Kevättää(kö?)

Jollain tavalla en voi tajuta sitä, että maaliskuu meni taas ja huhtikuu alkaa jo. En muista maaliskuusta mitään.
Toisaalta tunnen nahoissani kevään olevan pitkällä. Keväisin on aina joku ihme stressikausi. Ennen se oli kokeet, ylioppilaskokeet, kesätöihin haku, mitä ensi syksynä ym. Kokeita mulla ei oo, kesätöitä on onneksi/epäonneksi tiedossa koko kesän ajaksi, mutta tättädädäää; kolmen vuoden tauon jälkeen aion hakea kouluihin! Ja tättädädää osa kaksi; en tiedä edes minne oon hakemassa! Sweeet!

Amk:hon kaiketi sitten, vaikka mulla on aina ollut sellainen "Hyyyi, kestää 3-4 vuotta, pitkä koulu, hyyyyi" -asenne korkekouluja kohtaan... :D Kuka on sanonu, ettei saisi koko elämäänsä opiskella, olla välillä töissä, opiskella lisää ja mennä taas töihin? Mulle on jäänyt jostain sellainen kuva, että kaikkien pitäis saada hyviä tuloksia koulussa ja mennä töihin sitten, ja äkkiä. Mutta onko se pakollista? Tottakai, jos ajattelee perheen perustamista, olisi kannattavaa, että talous olisi tasapainoinen ja plaaplaa. Mutta entä jos en haluakaan tehdä töitä samassa työpaikassa 35-45 vuotta? Tietysti, mähän oon vasta 22-vuotias, että eihän mulla ole oikeasti kiirekkään mihinkään, mutta koska olen vähän neuroottinen suunnittelija, täytyy mun melkein tehdä päätöksiä nyt. Jotenka oon vielä tulevan kesän hikisenä hotellivirkailijana, ja jos pääsen hakemaani kouluun, aloitan siellä. Piste. Tähän loppuisi kai normaalin ihmisen suunnitelma. Mutta meikäläinen pohtii ja haluaa päättää nyt jo myös muun muassa siitä, missä asutaan ja missä voisin tehdä sitten työharjoittelun. Ei oo helppoa olla minä.

Mutta ajankohtaisempaa on nyt Hulin ura! Heh! Toivottavasti tulevana lauantaina päästää Mustasaaren Match Show'hon kattomaan, ja ehkä osallistumaan. Paljon riippuu siitä, miten minä uskallan ja mitä Huli meinaa koira- ja ihmismassasta. :) Ja sitten siitä viikko eteenpäin, niin ollaankin jo isommilla areenoilla. Voipi olla, että pyydän kasvattajaa viemään Hulin rinkiin, koska aloin miettiä, että Hulin korvat voi tippua johonkin matkalle, jos se mun, tylsän, kanssa menee. Kasvattaja vois olla sellainen, joka saa aikaan reaktion "Jee, kiva täti vie, hihii, kivasti se vie". :D Tai sitten ei... Katsotaan.

Finally... Kylie!

Vihdoinkin on aikaa/energiaa/kärsivällisyyttä kertoa Kylien keikasta! Siitähän on jo kuukausi, mutta ei se mitää! :D

Kylie Minogue siis esiintyi 22.02. Helsingin Hartwall Areenalla ja minähän olin liput tilannu jo syksyllä heti, kun ne tuli myyntiin. Jarru oli ihana, kun lähti mukaan, vaikkei mikään fani olekaan. :) Olin ihan täpinöissäni koko päivän ja olisin menny sinne paljon aikaisemmin jonottamaan, ellei Jari olisi puhunu järkeä. Oltiin lopuksi puoli tuntia ennen ovien aukeamista siellä, ja oltiin aiiivan jäässä! Käytiin välillä parkkihallissa autossa lämmittelemässä. :D

Ovien avauduttua sullottiin heti permantoa kohti, ja kesti hetken tajuta, että siellä olikin vielä ovet kiinni. Siispä seistiin jonossa vielä noin 1,5 tuntia ennen kuin päästiin sisälle, jossa vielä odotettiin noin tunti konsertin alkua. Mutta odottelu palkittiin, koska saatiin tosi hyvät paikat! Kylien lavahan oli melkein puoleen väliin areenaa ja päästiin melkein sen rampin päähän ja noin kolmanteen riviin. :P

