Äitin kurvatessa mökin pihaan, sen mukana tuli myös ystävä. Nimittäin saksanseisoja, jolla oli hirveä meno päällä. Oltiin just sisällä mökissä, ja mietittiin, voiko Hulin päästää ulos, vai tuleeko rähinä. Yritin katsoa tuntemattoman pojun pannasta tietoja omistajasta, mutta eihän siinä mitään ollut. Äiti kokeili sitten lähteä pyörällä takaisin kylälle päin, jotta poju tulis sen mukana ja löytäis jopa takaisin kotiinsa. Eipä menny kauaa, kun poju oli taas pihassa nuuskimassa. Hulin merkkaamat paikat oli niin mielenkiintoisia.
Mehän jo sitten ajateltiin, että koirahan saattoi olla kaukaakin. Ja ruotsinkielinenkin!
Lopuksi päätin, että annetaan nyt poikien kokeilla tutustua, josko kemiat kohtaiskin. (tässä vaiheessa ne oli jo huomanneet toisensa ja mökin ikkunat oli jo melkein hajalla...) Nenien kohdatessa ei tapahtunut mitään, joten päästettiin Huli irti ja voi sitä riemua! Muut, jotka ei ole ennemmin nähneet koirien leikkimistä, oli hetken kauhuissaan, mutta selitin niille, että kyllä sen sitten huomaa, jos koirilla on "tosi kyseessä". Hulihan kovisteli tyypilliseen tapaansa (Nellille on pakko kovistella, ja silti se on tassun alla :D ) ja vähän itsekin oli varuillani, ettei vieras koira yhtäkkiä hermostu Hulin tyyliin. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että kaverihan alistui Hulille. Se antoi Hulille kepin (Hulin ykköshetkiä, kun se ei ikinä saa keneltäkään keppiä...) ja alistui ihan selälleen asti pariin otteeseen. Tätähän mä sitten ihmettelin, että miten aikuinen koira voi penikalle alistua. Eikä Hulin tarvinnut ku vähä jahdates ähistä ja irvistellä, niin toinen oli kumos.
Pojuthan leikki sitten maalla ja vedessä väsymykseen asti. Välillä ne vierekkäin läähätti ja piti paussia ja hetken päästä taas meno jatkui. Oli kyllä hauskaa katseltavaa. :) Tässäpä pieni kuvasarja kaveruksista.
Korjatkaa, jos kyseessä ei ole saksanseisoja!
Jonkun ajan päästä mökkitielle pysähtyi pakettiauto, ja sieltä tuli mies hihnan kanssa. Ajattelin, että voi kun hyvä! Eihän me oltaisi voitu lähteä sieltä ja vain jättää irtokoira oman onnensa nojaan. Omistaja taisi kutsua koiraansa Ricoksi ja huusi "KOM!". Otin Hulin pannasta kiinni, että omistaja saa omansa, ja koira tulikin hienosti sen luo. Se alistui omistajansa jalkoihin kyljelleen ja TÄTTÄDÄDÄÄÄ. Se mies löi sitä koiraa. Löi. Kylkeen. Kämmenellä.
Hyvät ihmiset. Kun koiranne karkaa, ja tulee takaisin, mitä te teette? Rankaisetteko sitä siitä, että se tuli takaisin?
----
No niin, pulssi tasaiseksi ja jatketaan. Koiraepisodin jälkeen lämmitettiin sauna ja mäkin menin vielä uimaan, vaikka vesi oli 19 asteista. KYLMÄÄ. Tultiin yöksi kotiin mökiltä ja perjantaina kävin vielä päivällä mamman luona (Huli oli ystävällinen ja nosti siellä sisällä jalkaa...) ja illemmalla ajeltiin äitin kanssa Jurvaan. Käytiin haudoilla ja käväistiin serkkuni luona kylässä. Serkkuni likat Essi ja mun oma kummityttö Outi tuli hyvin Hulin kanssa toimeen, ja olen ylpeä Hulista, kun sekin osasi suurin piirtein käyttäytyä. :D Huli sai siellä isossa pihassa juosta vapaana ja varastipa se yhden lelunkin. Laitettiin Huli sitten odottamaan autoon ja mentiin sisälle tsekkaamaan perheen uusi jäsen. Kissanpentu Nuffi. Oranssiraitainen ja yhdeksänviikkoinen piiiieni poika oli kyllä hellyyttävä isoine tyhmine silmineen ja kissanpennun leikkeineen. Voi että ne on aina yhtä ihania. <3
Lauantaina aamupäivällä sitten ajelin takaisin Vaasaan ja täällä oli flunssainen Jarru sängynpohjalla. :( Tarkistin että se selviää ja lähdin illaksi töihin. Töissä oli taas kyllä ärsyttävääkin, varsinkin kun piti sitten illasta hypätä aamuun, mutta onneksi on taas kolme vapaata. Wuhuu! :P Nyt iltalenkki Hulin kanssa ja ohessa vielä rauhoittava kuva mökiltä.
 |
| Kuva: Äippä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti