Joo, ei. Käytiin siis eilen ekan kerran Hulin kanssa Match Show'ssa, ja vielä kotona ajattelin, että ei osallistuta. Paikan päällä näin kuitenkin niin paljon koiria, jotka oli pahempia vetämään hihnassa kuin Huli ja räksyttivät taukoamatta, että kunnianhimoni nousi. :D Siispä ilmoittauduttiin pentuluokkaan, ja oltiin pentu nro 3.
Me jouduttiin odottelemaan yli tunti, ennen kuin koko touhu edes alkoi, ja siinä ajassa mun käsi oli ihan väsyksis Hulin pitelemisestä. ONNEKSI Jarrupala tuli mukaan, koska en olisi millään jaksanu pitää pojua koko aikaa. Sillä on voimaa tosi paljon! Tavattiinpa siinä sitten myös Petsie-tuttu sheltti Taavi, joka muuten sijoittui sitten toiseksi. :) Taavi olikin ihan eri luokkaa kuin Huli. Se oli rauhassa koko ajan, ja kuunteli emäntäänsä herkeämättä. Olis saanut mun mielestä jopa voittaa koko homman. ;)
Pentuluokassa oli yhdeksäntoista koiraa, joten mentiin aina pareittain rinkiin. Sattui siinä semmoinen "tuuri", että meidän kanssa tullut nro 4 oli samanlainen malttamaton tapaus, joten ei ehkä erotuttu kokemattomina niin kovasti. Tuomari sanoi lopuksi meille: "Teillä molemmilla on tuollaiset vilkkaat koirat, jotka on kiinnostunu vain kaikesta muusta, niin on aika vaikea päättää teidän välillä mitään. Harjoitusta vain kovasti, jos meinaatte näyttelyissä käydä, ettei koirat tulisi vain teidän perässä." :D Hulin tyylihän oli joko hyppiä mun housuissa kiinni (kiva leikki, jee!) tai tosiaan haaveilla toisista koirista. Seisominen meillä meni aika hyvin, kun pidin herkkuja nyrkissäni, mutta monestihan Huli sitten vain istuikin. Voi tusssska...
Toisella kierroksella meni melkein huonommin, kun oli taas niin paljon muita koiria, ja siitäpä sitten saatiinkin lähteä kotiin. Mulle iski kotimatkalla jo epätoivo ensi viikon suhteen... Mussa on se vika, että vaikka oikeasti ajattelen "No ihan sama kuinka tämä menee" (oli asia sitten mikä tahansa) niin oikeasti kuitenkin oon niin kunnianhimoinen, että petyn, jos meneekin huonosti. Ja tämähän on vain mulle itselle ärsyttävää. :D
Mutta nyt jo tosiaan paremmilla mielin ensi lauantaita odottelemme. Treenata kyllä täytyy, mutta kysymys kuuluu, että missä treenaat... Ja cittarista täytyy hakea Hulin lemppariherkkuja, eli Oscarin chicken chips tai mikähän nyt olikaan. :D Kasvattajallekin eilen laitoin s-postia, ja hän mua jo lohdutteli, että Vaasan näyttelyssä on vielä enemmän koiria, että Huli voi hämmentyä (niin kyllä luulin, että mätsäreissäkin olis käyny), ja että hän voi viedä sitten Hulia rinkiin. Ja sehän passaa mulle! Niin, ja Huli on ainoa urospentu, joten se saa mennä siellä ihan yksin! :) Ja onhan tuo siisti Botniahalli vähän eri juttu kuin Koivulahdessa oleva pieni kurakkoinen vanha kasvihuone...
Nyt kyllä saa Hulia kuivata, ja eilen jopa sai pestä, kun kelit on muuttunut tällaiseksi. Käytiin tänään Koiratarhan pentutapaamisessa, ja Huli oli ihan litimärkä, kun sieltä lähdettiin. Ja Herra Huu nukkuu näköjään vieläkin, kun juoksi taas niin kovasti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti