Tuurin näyttelyssä oltiin ja kuinkas ollakaan, taas heti aamusta klo 9 kehä. Siis oon siellä käynyt vuodesta 2011 ja JOKA kerta kehä ollut ensimmäisenä sunnuntaiaamuna! Oikein "tuuria" siis! Näyttely oli siis jo 14.6. (apua, mihin tää aika menee??) ja Eccu oli AVOissa ja Huli tietty VALioissa. Tuomarina oli Jari Fors ja sille halusin molemmat koirat viedä, kun oon kuullut tuomarista niin paljon hyvää. No sain sitten viedä vaikka kuinka monta koiraa, kun vein ensin Eccuni, sitten Hulin ja sitten Hulin kasvattajan junnunartun ja Ottan valionarttuihin. :D Juoksemista siis piisas ja nauratti, kun kättelin tuomarin varmaan ainakin kuusi kertaa. :D Eccun seurana oli tutut pojat ja sen kulkeminen oli taas mitä oli...huoh. Yksin kulkeminenkaan ei ollut mitään huippua. Arvostelu:
"Keltainen vaalein merkein. Kookas. Lähes oikeat mittasuhteet. Kapeahko, hieman pitkähkö pää. Hyvä kaula ja selkä. Hieman kapeahko runko. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Hieman jäykät takaliikkeet. Luonne oikea." Ja tulos oli tuttuun tapaan AVO EH3.
Lennosta piti vaihtaa Huliin, joten taaspa herra keksi näykkiä mun jalkoja juostessa... Hulin esiintyminen oli muuten hyvää, niin kuin aina, ja tulos sitten jälleen kerran VAL ERI1 SA PU2. Arvostelu:
"4-vuotias valio. Punaruskea vaalein merkein. Selvä uroksen pää. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Vahva hyvä runko. Oikea-asentoiset raajat. Hyvä häntä ja turkki. Kevyt liike. Luonne oikea."
Nyt vielä pari päivää on aikaa miettiä, ilmoitanko Eccun vielä yhteen näyttelyyn vai oliko tämä Tuurin näyttely viimeinen. Pojulta lähtee nimittäin palleroiset heti miten, kun ollaan 15.8. käyty luonnetestissä. Eccu siis on "hoitanut hommansa" ja ensi viikolla pitäisi syntyä Aitiorannalle toinen pentue. Ecculla ja Bjallalla (Aitiorannan Bjalla Bondaros) oli pikatreffit, kun tultiin toukokuun lopussa Lapista ja pysähdyttiin pikaisesti Haapajärvellä. Bjalla oli aika kimakka pimu, mutta Eccu hoiti homman yllättävän nopsasti ja sillä yhdellä kerralla jopa onnisti! Ultrassa näkyi kolme palleroa, eli hyvää tavaraa tuossa Hollannin pojassa on. ;) Mustaahan me niin kovin toivottaisiin, mutta jännäksi menee. Hollannissa nimittäin on syntynyt juuri sama yhdistelmä, eli Bjallan siskon Myslan ja Eccun veljen Brandin pentue ja kaikki kolme pentua on punaisia. Vielä hetki pitäis jaksaa jännätä... Eccun palleroisten poistolla toivon siis vähän seesteisyyttä tähän meidän elämään. Toki voi olla, että tuo on jo oppinut remmirähjäyksen tavakseen ja on vain luonteeltaan noin vilkas, mutta kokeillaan nyt, jos sillä olis edes jotain vaikutusta. Eccu on ainakin todella epävarma, mistä johtuukin sen monet turhat haukkumiset ja rähjäämiset. Ja jos niitä korviakin vähän löytyis ja vois jotain ajatella harrastaakin tuon kanssa. Harmittaa toki, kun näyttelyissä kulkeminen on kuitenkin mukavaakin, mutta kun tuo ei EH:ta parempaa tule saamaan, niin turha niissä on kulkeakaan. Yksi ERI olis kyllä ollut kiva saada...
Pidin sitten omaa lomaa muutaman viikon ja tänään on viimeinen lomapäivä. Lomailu on lähinnä ollut valvomista ja nukkumista myöhään, yölenkkejä metsässä ja herkkujen syöntiä. Oltiin sentään Ruotsissa käymässä J:n kanssa ja oli kyllä paras reissu pitkään aikaan. Pojut jäi mun porukoille ja pääsivät mökillekin. Iskän kommentti "Ecculle pitää hankkia joku haukunestopanta" kuvastaa hyvin, minkälainen hoidettava Eccu on... :D
Sunnuntaina 12.7. illalla lähti Siljan laiva Turusta ja oltiin Tukholmassa noin klo 6 aamulla Ruotsin aikaa. Siitä lähdettiin ajamaan suoraan kohti Vätterniä ja Vadstena-nimistä paikkakuntaa. Matkalla ihasteltiin ihanaa ruotsalaista maalaismaisemaa ja toinen toistaan ihanampia taloja. Jossain vaiheessa tuli Tullgarns slott-viitta ja koitettiin mennä katsomaan, minkälainen paikka oli kyseessä. Nyt en kyllä tiedä missä paikkakunnalla tuo linna sijaitsi, mutta ainakin paikat Hölö ja Mörkö olivat lähellä. :D Ruotsissahan noita slotteja on joka nurkassa, mutta tämä ei ollut tietenkään just maanantaisin auki. Hieno paikka silti maisemineen ja minäpä kohtasin siellä rannassa ensimmäisen rantakäärmeenkin. En kyllä olisi välittänyt kohdata ollenkaan... Tässäpä kuvia tuosta linnasta ja sen ympäristöstä:
 |
| Näitä "tappajaetanoita" oli joka paikassa, missä käveltiin. Ja nämä ei siis oo mitään pieniä... |
