Hiljaiseloa...

Juupa juu. Taitaa olla blogin lopetus edessä, kun en saa aikaiseksi tänne enää mitään päivitellä. Kätevämmin ja nopeammin latailen kuvia Facebookiin ja kirjoittelen sinne päivän kuulumiset. Olis kyllä muutama juttu, josta pitäis kirjoitella, kuten Eccun toisesta pentueesta, Eccun luonnetestistä ja siinä sivussa yleisiä kuulumisia. Haluaisin myös tehdä vielä Eccusta semmoisen Eccu x 100 -tekstin, jonka tein aikanaan Hulista. (Blogin teksti: Huli x 100 ) Hulinkin teksistä vois toki tehdä päivitetyn version, kun on nykyisin hiukan rauhallisempi tyyppi, kuin tuolloin 1,5-vuotiaana. ;)

Kerronpa ensin yleisiä kuulumisia. Itselläni kesätyöt loppui elokuun lopulla ja hiukan jänskäsin, että mitähän tässä tekisi. Aika nopeasti kuitenkin järjestyi töitä yksityisestä palvelukodista ja siellä olen nyt syyskuun alusta ollut ja ainakin vuoden loppuun saan olla. Työ ei ole kokoaikaista, mutta en murehdi sitä, koska tykkään paljon enemmän siitä, että on vapaata kuin että saisin vaikka 100e enemmän rahaa käteen. Tämmöset on mun prioriteetit. :D Ja kun meitä nyt tosiaan tässä taloudessa on vain kaksi + kaksi karvaista, niin eipä tuota rahaa hirmuisesti mihinkään mene.

Harrastelu on jäänyt aikalailla. Itse käyn, silloin kun pystyn, pelaamassa lentopalloa ja tanssimassa itämaista tanssia. Kuntosalilla olen käynyt vaihtelevalla menestyksellä. Kolmivuorotyö imee aika kivasti mehut meikäläisestä, vaikka tosiaan onkin 1-2 vapaata enemmän kuin täysaikaisena. Toki syksykin väsyttää, mutta kyllähän mun unirytmi ja ruokavalio on taas ihan retuperällä, eli niiden hoitamiseen pitäis jaksaa panostaa tosissaan. Joskus...kun viitsii...

Koirien kanssa lähinnä lenkkeilen metsissä ja mikäpäs sen ihanampaa illalla, kuin väsyneet ja onnelliset koirat jaloissa. <3 Eccun luoksetulo on kehittynyt hiukan ja siitä olen onnellinen. Hulihan oikeastaan kulkee nykyään tosi lähellä mua tai meitä, kun tietää, että kannan mukanani aina herkkuja. ;) Eccu taas harrastelee niitä retkiään vähän kauemmas, mutta nykyisin olen alkanut sitä kutsumaan heti luokseni, kun en enää näe sitä. Toki edestä lähtevä jänis tai yllättäen nurkan takaa tulevat ihmiset ovat edelleen kova juttu, ja silloin ei poika kuule mua oikestaan ollenkaan. Viikko sitten olin todella ylpeä pojusta, kun oltiin pidemmällä 10km lenkillä Pappilankankaalla. (reitti meni pururataa, polkuja ja metsäautoteitä pitkin) Näin, että pyöräilijä tulee tietä pitkin meitä vastaan ja Eccu näki sen samaan aikaan. Eccu pysähtyi katsomaan pyöräilijää, mutta kutsuttuani, juoksi luokseni ja antoi ottaa heti kiinni. Ennen tässä tilanteessa Eccu olisi mua kuulematta juossut suoraan pyöräilijän luokse, koska "ihanaa, ihminen!". Tottelevaisuuden kehittymistä havaittavissa siis. Toki syy, miksi olen nyt alkanut kutsuman poikia heti, jos katoavat näkyvistä, on se, että täällä Teuvalla on vähän siellä sun täällä tehty susihavaintoja. Susipariksi epäilevät ja susillahan on todella laaja reviiri, eli varuillani kyllä olen missä ikinä liikutaankaan. Tätä susipelkoa vain lisäsi video, jonka menin katsomaan... Siinä ruotsalainen jämtlanninpystykorvanarttu on hirvimetsällä ja sillä on liivi, jossa on kamera kiinni. Koira törmää susiin ja siitäpä alkaa taistelu elämästä... Onneksi koiran liivissä oli susia varten jotkut terässuojat, eli sen ansiosta se selvisi hengissä. Mulla vain ottaa sydämestä kaikki, missä koira saa kipeää tai kärsii, siksipä munkaltaisen yliherkän ei olisi tuota videota saanut katsoa.

Parissa näyttelyssä ollaan käyty Hulin kanssa. 22.8. käytiin Seinäjoella ryhmänäyttelyssä ja eilen 24.10. taas Seinäjoella kansainvälisessä näyttelyssä. Huli oli molemmissa toinen valioissa eli VAL ERI2 oli tulos, ja molemmissa tuomarit moitti Hulia lihavaksi. :D No, minä en oikein osaa katsoa missä se lihavuus näkyy, kun tuota karvaa on pojulla aikalailla. Punnitsin Hulin kuitenkin eläinlääkärissä ja puntari näytti hurjat 15,1kg, mikä on yli kilon enemmän kuin koskaan ennen. Eläinlääkärikin tunnusteli Hulin kylkiä ja massua ja tuumasi, että hiukan on löysää, mutta ei paljon. Eli kilo nyt tuolta ainakin pitäis saada pois. Elokuun näyttelyssä tosin lihavahko narttu oli VSP, eli ei nyt ihan reilua ollut Hulia kohtaan. :D Toki tuo karva ja lyhyehköt jalat entisestään korostaa tankkimaisuutta. Mutta juu, dieetille tässä siis joutuu itsekukin...
Ryhmänäyttelyn arvostelun olen onnistunut johonkin hukkaamaan, mutta tässä eilisen arvostelu:
"Oikea koko. Hieman lihava koira. Hyvä pää. Ei halua käyttää korviaan. Suora selkä, Hyvä hännän kanto. Voisi liikkua energisemmin. Melko löysä edestä. Ei ole motivaatiota "näyttää"."
Tämä tuomari oli todella tympeä akka suoraan sanottuna. :D Hymyä ei kyllä herunut ja mullekin kiukustui, että miksen namilla innosta koiraani. Sitten tuumasi jotakin tyyliin, koska itse olen passiivinen, on koirakin. Noh, nameja olis tosiaan saanut olla, mutta unohdin ne toiseen laukkuun ja muutenkaan en ole Hulilla nameja paljon käytellyt, kun sitten se tykkää istuskella.

Huli-tankki ;)

Eccusen pallerot on myös vielä tallella. Kyselin lekurilta hinta-arviota ja noin 200e siihen menisi ja leikkaus tehtäisiin vain noin 20km päässä, eli ei tarvisi kauas ajella. Noh, nyt on kuitenkin niin rauhallista ollut tämä poikien keskinäinen elo, että en nyt ihan vielä leikkaakaan. Ainakin yhteen näyttelyyn tuon äijän haluaisin vielä viedä, kun on nyt miehistynyt ihan kunnolla. Painoa on 19 kiloa ja heijastinliivikin kiristää. :D <3

Yritän todenteolla ryhdistäytyä ja kirjoittaa pian Eccun vauvoista ja luonnetestistä ja kaikeesta muusta!

Kevät tuli ja lomakin

Ihanasti aurinko on nyt paistanut! Lämpömittari on näyttänyt meillä jopa +11 varjossa! Kyllä se kesä sieltä taas tulee, vaikka just tänään uhkailivat loppuviikolla tulevasta takatalvesta. Kyllä auringolla on paljon vaikutusta, kun heti tunnen itseni virkeämmäksi ja lenkkeilykin maistuu paljon enemmän. :) Ollaan käyty jo katsastamassa miltä pururadoilla ja metsäreiteillä näyttää, mutta ainakin vielä ne on enimmäkseen peilijäällä. Kyllä me eilenkin 5 km mentiin jäätiköllä, mutta eipä sitä lenkiksi oikein voi sanoa, kun enimmäkseen meni sipsuttamiseksi. :D Koirat kyllä kurvaili sata lasissa välittämättä liukkaudesta, mutta niilläpä onkin neliveto. :D Eccu myös teki katoamistemppunsa JÄLLEEN. Poitsu meni vähän meidän edellä ja hetken päästä juoksi hirveällä metelillä jäniksen perässä metsästä tien yli. Jänis juoksi vain pari metriä edellä, mutta ilmeisesti katosi johonkin Ecculta, kun pian poitsu pysähtyi ja jäi pyörimään ympyrää metsään. Olisko jänönen johonkin koloon kadonnut. No hetken päästä Eccu sitten katosi itsekin ja oli taas hukkateillä kymmenisen minuuttia. Näin jälkikäteen ajatellen tuo aikahan on aika lyhyt, mutta meikäläinen ehtii siinä ajassa hermostua ihan kiitettävästi. Näitä katoamistemppuja tuo poitsu välillä harrastaa ja aina just jonkun hajun tai eläimen perässä se lähtee ja jää sille reissulle. Aika kova riistavietti tuolla on lammaskoiraksi. Hulillahan on vain jahtausvietti ja sekin loppuu nopeasti siihen, kun Huli tajuaa, ettei saa saalistaan kiinni. Musta tuntuu, että Huli ei oikein edes välitä mistään jäniksen hajuista tai muista, kun taas Eccu kulkee metsässä koko ajan nenä maassa niin kuin ajokoira.

