Kaikkea mahdollista

Se loma sitten meni.
Samoin meni Eccun synttärit! Poitsu täytti 1v 17.5! 
Onnea vielä meidän mölyapina-pomppukanille! <3 <3 <3
Synttäriviikolla oli oikein hellepäivät ja käytiin parina päivänä uimassakin. Tai siis uittamassa koiria! :D Synttäripäivänsä kunniaksi Eccu ui kunnolla ensimmäistä kertaa!

En tiedä oliko typerää vain laiskotella koko loma... Mutta toisaalta, seuraavasta lomasta ei oo tietoakaan, niin ehkä oli hyvä ottaa kaikki irti tästä lomapätkästä. Viime keskiviikkona tuli tieto, että sain pidemmän lähihoitajan sijaisuuden. Eli kun elokuulla loppuu tämä kesälomittajan homma, niin saan heti 1.9. jatkaa ja näillä näkymin on töitä ainakin ensi vuoden toukokuulle asti. Tosi kivaa! Toisaalta, tämä tietää sitä, että lomaa ei ole ainakaan vuoteen ja varmasti saan tehdä Jouluaaton ja kaikki muutkin pyhät töitä... No mikäpäs siinä. Rahaa ainakin pukkaa!

Istutin ensimmäistä kertaa basilikaa, lehtisalaattia, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia laatikoihin. Saa nyt nähdä alkaako mikään niistä tuottaa tulosta. Lehtisalaatissa ainakin näyttäis olevan jotain alkuja, samoin basilikassa. Vasta istutettuani aloin miettiä, että mihin oikeastaan tarvitsen niin paljon tilliä ja persiljaa, kun en niitä muutenkaan hirveästi käytä. Mutta onpahan noita sukulaisia, joille voi antaa, jos nyt edes saan nuo kasvamaan. :D

Mitäs me koirien kanssa ollaa puuhailtu? Eccun kanssa ollaan pari kertaa oltu Tokoagissa, mutta meillä menee tässä kolme kertaa ohi, kun työvuorot ei sovi ja erkkarissakin menee yksi kerta. :( Eccu on aina Tokoagi-tunnin alussa kova haukkumaan ja vetämään hihnassa, mutta kun päästään hommiin, niin tuohan osaa ja tekeekin tosi hyvin! Me ollaan nyt siis alakoulussa ja tehtävät alkaa vaikeutua. Tokoagissa olisi siis päämääränä ylioppilaslakki, mutta tuskin niin pitkälle pötkitään. Katsotaan nyt. Tärkeintä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja se, että Eccu tykkää. Ja onhan tuo Tokoagissa oppinutkin mm. paikka-käskyn (tosin se toimii vaihtelevasti) ja luvan pyytämisen (katse silmiin). Ja ehkä sen keskittymiskykykin on kehittynyt jonkin verran.

Viimeisenä lomapäivänä Teuvalla oli Match Show ja päätin mennä Eccusen kanssa sinne treenaamaan kehässämenoa. Valittelin, että olispa mulla helpot koirat (= ei-haukkuvat ja ei-vetävät), niin voisin ottaa nuo molemmat mukaan. Äitipä sitten ehdotti, että hän voi tulla apukäsiksi, ja kun se kerta itse sitä halusi, niin tottakai apu kelpasi. :D <3

Paikan päällä ajattelin, että TOSIAANKIN olisi kivoja semmoiset rauhalliset koirat. Eccu oli täysi pässi ensimmäisen tunnin, mutta helleilma väsytti sen onneksi lopulta aika hyvin. Juoksentelin sen kanssa mätsialueella, jotta oppis ravaamaan vierellä. Aika hyvin se sitten alkoi menemään ja sain ottaa sen kanssa ihan eri tyylin juosta, kuin Hulin kanssa. Hulia juoksutan täysin vierellä, mutta Eccun kanssa näyttäis toimivan parhaiten sellainen puolilöysä hihna ja käsi korkealla. Vähän niin kuin näin:

Vielä just ennen meidän vuoroa juoksin, ettei kävisi niin kuin Maalahdessa, eli hetken seisoskelu saisi sen unohtamaan mitä pitikään tehdä, kun äippä juoksee. :D

Eccu sai kaverikseen sitten 11-vuotiaan leonbergin. Ajattelin, että juupati juu, taas reilukerho. 1-vuotias vastaan 11-vuotias. :D Eccu suoriutui kehässä kuitenkin parhaiten kuin koskaan missään ja saikin ensimmäistä kertaa punaisen nauhan. (punainen = parempi) Hyvä E!

Ilmoitin Hulinkin mätsiin, vaikka hölmöähän valiota on semmoiseen viedä... Mutta ajattelin, että Hulillekin tulis treeniä ja kun se kuitenkin tykkää olla koirahälinässä, niin mikäpäs siinä. Hintakin oli tosi pieni, kun SUKK:n jäsenenä maksoi vain 5 € ja numerolapulla saa sitten M&M:stä 5 € alennusta.

