Aamulla heräsin kahdeksan jälkeen, kävin ulkona heti Hulin kans, ja kiittelin kovasti kuivaa ja aurinkoista säätä. Huli olis vielä aamulenkin jälkeen halunnu nukkua, mutta yritin sitä pitää hereillä, ettei olisi liian pirteä sitten näyttelyssä. Turhaa työtä kyllä oli...
Oltiin tuntia ennen kehän alkua paikan päällä. Koirien ja ihmisten määrä siellä oli kyllä aika älytön. Koko botniahalli täynnä eri kokoisia ja näköisiä tapauksia, ja jopa herra Huu hämmentyi siitä kaikesta. Jotkut nukkui häkeissään, toiset rähisi niissä, jotkut haukkui vain muuten vain ja jotkut veti hihnassa kuin viimeistä päivää. Aika häsläystähän se oli siellä kehien ulkopuolella.:)
Aluksi pyörittiin vain ja etsittiin kannuksisia rotukavereita, ja Huli kyllä tempoi aikalailla hihnassa. Se sai mm. rähinät perhoskoirilta ja ihailijan yhdestä karjalankarhukoirasta. Lopulta bongasin väenpaljoudesta Hulin kasvattajan ja tavattiin siinä sitten vanhoja tuttuja. Hulin sisko Hatti (pentuluokka), Hulin setä Pontus (veteraani), Hulin velipuoli Kössi, Hulin siskopuoli Kvenna ja myös jotain sukua oleva Tuhkimo. :) Nehän oli niin leppoisia tapauksia! Tosin Kvennaa vissiin ärsytti Huli, joka olis niiiin kovasti neidistä tykännyt. :D
Kasvattaja lupautui viemään Hulin kehään, ja minäpä sitten vein Hatti-siskon. Huli oli ensimmäisenä islantilaisista, ja siis ainoa urospentu. Mutta herrahan näytti närhenmunat emännälleen ja meni aivan loistavasti siellä! Ihan pikkuisen poju yritti hihnassa aluksi vetää, mutta muuten meni oikein nätisti, ja se seisominen! Minä melkein hihkuin kehän laidalla, kun se seisoi niin hienosti paikallaan! Huli kyllä tosin katseli meihin päin koko ajan, ja pelkäsin, että se kuulee mun hihkumisen ja lähtee yhtäkkiä sinne. :D Mutta HIANO poika oli! <3
Huli sai sitten punaisen nauhan eli PEN1, eli siis ykkösen. KP (kunniapalkinto) jäi saamatta, eli ei päästy yrittämään ROP:ta (rotunsa paras). Mutta hyvä suoritus siis oli ja tuomarin arvostelu oli tällainen: "Mittasuhteiltaan hyvä pentu, jolla kohtalaisen hyvä pää. Voimakas otsapenger. Kookkaat korvat. Hyvä runko. Lievää ulkokiereisyyttä takaraajoissa. Lupaava turkki. Hyvä häntä. Saisi liikkua edestä ja takaa paremmin. Miellyttävä luonne." Korvien koosta en ole samaa mieltä, mutta oon huomannut, että Huli on takaa vähän ulkokierteinen. (Mikä siis mun mielestä tarkoittaa, että jalkaterä on vähän ulospäin.) Minä itte taas kävelen sisäänpäin, joten mehän ollaan sitten hyvä pari. ;) Hianosti poju kyllä piti sitä viuhkahäntäänsä ylhäällä ja korvatkin taisi olla pystyssä koko ajan.
Hulin jälkeen oli mun ja Hatin näytönpaikka. Hatti oli myös ainoa narttupentu, joten mentiin kehään kaksistaan. Hattihan oli tosi rauhallinen tapaus, ja kehässä jopa vähän arka. Ei tuomari laittanut meitä kuin kerran kiertämään kehän ja katseli sitten, kun yritin jotenkin herkuilla saada Hattia pysymään paikoillaan. (Hyvän yhteydenhän sain siihen jo kehän ulkopuolella, kun tutustutin sen herkkuihini ;) Tuntui, että me oltiin tosi vähän aikaa kehässä. Tuomari tuli sanomaan, että "se on vähän tänään hämmentynyt tästä kaikesta", ja sitten saatiin jo mennä. Hatti sai myös punaisen nauhan, ja arvostelussa oli muuten positiivista, mutta esiintymisestä oli jotain mutinaa. Hyvin meillä ensikertalaisilla meni! :)
Kyllä kai sitä täytyy vielä mennä toistekin, kun poju tuosta vielä kasvaa ja kehittyy. Tosin, tuskin saadaan ens kerralla olla yksin kehässä, joten treenata täytyy! Hulin kiinnostus kaikkiin asioihin on niin mahdotonta, että pitäis jollain tavalla saada se kiinnostumaan musta samalla lailla, tai siis jopa enemmän. Joku superherkku? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti