Mulla oli synttärit marraskuun viimeinen päivä ja saatiin juuri sopivasti sille päivälle liput Juha Tapion keikalle Jyväskylään. Otettiin tietty kaikki irti pienestä reissusta, ja varattiin hotelli, ostettiin kuoharia ja käytiin syömässä superhyvää ruokaa. :) Ja tämä siis tottakai ilman koiria! :D
Oli aivan huippu syntymäpäivä muutenkin, mutta Juha Tapio kruunasi kaiken. Viimeksi oltiin Juhaa katsomassa Vaasassa viime vuoden lokakuussa. (blogin teksti Toisella puolen virtaa ) Saatan nyt toistaa itseäni, mutta Juha on MAAILMAN PARAS ARTISTI. Siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi näin Juhan bändin kanssa, ja hänen bändinsä jäsenetkin ovat tässä välissä vaihtuneet. Tämä uusi bändi olikin ihan huippuluokkaa, ja he soittivat Juhan kanssa mahtavalla drivella ja musiikin rakkaudella! Upeaa! <3
Sinänsä keikkapaikka oli mulle tuskainen, koska se oli Jyväskylän Paviljongin joku sali, jossa istuttiin tönkkönä paikoillaan. Juha sanoi heti alussa, että kaikki saavat olla omana itsenään ja heilua ja tanssia, jos huvittaa. Suomalainen ihminen on kuitenkin ihan hirrrrrvittävän hidas syttymään, niinpä minäkin tyydyin tuskaillen heiluttelemaan jalkojani vain penkkien takana suurimman osan keikasta. Väliajan jälkeen porukka ONNEKSI vähän relasi, ja kun muutama ihminen nousi seisomaan, niin tottakai minäkin nousin ja hilluin onnessani. Itkeskelin tottakai pitkin keikkaa ja erityisesti rakkaimmille kappaleille En mitään en ketään, Haaveilija, Ratapiha ja Raikas Tuuli. Sitten, kun alkoi Mitä silmät ei nää koko yleisö nousi seisomaan ja fiilis oli sanoinkuvaamaton, hurmiollinen suorastaan. Tuli ihan mieleen joku hengellinen tapahtuma, ja ehkä se sitä vähän olikin. Ainakin hyvin jumalallista. :) <3
Hienoinen pettymys oli se, ettei Juha soittanut yhtäkään Vain Elämää -ohjelmassa laulamaansa kappaletta (ei kenties saanut, kun oli oma konsertti tulossa?) eikä myöskään vanhoja ihania kuten Tästä kaikesta, Väsyneet maan tai Syksy. Encore oli odotetusti TSNEH eli Tykkään susta niin että halkeen ja silloin yleisöltä lähti lapanen ja porukka vyöryi lavan eteen pomppimaan, minä tietenkin mukana. Jarry oli vähän ollut ihmeissään, kun katosin yhtäkkiä... :D
Keikan jälkeen jonotin tietenkin nimmarin ja sain halauksenkin. <3 Kiitin keikasta ja olisin halunnut kertoa, miten mahtava se oikeasti oli, mutta kummasti sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertui. :D Toivotin kuitenkin Juhalle hyvää Joulua ja siunausta. <3
Täällä on kiertueelta kuvia.
.jpg)
