Kevät tuli ja lomakin

Ihanasti aurinko on nyt paistanut! Lämpömittari on näyttänyt meillä jopa +11 varjossa! Kyllä se kesä sieltä taas tulee, vaikka just tänään uhkailivat loppuviikolla tulevasta takatalvesta. Kyllä auringolla on paljon vaikutusta, kun heti tunnen itseni virkeämmäksi ja lenkkeilykin maistuu paljon enemmän. :) Ollaan käyty jo katsastamassa miltä pururadoilla ja metsäreiteillä näyttää, mutta ainakin vielä ne on enimmäkseen peilijäällä. Kyllä me eilenkin 5 km mentiin jäätiköllä, mutta eipä sitä lenkiksi oikein voi sanoa, kun enimmäkseen meni sipsuttamiseksi. :D Koirat kyllä kurvaili sata lasissa välittämättä liukkaudesta, mutta niilläpä onkin neliveto. :D Eccu myös teki katoamistemppunsa JÄLLEEN. Poitsu meni vähän meidän edellä ja hetken päästä juoksi hirveällä metelillä jäniksen perässä metsästä tien yli. Jänis juoksi vain pari metriä edellä, mutta ilmeisesti katosi johonkin Ecculta, kun pian poitsu pysähtyi ja jäi pyörimään ympyrää metsään. Olisko jänönen johonkin koloon kadonnut. No hetken päästä Eccu sitten katosi itsekin ja oli taas hukkateillä kymmenisen minuuttia. Näin jälkikäteen ajatellen tuo aikahan on aika lyhyt, mutta meikäläinen ehtii siinä ajassa hermostua ihan kiitettävästi. Näitä katoamistemppuja tuo poitsu välillä harrastaa ja aina just jonkun hajun tai eläimen perässä se lähtee ja jää sille reissulle. Aika kova riistavietti tuolla on lammaskoiraksi. Hulillahan on vain jahtausvietti ja sekin loppuu nopeasti siihen, kun Huli tajuaa, ettei saa saalistaan kiinni. Musta tuntuu, että Huli ei oikein edes välitä mistään jäniksen hajuista tai muista, kun taas Eccu kulkee metsässä koko ajan nenä maassa niin kuin ajokoira.

Olin muutaman päivän töissä ja tänään alkoi sitten jo loma. Työpäivät meni oikein kivasti, vaikka niitä jo stressasinkin vanhaan malliini. Mukava oli huomata, että töissä oli mukavaa ja sekin oli ihanaa, kun työkaverit kyseli kuulumisia. :) Mun työt loppuu kuukauden päästä, joten pidän kerääntyneitä lomapäiviä nyt pois. Ihan kaikkea en ehdi pitää, mutta kivasti tässä saan silti rentoilla. Nyt pitäis vain keksiä jotain tekemistäkin. Jarrun talviloma on vasta huhtikuulla, mutta silloin oon jo työttömänä, eli keksitään sinne joku pidempi reissu näillä näkymin.

Nyt just vain harmittaa taas harrastamisen vaikeus... Ollaan kaveriporukalla suunniteltu mökkiviikonloppua ja nyt sitten valikoitui just se viikonloppu, kun olisi Kihniöllä ryhmänäyttely. Haluaisin kovasti sinne mennä, kun tuomarina on Juha Putkonen ja haluan niiiin viedä sille Hulin valioluokassa, kun on junnuissa antanut pojulle H:n. Eli siis ihan piruuttani haluan viedä sille upeaturkkisen valiomieheni. ;) Lisäksi oon tässä pitänyt Eccuakin lihotuskuurilla, että senkin veisin Putkoselle näytille. Kuulin siis, että tämä tuomari rokottaa, jos koira on liian laiha ja sitäpä tuo pitkäsääri on. En sille odota enää H:ta parempia tuloksia, mutta aivan kiva kuitenkin silloin tällöin käydä näyttelyissä. Toki onnistuis, että meen vain la-su yöksi mökkeilemään, että pääsen silloin lauantaina näyttelyyn, mutta toisaalta olis kiva olla koko viikonloppu, kun kerrankin sellainen järjestyy. Ärh mörh. Toinen juttu, mikä ärsyttää on se, että Rallytokoa olisi tarjolla kolmen kerran kurssi huhtikuussa ja tättärääää! Eka kerta menis ohi, kun oon töissä ja kolmas kerta on just sillä viikolla, kun olis Jarrulla loma ja me todennäköisesti oltais reissus. Eli pääsisin YHDEN AINOAN KERRAN rallyilemaan. VOIHAN VIT..SI. Siis tämä on niin tätä! Muutenkin huonot harrastusmahdollisuudet, kun täällä perähikiällä asustan ja sitten käy AINA näin. Öäääääääähhh!!!! Kai tämä ketutus joskus menee ohi... Nyt pari kuvaa vielä.

