Hiljaiseloa...

Juupa juu. Taitaa olla blogin lopetus edessä, kun en saa aikaiseksi tänne enää mitään päivitellä. Kätevämmin ja nopeammin latailen kuvia Facebookiin ja kirjoittelen sinne päivän kuulumiset. Olis kyllä muutama juttu, josta pitäis kirjoitella, kuten Eccun toisesta pentueesta, Eccun luonnetestistä ja siinä sivussa yleisiä kuulumisia. Haluaisin myös tehdä vielä Eccusta semmoisen Eccu x 100 -tekstin, jonka tein aikanaan Hulista. (Blogin teksti: Huli x 100 ) Hulinkin teksistä vois toki tehdä päivitetyn version, kun on nykyisin hiukan rauhallisempi tyyppi, kuin tuolloin 1,5-vuotiaana. ;)

Kerronpa ensin yleisiä kuulumisia. Itselläni kesätyöt loppui elokuun lopulla ja hiukan jänskäsin, että mitähän tässä tekisi. Aika nopeasti kuitenkin järjestyi töitä yksityisestä palvelukodista ja siellä olen nyt syyskuun alusta ollut ja ainakin vuoden loppuun saan olla. Työ ei ole kokoaikaista, mutta en murehdi sitä, koska tykkään paljon enemmän siitä, että on vapaata kuin että saisin vaikka 100e enemmän rahaa käteen. Tämmöset on mun prioriteetit. :D Ja kun meitä nyt tosiaan tässä taloudessa on vain kaksi + kaksi karvaista, niin eipä tuota rahaa hirmuisesti mihinkään mene.

Harrastelu on jäänyt aikalailla. Itse käyn, silloin kun pystyn, pelaamassa lentopalloa ja tanssimassa itämaista tanssia. Kuntosalilla olen käynyt vaihtelevalla menestyksellä. Kolmivuorotyö imee aika kivasti mehut meikäläisestä, vaikka tosiaan onkin 1-2 vapaata enemmän kuin täysaikaisena. Toki syksykin väsyttää, mutta kyllähän mun unirytmi ja ruokavalio on taas ihan retuperällä, eli niiden hoitamiseen pitäis jaksaa panostaa tosissaan. Joskus...kun viitsii...

Koirien kanssa lähinnä lenkkeilen metsissä ja mikäpäs sen ihanampaa illalla, kuin väsyneet ja onnelliset koirat jaloissa. <3 Eccun luoksetulo on kehittynyt hiukan ja siitä olen onnellinen. Hulihan oikeastaan kulkee nykyään tosi lähellä mua tai meitä, kun tietää, että kannan mukanani aina herkkuja. ;) Eccu taas harrastelee niitä retkiään vähän kauemmas, mutta nykyisin olen alkanut sitä kutsumaan heti luokseni, kun en enää näe sitä. Toki edestä lähtevä jänis tai yllättäen nurkan takaa tulevat ihmiset ovat edelleen kova juttu, ja silloin ei poika kuule mua oikestaan ollenkaan. Viikko sitten olin todella ylpeä pojusta, kun oltiin pidemmällä 10km lenkillä Pappilankankaalla. (reitti meni pururataa, polkuja ja metsäautoteitä pitkin) Näin, että pyöräilijä tulee tietä pitkin meitä vastaan ja Eccu näki sen samaan aikaan. Eccu pysähtyi katsomaan pyöräilijää, mutta kutsuttuani, juoksi luokseni ja antoi ottaa heti kiinni. Ennen tässä tilanteessa Eccu olisi mua kuulematta juossut suoraan pyöräilijän luokse, koska "ihanaa, ihminen!". Tottelevaisuuden kehittymistä havaittavissa siis. Toki syy, miksi olen nyt alkanut kutsuman poikia heti, jos katoavat näkyvistä, on se, että täällä Teuvalla on vähän siellä sun täällä tehty susihavaintoja. Susipariksi epäilevät ja susillahan on todella laaja reviiri, eli varuillani kyllä olen missä ikinä liikutaankaan. Tätä susipelkoa vain lisäsi video, jonka menin katsomaan... Siinä ruotsalainen jämtlanninpystykorvanarttu on hirvimetsällä ja sillä on liivi, jossa on kamera kiinni. Koira törmää susiin ja siitäpä alkaa taistelu elämästä... Onneksi koiran liivissä oli susia varten jotkut terässuojat, eli sen ansiosta se selvisi hengissä. Mulla vain ottaa sydämestä kaikki, missä koira saa kipeää tai kärsii, siksipä munkaltaisen yliherkän ei olisi tuota videota saanut katsoa.

Parissa näyttelyssä ollaan käyty Hulin kanssa. 22.8. käytiin Seinäjoella ryhmänäyttelyssä ja eilen 24.10. taas Seinäjoella kansainvälisessä näyttelyssä. Huli oli molemmissa toinen valioissa eli VAL ERI2 oli tulos, ja molemmissa tuomarit moitti Hulia lihavaksi. :D No, minä en oikein osaa katsoa missä se lihavuus näkyy, kun tuota karvaa on pojulla aikalailla. Punnitsin Hulin kuitenkin eläinlääkärissä ja puntari näytti hurjat 15,1kg, mikä on yli kilon enemmän kuin koskaan ennen. Eläinlääkärikin tunnusteli Hulin kylkiä ja massua ja tuumasi, että hiukan on löysää, mutta ei paljon. Eli kilo nyt tuolta ainakin pitäis saada pois. Elokuun näyttelyssä tosin lihavahko narttu oli VSP, eli ei nyt ihan reilua ollut Hulia kohtaan. :D Toki tuo karva ja lyhyehköt jalat entisestään korostaa tankkimaisuutta. Mutta juu, dieetille tässä siis joutuu itsekukin...
Ryhmänäyttelyn arvostelun olen onnistunut johonkin hukkaamaan, mutta tässä eilisen arvostelu:
"Oikea koko. Hieman lihava koira. Hyvä pää. Ei halua käyttää korviaan. Suora selkä, Hyvä hännän kanto. Voisi liikkua energisemmin. Melko löysä edestä. Ei ole motivaatiota "näyttää"."
Tämä tuomari oli todella tympeä akka suoraan sanottuna. :D Hymyä ei kyllä herunut ja mullekin kiukustui, että miksen namilla innosta koiraani. Sitten tuumasi jotakin tyyliin, koska itse olen passiivinen, on koirakin. Noh, nameja olis tosiaan saanut olla, mutta unohdin ne toiseen laukkuun ja muutenkaan en ole Hulilla nameja paljon käytellyt, kun sitten se tykkää istuskella.

Huli-tankki ;)

Eccusen pallerot on myös vielä tallella. Kyselin lekurilta hinta-arviota ja noin 200e siihen menisi ja leikkaus tehtäisiin vain noin 20km päässä, eli ei tarvisi kauas ajella. Noh, nyt on kuitenkin niin rauhallista ollut tämä poikien keskinäinen elo, että en nyt ihan vielä leikkaakaan. Ainakin yhteen näyttelyyn tuon äijän haluaisin vielä viedä, kun on nyt miehistynyt ihan kunnolla. Painoa on 19 kiloa ja heijastinliivikin kiristää. :D <3

Yritän todenteolla ryhdistäytyä ja kirjoittaa pian Eccun vauvoista ja luonnetestistä ja kaikeesta muusta!

Aika juoksee!

Vauvelit on jo isoja ja ihan koiran näköisiä, kuuloisia ja oloisia. :D Kävin tämän viikon keskiviikkona niitä katselemassa ja tietenkin otin kuvia taas. Yritän vielä kerran käydä Vöyrillä ennen kuin menevät kasvattajalle ja omiin uusiin koteihinsa, jos nyt vain sinne pääsen. On nuo pallerot kyllä ihania, vaikka varsinaisia riiviöitäkin jo alkavat olla. :D

Muun muassa tälläisiin eläimiin pennut tottuvat pienestä asti. :)

Tyttö Unna Ungfru <3

Poika Unnusti Ulfsungi <3

Poika Urrandi Ulfur eli suomeksi muriseva susi. ;)

Poika Unnusti

Pojat Unnusti (alla) ja Urrandi

Tyttö Unna, jonkun pylly ja tyttö Ugla

Ugla Ugglaus

Undri Ulfhundur

Unna Ungfru

Unnusti Ulfsungi

Urrandi Ulfur

Viikot menneet taas ihan vauhdilla. Luulin, että olisin työtön tässä hetken, mutta enpäs olekaan ollut. Nyt ollut sentään kolme vapaapäivää ja toivottavasti vielä olis muutama lisääkin. ;) Lauantaina oltiin Tampereella näyttelyssä Hulin kanssa. Sinne ei olla koskaan ennemmin menty ja oli kiva päivä, kun näyttelypaikalla oli tilaa ja kehät oli hyvän kokoisia ja tuomarikin nopsa. Hulin tulos oli sitten VAL ERI2 SA PU3 VARA-CACIB. Huggelsson esiintyi muuten hyvin, mutta tykkäsi juostessa ottaa taas mun housunlahkeesta välillä kiinni. :D Meni vähän ylikierroksilla ilmeisesti, höpsäle. Huvitti jotenkin, kun Parkanossa oli "laiska-Jaakko" ja tuolla pomppi kuin penikka. :D Tuomari oli ruotsalainen ja odotin siltä aika tiukkaa linjaa, mutta yllättävän mukavia arvosteluja antoi. Yritin tuota arvostelua suomentaa ja ylipäätään saada tekstistä selvää... Tässäpä jonkinlainen päätelmä:

"Maskuliininen uros maskilla. Pää hyvällä ilmeellä. Korvat kuitenkin vähän suuret. Normaalit korrektit kannukset. Hyväasentoinen häntä, hieno runko, hieman "villainen" turkki (vanhan miehen turkki). Liikkuu ??? kaikista suunnista, kuitenkin vähän raskaasti."

Tuo "vanhan miehen turkki" pakosti sai nauramaan. J:n mielestä tuo pitää paikkaansa, mutta kun mun mielestä islantilaisella ei saa olla mikään silkkinen turkki?! Tokihan Hulilla nyt tuolla alla on vanhaa pohjavillaa, joka ei vaan lähde irti, mutta mun silmiin se ei sieltä näy, kun päällyskarva on niin pitkää. :D
Tosiaan vara-cacib tuli, mutta se vahvistunee ihan cacibiksi Hulille. Tämä tarkoittaa sitä, että voitais vain hakea jostain Baltiasta Hulille parit cacibit ja Hugsu olis kansainvälinen valio. Ohhoh. :P Pitää laittaa mietintään ulkomaanreissut... Mietityttää tällä hetkellä, että onko vähän tylsää, kun tosiaan sieltä Baltiasta saa melkein kuka vaan ROP-tittelit, kun ei ole osallistujia ja tuomaritkin vissiin yleensä semmosia. Eccukin vois sieltä hakea jonkun sertin, haha. :D Toisaalta eipä sitä ehkä tulisi lähdettyä Ruotsiin tai Norjaan, jossa taas korkeampi taso ja cacibia ei sieltä noin vain haetakaan. Ei huvittais maksaa reissusta paljon, jos tietäis että sieltä vois tullakin vaan joku EH. :D Pitää muutenkin selvitellä miten vaikeaa kaikki systeemit ulkomailla on ja miten paljon tulis ylipäätään maksamaan joku viikonloppureissu. Noooh, katsotaan. :)

Käytiin muuten viikolla myös mökillä ekaa kertaa tänä vuonna. Joutsenpari oli viime vuotisten poikastensa kanssa lähellä rantaa ja tulivat välillä lähellekin uhkaavasti äännellen. Eccu otti yllättävän iisisti, vaikka oli lintuja niin lähellä! Kahlaaminen jääkylmässä vedessä oli myös sen juttu. Mitälie etsiskeli rannasta, kun siellä pyöri vettä nuuskien. :D Kotiin päin sitten kun ajeltiin, poimin koirien turkista yhteensä kolme punkkia mönkimästä... Ja lauantaiaamuna nyppäsi yhden irti Hulista. Että se aika sitten taas on alkanut... :(

Pentuja ja näyttely

27.3.2015 syntyi kolme uros- ja kaksi narttupentua Marsalle Vöyrille. <3 Synnytys oli vikkelä ja kaikki meni hyvin! Värit ei olleet mitenkään yllätys, jokainen oikeastaan Eccun värinen. :D Mustaahan sieltä odoteltiin, mutta Eccu päätti säästää vielä sitä väriä. ;) Palleroilla on tällä viikolla kuulemma jo silmätkin auenneet, joten nopeasti ne kasvaa. Me oltiin pääsiäismaanantaina J:n kanssa niitä haistelemassa ja kuvaamassa. En ole koskaan ennemmin nähnyt noin pieniä koiria. Ääntäkin niistä jo lähti ihan kivasti! :D Tässäpä pentusaastetta. <3

Eilen lauantaina oltiin Vaasan näyttelyssä Hulin kanssa. Aikataulut oli myöhässä, joten saatiin aikalailla odotella, mutta mikä siinä tuttujen kanssa jutellessa. Hulin kasvattajan kasvatteja olikin kokonaista seitsemän paikalla ja muita tuttuja melkein yhtä monta. Tuomarin mielipide ehkä jäi vähän auki ainakin mulle, en oikein tiennyt minkälaisesta se tykkää. Aivan oikeat koirat olivat ROP ja VSP, ei sillä! Huli sai ERI:n (ei yhtäkään ERIä huonompaa valioissa vielä ole saanut ;), mutta SA:ta tuomari ei antanut. Eli tulos VAL ERI1. Arvostelu:
"Neljä ja puolivuotias uros. Erinomaiset mittasuhteet. Sopiva luusto. Miellyttävä pää ja ilme, joskin pää kokonaisuudessaan saisi olla hieman voimakkaampi. Erinom. karvapeite. Hyvä hännänasento. Kinnarahtaat takaliikkeet, joissa voisi olla enemmän työntöä. Leveät ja sidotut etuliikkeet. Erinomainen kehäkäytös. Esitetään hyvin."
Tästä nyt päättelin, että pään koon ja liikkeiden takia SA jäi saamatta. Tiedän, että Hulin liikkeet on aika löysät, mutta mun mielestä tuo näyttäis ihan kamalalta, jos sillä olis isompi pää. :D SA ollaan kyllä ennenkin saatu liikkeistä huolimatta, että en nyt tiedä sitten miksi näin.

Näyttelyn jälkeen käytiin vielä kaupoissa ja syömässä, joten meni sitten iltaan asti ennen kuin oltiin kotona. Eccu oltiin viety porukoille aamulla ja kun mentiin se hakemaan, niin sehän oli oikein tyytyväistä siellä ulkotarhassa. :D Kuulemma välillä haukkui, mutta ihan aiheesta, eli ei turhan haukkumista siellä harrastellut. Tämä oli kiva juttu, koska Hulihan taas ei tarhassa pysyisi sekunttiakaan hiljaa, kun sen ihmisenkaipuu (=Johannankaipuu) on niin kova, heh. Eccu oli siellä jopa makoillut, eli ihan rentona pystyy olemaan tarhassa. :) Meidän aitaushan on edelleen tekemättä, kun ei silloin muuttaessa marraskuulla viitsitty sitä alata väsäämään, sehän olis jäänyt kuitenkin kesken. Nyt olis hommaa sitten sen kanssa, kun tuo piha tuosta sulais kunnolla. En kyllä edelleenkään noita älypäitä uskaltaisi jättää yksin aitaukseen ilman että jompi kumpi meistä olis kotona. Luulen, että Ecculla ei menisi kauaa opetella kiipeämään sieltä pois... Hulista en luule mitään... ;)

Pään tyhjäys menossa

Kävi nyt niin, että Johanna teki liikaa töitä ja stressasi liikaa ja on nyt ollu jo kolme viikkoa sairaslomalla vakavan työuupumuksen takia. :( Sairasloma jatkuu vielä pari viikkoa, mutta sitten pitää jo mennä kokeilemaan. Haluaisin tässä kirjoittaa asiasta vähän enemmänkin, mutta olen nyt oppinut, että kehenkään ei voi luottaa (ihmiset haluaa toisille vain pahaa) ja Suomessa ei ole oikeasti sananvapautta. Jos haluaa tietää tästä lisää, niin saa laittaa sähköpostia tai soittaa.

Mutta koirapojista asiaa! <3

Eccusta on tullut nyt virallisesti mies, vaikka siis mun vauvahan se vieläkin on. :D Eccu kävi nimittäin treffeillä kahteen otteeseen Aitiorannan Marsa Mjallhvitin kanssa. Tiistaina oli ultra ja pentuja näkyi 4-5. Vähän epäilytti oliko Eccusta mihinkään, mutta näköjään oli! Astutusreissu ei ollut pelkästään Ecculle uutta, vaan myös mulle. Hulin touhuhan ei onnistunut silloin Vaasassa, joten se lähti Haapajärvelle ja vasta siellä homma onnistui. Ekana päivänä menin Eccun kanssa Vöyrille, jossa viiden minuutin tutustumisen jälkeen koirat oli jo nalkissa, heh. Marsa oli kyllä todella helppo morsian ja vaikka niillä oli kokoeroa, niin homma sujui helposti. Toista kertaa Eccu ei edes yrittänyt niillä treffeillä, mutta koitettiin sitten seuraavana päivänä vielä Seinäjoella. Mietin miten nuorimies keskittyisi koiraharrastushallin pihalla, mutta siinähän meni taas noin 5 minuuttia ja nalkissa oltiin. Nuo nalkit vain kesti molemmat 25-30 minuuttia, joten meille tuli talviviimassa pikkaisen kylmä pidellä koiria paikoillaan. :D Pennut syntyvät Vöyrille, eli sinne varmaan ajelen tässä kevään mittaan moneen kertaan. <3 (lisätietoa www.aitiorannan.com)

Hulin kanssa käväistiin Parkanossa ryhmänäyttelyssä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, mutta lattialla ei ollut mitään mattoa niin kuin viimeksi, vaan meidän piti juosta liukkaalla urheilusalilattialla. No Hulin liike oli sitten aika huonoa ja itsekin otin jotenkin varman päälle, kun tiesin, että se tulee liukastelemaan, eli ehkä menin liian hitaasti ja varovasti. Ajattelin, että kovempi vauhti ainakin vaikuttais liikkeeseen. No PU3 sentään oltiin (mukana oli hurjat kolme urosta ja kaksi narttua), mutta tuomari sanoi Hulia laiska-Jaakoksi! :D Ilmeisesti tällä tarkoitti liikettä, en tiedä... Tulos siis VAL ERI SA PU3. Tässä arvostelu:
"Vahva, selvästi urosmainen, oikeat mittasuhteet omaava komeassa turkissa esitetty uros, jolla miellyttävä pää ja ilme. Hyvät korvat. Vahva kuono. Säkä voisi olla korostuneempi ja voisi esiintyä ryhdikkäämmin. Hyvä luusto. Tanakka runko. Hyvä takaosa ja häntä. Kaksoiskannukset. Voisi liikkua eloisammin."

Odotellaan meidän vuoroa. Tässä näkyy minkälainen lattia oli kyseessä.

Nyt kun sitten oon ollut vain kotona, päivät on mennyt lähinnä niin, että nukun jopa puoleen päivään, käyn lenkillä koirien kanssa joko vain tässä lähistöllä tai käväisen metsäautotiellä, vahtaan tv:tä, kudon, teen ruokaa, käyn Jarin ja koirien kanssa metsälenkillä tms, vahtaan tv:tä, kudon ja meen nukkumaan myöhään yöllä. Oon sentään jaksanut nähdä pari kertaa kavereitakin ja käväisin Vaasassakin. Huomaan vain, että vieläkään en ole kunnossa, kun väsyn ihan pienestä ja stressaan ihan typeristäkin asioista. On kyllä mukavaa, kun saan nukuttuaa 10-12 tuntia, koska vielä ennen saikkua saatoin nukkua 5 tuntia yössä ja senkin tunnin pätkissä. Onneksi myös saan vielä pari viikkoa olla rauhassa.

Tässä vielä kuvia mun pojista. <3

Iloinen poitsu! :)

Huli on niin hurrrrrrja!

GRAUH!

"Hiiri, minne menit?"

Voi huokaus. Näitä kuvia katsoessa tuli jo talvea ikävä. Tällä hetkellä tiet on lähes sulat ja lunta on aika vähän enää missään. Kuraa ja koiranpskaa tienreunat täynnä... Huli kuraantuu joka kerta, kun tiellä kävellään, mutta onneksi ainakin vielä pihassa on sen verran lunta, että Huli ottaa siinä aina lumikylvyt ja putsaantuu itsestään. :D Yleensä sentään keväällä paistaa aurinko, joka korvaa tämän kuraärsytyksen, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt pitkään pitkään aikaan! Aurinkoa tai lunta tänne, kiitos!

Mun Pömppä ja Hömppä <3

Tatti nimeltä Huli.

Hurrrrja Huli iskee jälleen! :D

Juoksevia pyllyjä...

Miehistynyt pojuni <3