu oikein mun viikko nyt. Viimeinen harjoitteluviikko Kuntoutumisen tukeminen-jaksolla, ja vieläpä näyttöviikko. Ekana näyttöpäivänä mun arvioija (paikan työntekijä) oli tietenkin saikulla ja paikan pomo tuli sitten mun kanssa töihin. Sain kuitenkin olla 3,5 tuntia yksin asukkaiden kanssa, ja askarreltiin rairuohoille kipot. Eli enpä mä hirveästi sinä päivänä "näyttänyt" mitään. :D Lisäksi asukkaista melkein puolet oli kipeänä, joten ei ollut kyllä askartelijoitakaan.

Torstaina alkoi tottakai vähän tuntua myös mun kurkussa, ja hain heti apteekista kaikkea mahdollista flunssalääkettä. Siivosin koko talon ja vaihtelin verhojakin, ja illalla olin ihan poikki. Perjantaina sitten olikin jo yskää, mutta menin antamaan toisen näyttöni ja saatiin asukkaiden kanssa istutettua rairuohot niiden askartelemiin kippoihin. Lisäksi koristeltiin pajuja ja oli kyllä muutenkin tosi kiva päivä, yskästä huolimatta. :)

Lauantaina olin aamusta ihan tööt ja pää oli niin sanotusti täynnä räkää... Meninpä kuitenkin taas töihin, mutta olo oli kyllä välillä vähän epätodellinen. En oikeastaan edes muista, mitä me tehtiin lauantaina... Ai niin, mehän leivottiin! Sinnittelin siis sen päivän kuitenkin, ja kotiin päästyäni kuume sitten alkoi nousta ja olo olikin ihan hirveä. Nukuin koko illan epämääräistä koiranunta ja vasta kahdeltatoista nousin juomaan. Pää tuntui isolta ja painavalta ja mua pyörrytti. Mittasin kuumeen, ja hoppsan 39,5. Ilmankos oli vähä kiikkerä olo! Otin buranaa ja menin nukkumaan ylläni kolme paitaa ja villasukat. Sydän hakkas päässä kummasti, mutta nukahdin kuitenkin. Hieman kyllä pelottikin, että pitääkö lähteä yöllä päivystykseen...

Aamulla aikaisin sitten heräsin siihen, kun oli ihan järkyttävän kuuma, ja kuume olikin sitten laskenut. Eipä siinä, lähdin viimeistä näyttöä antamaan! Vähän mietin, että oonko ihan idiootti, kun pakolla hankin itselleni uudestaan korkean kuumeen... Olin kuitenkin vain osan päivästä, eikä kuume ole ainakaan vielä noussut. Nyt vain voin todeta, että onpahan nyt näytöt tehtynä tuskasta huolimatta! :'D

Hoh hoh. Olipas mielenkiintoista? Huli on kyllä vähän tylsistynyt, kun ei olla päästy pidemmille lenkeille, eikä musta oo saanu oikein leikkikaveriakaan. Jarry vei sitä onneksi eilen pitkälle pyörälenkille. (Sanoi ennen lenkkiä: "Ei siellä liukasta oo..." ja lenkin jälkeen: "Meinasin kaatua kolme kertaa.")

Hokasin tässä, että Hulin ja meidän kalenteri on aika täynnä huhtikuulla! Lappeenrannan KV näyttely on viikon päästä, eli 1.4. Se onkin vuoden eka näyttely ja jännätään taas sitä viimeistä sertiä. Samalla mennään vihdoinvihdoinvihdoin rakkaan ystäväni ja hänen miehensä luo kylään. Ollaan nähty Paulariikan kanssa viimeksi silloin, kun Huli oli just haettu meille, eli yli 2 vuotta sitten! Järkyttävää! "Kummitäti" on siis nähnyt Hulin  viimeksi, kun se oli tämmönen naskalihampainen Tasmaanian tuholainen:

Niiiin ja sitten 13.4. on vuorossa Vaasan KV ja 27. tai 28.4. hirrrrrveen jännittävä Luonnetesti Tuusulassa. Saadaan siis aika paljon ajella huhtikuulla! :P

Nyt mehua nassuun ja peiton alle!

Hugsi keväthangilla

Kuvia Hubertuksesta siis :)

Huli löysi yhden ainoan osmankäämän lumen yläpuolelta, hajotti sen ja sai hienon parran itselleen...

... Hubert oli myös vähän vauhdissa...

...ja posettamassa villahousuineen...

...Ai joo, ja näemmä yksi kuva mustakin. 

Jarry otti suurimman osan kuvista. :)

Ja lopuksi lakeus.