Korvattomat koirani! :D

MOI

Siinäpä mun hömelöt :D

Pään tyhjäys menossa

Kävi nyt niin, että Johanna teki liikaa töitä ja stressasi liikaa ja on nyt ollu jo kolme viikkoa sairaslomalla vakavan työuupumuksen takia. :( Sairasloma jatkuu vielä pari viikkoa, mutta sitten pitää jo mennä kokeilemaan. Haluaisin tässä kirjoittaa asiasta vähän enemmänkin, mutta olen nyt oppinut, että kehenkään ei voi luottaa (ihmiset haluaa toisille vain pahaa) ja Suomessa ei ole oikeasti sananvapautta. Jos haluaa tietää tästä lisää, niin saa laittaa sähköpostia tai soittaa.

Mutta koirapojista asiaa! <3

Eccusta on tullut nyt virallisesti mies, vaikka siis mun vauvahan se vieläkin on. :D Eccu kävi nimittäin treffeillä kahteen otteeseen Aitiorannan Marsa Mjallhvitin kanssa. Tiistaina oli ultra ja pentuja näkyi 4-5. Vähän epäilytti oliko Eccusta mihinkään, mutta näköjään oli! Astutusreissu ei ollut pelkästään Ecculle uutta, vaan myös mulle. Hulin touhuhan ei onnistunut silloin Vaasassa, joten se lähti Haapajärvelle ja vasta siellä homma onnistui. Ekana päivänä menin Eccun kanssa Vöyrille, jossa viiden minuutin tutustumisen jälkeen koirat oli jo nalkissa, heh. Marsa oli kyllä todella helppo morsian ja vaikka niillä oli kokoeroa, niin homma sujui helposti. Toista kertaa Eccu ei edes yrittänyt niillä treffeillä, mutta koitettiin sitten seuraavana päivänä vielä Seinäjoella. Mietin miten nuorimies keskittyisi koiraharrastushallin pihalla, mutta siinähän meni taas noin 5 minuuttia ja nalkissa oltiin. Nuo nalkit vain kesti molemmat 25-30 minuuttia, joten meille tuli talviviimassa pikkaisen kylmä pidellä koiria paikoillaan. :D Pennut syntyvät Vöyrille, eli sinne varmaan ajelen tässä kevään mittaan moneen kertaan. <3 (lisätietoa www.aitiorannan.com)

Hulin kanssa käväistiin Parkanossa ryhmänäyttelyssä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, mutta lattialla ei ollut mitään mattoa niin kuin viimeksi, vaan meidän piti juosta liukkaalla urheilusalilattialla. No Hulin liike oli sitten aika huonoa ja itsekin otin jotenkin varman päälle, kun tiesin, että se tulee liukastelemaan, eli ehkä menin liian hitaasti ja varovasti. Ajattelin, että kovempi vauhti ainakin vaikuttais liikkeeseen. No PU3 sentään oltiin (mukana oli hurjat kolme urosta ja kaksi narttua), mutta tuomari sanoi Hulia laiska-Jaakoksi! :D Ilmeisesti tällä tarkoitti liikettä, en tiedä... Tulos siis VAL ERI SA PU3. Tässä arvostelu:
"Vahva, selvästi urosmainen, oikeat mittasuhteet omaava komeassa turkissa esitetty uros, jolla miellyttävä pää ja ilme. Hyvät korvat. Vahva kuono. Säkä voisi olla korostuneempi ja voisi esiintyä ryhdikkäämmin. Hyvä luusto. Tanakka runko. Hyvä takaosa ja häntä. Kaksoiskannukset. Voisi liikkua eloisammin."

Odotellaan meidän vuoroa. Tässä näkyy minkälainen lattia oli kyseessä.

Nyt kun sitten oon ollut vain kotona, päivät on mennyt lähinnä niin, että nukun jopa puoleen päivään, käyn lenkillä koirien kanssa joko vain tässä lähistöllä tai käväisen metsäautotiellä, vahtaan tv:tä, kudon, teen ruokaa, käyn Jarin ja koirien kanssa metsälenkillä tms, vahtaan tv:tä, kudon ja meen nukkumaan myöhään yöllä. Oon sentään jaksanut nähdä pari kertaa kavereitakin ja käväisin Vaasassakin. Huomaan vain, että vieläkään en ole kunnossa, kun väsyn ihan pienestä ja stressaan ihan typeristäkin asioista. On kyllä mukavaa, kun saan nukuttuaa 10-12 tuntia, koska vielä ennen saikkua saatoin nukkua 5 tuntia yössä ja senkin tunnin pätkissä. Onneksi myös saan vielä pari viikkoa olla rauhassa.

