torstai 30. joulukuuta 2010

Hulin eka Joulu ja muita kuulumisia

Jouluki siinä sitte meni. Jotenki järkytyin, että Joulut ei tunnu enää samalta, kuin pienenä. Ne vaan menee ohi, melkein niinkuin kaikki muutkin päivät. Mutta ehkä ens Jouluna taas on erilaista, kun kaikki on koossa, ja ehkä jopa jotakin muutakin jännää enemmän... ;)

Tässä Hulin arvosanat ekalle Joululle:

-Emännän äitin yksi matto revitty nätisti, 7+
-100 villasukkaa varastettu ovelasti, 9
-100 pissaa pissattu matolle ja lattialle (enimmät kakat kyllä ulos), 7
-Talouspaperirullapaketti avattu avuliaasti, 9+
-Puuklapia kuorittu olkkarin ja eteisen matoille, 8
-Yksi ihana uusi lapsikaveri tavattu (paitsi emäntä ei antanu pussata...), 8+
-Kolme joululahjaa; röhkivä possu, joka rikki jo Joulupäivänä, syötävä herkkuluu, jolla sotkettu emännän äitin mattoa, ja mukava narulelu, josta osa karvoista jo revitty irti. 10+
-Oksennus aattona emännän mamman matolle, 4
-Leikit Kirin kanssa, 9
-Leikit emännän isän kanssa, 9
-Leikit uuden tuttavuuden, eli emännän veljen kanssa, 9
-Kinkku, 10
-Piparit, 9
-Emännän äitin kukan vetäminen pöydältä alas, 8+
-Emännän tädin pussailu, 8+
-Ensimmäisen kissan tapaaminen ja turpiin saaminen siltä(ei saa vain kertoa muille koirille), 4

Joulun yleisarvosana: 8


Vissiin viimeksi kun kirjoittelin, kehuin pojua, kuinka se kulkee suurimman osan lenkeistä vierellä. Noh, se siitä sitten. Nykyään se kulkee ihan niinku normaalit koiranpennut. :D Lemppari juttu on se, kun koira hyppää ojan penkalle lumikasan päälle, tiputtaa siinä samalla lunta ojaan, kattoo liikkuvaa lunta, ja pomppaa sen kimppuun. Sitten vain kiipeää ojasta ylös ja jatkaa puolimetriä tietä eteenpäin ja taas sama uudestaan. Tämä kiva leikki siis 30 kertaa lenkin aikana, kun vielä on joku -25 astetta pakkasta. 8) En tiä luuleeko se että siellä menee hiiri vai mitä, mutta lyhyeski lenkis menee tosi kauan tuon takia. :D

maanantai 20. joulukuuta 2010

Kakkatarina ja muuta mukavaa

Tänä aamuna (tai siis aamupäivä se jo oli, mutta meille aamu) otettiin rennosti. Oikeastaan Hulin ulina ("Mulla on tylsääää, tiedännnnn, että ootta hereilläää, ku jutteletta siäääää, tahdonnnn seuraaaaaaaa!!!") sai meidät nousemaan sängystä. :D Jarry keitti kahvia ja minä siivosin yön aikana tulleet pissat ja ruokin pojun. :) Sittenpä siinä syötiin aamupalaa, ja minä aloin suunnitella, että pitää lähteä asioille kaupungille. Huli kuitenkin päätti vielä piristää aamua, varsinkin kun tiesi taas, että pääsis pian pihalle, eli kakkaa tuli ja tuli ja tuli. :D Lopulta pieni kikkana jäi pojan peppuun, ja siitäpä riemu repes. Huli alkoi hinkata peppuaan lattiaan, ja tättädädäää, kakkapala juuttui sen peppukarvoihin! Minä yritin poikaa kiinni auttaakseni, mutta Huli vain juoksi pakoon, vikisi ja hinkkas kakkaa lattiaan. Kakkaa oli siis lopulta olohuonees, keittiös ja eteises. :D Ja niin mentiin pepun pesulle. Raukka inisi vain, kun suihkutin sitä, mutta yllättävän kiltisti pysyi paikallaan. Pian oli pylly ja villahousut puhtaat. :)

Eilen tultiin Teuvalta jo aikaisemmin kuin yleensä, kun oli teuvalaisia kavereita tulossa pikkujouluilemaan myöhemmin. Tein pizzaa, ja muut toi karjalanpiirakoita ja munavoita, yrttivoipatonkeja, minttusuklaatorttua, marianne-kääretorttua, taatelikakkua, karkkia ja sipsiä. Ei yhtää ollu maha täynnä. 8) Mukavaa oli, ja Hulikin oli aika kiltisti. ;) Illemmalla vielä kattottiin Jarrun kans Indiana Jonesia ja Pikku-Britanniaa.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Vähä muutaki

Huli on alkanu ihan vahingossa kulkemaan vierellä lenkillä. Oon aina kehunut sitä ja antanut herkkuja, jos se on vahingossa tullut hetken vierellä, ja nyt keskimäärin 50% matkasta se kulkee hienosti! Se hienosti katselee mua ja odottaa kehuja ja herkkuja etenkin. :) Kuinkahan kauan tämä hieno vaihe vain kestää? :D Kyllähän se tietysti vielä enimmäkseen kulkee niinkuin normaalit pennut. ;) Eli poukkii mihin vain, käy välillä lumipesulla ja yhtäkkiä juoksee ku hullu eteenpäin niin, että lopulta hihna loppuu ja pieni koira melkein lentää ympäri. :o Aika rajua menoa kyllä välillä on, mutta sitten taas se yhtäkkiä muistaa, että herkkuja ja hyvää mieltä saa, kun kävelee äiskän vieressä. :) Ja vierelläkulkemisesta voi vain haaveilla, jos lähellä menee ihminen tai koira...

En tiedä alkaako tuolla pojalla olla joku varhaismurrosikä, kun se nostelee niin rehevää koipea (välillä ei edes tuu pissaa) ja aivan kuin ihan piiiiikiriiiikkisen se olis rauhoittunu. Onhan sillä niitä hullutuskohtauksia vieläkin, mutta nyt se on alkanut tykkäämään myös vain siitä, että sitä rapsutellaan. :D Ja eilen se halus koko ajan sohvalle meidän kanssa, vaikka ennemmin se melkein halus aina nopeaa sieltä pois. (poju ei siis vielä pääse itse sohvalle hyppäämään)

Teuvalla se oli kyllä ihan pöhkö, puri mm. Mamman sukkia ja juoksi ihan hulluna sohvaa ympäri. :D Mun velikin ihmetteli monesti, että "Miten se vieläkin jaksaa?". :D Huli alkoi vähän mun veljeä pelätäkin, kun se oli niin tomerana aina kieltämässä Hulin pienenkin yrityksen tehdä jotain väärää. Pelosta ei opi mitään muuta kuin huonoja juttuja, ja yritin tätä veljellenikin sanoa. Kyllähän Huli tietysti tottelikin, kun sille sillätavalla sanottiin, mutta en vain näe pelokkaassa koirassa mitään hyvää... Ja pennullehan on aika turha möykätä puremisesta, kun se on sen tapa kokeilla asioita, ja muutenkin se ottaa vielä kaiken leikkinä. Kyllä mekin sitä kielletään puremasta, mutta aina pitäis heti hoksata antaa sille sitten se korvaava pureskeltava juttu tilalle.

Tänään käytiin näyttämäs Hulia mun työpaikalla, ja sehän sai kovasti kehuja kaikilta. ;) Pidin poikaa vain sylissä, ettei tuu vahinkoja, mutta Huli vain ei oikein arvostanu sitä, kun olis tietenkin halunnu nuolla kaikkien niiden ihmisten naamat ja tutkia muutenkin paikkoja. :D Sen jälkeen mentiin käymään Mustissa & Mirrissä, ja ostin jouluisen possulelun pojalle ja herkkuja. :) Kaupantäditkin ihasteli poikaa, ja oli taas vähä vaikea pitää sitä sylissä, kun olis ollut niin kovasti menossa. Katseltiin valjaita, mutta tulin siihen tulokseen, että kannattaa vielä odottaa, että poika kasvaa, kun sitten voi joutua ostamaan heti isommat, ja ne pienet on sitten ihan turhat. Vähän sama juttu niiden turvavyövaljaiden kanssa, ja vieläpä se, että kuulemma ne ei sovi kaikkii autoihin. :/ Huono homma...

Btw, tätini höpisi, että olin laihtunu, ja nauroin sen ihan kumoon. Kävin kuitenkin sitten puntarissa huvikseni, niin hupsista, 4 kiloa on lähteny ihan huomaamatta. O_o Minä ku luulin, että mun farkut vain venyi, kun ennen ne sopi hyvin ja nykyään vain valuu päältä. :DD Nyt vain tuloo tämä Joulu, niin aika huonolta näyttää, että sais pidettyä tuon määrän pois, ennemminki taitaa tulla taas korkojen kans tilalle. x)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Verenpainetta

Pakko heti kirjoittaa tänne tuntemuksia, kun veeetuttaa niin kovaa!

Oltiin äsken lenkillä Hulin kanssa, ja vastaan tuli lapsia ja pyöräilijöitä, joiden perään Huli olis menny, jos olis päässy. Mutta hyvä vain, että tulee paljon noita ohitustilanteita, jospa poika sitten joskus oppis kulkemaan ohi hienosti. :) Menipä siinä ohi myös sellainen sähköpyörätuoli, joka oli todella jännä, ja kyydissä oleva mies hymyili Hulille mukavasti. :) Huli vain ei tainnu tajuta, että siinä oli ihminen kyydissä...

Noh, sitten vastaan tuli nainen saksanpaimenkoiran kanssa. Otin heti Hulin lähelleni, kun ei tiedä jos jotkut päästää koiran vain tulemaan (eilen muuten kävi niin, ja jouduin ekaa kertaa sanomaan oikein, että on rokottamaton pentu, joten sopiiko jos ei). Saksanpaimenkoira tuli kuitenkin hienosti naisen vierellä ojan puolella, mutta ulisi innoissaan Hulille (tunnistan iloisen ulinan, kun Kiri ulisee aina isälle), niin mitäpä tämä nainen tekee. Pysähtyy ja LYÖ koiraansa hihnalla. Koira meni ihan matalaksi, inahti, muttei maltanu olla tervehtimättä Hulia, ja taas nainen LÖI koiraa, tällä kertaa laukullaan. Minä kattoin tilannetta melkein suu auki, ihan järkyttyneenä. Ei ollu oikeasti kaukana, etten sanonut jotain. Verenpaine vain nousi, ja mietin, että mitä voisin sille huutaa perään. Vielä kolmannenkin kerran nainen löi koiraa hihnalla, ja tömisteli vielä jaloillaan, ja sanoi "EI", jolloin koira meni ihan matalana vierellä. Mitäköhän niiden kotona tapahtuu, kun lenkilläkin on tuollaista... Ja ei oo kyllä pitkät ajat siihen, kun koira puree jotain ihmistä, ja tsadaa ne lopettaa sen "pahana koirana". TÄHÄN KOHTAAN PALJON KIROSANOJA.

Oon jo kauan puhunut joillekin ystävilleni, että pitäis olla joku laki siihen, että kuka saa hankkia lapsia ja kuka ei. Oikeasti välillä tuntuu, että nimenomaan idiooteimmat ihmiset lisääntyy motiiveinaan esim. "Vauvat on niin söpöjä", "Meinattiin Jorman kanssa erota, mutta hankittiinkin vauva, hihi" tai "Ei meillä sit ehkäisyä ollu, kun ei me aateltu, että..." Ja sitten nämä idiootit kasvattaa lapsistaan epätasapainoisia rasisteja, jotka joku päivä on tämänkin valtion kantava voima. JES. Ja olen kyllä aivan täysin samaa mieltä siitä, että lemmikkien hankinnassa pitäis olla sama laki. Esimerkiksi pitäis jotenkin todistaa oikeudessa, että ei ole epätasapainoinen (joku psykologinen testi), on aikaisempaa kokemusta eläimistä ja aikoo oikeasti sitoutua lemmikkinsä koulutukseen ja huolehtimiseen. Sillä tavoin vois edes osan näistä hirveistä lemmikin rääkkääjistä seuloa pois...

Täällä Vaasassakin on Kissatalo ja Koiratarha, joissa on monia monia kodittomia ja hylättyjä lemmikkejä. Voiko olla oksettavampaa??? Kissatalolla tiedän yhdenkin ihanan pojan, jota on AMMUTTU. Ja kuinka monella siellä on paleltuneet korvat! Koiratarhan koissulit on  myös ihania. Sieltä vähän Jarin kanssakin ensin katseltiin, mutta islanninlammaskoira vei voiton. :) Ehkä vois sitten toisen koiran ottaa jostain tuollaisesta paikasta. <3 Toki ymmärrän, jos täytyy lemmikistä luopua allergian takia, tai että esim. koirat ei tule toimeen keskenään, mutta se, että "Ei vain pysty pitämään, kun se on niin villi/tottelematon tai ei ole aikaa koiralle/ei jaksa..." on toooooosi huono syy. Tai toisaalta, ehkä niillä koirilla onkin parempi olla sitten ilman sitä paskaa kotia! Anteeksi, verenpaineeni taas nousee..... :D

Tässä muuten linkit Vaasan Kissatalon ja Koiratarha Kulkurin sivuille:
http://www.koiratarhakulkuri.com/
http://www.vaasankissatalo.org/

No nih, jos sitä nyt tästä rauhoottuus ja menis syömään tortilloja ja sitte siivoaas. :D

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kaikemmoosta

Lauantaina aamulla rakas ystäväni sitten lähti ajamaan kotiin päin. Oli todella ihana nähdä! <3 Toivottavasti hänelle ei tullut traumoja tästä kämpästä, kun on vähän koiranpentusiivo täällä. :D

Jari joutui menemään lauantaina töihin, joten olin Huli-vilin kans kahdestaan rentona kotona. Kävin vähä shoppailemas Minimanis, ostin meille muun muassa makkariin paperitähden, johon saa valon, ja kranssin oveen. Hulille löysin säkillisen possukorvasuikaleita. :P Mutta voi jee. Eilen sitten kasattiin sitä paperitähteä, ja minäpä vielä olin ostanu oikein Airamin tähden ajatellen "Kerranki repääsen ja pistän kunnolla rahaa jouluvaloon!", niin tsadaa, eiköhän tämä ollu tehty Kiinassa niinku prkl kaikki vissiin nykyään! Tähti oli hajalla monesta kohtaa, ohjeet oli ihan ihmeelliset ja siis yksinkertaisesti tähti oli ihan päin peetä suunniteltu ja tehtykin! Kaikkein hauskin oli johdossa oleva kätevä nappula, jolla saa hienosti valon päälle ja pois päältä ottamatta johtoa seinästä. Se oli laitettu noin 10 cm päähän töpselistä (johto oli siis muuten 3,5 metriä). Eli siis justiin se ja sama, vaikkei koko nappulaa olisi ollukkaa. Naurettiin Jarin kans sille, vaikka enemmänki koko tähti vain vitutti. :DD

Noh, sunnuntaina vääntäydyin inhimillisesti klo 6 ylös ja menin töihin. Töissä ei ollu mitää jännää, ja pääsinkin onneksi jo puoli yks kotiin. Oli tarkoitus lähteä jo Hulin kanssa Teuvalle, mutta odoteltiinkin Jarrua (sekin oli töissä; seitsemän päivän viikko) ja siispä vasta vähä ennen kuutta päästiin lähtemään. Olin sopinut kaimani kanssa, että mennään Teuvalla kattomaan uusin Potter seitsemältä, joten tuli vähän kiirekin, mut kerkesin kuitenkin, ja nytpä tuuletan vähän leffaa...

UUUUUUUUU KIVAAAAA IHANAAAAAA JEEEEEE KERRANKIIIIIII VUHUUUUUUUU HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄ IHANAAAAAAAA TAHTOO JO SEURAAVAAAAANNNNNNN!!!!

...eli siis yllättävän hyvä oli. :) Kirjathan on SANOINKUVAAMATTOMIA, mutta leffat aina vähän pettymys. Aina jotain ihanaa on otettu pois, tai kummasti juonta lyhennetty/kierretty. Olihan tuossa uudessakin sitä taas, mutta tiesin, että se olis hyvä, kun kirjakin on paras. <3 Ja yllätyin silti tosi positiivisesti! Moni asia oli juuuuust niinku pienessä päässäni olin ajatellu! Kuten esim. Malfoyn talo, se ranta, johon ne Dobbyn kanssa tulee ja se alku, kun ne porukalla kuljettaa Harryn turvaan. (lukuunottamatta sitä kaupungilla lentelemistä) Ja uuuuuu, Bill Weasley. 8) <3 Mungdungus Fletcher oi kyllä iiiiihan väärän näköinen ja Voldemort iiiihan liian kiltti. Mutta muuten tosi maukas leffa. Tahtoo nähdä pian uudestaan. :P

Itsenäisyyspäivänä herättiin Hulin kans jo puoli 9, mutta mulla oli niin kova migreeni, että ulkona käynnin jälkeen menin takaisin nukkumaan. Iskä ja äiskä sai sitten poikaa viihdyttää. :) Myöhemmin päivällä mentiin Jarin kanssa kattomaan mun ihanan Audin vikoja Jarin entisen kodin pihalle, ja Huli sai juosta pelloilla ja vaikka missä. Koko ajan pidin sitä silmällä, ja jossain vaiheessa ihmettelin, kun se oli yhdessä ojassa kauan aikaa. Noh, kun kutsuin sitä, ei tapahtunut mitään, ja kun menin sitten katsomaan sinne, niin poika tuli ojasta joku kumma pitkä juttu suussa. Ensin luulin, että se on jäätynyt köyden pätkä, ja sitten jäätynyt pieni käärme. Hulihan ei meinannut sitä meille edes antaa, kun tiesi, että oli kielletty asia. :D Ja hyi saaaaaaaaaaaaaaa.... se oli jonkin eläimen selkäranka!!!! Siis ihan pikkurillin paksuinen vaaleanpunainen selkäranka!!! En ikinä toivu siitä järkytyksestä... En pussaillu Hulia koko loppupäivänä. xD Me etsittiin Jarin kanssa loppuja ruumiinosia ojasta, kun ajateltiin, että siellä on joku kissa, mutta ei löytynyt mitään, ja isäni sitten meinas, että voi olla esim. huuhkajan tappaman jäniksen selkäranka. Hyiiiii...

Katselin kotona vanhempien kans hetken Linnan juhlia, ennenkuin Jarrun ja Hulin kans lähdettiin taas Vaasaan. Yritin epätoivoisesti bongata Chisua, mutta missasin sen ihan täysin! Eikä juontajatkaan sanoneet mitään! O_o Oli kyllä aika tylsiä pukuja; Tanja Karpelakin näytti ihan törkeältä, ihan ku olis silikonit ottanu. :D Meinasin kyllä tippua tuolista, kun Lauri Tähkä oli yhtäkkiä ruudussa! Olin valittanu melkein kaikille jo monta viikkoa, että "Tähkä ei tänäkää vuonna päässy, ihan tyhmää", mutta sielläpä se olikin! Ja tosi siistinä ja komeana oli! :) <3 Fiksu mies ei ollu turhaa mainostanu saaneensa kutsua!

Tultiin sitten myöhemmin illalla Vaasaan ja Huli ystävällisesti kakkas melkein heti olkkariin. :D Aamullakin se teki saman, just kun taas olin lähdössä ulos sen kanssa. Oonko jotenkin hidas?

Tänään olikin jännä päivä, ainakin mulle. Käytiin nimittäin ekalla rokotuksella Hulin kanssa Gerbyssä. Tosi kivoja työntekijöitä siellä oli, etenkin lääkäri! Varmasti tuli meidän vakipaikka siitä! :) Hulin hihna (tai siis semmoinen kevyt naru meillä vain on ollut, kun oikea hihna on liian painava vielä) katkes hienosti, kun se jäi penkin väliin, joten piti ottaa hauva vain syliin. Koissuli vain ei enää oo mikään kevyt, ja tottakai se olis halunnut mm. tutustua kivaan labradorineitiin, haistella joka nurkan ja laittaa vastaanoton pöydän tavarat uuteen järjestykseen. :D Siispä se elegantisti poukkoili mun sylissä ja välillä kattoi mua sillälailla "Mitä sä ny äitee meinaat!!! Mä haluuuuuun!!!" Lääkärin luona se oli kans yhtä täpinässä, hyvä kun sai silmät ja hampaat katsottua... Molemma pallerot sillä nyt ainakin varmasti on! Hyvä Huli! Piikkiä se ei huomannu yhtää, tykkäs vain namuista. :) Mua tais jännittää enemmän kuin Hulia koko juttu. xD Lääkäri sanoi, että poju voi nyt sitten olla pari päivää vähän väsynyt, mutta eipä ainakaan vielä tänään oo mitään muutosta tapahtunu. Yhtä Hulivili se on ollu. Taas pissiny joka paikkaan, uinut omassa kupissaan ja juossu edes takaisin niin lujaa, ettei jalat meinaa pysyä mukana. :D <3

Kohta kulti tulee töistä ja Frasier alkaa. Huomenna siivouspäivä!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Koiranpennun arkea

Koska olen koiranpentu, osaan istua, kun käsketään...

...repiä kaikkea sallittua ja kiellettyä...

...näyttää söpöltä ja säälittävältä tarvittaessa...

...kallistella päätä tietyllä tavalla...

...levätä välillä...

...leikkiä kuin viimeistä päivää...

...läähättää niin, että kieli meinaa tippua...

...hankkia kamuja...

...näyttää hullulta tarvittaessa...

...ja välillä osaan myös vain tarkkailla tilannetta. (ja nostaa korvat pystyyn!)

Tasmanian tuholainen

Viikko on menny mukavasti. Maanantaina olin vapaalla, ja muun muassa siivoilin, kun ystäväni Pohjois-Karjalasta ilmoitti tulevansa kylään. Oltiin nähty viimeksi helmikuussa! Tiistaina menin sitten töihin, ja illalla vieras saapui, ihan kuin synttärilahjaksi! Lähdettiin heti Hulin kanssa hakemaan pizzoja, ja jotenkin siinä tohinassa olin tiputtanut kännykän pizzerian eteen. :D Vasta kotona pizzojen syömisen jälkeen mietin, että missä mun puhelin menee. Noh, sepä oli hukkateillä ja ystävärakas meni kysymään pizzeriasta, josta selvisi, että puhelimen oli joku nainen löytänyt. No minä sain sen sitten onnellisesti takaisin, mutta oli näyttö ihan paskana ja Hello Kitty -korukin rikki, yhyy!

Keskiviikkonapa sitten piti heti mennä kännykkäostoksille, ja sain uuden Samsungin vain 69 eurolla! :P Ja oikein repäisin, ja valitsin mustan sijasta pinkin! Hihii! Ostinpa vähän muutakin, Hulille ainaki herkkuja. :) Raharessi vain iski päälle, joten jätin vielä joululahjat kauppaan.

Itä-Suomalainen ystäväni on nyt sitten Hulin virallinen kummitäti. ;) Ja täti sanoo, että Hulin ollessa hulluimmillaan, se näyttää Tasmanian tuholaiselta. :D Tässä kuva, jos ette tiedä mikä se on:

Torstaina olin taas töissä (enkä tajunnu taas mistään mitään myyntipalvelussa), ja illalla sitten kokoonnuttiin Caron ja Bullan luo (eli siis rakkaimmat luokkakaverit ammattiopistosta tuli sinne<3), ja vietettiin vähä pikkujoulua. Kaikkia hyvää syötävää oli ja glögiä tietysti. :P Jarru ei tullu mukaan, kun sen piti aamulla töihin, enkä sitten ottanut Huliakaan, kun mietin, että se väsyis ehkä vähän liikaa Mollyn ja Yodan kanssa leikkiessään, pieni kun vielä on. Ne koissulit on kyllä ihania. Molly vain on tosi arka, varsinkin kun oli niin paljon väkeä, mutta Yoda oli heti pussailemassa. ^__^ Meinasin varastaakin sen pojan, kun oli niin ihanan rauhallinen ja kiltti. :D Täällä kotona kun on tuollainen naskalihampainen Tasmanian tuholainen, joka ui omassa vesikupissaan ja pissaa joka paikkaan...

MUTTA viime yönä tapahtui kummia! Hulin oikea korva oli yön aikana noussut ihan täysin pystyyn! Ja vasenkin on ihan viittä vaille pystyssä! Go Huli Go! Ja poika on nyt eilisestä asti ruvennu ulkona nostelemaan koipeaan, ihan vaikkei edes pissaakaan tule. :DD Ihan järkyttävän nopeaa se kasvaa, jos 3 kuukautisena jo miehistyy! Hassu. <3

Huomenna laitan ehkä kuvia koissulista, jos muistan. :P