Tuolta linnalta matka jatkui Vadstenaan ja siellä leirintäalueelle Vätternin rannalle. Alue oli aivan älyttömän suuri ja ihmisiä oli todella paljon, mutta saatiin hyvä telttapaikka melkein rannasta. Sielläpä siis yövyttiin upouudessa teltassa ja syötiin yliyli hyvää Surf and Turfia ravintolassa. Illalla käytiin keskustassa ja vahingossa löydettiin sieltä Vadstena slott, jonka Kustaa Vaasa oli muistaakseni pannut aluille aikoinaan. Tämäkään linna ei ollut enää silloin iltasella auki, mutta Jari kuvaili rakennusta ja mä lähinnä nautiskelin Vätternin maisemasta ja puistoalueesta linnan vieressä. Siis nuo Ruotsin puistot on todella upeita! Ihania vanhoja lehtipuita ja pikkupolkuja sinne tänne. Siinä ihastellessani bongasin tutun näköisen koiran juoksevan irti puiston polkua. Sen perässä tuli vanhempi pariskunta kävellen ja sen kauempaa ajattelematta, hyökkäsin sinne kysymään koiran rotua. Minähän siis en hirveästi tuota ruotsinkieltä osaa, vaikka Vaasassa oon muka asiakaspalveluakin tehnyt, mutta siinä en miettinyt, miten huonosti kieltä sönkkään. Mietin jälkeenpäin, että olin varmasti todella epäkohtelias... No, lähestyessäni heitä, mies otti koiran kiinni (siis tämä koira totteli, siksi se oli irti yleisessä puistossa!) ja hetken varmaan ihmetteli, miksi tulen heidän luokseen. Tervehdin ja kysyin, minkä rotuinen koira on ja islantilainenhan se, joten kysyin saanko tervehtiä. Mies päästi hihnasta irti ja koira tuli mun luokse juuuuuri niinkuin islantilaisen kuuluukin! Otti ensin mun käsivarren hellästi suuhunsa ja hyppäsi sitten mun olkapäille ja antoi suukkoja! Aivan ihana koira! <3 Ja siis tämä rotu! :D No sitten kerroin toki, että itselläni on kaksi kotona Suomessa ja oli pakko tulla kysymään, kun oli niin tutun näköinen koira. Toivottavasti tämä Suomi-info auttoi heitä ymmärtämään, miksen osannut kovin ystävällisesti ja soljuvasti puhua ruotsia. :D No siinä sitten hetki juteltiin lähinnä koiriemme innosta uida ja punkkikarkotteista. Harmittelivat, kun nuo litkut oli niin kalliita ja piti olla kauan uimattakin sen laittamisen jälkeen. Niinhän se on. Tajusin vain kysyä, että koira oli poika, mutta siinä vähän jännityksissä en tullut kysyneeksi koiran ikää enkä nimeäkään. Lopulta oli pakko antaa niiden jatkaa iltalenkkiään ja olin sitten tästä kohtaamisesta koko loppuillan ihan onnessani. :D
 |
| Alvastran jotkut kirkon rauniot lähellä Vadstenaa. |
Kolmårdenista sitten ajettiin takaisin Tukholmaan ja saatiin auto parkkiin Viking linen omaan parkkihalliin, josta oli vain 1,5km kävely hotellille. Tosin olkalaukun kanssa tuo matka oli aika pitkä... Hotelli oli aivan mukava, tosin se oli vanhassa rakennuksessa, eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan. Tuolloin siis Tukholmassa oli ihan hellettä ja yölläkin hotellihuoneessa kuuma kuin saunassa. Keskiviikkona nautiskeltiin rauhassa hotellin aamupala ja käveltiin sitten Gamla staniin ihastelemaan kapeita katuja ja vanhoja rakennuksia. Ostin sieltä "pakolliset" Polkagris-karkit, mutta kaikki krääsät sai jäädä kauppoihin. Rannasta mentiin sitten jollakin paatilla Djurgårdenin saarelle, jossa oli Vasa-museo. Museossa on siis 1600-luvulla uponnut valtava sotalaiva täydellisesti säilyneenä. Olen tuolla lapsenakin käynyt, mutta enpä siitä muista mitään. Laiva oli kyllä käsittämättömän kokoinen ja museo oli todella kivasti sen ympärille rakennettu. Museossa kuulin ainakin japania, kiinaa, italiaa, ranskaa, norjaa, venäjää, tanskaa, ruotsia, suomea, amerikan enkkua ja saksaa, eli näemmä turisteja tuo paikka kiinnosti. Japanilaiset oli hassuja, kun ottivat joka paikassa toisistaan tai itsestään kuvia ja joillakin näkyi olevan selfietikutkin mukana. :D
Sielläpä se keskiviikko hurahti ja illalla vielä käytiin Jimmy's steakhousessa syömässä elämämme huonoimmat pihvit. Punaviini oli sentään hyvää. :D Torstaiaamulla sitten lähti Viking Grace kohti Turkua ja siellä nuokuttiin nojatuoleissa, luettiin suomenkielisiä lehtiä, shoppailtiin (karkkia lähinnä) ja katseltiin maisemia aurinkokannella. Heti, kun alettiin olla Turun saaristossa, ukkonen jyrähteli ja kun autolla ajettiin ulos laivasta, vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Tervetuloa Suomeen! :D
Kotimatkalla oli ihan pakko ajaa Porin kautta, kun Kylie oli siellä. Pari biisiä käytiin aidan takan kuuntelemassa ja jammailemassa. Kylie kuulosti yhtä hyvältä, kuin aina ja otti niin ihanasti taas yleisönsä haltuun. <3 Hiukan harmitti, ettei nähty tätiä... Toisella kertaa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti