Hiljaiseloa...

Juupa juu. Taitaa olla blogin lopetus edessä, kun en saa aikaiseksi tänne enää mitään päivitellä. Kätevämmin ja nopeammin latailen kuvia Facebookiin ja kirjoittelen sinne päivän kuulumiset. Olis kyllä muutama juttu, josta pitäis kirjoitella, kuten Eccun toisesta pentueesta, Eccun luonnetestistä ja siinä sivussa yleisiä kuulumisia. Haluaisin myös tehdä vielä Eccusta semmoisen Eccu x 100 -tekstin, jonka tein aikanaan Hulista. (Blogin teksti: Huli x 100 ) Hulinkin teksistä vois toki tehdä päivitetyn version, kun on nykyisin hiukan rauhallisempi tyyppi, kuin tuolloin 1,5-vuotiaana. ;)

Kerronpa ensin yleisiä kuulumisia. Itselläni kesätyöt loppui elokuun lopulla ja hiukan jänskäsin, että mitähän tässä tekisi. Aika nopeasti kuitenkin järjestyi töitä yksityisestä palvelukodista ja siellä olen nyt syyskuun alusta ollut ja ainakin vuoden loppuun saan olla. Työ ei ole kokoaikaista, mutta en murehdi sitä, koska tykkään paljon enemmän siitä, että on vapaata kuin että saisin vaikka 100e enemmän rahaa käteen. Tämmöset on mun prioriteetit. :D Ja kun meitä nyt tosiaan tässä taloudessa on vain kaksi + kaksi karvaista, niin eipä tuota rahaa hirmuisesti mihinkään mene.

Harrastelu on jäänyt aikalailla. Itse käyn, silloin kun pystyn, pelaamassa lentopalloa ja tanssimassa itämaista tanssia. Kuntosalilla olen käynyt vaihtelevalla menestyksellä. Kolmivuorotyö imee aika kivasti mehut meikäläisestä, vaikka tosiaan onkin 1-2 vapaata enemmän kuin täysaikaisena. Toki syksykin väsyttää, mutta kyllähän mun unirytmi ja ruokavalio on taas ihan retuperällä, eli niiden hoitamiseen pitäis jaksaa panostaa tosissaan. Joskus...kun viitsii...

Koirien kanssa lähinnä lenkkeilen metsissä ja mikäpäs sen ihanampaa illalla, kuin väsyneet ja onnelliset koirat jaloissa. <3 Eccun luoksetulo on kehittynyt hiukan ja siitä olen onnellinen. Hulihan oikeastaan kulkee nykyään tosi lähellä mua tai meitä, kun tietää, että kannan mukanani aina herkkuja. ;) Eccu taas harrastelee niitä retkiään vähän kauemmas, mutta nykyisin olen alkanut sitä kutsumaan heti luokseni, kun en enää näe sitä. Toki edestä lähtevä jänis tai yllättäen nurkan takaa tulevat ihmiset ovat edelleen kova juttu, ja silloin ei poika kuule mua oikestaan ollenkaan. Viikko sitten olin todella ylpeä pojusta, kun oltiin pidemmällä 10km lenkillä Pappilankankaalla. (reitti meni pururataa, polkuja ja metsäautoteitä pitkin) Näin, että pyöräilijä tulee tietä pitkin meitä vastaan ja Eccu näki sen samaan aikaan. Eccu pysähtyi katsomaan pyöräilijää, mutta kutsuttuani, juoksi luokseni ja antoi ottaa heti kiinni. Ennen tässä tilanteessa Eccu olisi mua kuulematta juossut suoraan pyöräilijän luokse, koska "ihanaa, ihminen!". Tottelevaisuuden kehittymistä havaittavissa siis. Toki syy, miksi olen nyt alkanut kutsuman poikia heti, jos katoavat näkyvistä, on se, että täällä Teuvalla on vähän siellä sun täällä tehty susihavaintoja. Susipariksi epäilevät ja susillahan on todella laaja reviiri, eli varuillani kyllä olen missä ikinä liikutaankaan. Tätä susipelkoa vain lisäsi video, jonka menin katsomaan... Siinä ruotsalainen jämtlanninpystykorvanarttu on hirvimetsällä ja sillä on liivi, jossa on kamera kiinni. Koira törmää susiin ja siitäpä alkaa taistelu elämästä... Onneksi koiran liivissä oli susia varten jotkut terässuojat, eli sen ansiosta se selvisi hengissä. Mulla vain ottaa sydämestä kaikki, missä koira saa kipeää tai kärsii, siksipä munkaltaisen yliherkän ei olisi tuota videota saanut katsoa.

Parissa näyttelyssä ollaan käyty Hulin kanssa. 22.8. käytiin Seinäjoella ryhmänäyttelyssä ja eilen 24.10. taas Seinäjoella kansainvälisessä näyttelyssä. Huli oli molemmissa toinen valioissa eli VAL ERI2 oli tulos, ja molemmissa tuomarit moitti Hulia lihavaksi. :D No, minä en oikein osaa katsoa missä se lihavuus näkyy, kun tuota karvaa on pojulla aikalailla. Punnitsin Hulin kuitenkin eläinlääkärissä ja puntari näytti hurjat 15,1kg, mikä on yli kilon enemmän kuin koskaan ennen. Eläinlääkärikin tunnusteli Hulin kylkiä ja massua ja tuumasi, että hiukan on löysää, mutta ei paljon. Eli kilo nyt tuolta ainakin pitäis saada pois. Elokuun näyttelyssä tosin lihavahko narttu oli VSP, eli ei nyt ihan reilua ollut Hulia kohtaan. :D Toki tuo karva ja lyhyehköt jalat entisestään korostaa tankkimaisuutta. Mutta juu, dieetille tässä siis joutuu itsekukin...
Ryhmänäyttelyn arvostelun olen onnistunut johonkin hukkaamaan, mutta tässä eilisen arvostelu:
"Oikea koko. Hieman lihava koira. Hyvä pää. Ei halua käyttää korviaan. Suora selkä, Hyvä hännän kanto. Voisi liikkua energisemmin. Melko löysä edestä. Ei ole motivaatiota "näyttää"."
Tämä tuomari oli todella tympeä akka suoraan sanottuna. :D Hymyä ei kyllä herunut ja mullekin kiukustui, että miksen namilla innosta koiraani. Sitten tuumasi jotakin tyyliin, koska itse olen passiivinen, on koirakin. Noh, nameja olis tosiaan saanut olla, mutta unohdin ne toiseen laukkuun ja muutenkaan en ole Hulilla nameja paljon käytellyt, kun sitten se tykkää istuskella.

Huli-tankki ;)

Eccusen pallerot on myös vielä tallella. Kyselin lekurilta hinta-arviota ja noin 200e siihen menisi ja leikkaus tehtäisiin vain noin 20km päässä, eli ei tarvisi kauas ajella. Noh, nyt on kuitenkin niin rauhallista ollut tämä poikien keskinäinen elo, että en nyt ihan vielä leikkaakaan. Ainakin yhteen näyttelyyn tuon äijän haluaisin vielä viedä, kun on nyt miehistynyt ihan kunnolla. Painoa on 19 kiloa ja heijastinliivikin kiristää. :D <3

Yritän todenteolla ryhdistäytyä ja kirjoittaa pian Eccun vauvoista ja luonnetestistä ja kaikeesta muusta!