Olin muutaman päivän töissä ja tänään alkoi sitten jo loma. Työpäivät meni oikein kivasti, vaikka niitä jo stressasinkin vanhaan malliini. Mukava oli huomata, että töissä oli mukavaa ja sekin oli ihanaa, kun työkaverit kyseli kuulumisia. :) Mun työt loppuu kuukauden päästä, joten pidän kerääntyneitä lomapäiviä nyt pois. Ihan kaikkea en ehdi pitää, mutta kivasti tässä saan silti rentoilla. Nyt pitäis vain keksiä jotain tekemistäkin. Jarrun talviloma on vasta huhtikuulla, mutta silloin oon jo työttömänä, eli keksitään sinne joku pidempi reissu näillä näkymin.

Nyt just vain harmittaa taas harrastamisen vaikeus... Ollaan kaveriporukalla suunniteltu mökkiviikonloppua ja nyt sitten valikoitui just se viikonloppu, kun olisi Kihniöllä ryhmänäyttely. Haluaisin kovasti sinne mennä, kun tuomarina on Juha Putkonen ja haluan niiiin viedä sille Hulin valioluokassa, kun on junnuissa antanut pojulle H:n. Eli siis ihan piruuttani haluan viedä sille upeaturkkisen valiomieheni. ;) Lisäksi oon tässä pitänyt Eccuakin lihotuskuurilla, että senkin veisin Putkoselle näytille. Kuulin siis, että tämä tuomari rokottaa, jos koira on liian laiha ja sitäpä tuo pitkäsääri on. En sille odota enää H:ta parempia tuloksia, mutta aivan kiva kuitenkin silloin tällöin käydä näyttelyissä. Toki onnistuis, että meen vain la-su yöksi mökkeilemään, että pääsen silloin lauantaina näyttelyyn, mutta toisaalta olis kiva olla koko viikonloppu, kun kerrankin sellainen järjestyy. Ärh mörh. Toinen juttu, mikä ärsyttää on se, että Rallytokoa olisi tarjolla kolmen kerran kurssi huhtikuussa ja tättärääää! Eka kerta menis ohi, kun oon töissä ja kolmas kerta on just sillä viikolla, kun olis Jarrulla loma ja me todennäköisesti oltais reissus. Eli pääsisin YHDEN AINOAN KERRAN rallyilemaan. VOIHAN VIT..SI. Siis tämä on niin tätä! Muutenkin huonot harrastusmahdollisuudet, kun täällä perähikiällä asustan ja sitten käy AINA näin. Öäääääääähhh!!!! Kai tämä ketutus joskus menee ohi... Nyt pari kuvaa vielä.

Korvattomat koirani! :D

MOI

Siinäpä mun hömelöt :D

Pään tyhjäys menossa

Kävi nyt niin, että Johanna teki liikaa töitä ja stressasi liikaa ja on nyt ollu jo kolme viikkoa sairaslomalla vakavan työuupumuksen takia. :( Sairasloma jatkuu vielä pari viikkoa, mutta sitten pitää jo mennä kokeilemaan. Haluaisin tässä kirjoittaa asiasta vähän enemmänkin, mutta olen nyt oppinut, että kehenkään ei voi luottaa (ihmiset haluaa toisille vain pahaa) ja Suomessa ei ole oikeasti sananvapautta. Jos haluaa tietää tästä lisää, niin saa laittaa sähköpostia tai soittaa.

Mutta koirapojista asiaa! <3

Eccusta on tullut nyt virallisesti mies, vaikka siis mun vauvahan se vieläkin on. :D Eccu kävi nimittäin treffeillä kahteen otteeseen Aitiorannan Marsa Mjallhvitin kanssa. Tiistaina oli ultra ja pentuja näkyi 4-5. Vähän epäilytti oliko Eccusta mihinkään, mutta näköjään oli! Astutusreissu ei ollut pelkästään Ecculle uutta, vaan myös mulle. Hulin touhuhan ei onnistunut silloin Vaasassa, joten se lähti Haapajärvelle ja vasta siellä homma onnistui. Ekana päivänä menin Eccun kanssa Vöyrille, jossa viiden minuutin tutustumisen jälkeen koirat oli jo nalkissa, heh. Marsa oli kyllä todella helppo morsian ja vaikka niillä oli kokoeroa, niin homma sujui helposti. Toista kertaa Eccu ei edes yrittänyt niillä treffeillä, mutta koitettiin sitten seuraavana päivänä vielä Seinäjoella. Mietin miten nuorimies keskittyisi koiraharrastushallin pihalla, mutta siinähän meni taas noin 5 minuuttia ja nalkissa oltiin. Nuo nalkit vain kesti molemmat 25-30 minuuttia, joten meille tuli talviviimassa pikkaisen kylmä pidellä koiria paikoillaan. :D Pennut syntyvät Vöyrille, eli sinne varmaan ajelen tässä kevään mittaan moneen kertaan. <3 (lisätietoa www.aitiorannan.com)

Hulin kanssa käväistiin Parkanossa ryhmänäyttelyssä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, mutta lattialla ei ollut mitään mattoa niin kuin viimeksi, vaan meidän piti juosta liukkaalla urheilusalilattialla. No Hulin liike oli sitten aika huonoa ja itsekin otin jotenkin varman päälle, kun tiesin, että se tulee liukastelemaan, eli ehkä menin liian hitaasti ja varovasti. Ajattelin, että kovempi vauhti ainakin vaikuttais liikkeeseen. No PU3 sentään oltiin (mukana oli hurjat kolme urosta ja kaksi narttua), mutta tuomari sanoi Hulia laiska-Jaakoksi! :D Ilmeisesti tällä tarkoitti liikettä, en tiedä... Tulos siis VAL ERI SA PU3. Tässä arvostelu:
"Vahva, selvästi urosmainen, oikeat mittasuhteet omaava komeassa turkissa esitetty uros, jolla miellyttävä pää ja ilme. Hyvät korvat. Vahva kuono. Säkä voisi olla korostuneempi ja voisi esiintyä ryhdikkäämmin. Hyvä luusto. Tanakka runko. Hyvä takaosa ja häntä. Kaksoiskannukset. Voisi liikkua eloisammin."

Odotellaan meidän vuoroa. Tässä näkyy minkälainen lattia oli kyseessä.

Nyt kun sitten oon ollut vain kotona, päivät on mennyt lähinnä niin, että nukun jopa puoleen päivään, käyn lenkillä koirien kanssa joko vain tässä lähistöllä tai käväisen metsäautotiellä, vahtaan tv:tä, kudon, teen ruokaa, käyn Jarin ja koirien kanssa metsälenkillä tms, vahtaan tv:tä, kudon ja meen nukkumaan myöhään yöllä. Oon sentään jaksanut nähdä pari kertaa kavereitakin ja käväisin Vaasassakin. Huomaan vain, että vieläkään en ole kunnossa, kun väsyn ihan pienestä ja stressaan ihan typeristäkin asioista. On kyllä mukavaa, kun saan nukuttuaa 10-12 tuntia, koska vielä ennen saikkua saatoin nukkua 5 tuntia yössä ja senkin tunnin pätkissä. Onneksi myös saan vielä pari viikkoa olla rauhassa.

Tässä vielä kuvia mun pojista. <3

Iloinen poitsu! :)

Huli on niin hurrrrrrja!

GRAUH!

"Hiiri, minne menit?"

Voi huokaus. Näitä kuvia katsoessa tuli jo talvea ikävä. Tällä hetkellä tiet on lähes sulat ja lunta on aika vähän enää missään. Kuraa ja koiranpskaa tienreunat täynnä... Huli kuraantuu joka kerta, kun tiellä kävellään, mutta onneksi ainakin vielä pihassa on sen verran lunta, että Huli ottaa siinä aina lumikylvyt ja putsaantuu itsestään. :D Yleensä sentään keväällä paistaa aurinko, joka korvaa tämän kuraärsytyksen, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt pitkään pitkään aikaan! Aurinkoa tai lunta tänne, kiitos!

Mun Pömppä ja Hömppä <3

Tatti nimeltä Huli.

Hurrrrja Huli iskee jälleen! :D

Juoksevia pyllyjä...

Miehistynyt pojuni <3

Syksyn ihanuus ja ahdistus

Vaihteeksi energiaa avata blogger...

Oon nyt tässä paininut itseni kanssa jonkun aikaa ja viikonlopun aikana olen päättänyt pari juttua.

Mun ihanan epämääräinen työni jatkuu siis ensi kevääseen asti, eli vapaat on kuinka sattuu ja teen mahdollisesti kolmea vuoroa syyskuusta lähtien. Siispä aloin stressaamaan jo etukäteen ensinnäkin sillä, että ei päästä varmaankaan TokoAgi- eikä Rallytoko -kursseille, enkä myöskään itse pääse ohjattuihin jumpparyhmiin. No sitten päätin ensin, että maksan kaikki kurssimaksut, että pääsen edes joihinkin, jos vain on vapaata ja se on sitten ihan sama vaikka menis hukkaan joitakin kymppejä. Toiseksi päätin, että laitan nyt itseni ykköseksi. Todennäköisesti mun kuntoilu- ja syömisrytmi, puhumattakaan unirytmistä, tulee olemaan aivan perseestä kevääseen asti, joten ilmoittaudun näillä näkymin tuttuun painonhallintaryhmään sekä myös Zumbaan, niin todennäköisesti pääsen edes toiseen niistä joka viikko. Salille aion mennä, vaikka ei olisikaan naisten ilta. Ihan helkutin sama jotkut vahtaavat äijät! :D Ja sitten jos nyt käy niin, että TokoAgi tai Rallytoko on samoina iltoina mun jumppien kanssa, niin jätän ne sitten välistä. Tällä hetkellä koirien kanssa tärkeintä mulle on yhteiset metsälenkit ja sohvalla relaaminen. <3 Eccun kanssa tärkeintä olis treenata luoksetuloa, tuota iänikuista vetämistä hihnassa ja koirien ohittamista. Mutta niistäkään en ota stressiä, koska olen helkutin stressaantunut jo muutenkin. :D Otan privaattilenkkejä Eccun kanssa aina silloin, kun ehdin ja jaksan. Tottakai TA ja RT olis mahtavaa yhdessä tekemistä, mutta mun pitää nyt vain laittaa mun elämä sellaiseen järjestykseen, kun sen nyt tässä elämäntilanteessa saa. Mulla oli jo pieni haave Hulin kanssa aloittaa kunnolla RT ja kisata joskus, mutta senkin ajatuksen laitan nyt jäihin joksikin aikaa. Katsotaan sitten miten tämä syksy tästä kehkeytyy ja mitä keväällä tapahtuu...

No sitten vähän kuulumisia ja kuvia viime viikoilta.

Nelli-tyttö oli meillä hoidossa yhden viikonlopun. Nellihän on Hulin tyttökaveri Vaasasta ja niillä olikin heti rakastavaisten jutut. Korvien putsausta ynnä muuta söpöä pussailua. :D Nelli vain ei voinut jostain syystä sietää Eccua. En tiedä johtuiko se Eccun pentumaisuudesta ja siitä, ettei se tajunnut Nellin varoituksista häipyä kauemmas. Siispä Nelli pisti Eccun muutaman kerran kunnolla ojennukseen, eli alisti sen suorastaan maan rakoon. Vein Eccun sitten yöksi mun porukoille, kun koirat ei tuntunut rauhoittuvan millään. Sitten kun Huli ja Nelli oli kahdestaan, oli suorastaan erikoisen rauhallista, ihan niin kuin ne olis aina kahdestaan. :D Oltiin toisena päivänä sitten louhoksella (silloin oli vielä ne helteet) ja siellä Nellillä ja Ecculla näytti sujuvan aika hyvinkin. Nelli vain ei hirveästi välittänyt leikkiä, ehkä se olikin syy sille, miksi Eccu oli sen mielestä niin rasittava. :D

Kotona sitten taas Nelli alisti Eccua ja ilmeisesti siitä Ecculle jäi joku vaihde päälle ja se yritti mennä Hulia alistamaan vuorostaan. Rähinähän siitä tuli, eikä loppua meinannut tulla millään. Jari otti sitten Eccusta ja mä Hulista, mutta murina ja rähinä ei siltikään loppunut. Hulin tassussa oli haava ja siitä tippui verta yllättävän runsaasti. Myös Hulin huulessa oli pieni haava ja Ecculla oli ikenessä ja poskessa nirhauma. Tilanne tuntui rauhoittuneen ja kävin suihkuttamassa Hulin tassun. Murina alkoi kuitenkin taas uudestaan, kun tultiin suihkusta, siispä äkkiä otin Eccun ja vein sen takaisin porukoilleni. Huh huh. Meillä oli vieläpä yks ei-koiraihminen kylässä tuolloin ja se sai varmaan ikuisen trauman koirista... :D Nellin lähdettyä hain Eccun kotiin ja vähän mietin, että mitä jos niille jäi nyt joku rähinävaihde päälle. Eipä onneksi jäänyt mitään, pojat oli aivan niin kuin ennenkin. :)

En tiedä hirveästi koirapsykologiasta, mutta arvelen, että Nelli vähän niin kuin sekoitti meidän laumajärjestyksen, kun tuli uutena, mutta kipusikin suoraan Eccun ohi. Toisaalta en oikein tiedä mikä järjestys meillä on muutenkaan. Arvelen, että Hulin mielestä järjestys on 1.Johanna 2.Huli 3.Jari 4.Eccu. :D Eccun mielestä järjestys taas 1.Johanna 2.Jari 3.Huli 4.Eccu. Toisaalta Huli luovuttaa lähes aina Ecculle lelut ja luut, että onko se kuitenkin sitten alempana? Mutta yleensä Eccu silti mielistelee Hulia ja tietyissä tilanteissa kunnioittaa sitä, eli ehkä se on kuitenkin vielä alempana Hulia. En ymmärrä. :D

Nelli

Huli ja Hulin varjo <3

Onneksi tuli nyt syksy, niin on pystynyt lenkkeilemäänkin kunnolla. Ollaan alettu käydä taas melkein joka ilta pururadalla tai metsäteillä lenkillä. Hirvikärpäsiä on ollut jo pari, mutta ainakaa vielä ei oo tarvinnut kääntyä kotiin niiden takia, toisin kuin viime syksynä. Sienimetsäänkin vähän haaveillaan, vaikka mä en sieniä syökään. :)

Mulla oli viime ti-ke vapaata ja äiti on kesälomalla, niin mentiin sitten mökille koirien kanssa yöksi. Harmillisesti oli aika sateista, mutta päästiin kuitenkin molempina päivinä lenkille kuivina. Illalla ja yöllä oli kova ukonilma, mutta mökillä se oli jostain syystä aika tunnelmallistakin. :) Poitsut sai juosta vapaana lähes koko ajan, mutta uimassa ne ei käyneet kuin pari kertaa, kun oli jo sen verran viileää. Ja ne oli toki märkiä myös siitä sateestakin. :D Eccu katosi jossain vaiheessa hetkeksi metsikköön ja tuli sieltä kalanhajuisena takaisin. Liekö joku lokki tiputtanut kalan ja Eccu bongasi sen ja hankki parfyymit itselleen. Pesin poitsun kahteen kertaan mäntysaippualla, mutta haju lähti kunnolla vasta joskus loppuviikosta. :D Mäkin uskaltauduin mereen, mutta kävin vain kerran, koska 17-asteinen vesi tuntui aivan jääkylmältä. En tajua kuinka jotkut pystyy käydä avannossa, kun noinkin lämmin vesi sai mun varpaat tunnottomiksi. :D

Tässä olis muutama räpsy mökiltä. Osa otettu kameralla ja osa kännykällä.

Oho, tulipas kuvia ja tekstiä!