Hiljaiseloa...

Juupa juu. Taitaa olla blogin lopetus edessä, kun en saa aikaiseksi tänne enää mitään päivitellä. Kätevämmin ja nopeammin latailen kuvia Facebookiin ja kirjoittelen sinne päivän kuulumiset. Olis kyllä muutama juttu, josta pitäis kirjoitella, kuten Eccun toisesta pentueesta, Eccun luonnetestistä ja siinä sivussa yleisiä kuulumisia. Haluaisin myös tehdä vielä Eccusta semmoisen Eccu x 100 -tekstin, jonka tein aikanaan Hulista. (Blogin teksti: Huli x 100 ) Hulinkin teksistä vois toki tehdä päivitetyn version, kun on nykyisin hiukan rauhallisempi tyyppi, kuin tuolloin 1,5-vuotiaana. ;)

Kerronpa ensin yleisiä kuulumisia. Itselläni kesätyöt loppui elokuun lopulla ja hiukan jänskäsin, että mitähän tässä tekisi. Aika nopeasti kuitenkin järjestyi töitä yksityisestä palvelukodista ja siellä olen nyt syyskuun alusta ollut ja ainakin vuoden loppuun saan olla. Työ ei ole kokoaikaista, mutta en murehdi sitä, koska tykkään paljon enemmän siitä, että on vapaata kuin että saisin vaikka 100e enemmän rahaa käteen. Tämmöset on mun prioriteetit. :D Ja kun meitä nyt tosiaan tässä taloudessa on vain kaksi + kaksi karvaista, niin eipä tuota rahaa hirmuisesti mihinkään mene.

Harrastelu on jäänyt aikalailla. Itse käyn, silloin kun pystyn, pelaamassa lentopalloa ja tanssimassa itämaista tanssia. Kuntosalilla olen käynyt vaihtelevalla menestyksellä. Kolmivuorotyö imee aika kivasti mehut meikäläisestä, vaikka tosiaan onkin 1-2 vapaata enemmän kuin täysaikaisena. Toki syksykin väsyttää, mutta kyllähän mun unirytmi ja ruokavalio on taas ihan retuperällä, eli niiden hoitamiseen pitäis jaksaa panostaa tosissaan. Joskus...kun viitsii...

Koirien kanssa lähinnä lenkkeilen metsissä ja mikäpäs sen ihanampaa illalla, kuin väsyneet ja onnelliset koirat jaloissa. <3 Eccun luoksetulo on kehittynyt hiukan ja siitä olen onnellinen. Hulihan oikeastaan kulkee nykyään tosi lähellä mua tai meitä, kun tietää, että kannan mukanani aina herkkuja. ;) Eccu taas harrastelee niitä retkiään vähän kauemmas, mutta nykyisin olen alkanut sitä kutsumaan heti luokseni, kun en enää näe sitä. Toki edestä lähtevä jänis tai yllättäen nurkan takaa tulevat ihmiset ovat edelleen kova juttu, ja silloin ei poika kuule mua oikestaan ollenkaan. Viikko sitten olin todella ylpeä pojusta, kun oltiin pidemmällä 10km lenkillä Pappilankankaalla. (reitti meni pururataa, polkuja ja metsäautoteitä pitkin) Näin, että pyöräilijä tulee tietä pitkin meitä vastaan ja Eccu näki sen samaan aikaan. Eccu pysähtyi katsomaan pyöräilijää, mutta kutsuttuani, juoksi luokseni ja antoi ottaa heti kiinni. Ennen tässä tilanteessa Eccu olisi mua kuulematta juossut suoraan pyöräilijän luokse, koska "ihanaa, ihminen!". Tottelevaisuuden kehittymistä havaittavissa siis. Toki syy, miksi olen nyt alkanut kutsuman poikia heti, jos katoavat näkyvistä, on se, että täällä Teuvalla on vähän siellä sun täällä tehty susihavaintoja. Susipariksi epäilevät ja susillahan on todella laaja reviiri, eli varuillani kyllä olen missä ikinä liikutaankaan. Tätä susipelkoa vain lisäsi video, jonka menin katsomaan... Siinä ruotsalainen jämtlanninpystykorvanarttu on hirvimetsällä ja sillä on liivi, jossa on kamera kiinni. Koira törmää susiin ja siitäpä alkaa taistelu elämästä... Onneksi koiran liivissä oli susia varten jotkut terässuojat, eli sen ansiosta se selvisi hengissä. Mulla vain ottaa sydämestä kaikki, missä koira saa kipeää tai kärsii, siksipä munkaltaisen yliherkän ei olisi tuota videota saanut katsoa.

