Kirjoittelun aiheet on aika vähissä, mutta kerronpa vähän Hulista.
Lapset on Hulin rakkaus. Oli ne minkä ikäisiä tahansa, kunhan ne liikkuu tai ääntelee, Huli haluaa pussata ne kumoon. Pari sukulaispoikaa on saanut myös Hulin paimennusvietin esiin juoksemalla Hulia karkuun. Silloin voi käydä pahastikin, sekä koiralle että lapselle. Lasten ollessa rauhallisia, Hulikin on rauhallinen ja antaa kiltisti paijata. Pusuja se toki haluaa antaa, jos lapsen nassu (tai aikuisenkin) tulee liian lähelle.
Pyöräilijät on nykyään Hulille lähes ilmaa. Pyöräilevä lapsi voi olla kiinnostava, mutta muut saa mennä ohi vaikka kuinka nopeasti. Hulia kiinnostaa hajut ja merkkailu enemmän. ;)
Kävelijät on edelleen haaste. Kaikki ihmiset kun on Hulin mielestä niin ihania ja parhaita kavereita! Huli tunnistaa nykyään naapurin tummaihoisen miehen jo kaukaa, kun se on pienestä asti Hulia tervehtinyt. Onneksi Huli on jo niin normaalin koiran näköinen, ettei ihmisiä enää niin kiinnosta. Pentuaikana jokainen vastaantulija vähintään kommentoi Hulia, ja suurin osa pysähtyi ja sai aikaan Hulin hepulin. Voi kuinka monta kertaa joku ihminen on huvittuneena sanonut "onpas sillä energiaa" ja mä yritän pidellä hepulikoiraa ja näyttää samalla viisaalta. :D
Mopoilijat on rasittavia. Sekä mun, että Hulin mielestä. Ne menee pyörätiellä niin lujaa, kun pääsevät ja jättävät kauhean käryn peräänsä. Huli onneksi niitä väistää, mutta otan sen silti aina mun vierelle, jos mopo on tulossa. Vanhassa Vaasassa menee joskus kymmenenkin mopoa peräkkäin ja tuntuu, ettei ne oikein katso eteensä...
Koirat on tietenkin kaikki yhtä mielenkiintoisia. Naapuruston koirista aika moni on sellaisia, joita ei koskaan olla edes tervehditty, kun ne räyhää jo kymmenien metrien päästä. Vain kahdelle koiralle Huli on oikeasti haukkumalla haukkunut takaisin. Muutenhan se tyytyy haukahtelemaan tai kummasti kurnuttamaan. :D Tutut koirat on tietysti ihania ja niistäkin Huli usein saa hepulin.
Kaverit on asia erikseen. Nelli-tytön Huli tunnistaa kaukaa ja hihnassa kiskominen ja hyppely on hillitöntä, kun neiti on näköpiirissä. Nelli on varmasti Hulin paras kaveri. :) Mandi-tyttö taas alkaa olla jo vähän liian iso kaveri (berninpaimenkoira kun on), mutta Hulia onkin viime aikoina kiinnostanut vain Mandin jynkytys. :D Kiristäkin Huli tykkää, tosin Kiriä ei taida aina Hulin jutut oikein kiinnostaa...
Linnut kiinnostaa Hulia hirveästi. Jokaisen linnun perään on sännättävä, jos on edes piiiieni mahdollisuus saada se kiinni. Räkättirastaat on tänä kesänä ollu oikein riesa, kun ne vaan hyppii pakoon. Oon joskus unohtunut haaveilemaan muuta, ja yhtäkkiä Huli on rynnännyt rastaan perään ja just vaan oon saanut pidettyä hihnasta kiinni.
Siiletkin kiinnostaa, mutta samalla pelottaakin. Niille pitää vähän haukkua ja joskus myös saada hepuli. :D Meidän lähistöllä on ihan mustana siilejä ja melkein joka iltalenkillä näkee vähintään yhden.
Lampaat on jänniä. Ollaan kesän aikana silloin tällöin menty Alkulan tilan (Vanhassa Vaasassa) läpi, kun siellä on kolme lammasta kesän ajan. Huli tykkää niistä kauheasti, mutta jos joku niistä nuuskaisee Hulia takaisin tai muuten ilmoittaa olevansa kiinnostunut Hulista, poju rupeaa juoksemaan edestakaisin. Paimentaakohan se muka? :D Nykyään se tunnistaa paikan jo kaukaa ja häntä alkaa heilua kovasti. :)
Jarru on Hulin leikkikaveri, mutta niillä on kyllä hellätkin hetket. :) Huli putsaa Jarrun korvat ja naaman ja Jarru hihittää kuin pieni poika. Mun isäkin itseasias tekee samaa Hulin kanssa. Joku poikien juttu?
Vinkulelut on ykkösiä. Voi että sitä vingutusta, kun Huli haluaa leikkiä. Se tökkii lelulla sääreen tai reiteen ja vinguttaa niin kovaa, että korviin ottaa. Hulilla oli kaksi vinkupalloa, mutta toinen on ollut jo kauan hukassa ja toinen hajalla. Tämän hetkinen Kongin vinkulelu, jossa on nauha perässä, on varmaan Hulin lempparilelu tähänastisista. Huli rakastaa vetoleikkejä ja hakemista, ja mikäs sen mukavampaa kuin ihana vinkuminen leikin lomassa! Huli muuten oppi kunnolla maahan menon vinkupallon avulla. :)
Puruluut on namia. Naudan nahasta tehdyt rullat ja donitsit on hyviä ja aaaah ihania rauhoitusvälineitä. Possunkorvasuikaleet ja härkäpuikot on myös tosi herkkua, mutta annan niitä harvemmin. Eläinkaupasta ja joistain ruokakaupoista saatavista hammasharjan muotoisista puruluista Huli ei oikein välitä, enkä ole niitä sitten ostellutkaan. Dentastixejä Herra Huu piilottaa pitkin kämppää. Se peittelee niitä nurkkiin näkymättömällä hiekalla tai, niinku viimeksi maanantaina, tietokoneen johdolla. 8)
Huli rakastaa oikeastaan kaikkia ja kaikkea. :)
perjantai 26. elokuuta 2011
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Vapaata pukkaa
Kerranki vapaalla kerkesin tehdäkki jotaki, enkä vain maannu kotona. Torstaina ajelin koissun kanssa Teuvalle, kävin parturissa (pohojanmaalla sanotaan parturi, eikä mikää kampaaja) leikkaamassa tukan ja iltapäivällä lähdettiin mökille. Mun kyytis tuli Huli, täti ja mamma ja äiti tuli perästä pyörällä. Mökille siis noin 30 km, että aika kova äiti mulla, eikö? :)
Äitin kurvatessa mökin pihaan, sen mukana tuli myös ystävä. Nimittäin saksanseisoja, jolla oli hirveä meno päällä. Oltiin just sisällä mökissä, ja mietittiin, voiko Hulin päästää ulos, vai tuleeko rähinä. Yritin katsoa tuntemattoman pojun pannasta tietoja omistajasta, mutta eihän siinä mitään ollut. Äiti kokeili sitten lähteä pyörällä takaisin kylälle päin, jotta poju tulis sen mukana ja löytäis jopa takaisin kotiinsa. Eipä menny kauaa, kun poju oli taas pihassa nuuskimassa. Hulin merkkaamat paikat oli niin mielenkiintoisia.
Mehän jo sitten ajateltiin, että koirahan saattoi olla kaukaakin. Ja ruotsinkielinenkin!
Lopuksi päätin, että annetaan nyt poikien kokeilla tutustua, josko kemiat kohtaiskin. (tässä vaiheessa ne oli jo huomanneet toisensa ja mökin ikkunat oli jo melkein hajalla...) Nenien kohdatessa ei tapahtunut mitään, joten päästettiin Huli irti ja voi sitä riemua! Muut, jotka ei ole ennemmin nähneet koirien leikkimistä, oli hetken kauhuissaan, mutta selitin niille, että kyllä sen sitten huomaa, jos koirilla on "tosi kyseessä". Hulihan kovisteli tyypilliseen tapaansa (Nellille on pakko kovistella, ja silti se on tassun alla :D ) ja vähän itsekin oli varuillani, ettei vieras koira yhtäkkiä hermostu Hulin tyyliin. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että kaverihan alistui Hulille. Se antoi Hulille kepin (Hulin ykköshetkiä, kun se ei ikinä saa keneltäkään keppiä...) ja alistui ihan selälleen asti pariin otteeseen. Tätähän mä sitten ihmettelin, että miten aikuinen koira voi penikalle alistua. Eikä Hulin tarvinnut ku vähä jahdates ähistä ja irvistellä, niin toinen oli kumos.
Pojuthan leikki sitten maalla ja vedessä väsymykseen asti. Välillä ne vierekkäin läähätti ja piti paussia ja hetken päästä taas meno jatkui. Oli kyllä hauskaa katseltavaa. :) Tässäpä pieni kuvasarja kaveruksista.
Korjatkaa, jos kyseessä ei ole saksanseisoja!
Jonkun ajan päästä mökkitielle pysähtyi pakettiauto, ja sieltä tuli mies hihnan kanssa. Ajattelin, että voi kun hyvä! Eihän me oltaisi voitu lähteä sieltä ja vain jättää irtokoira oman onnensa nojaan. Omistaja taisi kutsua koiraansa Ricoksi ja huusi "KOM!". Otin Hulin pannasta kiinni, että omistaja saa omansa, ja koira tulikin hienosti sen luo. Se alistui omistajansa jalkoihin kyljelleen ja TÄTTÄDÄDÄÄÄ. Se mies löi sitä koiraa. Löi. Kylkeen. Kämmenellä.
Hyvät ihmiset. Kun koiranne karkaa, ja tulee takaisin, mitä te teette? Rankaisetteko sitä siitä, että se tuli takaisin?
----
No niin, pulssi tasaiseksi ja jatketaan. Koiraepisodin jälkeen lämmitettiin sauna ja mäkin menin vielä uimaan, vaikka vesi oli 19 asteista. KYLMÄÄ. Tultiin yöksi kotiin mökiltä ja perjantaina kävin vielä päivällä mamman luona (Huli oli ystävällinen ja nosti siellä sisällä jalkaa...) ja illemmalla ajeltiin äitin kanssa Jurvaan. Käytiin haudoilla ja käväistiin serkkuni luona kylässä. Serkkuni likat Essi ja mun oma kummityttö Outi tuli hyvin Hulin kanssa toimeen, ja olen ylpeä Hulista, kun sekin osasi suurin piirtein käyttäytyä. :D Huli sai siellä isossa pihassa juosta vapaana ja varastipa se yhden lelunkin. Laitettiin Huli sitten odottamaan autoon ja mentiin sisälle tsekkaamaan perheen uusi jäsen. Kissanpentu Nuffi. Oranssiraitainen ja yhdeksänviikkoinen piiiieni poika oli kyllä hellyyttävä isoine tyhmine silmineen ja kissanpennun leikkeineen. Voi että ne on aina yhtä ihania. <3
Lauantaina aamupäivällä sitten ajelin takaisin Vaasaan ja täällä oli flunssainen Jarru sängynpohjalla. :( Tarkistin että se selviää ja lähdin illaksi töihin. Töissä oli taas kyllä ärsyttävääkin, varsinkin kun piti sitten illasta hypätä aamuun, mutta onneksi on taas kolme vapaata. Wuhuu! :P Nyt iltalenkki Hulin kanssa ja ohessa vielä rauhoittava kuva mökiltä.
Äitin kurvatessa mökin pihaan, sen mukana tuli myös ystävä. Nimittäin saksanseisoja, jolla oli hirveä meno päällä. Oltiin just sisällä mökissä, ja mietittiin, voiko Hulin päästää ulos, vai tuleeko rähinä. Yritin katsoa tuntemattoman pojun pannasta tietoja omistajasta, mutta eihän siinä mitään ollut. Äiti kokeili sitten lähteä pyörällä takaisin kylälle päin, jotta poju tulis sen mukana ja löytäis jopa takaisin kotiinsa. Eipä menny kauaa, kun poju oli taas pihassa nuuskimassa. Hulin merkkaamat paikat oli niin mielenkiintoisia.
Mehän jo sitten ajateltiin, että koirahan saattoi olla kaukaakin. Ja ruotsinkielinenkin!
Lopuksi päätin, että annetaan nyt poikien kokeilla tutustua, josko kemiat kohtaiskin. (tässä vaiheessa ne oli jo huomanneet toisensa ja mökin ikkunat oli jo melkein hajalla...) Nenien kohdatessa ei tapahtunut mitään, joten päästettiin Huli irti ja voi sitä riemua! Muut, jotka ei ole ennemmin nähneet koirien leikkimistä, oli hetken kauhuissaan, mutta selitin niille, että kyllä sen sitten huomaa, jos koirilla on "tosi kyseessä". Hulihan kovisteli tyypilliseen tapaansa (Nellille on pakko kovistella, ja silti se on tassun alla :D ) ja vähän itsekin oli varuillani, ettei vieras koira yhtäkkiä hermostu Hulin tyyliin. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että kaverihan alistui Hulille. Se antoi Hulille kepin (Hulin ykköshetkiä, kun se ei ikinä saa keneltäkään keppiä...) ja alistui ihan selälleen asti pariin otteeseen. Tätähän mä sitten ihmettelin, että miten aikuinen koira voi penikalle alistua. Eikä Hulin tarvinnut ku vähä jahdates ähistä ja irvistellä, niin toinen oli kumos.
Pojuthan leikki sitten maalla ja vedessä väsymykseen asti. Välillä ne vierekkäin läähätti ja piti paussia ja hetken päästä taas meno jatkui. Oli kyllä hauskaa katseltavaa. :) Tässäpä pieni kuvasarja kaveruksista.
Korjatkaa, jos kyseessä ei ole saksanseisoja!
Jonkun ajan päästä mökkitielle pysähtyi pakettiauto, ja sieltä tuli mies hihnan kanssa. Ajattelin, että voi kun hyvä! Eihän me oltaisi voitu lähteä sieltä ja vain jättää irtokoira oman onnensa nojaan. Omistaja taisi kutsua koiraansa Ricoksi ja huusi "KOM!". Otin Hulin pannasta kiinni, että omistaja saa omansa, ja koira tulikin hienosti sen luo. Se alistui omistajansa jalkoihin kyljelleen ja TÄTTÄDÄDÄÄÄ. Se mies löi sitä koiraa. Löi. Kylkeen. Kämmenellä.
Hyvät ihmiset. Kun koiranne karkaa, ja tulee takaisin, mitä te teette? Rankaisetteko sitä siitä, että se tuli takaisin?
----
No niin, pulssi tasaiseksi ja jatketaan. Koiraepisodin jälkeen lämmitettiin sauna ja mäkin menin vielä uimaan, vaikka vesi oli 19 asteista. KYLMÄÄ. Tultiin yöksi kotiin mökiltä ja perjantaina kävin vielä päivällä mamman luona (Huli oli ystävällinen ja nosti siellä sisällä jalkaa...) ja illemmalla ajeltiin äitin kanssa Jurvaan. Käytiin haudoilla ja käväistiin serkkuni luona kylässä. Serkkuni likat Essi ja mun oma kummityttö Outi tuli hyvin Hulin kanssa toimeen, ja olen ylpeä Hulista, kun sekin osasi suurin piirtein käyttäytyä. :D Huli sai siellä isossa pihassa juosta vapaana ja varastipa se yhden lelunkin. Laitettiin Huli sitten odottamaan autoon ja mentiin sisälle tsekkaamaan perheen uusi jäsen. Kissanpentu Nuffi. Oranssiraitainen ja yhdeksänviikkoinen piiiieni poika oli kyllä hellyyttävä isoine tyhmine silmineen ja kissanpennun leikkeineen. Voi että ne on aina yhtä ihania. <3
Lauantaina aamupäivällä sitten ajelin takaisin Vaasaan ja täällä oli flunssainen Jarru sängynpohjalla. :( Tarkistin että se selviää ja lähdin illaksi töihin. Töissä oli taas kyllä ärsyttävääkin, varsinkin kun piti sitten illasta hypätä aamuun, mutta onneksi on taas kolme vapaata. Wuhuu! :P Nyt iltalenkki Hulin kanssa ja ohessa vielä rauhoittava kuva mökiltä.
 |
| Kuva: Äippä |
perjantai 12. elokuuta 2011
I'm gonna buy this place and...
Heti ensimmäisenä on pakko kertoa, että tänä aamuna yllätin itseni täysin. Olisin saanut nukkua myöhälle, koska pitää vasta kolmeksi töihin, mutta minäpä en saanu enää unta, kun Jarru lähti ennen kahdeksaa töihin. Siispä söin pikaisesti verigreippi Cottifrutin (rahka-raejuustohärpäke :P) ja kauraleivän ja lähdin Hulin kanssa lenkille. Kello oli siis jotain 8.15 kun lähdettiin ja otin oikein sykemittarinkin mukaan. Puolen tunnin teholenkki oli oikein piristävä ja yhdeksän jälkeen olin jo käynyt suihkussakin ja pyykit pyöri koneessa. :)
Käytiin viime sunnuntaina asuntomessuilla Kokkolassa. Jussi-veli, Camilla-vaimo ja pikku-Albert tuli meidän kanssa ja oli kyllä kiva päivä. En oo ennemmin käynyt asuntomessuilla ja oli kiva nähdä erilaisia taloja ja sisustusideoita. Ongelmana vain oli, että ne kaikki oli samanlaisia! Suurin osa taloista oli mun makuun liian moderneja kuutioita ja sisustus oli lähes kaikissa samantyylinen. Valkoista, harmaata, mustaa. Kiiltäviä pintoja, kulmikkaita muotoja, eikä mitään pehmeää, lämmintä, kotoisaa. Varmaan jo viidennen talon kohdalla tuli sellainen olo, että kaikki on jo nähty. Ja kuitenkin hintahan noilla taloilla oli 200 000-400 000 euroa, joten odottaisi kovinkin hienoja ja erikoisia juttuja. Järkytyin, kuinka pieneksi isotkin talot on saatu. Makuuhuoneet oli piiieniä ja portaikot kauhean ahtaita. Vaikka monessa oli saatu tilan tuntua ja valoa isoilla ikkunoilla ja vaaleilla pinnoilla, sitä valkoista oli niin paljon, että melkein ahdisti. Ja jokaisessa kylppärissä lattialaatat oli harmaita. HARMAITA.
Aika paljon sitten odottelinkin Albertin kanssa talojen ulkopuolella ja kärryttelin sen kanssa. :) <3
Tässä muutama otos hienoimmista sisustusideoista.
Käytiin viime sunnuntaina asuntomessuilla Kokkolassa. Jussi-veli, Camilla-vaimo ja pikku-Albert tuli meidän kanssa ja oli kyllä kiva päivä. En oo ennemmin käynyt asuntomessuilla ja oli kiva nähdä erilaisia taloja ja sisustusideoita. Ongelmana vain oli, että ne kaikki oli samanlaisia! Suurin osa taloista oli mun makuun liian moderneja kuutioita ja sisustus oli lähes kaikissa samantyylinen. Valkoista, harmaata, mustaa. Kiiltäviä pintoja, kulmikkaita muotoja, eikä mitään pehmeää, lämmintä, kotoisaa. Varmaan jo viidennen talon kohdalla tuli sellainen olo, että kaikki on jo nähty. Ja kuitenkin hintahan noilla taloilla oli 200 000-400 000 euroa, joten odottaisi kovinkin hienoja ja erikoisia juttuja. Järkytyin, kuinka pieneksi isotkin talot on saatu. Makuuhuoneet oli piiieniä ja portaikot kauhean ahtaita. Vaikka monessa oli saatu tilan tuntua ja valoa isoilla ikkunoilla ja vaaleilla pinnoilla, sitä valkoista oli niin paljon, että melkein ahdisti. Ja jokaisessa kylppärissä lattialaatat oli harmaita. HARMAITA.
Aika paljon sitten odottelinkin Albertin kanssa talojen ulkopuolella ja kärryttelin sen kanssa. :) <3
Tässä muutama otos hienoimmista sisustusideoista.
 |
| Huomaa vaatehuone väliseinän takana. :P |
 |
| Valkoiset sohvat on toki hienot, mutta käytännössä...? |
 |
| Tässä hieno sauna, joka oli talon toisessa kerroksessa. |
 |
| Tosi magee kuvatapetti. |
tiistai 2. elokuuta 2011
maanantai 1. elokuuta 2011
Uusia perunoita ja voita
Kyllä se kesä vielä jatkuu. Nytkin liedellä kiehuu aidot suomalaiset uudet perunat ja niidenhän kanssa tarvii syödä pelkästään voita. Mmmmm. Jarru syö tietysti niiden kanssa silliä. Yök. Mansikoitakin on tullu syötyä aika paljon, ja huomenna ajattelin tehdä perinteisiä lättyjä kera mansikoiden ja kermavaahdon. Uuu. :P
Oltiin viikonloppuna viettämässä 7-vuotispäivää Jarrun kanssa. Shoppailtiin ja käytiin Särkänniemessä ja oli kyllä hauskinta pitkään aikaan. Ostin mm. Äidille nimpparilahjaksi posliinisen joutsenen (se keräilee niitä), itselle Bonacure-shampoota, Tuire Kaimion kirjan koirien käyttäytymisestä, ihanan Make Up Storen Brownie-luomivärin, lilan kynsilakan sekä Hulille possunkorvasuikaleita pussillisen. :) Tuo luomiväri oli kyllä mahtava. Siinä on oikeasti pigmenttiä ja se pysyy ja levittyy tosi helposti. Olen rakastunut. <3
Särkänniemessä oli hauskinta ikinä. Käytiin mm. Half Pipessa, Tornadossa ja ajeltiin vanhoilla Mummo-Ankan autoilla. :D Hauskin oli ehdottomasti uusi laite Tyrsky, jossa nauroin koko ajan! Delfiinitkin tottakai tsekattiin ja melkein itkin koko näytöksen, kun ne vaan oli niin ihania. :') Jarru on kyllä hauskinta seuraa ja oon onnellinen, kun oon saanut pitää sen mun omana jo huimat 7 vuotta. <3
Huli oli taas kotona porukoilla hoidossa ja oli viihtynyt hyvin. Mökillä oli kuulemma saanut taas touhata ja uida. Tässä kuvasarja meidän sankarista...
HERRA HUUN ASENNOT
 | ||
| Jarru voitti jostain rengaspelistä pikkuapinan :) |
Särkänniemessä oli hauskinta ikinä. Käytiin mm. Half Pipessa, Tornadossa ja ajeltiin vanhoilla Mummo-Ankan autoilla. :D Hauskin oli ehdottomasti uusi laite Tyrsky, jossa nauroin koko ajan! Delfiinitkin tottakai tsekattiin ja melkein itkin koko näytöksen, kun ne vaan oli niin ihania. :') Jarru on kyllä hauskinta seuraa ja oon onnellinen, kun oon saanut pitää sen mun omana jo huimat 7 vuotta. <3
Huli oli taas kotona porukoilla hoidossa ja oli viihtynyt hyvin. Mökillä oli kuulemma saanut taas touhata ja uida. Tässä kuvasarja meidän sankarista...
HERRA HUUN ASENNOT
 |
| Mukavasti nurkassa... |
 |
| Litteänä lattialla... |
 |
| Koivet taivahalla... |
 |
| Ja rentona murheita vailla. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)