Höpinöitä

Vielä tuosta Vaasan näyttelystä vähän. Oon kyllä auttamattomasti alkukantaisten koirarotujen fani, koska huomasin taas, että mulla pistää silmään aina tietynlaiset koirat. Näyttelyssä ihastelin huskeja, etenkin niitä vaaleita, amerikanakitoja ja tietysti ihania itäsiperianlaikoja. <3 Bordercollie on myös mun ihan uusin ihastelun kohde.

Amerikanakita, punainen

Amerikanakitoja en ole nähnyt ennemmin livenä, mutta niissä on sitä jotain. Niiden turkki on ihan järjettömän tiheää ja paksua, ja tykkään, kun ne on niin jykeviä ja erikoisia. Näyttelyssä olleet vaikuttivat tosi rauhallisilta ja omistajansa koirilta. Lueskelinkin niistä, että ovat vartioimisvaistoisia, mutta perhettään kohtaan osoittavat kiintymystä ja suurinta lempeyttä. Siltä ne näyttääkin. :)

Siperianhuskyt on kans näitä mun ikuisia rakkauksia. Tunnistan heti huskyn, jos sellaisen näen, ja vooooi kun oli nättejä yksilöitä näyttelyssä. <3 Etenkin sellaiset kermanvaaleat oli todella kauniita. :) Siperianhuskyn rotumääritelmässä sanotaan, että ne ovat rekikoiria, mutta kaippa nykyään menevät perhe/seurakoirinakin.

Huskeja rivissä<3

Itäsiperianlaikasta riittäis juttua vaikka kuinka. Mua harmitti, kun oltiin näyttelystä jo melkein lähdössä, kun vasta huomasin, että issikoiden kehän vieressä oli just itälaikat menossa. Kylläpä ne olikin isoja koiria. En oikein edes muistanut, että Rakukin oli niin iso.

Itälaika on ja tulee aina olemaan mun elämäni rakkaus. Raku oli mun elämäni rakkaus, ja monesti Hulillekin olen hänestä kertonut. :') Kyllä nyt näin jälkeenpäin mietin, että eihän me osattu laikaa oikealla tavalla kasvattaa... Rakuhan oli pentunakin jo sellainen vähän itsenäinen ja jääräpää, ja siitä olis kyllä tullut mainio rekikoira. Muistan sanoneeni, kun se oli vasta noin 7-8 kk, että se vetää kuin norsu. :D Aikuisenahan se oli tosi hellä ja rakastava, mutta jollain tavalla kuitenkin itsenäinen, niin kuin metsästävän koiran kai pitääkin olla. Harmillisesti Raku ei ehtinyt hirvimetsässä saada sellaista kunnon kipinää, mutta eipä se meille tärkeintä ollutkaan. Poju oli periaatteessa mun koira, mutta isäähän se taisi eniten rakastaa, ja isä myös eniten sitä. Kyllä mä luulen, että meille vielä laika hankitaan joku päivä. <3

Raku mökillä 2007