Parissa näyttelyssä ollaan käyty Hulin kanssa. 22.8. käytiin Seinäjoella ryhmänäyttelyssä ja eilen 24.10. taas Seinäjoella kansainvälisessä näyttelyssä. Huli oli molemmissa toinen valioissa eli VAL ERI2 oli tulos, ja molemmissa tuomarit moitti Hulia lihavaksi. :D No, minä en oikein osaa katsoa missä se lihavuus näkyy, kun tuota karvaa on pojulla aikalailla. Punnitsin Hulin kuitenkin eläinlääkärissä ja puntari näytti hurjat 15,1kg, mikä on yli kilon enemmän kuin koskaan ennen. Eläinlääkärikin tunnusteli Hulin kylkiä ja massua ja tuumasi, että hiukan on löysää, mutta ei paljon. Eli kilo nyt tuolta ainakin pitäis saada pois. Elokuun näyttelyssä tosin lihavahko narttu oli VSP, eli ei nyt ihan reilua ollut Hulia kohtaan. :D Toki tuo karva ja lyhyehköt jalat entisestään korostaa tankkimaisuutta. Mutta juu, dieetille tässä siis joutuu itsekukin...
Ryhmänäyttelyn arvostelun olen onnistunut johonkin hukkaamaan, mutta tässä eilisen arvostelu:
"Oikea koko. Hieman lihava koira. Hyvä pää. Ei halua käyttää korviaan. Suora selkä, Hyvä hännän kanto. Voisi liikkua energisemmin. Melko löysä edestä. Ei ole motivaatiota "näyttää"."
Tämä tuomari oli todella tympeä akka suoraan sanottuna. :D Hymyä ei kyllä herunut ja mullekin kiukustui, että miksen namilla innosta koiraani. Sitten tuumasi jotakin tyyliin, koska itse olen passiivinen, on koirakin. Noh, nameja olis tosiaan saanut olla, mutta unohdin ne toiseen laukkuun ja muutenkaan en ole Hulilla nameja paljon käytellyt, kun sitten se tykkää istuskella.

Huli-tankki ;)

Eccusen pallerot on myös vielä tallella. Kyselin lekurilta hinta-arviota ja noin 200e siihen menisi ja leikkaus tehtäisiin vain noin 20km päässä, eli ei tarvisi kauas ajella. Noh, nyt on kuitenkin niin rauhallista ollut tämä poikien keskinäinen elo, että en nyt ihan vielä leikkaakaan. Ainakin yhteen näyttelyyn tuon äijän haluaisin vielä viedä, kun on nyt miehistynyt ihan kunnolla. Painoa on 19 kiloa ja heijastinliivikin kiristää. :D <3

Yritän todenteolla ryhdistäytyä ja kirjoittaa pian Eccun vauvoista ja luonnetestistä ja kaikeesta muusta!

Syksyn ihanuus ja ahdistus

Vaihteeksi energiaa avata blogger...

Oon nyt tässä paininut itseni kanssa jonkun aikaa ja viikonlopun aikana olen päättänyt pari juttua.

Mun ihanan epämääräinen työni jatkuu siis ensi kevääseen asti, eli vapaat on kuinka sattuu ja teen mahdollisesti kolmea vuoroa syyskuusta lähtien. Siispä aloin stressaamaan jo etukäteen ensinnäkin sillä, että ei päästä varmaankaan TokoAgi- eikä Rallytoko -kursseille, enkä myöskään itse pääse ohjattuihin jumpparyhmiin. No sitten päätin ensin, että maksan kaikki kurssimaksut, että pääsen edes joihinkin, jos vain on vapaata ja se on sitten ihan sama vaikka menis hukkaan joitakin kymppejä. Toiseksi päätin, että laitan nyt itseni ykköseksi. Todennäköisesti mun kuntoilu- ja syömisrytmi, puhumattakaan unirytmistä, tulee olemaan aivan perseestä kevääseen asti, joten ilmoittaudun näillä näkymin tuttuun painonhallintaryhmään sekä myös Zumbaan, niin todennäköisesti pääsen edes toiseen niistä joka viikko. Salille aion mennä, vaikka ei olisikaan naisten ilta. Ihan helkutin sama jotkut vahtaavat äijät! :D Ja sitten jos nyt käy niin, että TokoAgi tai Rallytoko on samoina iltoina mun jumppien kanssa, niin jätän ne sitten välistä. Tällä hetkellä koirien kanssa tärkeintä mulle on yhteiset metsälenkit ja sohvalla relaaminen. <3 Eccun kanssa tärkeintä olis treenata luoksetuloa, tuota iänikuista vetämistä hihnassa ja koirien ohittamista. Mutta niistäkään en ota stressiä, koska olen helkutin stressaantunut jo muutenkin. :D Otan privaattilenkkejä Eccun kanssa aina silloin, kun ehdin ja jaksan. Tottakai TA ja RT olis mahtavaa yhdessä tekemistä, mutta mun pitää nyt vain laittaa mun elämä sellaiseen järjestykseen, kun sen nyt tässä elämäntilanteessa saa. Mulla oli jo pieni haave Hulin kanssa aloittaa kunnolla RT ja kisata joskus, mutta senkin ajatuksen laitan nyt jäihin joksikin aikaa. Katsotaan sitten miten tämä syksy tästä kehkeytyy ja mitä keväällä tapahtuu...

No sitten vähän kuulumisia ja kuvia viime viikoilta.

Nelli-tyttö oli meillä hoidossa yhden viikonlopun. Nellihän on Hulin tyttökaveri Vaasasta ja niillä olikin heti rakastavaisten jutut. Korvien putsausta ynnä muuta söpöä pussailua. :D Nelli vain ei voinut jostain syystä sietää Eccua. En tiedä johtuiko se Eccun pentumaisuudesta ja siitä, ettei se tajunnut Nellin varoituksista häipyä kauemmas. Siispä Nelli pisti Eccun muutaman kerran kunnolla ojennukseen, eli alisti sen suorastaan maan rakoon. Vein Eccun sitten yöksi mun porukoille, kun koirat ei tuntunut rauhoittuvan millään. Sitten kun Huli ja Nelli oli kahdestaan, oli suorastaan erikoisen rauhallista, ihan niin kuin ne olis aina kahdestaan. :D Oltiin toisena päivänä sitten louhoksella (silloin oli vielä ne helteet) ja siellä Nellillä ja Ecculla näytti sujuvan aika hyvinkin. Nelli vain ei hirveästi välittänyt leikkiä, ehkä se olikin syy sille, miksi Eccu oli sen mielestä niin rasittava. :D

Kotona sitten taas Nelli alisti Eccua ja ilmeisesti siitä Ecculle jäi joku vaihde päälle ja se yritti mennä Hulia alistamaan vuorostaan. Rähinähän siitä tuli, eikä loppua meinannut tulla millään. Jari otti sitten Eccusta ja mä Hulista, mutta murina ja rähinä ei siltikään loppunut. Hulin tassussa oli haava ja siitä tippui verta yllättävän runsaasti. Myös Hulin huulessa oli pieni haava ja Ecculla oli ikenessä ja poskessa nirhauma. Tilanne tuntui rauhoittuneen ja kävin suihkuttamassa Hulin tassun. Murina alkoi kuitenkin taas uudestaan, kun tultiin suihkusta, siispä äkkiä otin Eccun ja vein sen takaisin porukoilleni. Huh huh. Meillä oli vieläpä yks ei-koiraihminen kylässä tuolloin ja se sai varmaan ikuisen trauman koirista... :D Nellin lähdettyä hain Eccun kotiin ja vähän mietin, että mitä jos niille jäi nyt joku rähinävaihde päälle. Eipä onneksi jäänyt mitään, pojat oli aivan niin kuin ennenkin. :)

En tiedä hirveästi koirapsykologiasta, mutta arvelen, että Nelli vähän niin kuin sekoitti meidän laumajärjestyksen, kun tuli uutena, mutta kipusikin suoraan Eccun ohi. Toisaalta en oikein tiedä mikä järjestys meillä on muutenkaan. Arvelen, että Hulin mielestä järjestys on 1.Johanna 2.Huli 3.Jari 4.Eccu. :D Eccun mielestä järjestys taas 1.Johanna 2.Jari 3.Huli 4.Eccu. Toisaalta Huli luovuttaa lähes aina Ecculle lelut ja luut, että onko se kuitenkin sitten alempana? Mutta yleensä Eccu silti mielistelee Hulia ja tietyissä tilanteissa kunnioittaa sitä, eli ehkä se on kuitenkin vielä alempana Hulia. En ymmärrä. :D

Nelli

Huli ja Hulin varjo <3

Onneksi tuli nyt syksy, niin on pystynyt lenkkeilemäänkin kunnolla. Ollaan alettu käydä taas melkein joka ilta pururadalla tai metsäteillä lenkillä. Hirvikärpäsiä on ollut jo pari, mutta ainakaa vielä ei oo tarvinnut kääntyä kotiin niiden takia, toisin kuin viime syksynä. Sienimetsäänkin vähän haaveillaan, vaikka mä en sieniä syökään. :)

Mulla oli viime ti-ke vapaata ja äiti on kesälomalla, niin mentiin sitten mökille koirien kanssa yöksi. Harmillisesti oli aika sateista, mutta päästiin kuitenkin molempina päivinä lenkille kuivina. Illalla ja yöllä oli kova ukonilma, mutta mökillä se oli jostain syystä aika tunnelmallistakin. :) Poitsut sai juosta vapaana lähes koko ajan, mutta uimassa ne ei käyneet kuin pari kertaa, kun oli jo sen verran viileää. Ja ne oli toki märkiä myös siitä sateestakin. :D Eccu katosi jossain vaiheessa hetkeksi metsikköön ja tuli sieltä kalanhajuisena takaisin. Liekö joku lokki tiputtanut kalan ja Eccu bongasi sen ja hankki parfyymit itselleen. Pesin poitsun kahteen kertaan mäntysaippualla, mutta haju lähti kunnolla vasta joskus loppuviikosta. :D Mäkin uskaltauduin mereen, mutta kävin vain kerran, koska 17-asteinen vesi tuntui aivan jääkylmältä. En tajua kuinka jotkut pystyy käydä avannossa, kun noinkin lämmin vesi sai mun varpaat tunnottomiksi. :D

Tässä olis muutama räpsy mökiltä. Osa otettu kameralla ja osa kännykällä.

Oho, tulipas kuvia ja tekstiä!

Lomaa

Meikäläisen ainoa loma pitkään aikaan (ehkä seuraava vuoden päästä?) on kulunut oikein kivasti tekemällä EI MITÄÄN. No oon mä sentään pessyt ikkunat sisältä ja pihalta, mutta se onkin ainoa järkevä teko koko loman aikana. Vielä olis muutama päivä jäljellä, mutta pitäis ainakin vielä istuttaa yrttejä (ensimmäistä kertaa, saa nähdä kuinka käy), saada auto katsastuskuntoon ja katsastaa se, putsata loput risut ja lehdet pihalta ja järjestää kaappeja. Enpä tiedä, mitä näistä saan tehtyä...

Oon valvonut ja nukkunut liian myöhälle ja syönyt kuinka sattuu, ja se alkaa tuntua kropassa. Sinänsä loma on huonoksi, koska mulla ei ole mitään rytmiä. Heti kun aloitan työt, niin uni- ja ruokarytmi pitää saada kohdilleen. Siinä voi kyllä mennä hetki, koska aloitan nyt työt ihan uudessa paikassa. Lastenhoito loppui kuun lopussa ja vaihdan vanhusten puolelle. Teen ensin muutaman vuoron tutussa vanhusten tehostetussa palvelukodissa, jossa oon tehnyt ennemminkin sijaisuuksia, ja toukokuun lopusta elokuun loppuun oon pienemmässä palvelukodissa. Jännittää aikalailla tuo uusi paikka, kun siellä ollaan yksin vuorossa. Olen siis vastuussa kymmenestä vanhuksesta yksin, apua. Tämä onkin tosi iso testi mulle, joka olen vielä hyvin alussa tässä hoitotyössä, vaikka valmis hoitaja oonkin. Hikinen kesä siis luvassa!

Käväistiin 4.5. Maalahdessa ryhmänäyttelyssä. Islantilaisia oli hurjat neljä; Eccu junnuissa, Aitiorannan Dyri avoimissa uroksissa, Huli valiouroksissa ja Aitiorannan Dimma avonartuissa. Sää oli tosi vaihtelevaa. Jo matkalla näyttelypaikalle (meiltä noin tunnin matka) välillä satoi vettä, välillä lunta ja välillä paistoi aurinko. Tuuli oli aivan kauhea. Luulin, että kyseessä oli sisänäyttely, joten meillä ei ollut mukana tarpeeksi vaatetta, mutta onneksi takissa oli sentään huppu. Meidän kehä oli vasta kahden jälkeen, mutta näyttelypaikalla piti olla jo klo 12. Siispä pyörin enimmäkseen Eccun kanssa koirien joukossa, että se sais enimmät energiat kulutettua pois ja tottuis suureen koiramäärään. Turha vaiva oli. :D

Vihdoin viimein, kun alkoi meidän vuoro lähestyä, hain molemmat koirat autosta ja Jarrukin uskaltautui sieltä ulos kylmään tuuleen. Just ennen meitä alkoikin sataa rakeita vaakasuoraan! Kyhjötettiin jossain katoksessa, mutta Hulin turkki oli täynnä rakeita ja mullakin naama kipeänä pistävistä rakeista. Ei kivaa! Kumma kyllä, raekuuro loppui ennen meidän vuoroa. Treenasin Eccua kehän vieressä ja sain sen kulkemaan aika hyvin ilman pomppuja tai kiskomista. Seisominenhan onnistuu Ecculta tosi hyvin!

No sitten, kun oli meidän vuoro, Eccu ei saanut nenäänsä irti maasta. Sitä ei kiinnostanut mun herkut eikä tuomari, vaan vain se maaginen hiekkamaa. ÄRH. Tuomarin yritys katsoa ilmettä oli kyllä aika huono, kun se nosti vain kiven maasta ja yritti sillä saada Eccua katsomaan ylös. Pöh. Vinkulelu se olla pitää! :D Mentiin ympäri ja Eccu meni kuinka sattuu, kun sen nenä oli maassa. Kysyin, saanko mennä uudestaan, ja sain, mutta se oli ihan turhaa, koska tuo ei vain saanut nenäänsä maasta. ÄRH. Seisominen meni onneksi ihan ok ja aika lyhyen arvostelun jälkeen Ecculle annettiin jälleen erittäin hyvä, eli tulos oli JUN EH. Harmitti, kun esiintyminen oli mennyt niin pyllylleen...
Tässä arvostelu vapaasti suomennettuna (tuomari oli ruotsalainen ja kehäsihteerin käsiala aivan hirveän epäselvää):
"Vähän liian iso. Hyvä pää ja korvat, kun hän vain niitä näyttää. (Eccu ei höristellyt korvia tuomarin kivelle...) Hyvä häntä. Saisi olla enemmän runkoa kokoonsa nähden. Kaksoiskannukset, hyvä turkki. Hieman hajamielinen (?) liikkeessä. Seisoo ???" (muistaakseni ruotsinkielinen ystäväni suomensi viimeisen sanan näyttelyn jälkeen niin, että "seisoo jalat ulospäin", mutta itse en saa sanasta mitään selvää. :D) 

Eccun jälkeen oli Dyri-poitsu ja sehän haki sieltä heti Erinomaisen ja SA:n! Sitten oli Hulin vuoro ja sehän meni niin ihanasti, kuin aina, tosin jostain kumman syystä äijä yritti kerran ottaa mun housuista hampailla kiinni. :D Eccusta mulla ei ole näyttelykuvia, kun kuvaaja ilmeisesti nukkui, mutta Hulista oli oikein ilmeiden ilmeet.

Huli sai myös Erinomaisen ja SA:n.
Arvostelu:
"Malliltaan hieno. Hieman korkea otsa, hyvät korvat. Täydessä turkissa. Välboren (= ?) häntä. Kaksoiskannukset. ??? liikkessä." Että näin selkeää. :D

Paras Uros -kehässä oltiin siis Dyrin kanssa ja tunne oli aika jännä, kun ei ollut oikeastaan mitään väliä, miten menee, kun Dyri sais kuitenkin viimeisen sertinsä ja huippu tuloksia oli tulossa. :D Dyri oli odotetusti PU1 ja Hulin tulos siis VAL ERI SA PU2. No sittenpä jännättiinkin ainoan nartun menoa... ERI sieltäkin ja viimeinen serti Dimmalle! :D Eipä ollut riemulla rajaa! Sain viedä Dimmaa ROP-kehään ja lopulta Dyri oli ROP ja Dimma VSP. Hienoa! :) <3 Molemmilla puuttuu enää luonnetestit, niin ovat sitten muotovalioita!

Tässä vielä kopallinen kuvia viime viikoilta. :)

Klara vappen!

Älypäät?

Tämä on Hulin vakipaikka...

Maanantaipäivän salaatti <3

Olin koko päivän shoppailemassa ja kun pääsin kotiin, siellä oli tämmönen... <3

Eccu matkustaa nykyisin mahdollisimman paljon etupenkin jalkatilassa, koska kenenkään tärykalvot ei kestä autossa muuten...

Ekaa kertaa meressä tänä vuonna ja ilmeetkin sen mukaiset! :D

Moi!