Ennen kehien alkua otin Hulin kanssa Rallytokoa ja tuo oli ihan paras. <3 Kumma koira, kun joskus ei kuule eikä näe mua, ja joskus taas on niinniin tottishauva. <3 Kunpa tuo hyvähauva tulis esiin viikon päästä...

Eccun vuoron jälkeen tulikin kiire hakea Huli. Juoksin äidin luo, vaihdoin koirat ja juoksin äkkiä takaisin kehään. Kehään juostessa Huli oli ihan JEEJEE ÄITI JUOKSEE, niinpä sen vauhti jäi kehäänkin päälle ja tuo pomppi mun lahkeisiin. :D Hulille annettiin sininen, mutta sehän kävi meille paremmin kuin hyvin!

Siniset kutsuttiin ekana uudestaan kehään ja Hugsu oli siinä vaiheessa jo rauhoittunut ja ihana ihana näyttelykoirani. <3 Poju oli lopulta isojen sinisten neljäs ja saatiin söpöjä palkintojakin. Hulin vuoron aikaan Eccu oli ollut täysi pönttöpää ja äiti oli sitten saanut haavan näyttelyhihnan soljesta. :( SORI ÄITI! <3

Punaisten kehään oli kiire, joten taaspa juostiin ja Eccu meni siinä täysin ylikierroksille. Se pomppi kehässä vaikka kuinka, eikä millään keskittynyt muhun. Kesti ihmeellisen kauan, ennen kuin tuomari tiputti meidät pois ja ehdin siinä jo ajatella, että mitä se nyt oikein meinaa, eikö se nähnyt meidän juoksua ollenkaan. :D Hyvä treenauspäivä oli, mutta voi että se oli myös VÄSYTTÄVÄ. Paljon raskaampaahan mätsissä on juoksennella kuin näyttelyssä!

Viikko sitten oli taas oikea näyttelykin. Eccun kanssa mentiin Tuuriin ja kehä oli heti aamulla. Tuo oli nyt kolmas kerta Tuurissa ja joka vuosi islantilaiset on olleet heti ekana sunnuntaina. Krooh...

Kehän laidalla Eccu otti täysin uuden tyylin kulkea mun kanssa. Poitsu päätti haukkua koko ajan tyyliin "MITÄ SÄ JUOKSET, LOPETA HETI, ÄLÄ JUOKSE!" Hohhoijakkaa. Eccu ei todellakaan ole tylsä koira!!! :D Kehässä meni kuitenkin suhteellisen hyvin, vaikka käskyttikin...

Junnu-uroksissa oli kaksi Eccun lisäksi ja tiesin tulokset jo oikeastaan etukäteen. Toisille junnuille ERI:t ja Ecculle korkeintaan EH. Tuomari kertoi ääneen yleisölle arvostelunsa ja perustelut ja Eccusta moitti kevyttä runkoa ja ulkokierteisiä tassuja. Sanoi kyllä lopuksi, että herttainen luonne. :) Oli kyllä ihan kiva, että kertoi kaikille arvostelun. Ecculle kuitenkin antoi sitten H:n, eli Hyvän.
Arvostelu:
"Hyvätyyppinen, mutta mittasuhteiltaan hieman neliömäinen, aavistuksen korkearaajaiselta vaikuttava uros. Oikeamuotoinen pää, hieman kapeat, pitkähköt korvat. Vielä kevyt runko. Tiiviisti kiertyvä häntä. Raajat saisivat kulmautua voimakkaammin. Takaraajat ulkokierteiset. Kaksoiskannukset. Liikkuu hyvin sivulta, ahtaasti takaa. Hyvä karvanlaatu. Miellyttävä luonne."

Nopeasti meni siis se näyttely. :D Seuraava näyttely onkin vasta syksyllä.

Päivät taas vain menee

Tämä syksy on mennyt niin nopeasti että hirvittää! Toiseksi viimeistä työharjoittelujaksoa jäljellä enää kolme viikkoa ja näytöt alkaa jo ensi viikolla. Tosi mukavaa on ollut vanhusten tehostetussa palvelukodissa. Ihania hoitajia ja asukkaita. Nyt oon oikein vasta syttynyt tähän hoitotyöhön. <3 Oon tehnyt yhden päivän palkallisenakin, ja tulevan lauantainkin teen. Tosi mukavaa, kun pääsee oikeisiinkin töihin, vaikka rahallisesti siitä ei hirveästi hyödykään.

Ketunpoika<3

Eccun kanssa ollaan jatkettu TokoAgissa, mutta nyt on ollut kahden viikon tauko, kun oli syyslomat. Ensi sunnuntaina taas mennään ja täytyy myöntää, että treenaus on kotona jäänyt, eli pitää nyt tällä viikolla muistaa treenailla. Paikallaan olo, ja odottaminen yleensäkin, on Ecculle muutenkin hankalaa, mutta kyllä se välillä sen osaakin. Ruokaa se osaa jo odottaa kunnes sanon "ole hyvä", mutta syö sitten niin järkyttävällä vauhdilla, että siinä ajassa Huli on ehtinyt syödä vasta kaksi omaa napuaan. :D Lisäksi pitäis treeniä taakse menemistä ja siellä pysymistä, namikättä ja koiran kiertämistä, kun se istuu. Eccu on vain niin malttamaton tapaus, että treenaaminen on aika hermoja raastavaa välillä...

Metsälenkeillä ollaan käyty lähes joka päivä, ja Eccu on nyt ottanut tavaksi jossain vaiheessa lenkkiä lähteä kauemmas metsään ilmeisesti jonkun hajun perässä. Luoksetulotreeniäkin lisää siis! Huli sen sijaan, joka on yleensä ollut huono tulemaan luokse ("ei sillä kumminkaa oo mitää hyvää herkkua..."), tulee nykyään aika hyvin! Eccu on myös melkoinen lintukoira. Epäilen, onko siinä suomenpystykorvaa, kun haukkuu niin mahtavasti oikeastaan kaikelle, ja jahtaa tai muuten vahtaa lintuja. Viime viikolla metsästä kuului ihme "krääh krääh" -ääni (joku lintu?) ja Eccu lähti sinne kuin ohjus ja haukkui hulluna. Lintu kuitenkin lähti kauemmas rääkimään, mutta Eccua sai aikalailla huudella takaisin...

Agilityssä Eccu on taas osoittanut olevansa nopea oppija. Putkesta poju menee kuin ohjus, enkä edes ehdi mihinkään, esim. seuraavalle esteelle, kun se on jo herkkukipon luona putken päässä. Toooodella herkuilla vietävissä tuo poika! Käytiin tässä kerran myös treenaamassa molempien koirien kanssa koirakerhon kentällä, ja oli kiva Hulinkin kanssa mennä sen lemppareita A:ta ja puomia. En tajua, miksi se tykkää niin hirveästi kiivetä niille. Meni puomiakin vain takaisin ylös häntä heiluen, kun yritin sitä ohjata toiselle esteelle. Huli on kuin yhtä hymyä noilla esteillä. :D

Käytiin myös Eccun kanssa taas Match Show'ssa, ja kyllä meni jo paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Tosin saatiin taas sininen nauha, eikä sijoituttu, mutta tärkeintähän oli treenaaminen oikeisiin kehiin! Sen sijaan Teuvalla asuva meidän ainoa rotutoveri ja Eccun ikäinen Nasta (Ginfaxi's Dagstjarna) sijoittui sinisissä pennuissa kolmanneksi! :)

Hugsi pääsi viime sunnuntaina taas näyttelyyn Seinäjoelle ja voi että se onkin ihana koira. Tai siitä on tullut ihana, kun on hokannut, että näyttelyissä voi ottaa rennosti. Toki mulla meinas hermot mennä jossain vaiheessa siihen, että Huli olis halunnut puhdistaa siskonsa Hattin korvat ja haistella sitä muutenkin, kun olihan se nyt TYTTÖ! Brennakin (Blenmarin Brenna) sai osansa Hulin huomiosta. Raukka Huli ei ollut nähnyt tyttöjä pitkään aikaan, niin tottakai niitä oli ihana haistella. Huli myös piti jotain pientä murinaa velipuolensa Kaffin (Aitiorannan Kafteinn Krokur) kanssa ja nuortenluokan uros yritti napata PU-kehässä vähän Hulin nenästä. Eli ei mitenkään rauhallisin näyttelypäivä kuitenkaan, mutta se, että Huli ei kisko enää hihnassa on jo niiiiin ihanaa. <3 Mahtavinta oli toki tavata islantilaisihmisiä, niin vanhoja tuttuja, kuin uusiakin. Yllätykseksi myös ihana Jomi (Sunnusteins Íslandsjómi) oli Seinäjoella ja oli oikein kiva jutella poitsun omistajan kanssa sekin vähä mitä siinä ehdittiin. :) (Jomista ja sen isoveljistä lisää TripleTanin blogissa)

Tuomari oli oikein ihana vanhempi norjalainen nainen. Katselin jo ennen islantilaisia, että se oli yhtä hymyä ja naurua. Koiramaiset kehässä hypähtelyt ja kutittava panta naurattivat naista oikein kovasti. :) Huli oli yksin valioissa ja tuomari olikin todella nopea arvostelija. En paljon Hulia ehtinyt siinä seisottaakaan, kun mulle kiikutettiin jo SA-ruusuketta.
Huli sai varmaan huikeimman arvostelun tältä tuomarilta:
"3-vuotias laatukoira. Komea pää, hyvin rakentunut. Liikkuu kunnolla(soundly?). Erinomaisessa karvassa ja kunnossa. Valion/mestarin arvoinen."

Paras Uros -kehään pääsi viisi urosta kuudesta, ja jänskäsin vähän Hulin menoa kehässä. Sehän on päässyt tosi vähän samaan kehään muiden koirien kanssa. Huli meni kuitenkin oikein mainiosti, ja tosi nopeasti tuomari laittoi meitä sitten järjestykseen. Hienoin Hugsi oli toinen uroksista ja sai toisen vara-CACIBinsa. <3 Paras uros sai viedä kotiinsa FI MVA-, VSP- ja CACIB-palkinnot. Huikeaa! :)

Mun valiomies<3

Vabandust!

Viikot kuluu niin nopeasti etten ehdi blogiinkaan kirjoitella! Facebookiin olen sentään lisännyt joitakin kuvia. Päivät menee oikeastaan niin, että pääsen kotiin noin kolmen-neljän aikaan, lähden koirien kanssa lenkille, sitten keksin ruokaa/käyn kaupassa, otan päikkärit tai vahtaan tv:tä, teen huonolla menestyksellä koulujuttuja, lähden Jarryn ja koirien kanssa johonkin metsälenkille, vahtaan tv:tä lisää ja meen nukkumaan. :D Maanantaisin käyn sentään kuntosalilla ja torstaisin jumpassa. Siinäpä nämä viikot hurahtaa. Kavereita en oo taas nähnyt pitkään aikaan, eikä olla käyty edes missään Jarryn kanssa. Ehkä vielä joskus!?

Tyhmäpäät <3

Eccu kävi ensimmäisessä Match Show'ssaan 14.9. Kauhajoella. Tuloksena oli odotetusti sininen nauha ilman sijoitusta. Olin silti positiivisin mielin, koska Eccu on täyyyysin erilainen kuin Huli. Ei hihnassa kiskomista, oli lähes koko ajan hienossa kontaktissa muhun, ja jopa meni maahan makaamaan, kun odoteltiin omaa vuoroa! Toki Eccu on vielä vaavi. Odotan mielenkiinnolla teini-ikää ja sen tuomia muutoksia... Kehässä meno oli vähän epämääräistä ja seisominenkin onnistui nyrkillisellä nameja, mutta olihan händlerikin kehittynyt vuoden 2011 huhtikuusta! (Blogin teksti Nyt ei ihan mätsänny) Pariksi saatiin 9 kuukautinen kultainennoutaja (ai miten niin epäreilua! :D), mutta ihme kyllä sinisten jatkokehässä ei oltu ensimmäisiä, joita laitettiin pois. Olin jopa hieman hämmennyksissä, kun mielestäni yleensä kehästä kätellään pois, eikä jatkoon. (????) Siinä katselin, kun tuomari kävi kättelemässä muutamia, ja olin jo ihan jeeeeee päästäänkö me vielä jatkoon, mutta sitten sanottiinkin, että ne, joita ei kätelty, kiitos ja hei. Höh. Innokkaana kyllä odotan lisää kehiä Eccun kanssa!

TokoAgia on ollut nyt kolme kertaa ja Eccu on kyllä osoittanut olevansa hyvinkin oppivainen ja todella ahmatti, mutta myös äänekäs. Autosta päästessään se pitää ekat viisi minuuttia kauheaa meteliä ja kiskoo hihnassa. Pienen kävelyn ja namien antamisen jälkeen, se kyllä rauhoittuu ja kulkee oikein hienosti vierellä. Muiden koirien ääniin Eccu kyllä vastaa joka kerta ja koko Teuva kaikuu...

Viime kerralla meillä oli ensimmäinen tentti, ja läpäistiin se oikein hienosti. Ollaan kai nyt sitten edetty alakouluun, en edes tiedä. :D Tentissä sai kaksi kertaa yrittää jokaista kohtaa, ja pisteitä annettiin myös siitä, miten yhteispeli koiran kanssa sujui. Saadaan kai tulokset ensi kerralla, luulisin.

Tentti meni siis näin: (en muista enää varmasti tehtävien järjestystä, mutta suurinpiirtein...)
1.  Helikopteri. Helikopterissa näytetään nami koiralle ja levitetään sitten kädet sivuille. Kun koira katsoo silmiin, se saa herkun. Tämä meni niin hyvin, että Eccu ehti antaa mulle puolen sekunnin katseita kolmesti, ennen kuin mun namikäsi tajusi liikkua. :'D
2. Temppu. Koiran pitää tehdä mikä tahansa temppu, minkä se osaa. Otin oikein varmanpäälle, ja käskin Ecun vain istua. ;)
3. Naminyrkki. Naminyrkissä laitetaan nami nyrkkiin ja nyrkki maahan. Koiralle ei saa sanoa mitään, vaan sen pitää osata mennä maahan, jolloin nyrkki aukeaa. Tämäkin meni Ecculta oikein hienosti. Oikeastaan ollaan treenattu niin kovasti tätä, ettei Eccu osaa sanaa "maahan", vaan käsi pitää laittaa maahan. :D Eli reeniä reeniä maahan-käskyn kanssa myös!
4. Kyykkykävely. Kyykkykävelyssä kävellään normaalisti eteenpäin muutama askel, ja sitten mennään kyykkyyn. Koiran pitäisi tulla heti luokse ilman kutsua, jolloin se saa namin. Kyykkyyn mennään kolmesti, ja joka kerralla koiran pitää tulla luokse kutsumatta. Eccun kanssa tässä haasteena olikin se, että Eccu kulki mun vierellä koko ajan. Vetäjä sanoi kyllä, ettei se haittaa mitään. :D
5. Viimeisenä oli istuminen puulaatikon päälle. Tämän tehtävän vaarana oli se, että koira hyppää vain laatikolta pois. Eccu onnistui kuitenkin hienosti tässäkin!

Ensi sunnuntaina onkin viimeinen TokoAgi, mutta jos tulee jatkokurssi, niin mennään toki sinne jatkamaan. Eccu on osoittanut olevansa ihan erilainen oppija, ja ennen kaikkea keskittyjä, kuin Huli. En toki dissaa Hulia, sillekin pitää keksiä keväällä joku laji, mutta tottahan Eccun kanssa on kivempi kursseille mennä, kun se on niin namilla vietävissä. ;)

Hulia naurattaa? :)

Ensi sunnuntaina mennään myös ekaa kertaa Agility-kentälle Ecun kanssa, huihuihui!!! Tällä kertaa Agi-paikkana on Jurvan aidattu kenttä (Jurvaan on noin 25 km Teuvalta), ja kurssille ilmoittautuessa mietinkin kumman koirista ilmoitan. Huli nimittäin toimisi ehkä paremmin aidatulla kentällä, kun ei olisi niin paljon häiriötekijöitä... Mutta ehkäpä mennään sitten keväällä Hulin kanssa Jurvaan kurssille, jos vain SUKK järjestää! :P

Mitäs muuta. Hihnalenkit on aika pyllystä. Tai siis lähinnä sen takia, etten ole ehtinyt kunnolla treenaamaan Eccun kanssa kahdestaan hihnassa kulkemista. Sehän on oikeastaan mahdotonta niin, että Hulikin on mukana, kun kädet ei riitä namitaskulle... Eccu hyppii edelleen autojen, pyöräilijöiden ja käveliöiden perään kuin idiootti, ja haukkuu valtavasti koiran nähdessään. Tänäänkin olin aivan hermona, kun mikään ei tehonnut Eccuun, ja meidän ohitse pyöräilevä mies, jolla oli koira, nauroi "Se ei vissiin oo nähny muita koiria ennemmin!". Minä vain nauroin takaisin ja mielessäni "Voi s*#+#!* Eccu turpa kiinni!" :D Kun ehtisi, kun ehtisi, kun ehtisi, treenaamaan Eccun kanssa yksin koirien ym kohtaamista. Mistä sais ostettua lisäaikaa päivään?!

Siispä metsä- ja pururatalenkit on lähes jokapäiväisiä, kun en jaksa mennä noiden kanssa 2 kilometriä enempää hihnalenkille. Jarry on ahkerasti kulkenut lenkillä mukana, tosin ei koirantaluttajana, koska kultsilla on välilevynpullistuma selässä. Jarry on ollut sairauslomalla jo 6 viikkoa, ja varmasti loma vielä jatkuukin. Raukka ei vain osaa olla rauhassa tekemättä mitään ja sen pää alkaa hajota. :( Toivotaan, että paranisi pian!

Lopuksi vielä NENÄ.

Tämän vuoden eka mätsi

Käytiin tänään Teuvan Match Show'ssa ja ystäväni Elunakin liittyi seuraan. :)

Tuloksena oli PUN3 (punaisista kolmansia), johon olen oikein tyytyväinen! Huli oli nimittäin sellainenkin poukkoilija taas ja kehän ulkopuolella piti yhdellekin tytölle huudella niin kovasti. Huoh.

Eluna otti jotain kuvia, mutta ilmeisesti kuvasi myös minua, eli niistä tuskin tulee julkaisukelpoisia otoksia...

Palkinnot oli jotenkin huvittavia, kun Royal Canin -pussi oli tarkoitettu todella pienille koirille (oltiin siis isojen koirien kehässä) ja panta taas oli niin hirveän iso, että en tiedä mitä sille oikein teen. :D

Nyt äkkiä nukkumaan!

Hugsi Husamus 1v!

Tänään on Hulin ensimmäinen syntymäpäivä!  

Onnea Huli! 

Kakkua en ole tehnyt, mutta ostin pojun lempiruokaa (Cesarin kanaa & porkkanaa) ja lempparipuruluita. Aamulla lauloin Hulille Paljon Onnea Vaan, jonka aikana poju katsoi pää kallellaan ja lopuksi antoi pusun. :D On se ihana. <3

Eilinen olikin jännä päivä. Nukuttiin myöhälle (niin kuin nyt joka aamu) ja mentiin sitten päivällä Pappilankankaalle lenkille. Paikka on siis Teuvalla, ja siellä on mukavat lenkki-/hiihtopolut. Lenkki, joka tehtiin, tuntui tosi lyhyeltä, vaikka muistelin sen olleen ala-asteella hirmuisen pitkä hiihtää. Asenteesta kiinni? ;) Siispä jatkettiin vähän pidemmälle ja sain pulssinkin lopulta nousemaan kavutessani niitä mäkiä ylös. Reipas lenkkeilijä minä! Huli sai juosta enimmäkseen vapaana, kun paikalla ei ollut ketään muita, ja saikin ajoittain hepulin vapauden tunteesta. :D Onneksi en muistanut ollenkaan hirvikärpäsiä, koska muuten en olisi sinne lähtenytkään.....

Heti kotiin päästyämme alkoikin sataa ja mietin, kannattaako sellaisella säällä lähteä mihinkään mätsäriin. Sade kuitenkin taukosi ja äiti lähti meidän kannustusjoukoiksi ja kuskiksi. Koiria näytti aluksi olevan tosi vähän, mutta loppujen lopuksi pentuja oli jopa 21. Äiti oli ihan tohkeis, kun ei ollut nähnyt ennemmin niin paljon erilaisia koiria, eikä ollut käynyt ennemmin mätsäreissä. Lapsi & koira -kehä oli kyllä aika hellyyttävä, ja tietysti myös pentukehä.

Meidät otettiin pareittain kehään ja saatiin pariksi Shih Tzun pentu. Se oli kyllä just vasta saanut rokotteet, kun oli niiiiin pieni tapaus. Huli meni taas mainiosti vierellä ja seisominenkin sujui suht hyvin. Juusto oli jälleen kerran avainsana! Tuomari sitten sanoi, ettei osannut millään päättää meidän välillä, ja lopulta tokaisi: "ikä voitti nyt tämän". Eli saatiin sininen nauha. Ikärasismia! :D

No sittenhän alkoi sataa. Ja tuulikin siihen päälle. Äiti seisoi kuin tatti kentän reunalla huppu päähän tiukasti vedettynä ja silmälasit sadepisaroita täynnä. Kävi melkein sääliksi, mutta ilmeisesti äipälllä ei ollut kylmä ja jaksoi kyllä kannustaa meitä koko ajan. :) Jouduttiinkin kauan odottelemaan ensimmäisen kierroksen loppumista, ja pohdin, ettei me Hulin kanssa kyllä mistään huonoimmasta päästä oltu. Siinä muita katsellessani myös huomasin, miten Huli onkin kehittynyt. Ekassa mätsärissä keväällä Huli hyppiäpomppi tai kääntyi katsomaan takanatulevaa koiraa, ja nyt se kulki kehässä kuin unelma. Olen huomannut, että kehän koolla on myös huomattava merkitys. Huli ei kuitenkaan kovin pieni ole, joten se tarvii tilaa päästäkseen kunnolla liikkeeseen, ja parissa mätsärissä mulla on melkein keittänyt, kun ne tunkee samaan pieneen kehään 15 koiraa...

Lopulta siniset pyydettiin kehään uudestaan ja tuomari jakoi vielä pienet ja isot erikseen. Hulin pylly taas alkoi painaa seisottamisessa, mutta vierellämeno sujui vieläkin tosi hyvin. Kun tuomari sanoi "mä otan tästä nyt neljä", ja ekana osoitti meitä, luulin, että se otti neljä kerrallaan menemään vielä kehän ympäri. Mutta kun meidän vieressä ollut tyttö hihkaisi "JES!" tajusin, että oltiinkin neljän parhaan joukossa! Ja taas seisottiin ja Huli onneksi himoitsi juustoa. Tuomari osoitti neljänneksi jonkun toisen ja sitten kolmanneksikin jonkun toisen. Kerkesin just tajuta, että oltiin Hulin kanssa kahden parhaan joukossa, kun se osoitti viereisen tytön labbiksensa kanssa kakkoseksi ja JEEEEE! Oltiin ekoja! Jippiiii! Hyvä Huliiii! Vuhuuuuuuu!

Jäätiin vielä sitten odottamaan, onko lopuksi Best In Show, mutta se olikin vain punaisen nauhan ykkösille. BIS1 oli ihana sekarotuinen (saksanpaimenkoira-collie?), toisena snautseri ja kolmantena pennuista ihanaihana Welsh Corgi Pembroke. :)

Palkinnoksi tällä kertaa saatiin säkki HauHau -ruokaa, pokaali, Royal Canin-näytepussi ja herkkutikkuja. Yritin jälleen ottaa Hulista ja sen palkinnoista edustavan seisontakuvan, mutta pojulla ei ollut enää energiaa seistä tai olla edes paikallaan. :D

Tänään ajellaan illalla takaisin Vaasaan ja lauantaina onkin sitten ajamista Piikkiöön paimennustestiin.

Juustoa!

Vihdoin viimein voin sanoa, että mätsäreissä meni TOSI HYVIN. Huli oli kuin unelma! Ja reseptinä oli ainoastaan aamulla koirapuistossa käynti ja juusto. Huli oli juuston perään niin kovasti, että se kuunteli ja seisoi mainiosti! Vierellä menokin oli aivan mahtavaa, kun herra ei tyypilliseen tapaansa hyppinytkään. Se meni aivan loistavasti vierellä! Olin ihan tohkeis, kun kerrankin mun koira osas käyttäytyä. xD

Juusto vain loppui just, kun oltiin viimeistä kertaa kehässä ja Hulin pylly alkoi myös siinä vaiheessa painaa niin, että pyörittiin melkein koko loppuaika pientä rinkiä, että sain Hulin seisomaan. Siksi ihmettelinkin, kun tuomari otti meidät neljän parhaan joukkoon ja tädää, oltiin punaisista neljänsiä! Jeiiiii! Ja siis pentuja oli 24, että aika hyvin. ;)

Tässäpä vielä kuva Herra Huusta ja palkinnosta. Herra oli vain jo niin väsynyt, että parempaa otosta en nyt saanut. :D Palkinnoksi saatiin siis oikein pokaali, shampoota, vinkulelu, pikkupyyhe ja lihatikkuja.

Nyt on kyllä mami niin ylpeä koissustaan, että on pakko mennä keskiviikkona Teuvankin mätsäriin. ;) Torstaina onkin sitten pojun synttäripäivä, eli sen jälkeen mätsäreissä ei päästä enää pentuihin. Herääkin kysymys, joudutaanko sitten isoihin koiriin...? No mutta anyway, Huli on tänään ainakin paras kaikista! <3 <3 <3

Huli tykästyi heti uuteen leluunsa. :)

Väsy vain oli jo niin kova, että leikki jäi kesken... <3

Nyt vain pitäis jaksaa pakata kamat ja lähteä ajelemaan Teuvaa kohti. Huomenna ainakin käydään mökillä ja josko sitä jaksais loman kunniaksi siivota mun kämppää. Sinne kun on kaikki turhat tavarat ja vaatteet kerääntyny... Niin tosiaan, loma alkoi! Virallista lomaa hurja viikko ja tarvittaessa töihin-lomaa toinen viikko. Nam nam. :P Loman Things to do -listalla ainakin komeroiden ja kaappien perkausta ja kirpparipöydän hankinta.

Nüüd hüvasti!

Hikeä ja mätsäreitä

Hikeä pukkaa. Aamulla seitsemän aikaan pihalla on jo +26 astetta, päivällä on varmaan +37 astetta parhaimmillaan ja yöllä viileimmillään +22. Huh. Mutta en valita. Ainoa syy, miksi valittaisin, on Huli. Pojulla vasta kuuma onkin! Nyt sillä ihan pikkasen on alkanut karva lähteä, mutta silti se on yhtä paksu ku talvellakin. Raukka läähättää koko ajan. Turha pitää parvekkeen oveakaan auki, kun siellä on yhtä kuuma kuin sisällä. Ja kyllä mua itteäkin vähän alkaa yöt tympiä ku herään tunnin välein ku on vain niiin kuuuma.

Mutta minäpä vein Hulia tällä viikolla oikein kaks kertaa Match show'hon. Elikkä siis leikkimielisiin näyttelyihin. Hyvää treeniä oli sunnuntaita varten, kun Pieksämäellä on islantilaisten erikoisnäyttely. Huli on sitten siellä ekaa kertaa virallisessa luokassa, eli junioriluokassa. Jännäääää.

Tiistaina Vaasan rottweiler-yhdistys järjesti märtsärin ja siellä auringon paahtees Huli sai punaisen nauhan (eli "paremman") ja oli kolmas pennuista. Poju meni tosi hyvin kehässä ja seisoi kuin ajatus! :) Palkinnoksi saatiin muovinen ruokakippo ja erilaisia puruluita. Keskiviikkona keskustassa oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja siellä Huli oli sitten sinisten neljäs pennuissa. En tajua, miten se siellä kuumassa oli niiiin täynnä energiaa, ja hyppi taas tyypilliseen tapaansa. Tosin viimeisellä kerralla kehässä sen pylly painoi jo niin paljon, että sain sitä melkein pitää ylhäällä. :D Kehät oli kyllä järkyttävän pienet, melkein teki mieli huomauttaa siitä jollekin... Palkinnoksi Huli sai ison pehmobulldogin, kaksi pakettia Smachos-lihaliuskoja ja Aloe Vera "cool gel" -purkin. Mietin vain, että tais tuo Aloe Vera olla mulle tarkoitettu. :D

Tulipa siinä eilen käytyä myös sosiaalialan pääsykokeissa, ja tykkäsin kovasti! En jännittänyt yhtään, mitä kyllä ihmettelin kovasti. :D Kaksi ensimmäistä tuntia meille annettiin tehtäviä, jotka piti tietyssä ajassa saada tehtyä. Hauskin oli sivullinen kertolaskuja ja minuutti aikaa. 8) Jotkut oli kyllä niin kummallisia tehtäviä, että melkein nauroin, kun sain ne eteeni... Niiden jälkeen tehtiin mm. väriläiskätehtävä ja saatiin piirrellä kaikkea kivaa. Mua naurattaa vieläkin mun piirrustukset, olisin halunnu ne itselleni! Kirjallisten tehtävien jälkeen oli ruokatauko ja sitten oli kaksi erilaista ryhmähaastattelua ja psykologin lyhyt haastattelu. Toisessa ryhmähaastattelussa mietin jo, oonko jopa liikaa äänessä... Kivan ryhmän kyllä sain. Sattui yksi poikakin samaan. :)

Oon tässä samalla ollut myös ahkerasti töissä. Respa on kuuma kuin sauna ja hotelli on ollut täynnä melkein joka päivä tällä viikolla. Huomenna olis vielä aamuvuoro ja sitten yksi vapaapäivä, mikä meneekin sitten siellä Pieksämäellä.

Huli syö nyt mun varpaita, joten parempi lopettaa tähän.

Nyt ei ihan mätsänny...

Joo, ei. Käytiin siis eilen ekan kerran Hulin kanssa Match Show'ssa, ja vielä kotona ajattelin, että ei osallistuta. Paikan päällä näin kuitenkin niin paljon koiria, jotka oli pahempia vetämään hihnassa kuin Huli ja räksyttivät taukoamatta, että kunnianhimoni nousi. :D Siispä ilmoittauduttiin pentuluokkaan, ja oltiin pentu nro 3.

Me jouduttiin odottelemaan yli tunti, ennen kuin koko touhu edes alkoi, ja siinä ajassa mun käsi oli ihan väsyksis Hulin pitelemisestä. ONNEKSI Jarrupala tuli mukaan, koska en olisi millään jaksanu pitää pojua koko aikaa. Sillä on voimaa tosi paljon! Tavattiinpa siinä sitten myös Petsie-tuttu sheltti Taavi, joka muuten sijoittui sitten toiseksi. :) Taavi olikin ihan eri luokkaa kuin Huli. Se oli rauhassa koko ajan, ja kuunteli emäntäänsä herkeämättä. Olis saanut mun mielestä jopa voittaa koko homman. ;)

Pentuluokassa oli yhdeksäntoista koiraa, joten mentiin aina pareittain rinkiin. Sattui siinä semmoinen "tuuri", että meidän kanssa tullut nro 4 oli samanlainen malttamaton tapaus, joten ei ehkä erotuttu kokemattomina niin kovasti. Tuomari sanoi lopuksi meille: "Teillä molemmilla on tuollaiset vilkkaat koirat, jotka on kiinnostunu vain kaikesta muusta, niin on aika vaikea päättää teidän välillä mitään. Harjoitusta vain kovasti, jos meinaatte näyttelyissä käydä, ettei koirat tulisi vain teidän perässä." :D Hulin tyylihän oli joko hyppiä mun housuissa kiinni (kiva leikki, jee!) tai tosiaan haaveilla toisista koirista. Seisominen meillä meni aika hyvin, kun pidin herkkuja nyrkissäni, mutta monestihan Huli sitten vain istuikin. Voi tusssska...

Toisella kierroksella meni melkein huonommin, kun oli taas niin paljon muita koiria, ja siitäpä sitten saatiinkin lähteä kotiin. Mulle iski kotimatkalla jo epätoivo ensi viikon suhteen... Mussa on se vika, että vaikka oikeasti ajattelen "No ihan sama kuinka tämä menee" (oli asia sitten mikä tahansa) niin oikeasti kuitenkin oon niin kunnianhimoinen, että petyn, jos meneekin huonosti. Ja tämähän on vain mulle itselle ärsyttävää. :D

Mutta nyt jo tosiaan paremmilla mielin ensi lauantaita odottelemme. Treenata kyllä täytyy, mutta kysymys kuuluu, että missä treenaat... Ja cittarista täytyy hakea Hulin lemppariherkkuja, eli Oscarin chicken chips tai mikähän nyt olikaan. :D Kasvattajallekin eilen laitoin s-postia, ja hän mua jo lohdutteli, että Vaasan näyttelyssä on vielä enemmän koiria, että Huli voi hämmentyä (niin kyllä luulin, että mätsäreissäkin olis käyny), ja että hän voi viedä sitten Hulia rinkiin. Ja sehän passaa mulle! Niin, ja Huli on ainoa urospentu, joten se saa mennä siellä ihan yksin! :) Ja onhan tuo siisti Botniahalli vähän eri juttu kuin Koivulahdessa oleva pieni kurakkoinen vanha kasvihuone...

Nyt kyllä saa Hulia kuivata, ja eilen jopa sai pestä, kun kelit on muuttunut tällaiseksi. Käytiin tänään Koiratarhan pentutapaamisessa, ja Huli oli ihan litimärkä, kun sieltä lähdettiin. Ja Herra Huu nukkuu näköjään vieläkin, kun juoksi taas niin kovasti. :)