Siinä jonotellessa ja odotellessa en voinut olla huomaamatta, että suuri osa porukasta oli miehiä. Eikä kyllä kovinkaan normi heteron näköisiä, vaan aika stereotyyppisia homomiehiä. :D Oli nätit vaatteet, hiukset täydellisesti ja tietynlainen tyyli puhua. Yks mun lempparijutuista oli, kun alkoi Kylien iiiiihana Blues-versio Slow-biisistä, ja yksi mies huusi kaverilleen: "Voi ei, voi ei, voi ei, tää on ihanin! Siis tää on paras! Tiiätkö tämä on niin nussutusbiisi! Aina kun mä nussutan, niin tän on pakko soida! Iiiihanaaa!" xD Jälkeenpäin luinkin, että Kylie on tosi suosittu homopiireissä. :)

Kylie saapui lavalle isossa simpukassa...

...Ja myöhemmin pegasoksen selässä.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä; Kylie parin metrin päässä ja I Believe in You.

The dress<3

The dress<3

Kylie juttelee "enkelin" kanssa... Shoes. :P

Kylie oli tosi kiitollinen ja ihanan inhimillinen koko ajan. Tässä neiti kiittelee kovasti ja veti yhden venäläisen faninkin lavalle. :)

Konsertin teema oli selvästi antiikin Kreikka ja vesi. (Uusimman levyn nimihän on Afrodite.) Lava oli todella hieno ja Kyliellä ja tanssijoilla oli hienoja pukuja. Myöhemmin luinkin, että kaikki tanssijoiden ja Kylien vaatteet olivat Dolce & Gabbanan suunnittelemia. Ehkä jopa liiallisuuksiin meni adonis-videot, jotka pyöri lähes joka biisin ajan taustalla... Miestanssijoissakin oli vähän liikaa kattelemista, kun niillä ei välillä ollut kuin pienet housut päällä. :D

Konsertti päättyi valtaviin suihkulähdesysteemeihin ja vettä tuli lattiaa pitkin niin, että kengät ja sukat oli ihan märkiä. Mutta todella mahtava kokemus kaiken kaikkiaan ja biiseistä parhaimpia oli varmasti toisena kuultu Wow, se blues-versio Slow-kappaleesta, I Believe in You, In My Arms ja joku ihana slovari uusimmalta levyltä (en omista sitä vieläkään...). Viimeisenä vesishow'n aikan kuultu Lovers oli kans lemppari, ja tiesin jo viiiiikkoja ennen, että se olis päätösbiisi! :)

Ulkoilua

Tänään käytiin meidän mökillä. Mukana oli äippä, mamma ja Huli. :) Huli ei ollu siellä ennemmin käynytkään, koska meidän mökki on vain kesäkäytössä. Jätettiin auto suosiolla vanhan kesätanssipaikan parkkialueelle, ja käveltiin loppumatka. Päästin Huli-pojun irti, kun oltiin ohitettu asuintalot, ja poitsu sai juosta niin paljon ja niin lujaa kuin halus. :) Koiriahan ei periaattees saisi metsissä enää pitää irti, mutta kuten aavistelinkin, Hulista ei pesiville linnuille ainakaan vielä ole mitään häiriötä, kun eihän se edes metsässä asti käynytkään. Hyvä, kun edes joidenkin kymmenien metrien päähän juoksi tiellä, ja jäi sitten sinne odottelemaan meitä. :D

Mamma & Huli

Runniiiinnnng!

Jumpiiiing!

Oli kyllä tosi hiano sää! Aurinko paistoi melkein kuumasti ja aurinkolasit olis kyllä ollu ihan jees... Mökin piha oli niiin täynnä lunta, että vain äiti kävi korkeilla kumppareilla katsomas miltä sisällä näyttää. (ei ollu hiiriä killeröissä) Huli oli taas oikein rohkeista rohkein mies. Se ei uskaltanut jostain syystä mennä mökille asti, vaikka äitikin sitä sieltä kutsui. Höppänä vain haukahteli mökin suuntaan epäilevästi ja tyytyi sitten odottelemaan mun ja mamman kanssa. Ehkäpä siellä oli jokin uusi haju, ja tietysti myös suuri ja pelottava meri. ;) Keväällä ja kesällä kyllä yritetään sitten käydä siellä paremmin, ellen sitten oo taas naimisissa työpaikkani kanssa...