Tässä vielä kuvia mun pojista. <3

Iloinen poitsu! :)

Huli on niin hurrrrrrja!

GRAUH!

"Hiiri, minne menit?"

Voi huokaus. Näitä kuvia katsoessa tuli jo talvea ikävä. Tällä hetkellä tiet on lähes sulat ja lunta on aika vähän enää missään. Kuraa ja koiranpskaa tienreunat täynnä... Huli kuraantuu joka kerta, kun tiellä kävellään, mutta onneksi ainakin vielä pihassa on sen verran lunta, että Huli ottaa siinä aina lumikylvyt ja putsaantuu itsestään. :D Yleensä sentään keväällä paistaa aurinko, joka korvaa tämän kuraärsytyksen, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt pitkään pitkään aikaan! Aurinkoa tai lunta tänne, kiitos!

Mun Pömppä ja Hömppä <3

Tatti nimeltä Huli.

Hurrrrja Huli iskee jälleen! :D

Juoksevia pyllyjä...

Miehistynyt pojuni <3

Biggest winner part 2

Kirjoittelin viimeksi huhtikuussa tästä mun elämäntapamuutoksesta. (Blogiteksti) Tuolloin olin saanut 26 kiloa pois, eikä tilanne nyt hirmuisesti siitä ole muuttunut. Tällä hetkellä saavutus on -30kg ja siinä se nyt on pysynyt jo muutaman kuukauden. Niin kuin viimeksi kirjoittelin, tämä syksy on ollut niin perseestä kaikella lailla, joten ei oo ollut energiaa, aikaa eikä oikeasti huvitustakaan miettiä mitään laihduttamista. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että vaikka en mitään ihmeempiä ole tehnyt, niin paino on pysynyt tuossa samassa nyt monta kuukautta. Painonhallintaa siis! Joskus tulee ajatus, että eihän tämä nyt mitään ookkaan ollut ja sama vanha läskipallo olen edelleen, mutta sitten tulee mieleen ystäväni lause "Ajattele tuohon sun viereen se kilomäärä voipaketteina." 60 voipaketillista kadonnut Johannasta, oho, okei, ehkä oon sittenkin saavuttanut jo jotain. :D

Oonhan mä nyt mussutellut, koska karkki ja minä vain kuulumme yhteen. <3 Mutta kyllähän tämä painon pysyminen samana kertoo myös siitä, että olen sisäistänyt elämäntapamuutoksen. Nyt joulunajan otan vielä rennosti, mutta sen jälkeen taas aion repiä itsestäni kaiken irti huolimatta siitä, miten paljon joudun olla töissä ja miten paljon missaan taas jumppia ym. Kotonakin voi treenata! Ainakin nyt vielä 15 kiloa haluan pois. Tämä onkin siis mulle itselleni haaste, koska virallisesti ja julkisesti nyt teen uuden vuoden lupaukseni täällä! Lupaan vuonna 2015 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen aloittaa uudella draivilla ja innolla kuntoilun! :) 

Mua ärsyttää, kun näkee näitä "otin omasta perseestäni kuvan" -kuvia, mutta kun näin itsestäni kuvan kesältä 2013, niin repesin sille niin totaalisesti, että pakko laittaa se tänne. Vaikka siis kuva ei toki ole minun ottama, mutta kuitenkin. You got the point. :D Mulle tuli jostain syystä mieleen tuosta 2013-kuvasta tämän syksyn Putous-hahmo Lordi Lally. :D :D :D Ihan huippua nauraa ittelle! :D

Vähän nyt tämmöstä minä minä -juttua ollut nämä viimeisimmät tekstit, mutta ens kerralla kirjoittelen pojista taas. :) <3

Biggest winner?

En aluksi ajatellut tästä asiasta kirjoittaa blogiini mitään, mutta haluan sittenkin, koska tässä on kuitenkin kyse mun elämästä.

Olen aina ollut pullukka, siis ihan lapsesta asti, eikä se oo oikeastaan mua vaivannut hirveästi. Oon tottunut olemaan iso ja yleensä isoin koko porukasta. Kun sitten muutin pois kotoa, liikunta katosi lähes olemattomiin ja opiskelijana mussutin mitä sattuu. Siinäpä sitten tuli kerättyä niin sanotusti lihaa luitten päälle vähän enemmän, mutta en sitä oikeastaan tiedostanut tai ehkä en välittänyt. Mua järkyttää ajatellakin mun ruokailutapoja Vaasan opiskeluaikana. Sentään kuljin pyörällä tai kävellen paikasta toiseen...

Vasta syksyllä -12, kun näin itsestäni kuvia kesältä, todellisuus iski ja järkytyin, kun en ollut tajunnut olevani oikeasti NIIN iso. Sen jälkeen aloin vihdoin panostamaan liikuntaan ja katsomaan jonkin verran, mitä suuhuni laitan. Alkuvuonna -13 bongasin Jutta Gustafsbergin dieettiohjeet, ja sovelsin niitä itselleni sopiviksi. Rahkan, raejuuston, riitävän vedenjuonnin ja liikunnan lisäämisen ansioista multa lähti joitakin kiloja. Parasta oli, kun innostuin liikunnasta oikeasti, eikä se ollut enää pakkopullaa!

Vuoden aikana sain lopulta noin 7 kiloa pois, ja sinä aikana tajusin, että tämä ei ollut enää laihduttamista, vaan täydellinen elämäntapamuutos. Paluuta vanhaan ei ollut, eikä saanutkaan olla. Viime syksynä rohkenin mennä painonhallintaryhmään ja sieltä saamieni vinkkien avulla, sekä pikkuisen paineen alla, olen muuttanut ruokailutottumuksiani ja rakastunut liikuntaan entistä enemmän. Tähän päivään mennessä olen saanut vielä 19 kiloa pois, eli noin 1,5 vuodessa musta on lähtenyt 26 kiloa tavaraa. Ja tästä saavutuksesta olen ylpeä, koska en koskaan onnistu missään!!! :D Mutta, koska olen tosiaankin iso, vielä olisi tiputettavaa.

Laihaa luikkeroa musta ei tule, se on selvä. Mutta pääasia tässä onkin ollut elämäntapamuutos ja ennen kaikkea muutos oman pääni sisällä. Koko tämän ajan olen pitänyt yhden herkkupäivän viikossa ja silti myös syönyt Mammani tarjoamaa pullaa ja piirakkaa (maailman parasta), ja käynyt pizzalla tai Hesessä, jos ollaan oltu reissussa. Herkuista en ikinä luovu, mutta herkkujen määrä on huomattavasti pienentynyt. Edelleen pystyn syömään kokonaisen suklaalevyn tai karkkipussin yksin ja voi että kuinka hyvää se onkaan. Mutta teenkö niin enää? En. Pärjään vähemmälläkin.

Vaikka olen päättänyt, että tämä muutos pysyy, pelkään silti, että palaan takaisin vanhaan tyyliini. Jostain olen kuullut, että vasta sitten, kun kilot ovat olleet poissa viisi vuotta, se on oikeasti pysyvää. Eli matkaa on vielä siihen viiteen vuoteen. :D Toivon kuitenkin, että liikunnan ilo ja ajatusmaailmassani tapahtunut muutos auttavat mua olemaan palaamatta entiseen, vaikka jonkinlaisia notkahduksia tulisikin. 

Tässä on muutama yksinkertainen, mutta tehokas vinkki, jotka itse olen todennut tosi hyviksi:

1. Juo vettä paljon. Kaksi litraa olisi hyvä, mutta mulle tekee tiukkaa yksikin litra. Tässä mulla olis vielä paljon parantamisen varaa...

2. Aamulla ensimmäisenä juo noin 3 dl vettä ja lähde vähintään puolentunnin lenkille tyhjällä vatsalla. Jutan mukaan tämä polttaa hyvin rasvaa. En tiedä siitä, mutta ehkä tällä on jotain vaikutusta ollut. Joka aamu en todellakaan näin ole tehnyt, mutta jos olisin, niin ehkä olisin vielä nopeammin saanut tuloksia. Mä vain en jaksa aamuvuoroviikoilla herätä tarpeeksi aikaisin, joten tämä on jäänyt lähinnä vapaapäivien aamuiksi. Lenkin jälkeen aamupala maistuu yli hyvältä. :P

3. Älä syö leipää, vaan näkkäriä, hapankorppuja, riisikakkuja tai cracotte-keksejä. Oon syönyt kyllä leipääkin, mutta vähentänyt sitä todella paljon. Vaaleaa leipää meille ei enää osteta.

4. Syö vain vähän perunaa, pastaa ja riisiä. Peruna ei oo muutenkaan mun lemppari, joten sitä on ollut helppo vähentää. Pastaa en ole syönyt pitkiin aikoihin, kun olen tehnyt viime aikoina vain keittoja, omeletteja ja salaatteja. Nyt kyllä tekisi mieli pastaa! :P

5. Syö tarpeeksi usein jotain, ettei tule sitä kiljuvaa nälkää koskaan. Tässä onnistun silloin tällöin. :D

6. Älä mene nälkäisenä kauppaan!

7. Kun syöt esim. riisiä ja broilerkastiketta, ota lautaselle oman kouran verran riisiä ja saman verran kanaa. Salaattia tai kypsennettyjä kasviksia syö niin paljon kuin huvittaa. Kun lautanen on tyhjä, älä hae lisää vain siksi, koska sun tekee mieli lisää. Et tarvitse enempää.

8. Vaihda jogurtti rahkaan. Sekoita maustamattomaan rahkaan marjoja, mehukeittoa tai hedelmiä. Profeel- ja Vitaline Pro-rahkat on hyviä myös.

9. Harrasta monipuolista liikuntaa. Tällä hetkellä itse käyn kerran viikossa kuntosalilla, kerran viikossa jumpassa ja joka päivä koirien kanssa lenkillä. Käydään vaihtelevasti sauvakävelyllä pururadoilla (yleensä 3-6 km) ja silloin tällöin jumppailen myös kotona. Lisäksi kuljen pyörällä töissä ja kaupassa. Vielä enemmänkin saisin liikkua, mutta välillä vuorokausi ei meinaa riittää...

10. Pidä herkkupäivä!

Kuvien laittamistakin mietin kauan, että haluanko niitä tänne laittaa. Mutta kummallisesti tässä elämänmuutoksen aikana en enää häpeä itseäni niin kovasti kuin ennen, joten tässäpä tulee klassiset ENNEN- ja JÄLKEEN-kuvat. Muistutan, että tuo jälkeen-kuva ei tosiaan ole vielä se lopullinen jälkeen-kuva, ja tiedostan, että vielä on töitä edessä. :D

Heinäkuu 2012.

Tämä kuva on sanoinkuvaamattoman kauhea

ja tämän laittaminen julkiseksi on mulle niin iso kynnys, ettette tajuakaan... 

Huh.

Marraskuu 2013. 

(tämän jälkeen on vielä lähtenyt noin 8 kiloa) 

Kuva ei ole mitenkään huippu, mutta en yleensä itseäni paljonkaan kuvaile, 

niin tämän pitää nyt kelvata. :D

"...koitan taas taivaan kantta korkeaa huokauksilla kolkuttaa..."

Musiikkihöpinää.

Mulla oli synttärit marraskuun viimeinen päivä ja saatiin juuri sopivasti sille päivälle liput Juha Tapion keikalle Jyväskylään. Otettiin tietty kaikki irti pienestä reissusta, ja varattiin hotelli, ostettiin kuoharia ja käytiin syömässä superhyvää ruokaa. :) Ja tämä siis tottakai ilman koiria! :D

Oli aivan huippu syntymäpäivä muutenkin, mutta Juha Tapio kruunasi kaiken. Viimeksi oltiin Juhaa katsomassa Vaasassa viime vuoden lokakuussa. (blogin teksti Toisella puolen virtaa ) Saatan nyt toistaa itseäni, mutta Juha on MAAILMAN PARAS ARTISTI. Siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi näin Juhan bändin kanssa, ja hänen bändinsä jäsenetkin ovat tässä välissä vaihtuneet. Tämä uusi bändi olikin ihan huippuluokkaa, ja he soittivat Juhan kanssa mahtavalla drivella ja musiikin rakkaudella! Upeaa! <3

Sinänsä keikkapaikka oli mulle tuskainen, koska se oli Jyväskylän Paviljongin joku sali, jossa istuttiin tönkkönä paikoillaan. Juha sanoi heti alussa, että kaikki saavat olla omana itsenään ja heilua ja tanssia, jos huvittaa. Suomalainen ihminen on kuitenkin ihan hirrrrrvittävän hidas syttymään, niinpä minäkin tyydyin tuskaillen heiluttelemaan jalkojani vain penkkien takana suurimman osan keikasta. Väliajan jälkeen porukka ONNEKSI vähän relasi, ja kun muutama ihminen nousi seisomaan, niin tottakai minäkin nousin ja hilluin onnessani. Itkeskelin tottakai pitkin keikkaa ja erityisesti rakkaimmille kappaleille En mitään en ketään, Haaveilija, Ratapiha ja Raikas Tuuli. Sitten, kun alkoi Mitä silmät ei nää koko yleisö nousi seisomaan ja fiilis oli sanoinkuvaamaton, hurmiollinen suorastaan. Tuli ihan mieleen joku hengellinen tapahtuma, ja ehkä se sitä vähän olikin. Ainakin hyvin jumalallista. :) <3

Hienoinen pettymys oli se, ettei Juha soittanut yhtäkään Vain Elämää -ohjelmassa laulamaansa kappaletta (ei kenties saanut, kun oli oma konsertti tulossa?) eikä myöskään vanhoja ihania kuten Tästä kaikesta, Väsyneet maan tai Syksy. Encore oli odotetusti TSNEH eli Tykkään susta niin että halkeen ja silloin yleisöltä lähti lapanen ja porukka vyöryi lavan eteen pomppimaan, minä tietenkin mukana. Jarry oli vähän ollut ihmeissään, kun katosin yhtäkkiä... :D

Keikan jälkeen jonotin tietenkin nimmarin ja sain halauksenkin. <3 Kiitin keikasta ja olisin halunnut kertoa, miten mahtava se oikeasti oli, mutta kummasti sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertui. :D Toivotin kuitenkin Juhalle hyvää Joulua ja siunausta. <3

Täällä on kiertueelta kuvia.

Toisella puolen virtaa

Eilen käytiin Vaasassa kaupunginteatterilla katsomassa Juha Tapiota, joka julkaisi kirjan ja julkaisee myöhemmin joululevynkin. Oon nähnyt Juhan nyt muistaakseni viisi kertaa livenä (viimekerrasta on aikaa kokonaista neljä vuotta!) ja silti olen vieläkin eilisestä ihan ihmeissäni.

Joillakin ihmisillä on vain se musiikin lahja, ja Juha on yksi heistä. Hän oli lavalla kahden kitaransa kanssa ja soitti yhteensä noin 1,5 tuntia. Ja koko sen ajan olin aivan onnessani. Juha on ehdottomasti Suomen lahjakkain artisti, ja ehkä jopa enemmänkin. Välillä itkin ja välillä pelkäsin, että sen skitta menee rikki. :'D Niin, ja hän lauloi melkein koko ajan silmät kiinni. <3

Harmillista kyllä, Juhan single-biiseistä saa jotenkin väärän kuvan. Siis onhan ne mahtavia biisejä, mutta kun nyt kuuli häneltä itseltään, kuinka mikäkin biisi on syntynyt, ja näki, kuinka hienosti hän soitti skittaa ja lauloi virheettömästi, tajusi vasta kunnolla, miten lahjakas hän oikeasti on. Ja ennen kaikkea Juhan biisithän on ihan loistavia sanoituksiltaan! Ne on sellaisia tsemppausbiisejä meille suomalaisille masentuneille valittajille. Kelpaat kelle vaan, Sitkeä sydän, Anna pois itkuista puolet, Kaunis ihminen jne jne...

Niin, ja tiedoksenne, esimerkiki Yön biisi Pettävällä jäällä, sekä radiossa nyt tiuhaan pyörinyt Edelmannin ja Loirin Tuomittuna kulkemaan, ovat molemmat Juha Tapion käsialaa! :) <3

Muun muassa tämä biisi itketti mua eilen...

Ja tämän biisin aikana pelkäsin sen uuden skitan puolesta (oli kuulemma ostanut sen vasta pari viikkoa sitten). :D

Ei mulla muuta. Kuunnelkaa Juha Tapiota! :)

The tears come streaming down your face

Ei oo paljon huvittanut istua läppärin ääreen, kun viime viikollakin oli niin mahtavat ilmat. Kesän viimeiset henkäykset taisivat olla siinä. Tänään on jo syksyn tuntua, aamulla oli vain 6 astetta lämmintä ja hanskat sai olla käsissä!

Vapaa-aika kyllä menee hujauksessa. Mökillä ollaan oltu Hulin kanssa muutaman kerran. Mulla olis sieltä kivoja kuviakin, mutta ne on tottakai äidin kamerassa. Laitan tänne joskus, kun käyn meillä kotona. Muuten en kyllä yhtään tiedä, mitä ollaan tehty. Eipä kyllä mitään erityistä.

When You lose something you can't replace

Eilinen oli kamalin päivä pitkään aikaan. Kuuden jälkeen äiti soitti ja kertoi, että meidän ajokoira Kiri oli kuollut. Koirapoika oli ollut isän kanssa metsässä, kun nyt taas pitkästä aikaa sinne pääsi. (metsästyskausi on alkanut) Ilmeisesti Kiri oli juossut suoraan risukkoon, jossa oli teräviä ja katkenneita honkia, ja yksi niistä lävisti rinnan. Kiri oli ehtinyt vain vinkaista niin, että isä sen kuuli muutamien satojen metrien päähän... Miten noin voi edes käydä...!

Eilisilta meni vain itkiessä. Raku-laika jouduttiin lopettamaan vain 3,5-vuotiaana ja nyt meni aina niin iloinen ja höpsö 4-vuotias Kiri. Meidän perheellä on hirveän huono tuuri koirien kanssa... Ensimmäinen koira Musti sai sentään elää vanhaksi. <3

Olenkin itkenyt kaikkia noita koiria, ja tottakai myös isän ja äidin vuoksi, kun niiden koirahan Kiri oli. Hulikin varmasti ihmettelee, kun mennään ekan kerran meillä kotona käymään, kun Kiriä ei enää olekaan...

Kaverukset mökillä 2011 <3

Tätä surua voi vain ymmärtää eläinrakas ihminen. Lemmikit ovat rikkaus, niistä saa niin paljon, mutta miksi luopumisen pitää sattua näin kovasti?

Tässä kuitenkin toivoa niille, jotka ovat rakkaan koiransa menettäneet :')

Kiri, meillä tulee ikävä sua. <3

Can You See the Crown?

Levykauppa Äx lähetti mulle jotain iiiiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaannaaaaaaaaaaaaaaaa!

Tilasin lisäksi:
Coldplayn Brothers & sisters -singlen (7,90 €)
Trainin Alive at Last -livealbumin (11,90 €)
Trainin Hey, Soul Sister -singlen (3,90 €)
ja Coldplayn X&Y -pinssin (7,90 €)

Nämä loput herkut saapuvat "heti kun saamme niitä taas varastoomme", eli niitä ehkä saa odotella jonkun aikaa...


MUTTA NYT MULLA ON TRAININ UUSIN! 
Hähää! :P

Sieluni laulaa ja tanssii

Apuvaa, nyt tuli kyllä kauheat paineet!
Joku oli lisännyt mun blogin rotujärjestön linkkeihin. (Tiedän kyllä, ketä tästä voi syyttää...)
Tässä nyt pohdituttaa, että pitäiskö pyytää se sieltä poistamaan, kun kuitenkin höpisen täällä muustakin kuin Hulista... Vai annanko vain olla, niin saa jokainen miettiä sitten, kuinka pehmopäisiä islisomistajat voikaan olla? :D

Nyt taas haluankin jakaa yhden asian täällä, joka ei liity mitenkään islanninlammaskoiriin eikä edes koiriin. Kyse on nyt musiikista.

Saan olla kiitollinen äidilleni, joka on aina laulellut ja ollut musikaalinen, että olen musiikin ystävä. Isäkin tietty laulelee, mutta enemmän huumorimielessä. (Hulille se laulaa yleensä "Hulirumpsis siliän tieeeen..." Älkää kysykö mikä ihmeen biisi tuo on.) Äiti on kuitenkin laulanut kuorossa, eli sävelkorvaa löytyy, ja kyllähän se sieltä on meille kaikille lapsille periytynyt. :)

Itsehän olen pienenä soittanut pianoa ja viulua hyvin huonolla menestyksellä ja laulanut kirkkokuorossa yhden ainoan vuoden. Kärsivällisyyteni ei koskaan riittänyt, että olisin oikeasti jotain oppinutkin. Veljeni taas ovat tässä asiassa olleet täysin erilaisia. Molemmat ovat nimittäin opetelleet itse soittamaan pianoa, kitaraa, bassoa ja rumpuja. Eli siis ilman opettajaa. Enkä ole ollenkaan katkera siitä, että heillä oli hermoja sellaiseen ja minulla ei...........

Molemmat veljeni osaavat myös laulaa, ja heillä on koko ajan erilaisia musiikkiprojekteja menossa. Heillä on joku musiikkihana päässä, joka ei koskaan mene kiinni. Sitä vaan tulee ja tulee eri muodoissa. :D Käsittämätöntä. Joskus harvoin, kun sitten saan kuunnella heidän keskeneräisiä tuotoksiaan, kuuntelen niitä ylpeänä. Enkä ole ollenkaan puolueellinen sanoessani, että kaikki veljieni musiikki on tuhat kertaa parempaa kuin yksikään radiossa pyörivä biisi. :) (...Coldplay on kyllä poikkeus, ehehe...)

Minulle musiikki on osa elämää. En edelleenkään osaa soittaa mitään soitinta, mutta laulan ja tanssin sydämeni kyllyydestä, jos vain saan. :)

Syksyllä aloitettu Zumba on ollut aivan yyyyli ihanaa ja juuri sitä, mitä haluan. Olen aina pitänyt latinalaisesta musiikista ja etenkin tansseista, ja Zumbassa saan nautiskella näistä molemmista! :) Ensimmäisellä Zumba-tunnilla nauroin koko ajan, kun tunsin itseni niin jäykäksi, enkä pysynyt askelissa ollenkaan mukana. Nykyään olen kuitenkin jo jonkin verran harjaantunut. ;) Wii -pelikonsoli olisi hankinnassa, että voisin siihen sitten ostaa Zumba-pelin!

Minä myös hoilaan kurkkuni kipeäksi yksin ollessani ja keksin tuttuihin biiseihin taustalauluja tai "toisia ääniä". Tätä harrastan siis pelkästään omaksi ilokseni, enkä aio koskaan laulaa yksin julkisesti. (Enkä ilman SingStar-peliä. :D )

Usein musiikkisyöppönä eläessä tulee niitä hetkiä, jolloin kaikki levyt on kuunneltu niin sataan kertaan, että haluaisi pakosti keksiä jotain uutta. Uusimmat tuttavuudet ovat tällä hetkellä olleet Adelen uusin levy 21 sekä Saden kokoelma. Aika soulia? :) Lisäksi oli ihana löytää aivan loistolevy vanhojen levyjeni seasta. Nimittäin löysin itse tekemäni levyn, jonka poltin vanhemman isoveljeni valmitujaisiin kesällä 2009. Levy ei ehtinyt juhlissa juurikaan soida, kun oli niin paljon muuta ohjelmaa, mutta minä olen sitä nyt soittanut senkin edestä. Voisin sanoa, että tämä on paras kokoelmalevy ikinä. ;)

Tässäpä biisilista:
1. Buggles - Video Killed the Radiostar (-79)
2. Michael Jackson - Rock with You (-79)
3. Spandau Ballet - Gold (-83)
4. Whitney Houston - I Wanna Dance with Somebody (Who Loves Me) (-87)
5. Bill Medley feat Jennifer Warnes - I've Had the Time of My Life (-87)
6. Toto - Rosanna (-82)
7. Michael Jackson - Remember the Time (-92)
8. Bryan Adams - Run to You (-84)
9. Michael Jackson - Man in the Mirror (-87)
10. Whitesnake - Is this Love (-87)
11. Toto - I Won't Hold You Back (-82)
12. David Guetta feat Kelly Rowland - When Love Takes Over (-09)
13. Michael Jackson - 2bad (-97)
14. Cheek feat Illi - Kanssa tai Ilman (-08)
15- Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Suudellaan (-09)
16. Irina - Liianko Helppo (-07)
17. Backstreet Boys - In Pieces (-07)
18. Katy Perry - Thinking of You (-09)
19. Stina Nordenstam - Little Star (-94)

Hmmh. Googletin kaikkien biisien julkaisuvuodet (suluissa) ja tässähän huomaa, että todellakin olen vanhasieluinen. :D Popin kuninkaalta on levyllä aika monta biisiä, kun tuona kesänä hän menehtyi ja olen fanittanut häntä pienestä asti. <3 MJ always in our hearts!

Pakko laittaa vielä pari noista videoina!

Aika mageet lasit?

Tanssimusaa voi laulaa myös puku päällä!

Illi vaan on... <3 (tämä on sulle Ba)
Nyt noita sanoja kuunnellessa huomaa, että täähän on ihan Hulin biisi! :D

The voice of Stina

Sori sori, nyt tuli hirrrrrrveen pitkä kirjoitelma! Ens kerralla vähemmän!

Us Against the World

Lempparibiisejä tällä hetkellä...

CP elämäni suurin rakkaus...

...ja ihanin Robbie. <3

Life is for living

Töissä ja kotona olen ollut, en mitään kummempaa. Pakkanen ärsyttää, mutta talvi on kyllä muuten kivaa, nyt kun se vihdoin tuli. Hulin lonkkatulos on C/C, mutta vielä ollaan menossa silmätarkastukseen. Eli katsellaan vielä. :)

Vanha ystäväni paniikkihäiriö on taas vaivannut elämääni, mutta ylöspäin taas ollaan menossa. Pitäkää peukkuja...