Huli koiruli

Huli on R A K A S. Se vain on.

Aamuisin, kun herätään, se kömpii unenpöpperöisenä eteisen nurkasta korvat päätä pitkin, häntä helikopterilla ja pussaa korvat märiksi. Sen pitää päästä vessaan mukaan, ja yleensä se heti rojahtaa vessan matolle ja putsaa tuhisten nassuaan. Vähän rapsutuksiakin, etenkin masun hipsutusta, se haluaa siinä matolla kelliessään. Se seuraa koko aamun huoneesta toiseen, vaikka monesti se on niin unella, ettei oikein istuakaan jaksa.

Kun sanon "Mennäänkö lenkille/pihalle?" Hulin häntä alkaa heti heilua ja joskus se jopa menee heti ovelle. Yritän aina höpöttää, että "Mene odottamaan ovelle", mutta yleensä kenkien laitto on niin kivaa, että siinä pitää olla osallisena. :) Valjaat se antaa hienosti laittaa, kiltisti istuu oven edessä ja välillä antaa pusujakin. <3

Lenkillä Huli on haaveilija. Mitä pidempi lenkki mennään, sitä enemmän se pysähtelee. Etenkin loppulenkistä se tykkää kiipeillä lumipenkkojen päälle ja jäädä sinne kuuntelemaan ja katselemaan. Lumessa kylpeminen on iiihanaa ja nyt kun kevät on koittanut, kaikki kävyt, havut, oksat, roskat, ja etenkin PURKAT on ihania kerätä suuhun. Jos mennään niin pitkälti, että Hulilla alkaa olla nälkä/väsy/tylsää, se alkaa kulkea välillä ihan mun oikean jalan takana. Lammaskoira. <3

Koirapuistossa (nykyään ollaan käyty vain Suvilahdes, kun se on lähempänä ja isompi) Huli on kaikkien kaveri. Niillekin, jotka ärähtää tai muuten vain ei oo kiinnostuneita Hulista, Hulin täytyy antaa pusuja tai muuten hyppiä naamalle. Jos puistossa ei ole ketään (aika usein on niin), kierrellään Hulin kanssa sitä mettikköä ja Huli saa haistella ja merkkailla. :) Koko ajan kauemmas se uskaltaa musta, vaikka aluksi kulkikin aina mun oikean jalan takana. :D

Kotona Huli tykkää aika paljon nukkua. Olkkarissa se nukkuu parvekkeen oven edessä, josta se näkee ja kuulee heti, jos joku tulee tai menee. Joka ainoa kerta, kun lähden olkkarista pois, Huli herää ja tulee ihan unisena ja kankeana olkkarin ovelle, josta se sitten taas voi tarkkailla, minne meen ja mitä teen. :)

Nykyään aika hyvin ollaan saatu tuo pissaus onnistumaan sanomalehdelle (eikä sen viereen, niin kuin aluksi oli), ja noin 90 prosenttia kakoista saadaan ulos. Jeiii! Progress! Mutta nyt kun Huli on jo puolivuotias, alan vähän huolestua, että saadaanko tuosta koirasta ikinä sisäsiistiä... Tässä parin viikon aikana mun epäloogiset työvuorot ja töiden määrä on vaikuttanu siihen, että Huli ei yksinkertaisesti oo päässy tarpeeksi usein ulos, jotenka sanomalehdillä on ollu käyttöä. Jospa tässä taas hiljenis töis, niin kerkiäis reenata. :)

Treenaamisesta puheenollen. About kuukauden päästä mennään pentuluokkaan Vaasan kaikkien rotujen näyttelyyn ja voivoivoi tuleekahan siitä yhtää mitää. xD Aion tässä pommittaa kasvattajaa, kunhan kerkiän. Hulin sisko kai tulee sinne myös. :)

Tässäpä vielä pari kuvaa tämän päivän koirapuistoreissulta. Mä oon kyllä huoooono kuvaaja! En saanu ku enimmäkseen Hulin juoksevasta pyllystä otoksia... :D

"Tuuksää?"

Nättinaama<3

Pari kuvaa

Kultsin autonpenkki kaapissa odottamassa asennusta. :)

Meidän matot on vaihtunu sanomalehtiin. ;)

Meni taas vapaapäivä kuin tuhka tuuleen, mutta huomenna on vain 7-14 töitä, joten pistän sitte enemmän Hulin kuvia. Jos jaksan ja kerkiän siis. :) Nyt vielä iltalenkille, suihkuun, Täydelliset naiset & True Blood ja nuggumaan.

Ilmoittauduttiin muuten Vaasan huhtikuiseen näyttelyyn pentuluokkaan. Hihiiii. 8)

Jobbar jobbar

Heeeei! Vähä kirjoitukset jääny!

Oon ollu töis piiitkästä aikaa ihan aikuisten oikeesti. Tänään päättyi kuuden päivän putki, huomenna ainoa vapaa ja sitten taas neljä päivää töitä. Jauuuu.

Aika hurlumheitä on tuolla hotellis, välillä vähä liikaaki... Hiihtolomat nyt menossa, joten väkeä riittää. Musta tuntuu, että ihmisillä on yleisesti sellainen käsitys hotellivirkailijan työstä, että me vaan tsekataan ihmiset sisälle ja ulos. Eheeeeeeei! Tottakai siinä hommaa riittää, kun tulijoita on 70 tai jopa 130 huonetta ja lähtijöitä saman verran. Näin loma-aikoina vieläpä annetaan jokaiselle lapselle matkatyyny, avaimenperä ja gekkolisko. (kesällä oli vielä puuhavihko ja värikynät...) Mutta lisäksi siis puhelin soi solkenaan ja yleensä jos perheen iskä tai äiskä soittaa ja varaa huonetta, puhelussa voi mennä 5-10 minuuttia ihan helposti. Samaan aikaan kun jaarittelee puhelimessa, joku jo seisoo tiskin takana ja odottaa palvelua, ja parhaimmassa tapauksessa näkyy, että olis puheluita vielä jonossakin. 8) Meillä lisää työtä myös pikku kauppa respan vieressä, josta saa mm. karkkia, leluja ja lahjatavaroita, ja jonka ostokset täytyy maksaa respaan. Yks lemppareista on silti se, kun olet yksin töissä, ja joku soittaa huoneesta, että lisävuode ei ole pedattuna/vessa on tukossa/valo ei toimi/tv ei toimi/pyyhkeet on loppu tai mitä tahansa muuta. Mehän ollaan respassa nimenomaan antamassa ratkaisu kaikkeen! ;) Ja sitten lähdet juoksemaan kerroksille, yleensä just lisävuoteita/pinniksiä viemään, ja sillä aikaa vastaanotossa joku jo odottelee... Sähköpostikin on yks oma juttunsa. Sitä tulee varsinkin kesällä ihan koko ajan. Ja tottakai nettivaraukset.

Normaalisti "low seasonilla" meillä on enimmäkseen liikemiehiä, ja niiden kanssa on aina sitten haasteena laskutus-asiat. Mehän hoidetaan siis myös yritysten, ryhmien ja kokousporukoiden hotelli- ja ravintolalaskut, ja välillä saa joitain asioita etsiä kissojen ja koirien kanssa. Ja tässä en edes ala kertoa, minkälaista myyntipalvelun puolella on. :D Mutta kiva työ se silti on, ja oikeastaan tykkään nimenomaan siitä, että meillä ei oo mikään tavallinen tylsä hotelli. Meillä kun on kylpylä, se pikkukauppa, tosi isoja ryhmiä (esim. nyt tulevana lauantaina hotelli täynnä jotain liittoporukkaa) ja kokouksia. :)

Huomenna nyt siis vapaa, ja yritän pitkästä aikaa vähän siivoilla. Huli on joutunu viime päivinä olemaan yksin aika paljon, kun oon hyppiny pitkistä iltavuoroista pitkiin aamuvuoroihin. Ollaan kuitenkin tässä viitenä päivänä käyty joka päivä koirapuistossa, niin Huli on sitten saanut edes osan energiastaan purkaa. :) Ja reipas poika se kyllä on ollut, kun (kai) kiltisti täällä on aina odotellut. <3 Laitan nyt heti, kun ehdin, tänne kuvia pojusta ja muutenkin sen kuulumisia paremmin. Pitää kirjoitella myös Kyliesta, oli sen verran hiano kokemus. :P