Mitä meille kuuluu...

Kirjoittelin jo eilen tämän, mutta kuvat eivät ainakaan mulla näkyneet, joten tässäpä uusi yritys. :) 

Ensinnäkin fiilis on ollut viikon verran seuraavanlainen:

Nemi

Lähihoitajakoulu alkoi kolme viikkoa sitten Kauhajoella ja olen kyllä kovasti tykännyt! Kyseessä on siis työvoimapoliittinen koulutus, eli kaikki luokkalaiset ovat (onneksi) aikuisia ja koulu kestää vain 1 vuoden ja 8 kuukautta. Tavoitteena siis, että meistä valmistuisi työvoimaa mahdollisimman pian. Työharjoittelujaksoja taitaa olla yhteensä 6 ja ensimmäinen niistä päiväkodissa tai vastaavassa. Siitä olenkin jo aivan täpinöissäni! :) Myöhemmin on sitten vuodeosasto, vanhainkoti, kotipalvelu, mielenterveys- ja päihdetyö sekä kuntoutustyö. Periaatteessa koulutus painottuu vanhustyöhön, mutta lähihoitajan papereillahan voi toki hakea vaikkapa päiväkotiinkin töihin.

Koulurakennus, jossa opiskelen, onkin jo ennestään tuttu. 2007 syksyllä kävin siellä talouskoulun. Sain ihania ystäviä ja ikuisia muistoja. Niistä olen todella kiitollinen ja onnellinen aina. Vuotta myöhemmin koulussa tapahtui jotain niin kamalaa, etten voi sitä oikein vieläkään ymmärtää. Yläasteen ja lukion luokkakaveri oli yksi uhreista, ja vaikka olin hänen hautajaisissakin, en tänäkään päivänä ymmärrä, että hän on kuollut. 

Minulle oli aika iso kynnys, kun pääsin lähihoitajakoulutuksen pääsykokeisiin, ja jouduin palaamaan koululle. Toisaalta päässäni pyöri hauskoja ja ihania muistoja talouskoulusta ja toisaalta ahdisti. Pääsykokeen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, ja kävin alakerrassa katsomassa sen luokan. Vanhan luokkahuoneen tilalla on nykyään kaunis ja värikäs oleskelutila. Minulle tuli siitä aika ristiriitaisia ajatuksia... Sain kuitenkin jonkinlaisen rauhan käydessäni siellä, ja olin onnellinen päästessäni kouluun opiskelemaan. Elämän täytyy jatkua.

Muuttaminen on kovaa vauhtia menossa. Kouluun päästyäni irtisanottiin Vaasan asunto ja alettiin etsiä kotiseudulta, Teuvalta, sopivaa vuokrakämppää. (Teuvaltahan on siis noin 30 km Kauhajoelle ja 80 km Vaasaan.) Jarru on kulkenut tuota väliä jo vuosia ennen Vaasaan muuttoa, eli siinä ei ole ongelmaa, mutta aika kovallehan meidän autot joutuu. Ollaan Hulin kanssa siis asuttu mun vanhempien luona tämä toukokuu, ja yllättävän nopeaa aika on mennyt. "Mummu" ja "Paappa" ovat pitäneet Hulille tarvittaessa seuraa, eikä mullakaan ole pahemmin noihin vanhuksiin mennyt hermo. ;)

Kunnan vuokrattavat rivitaloasunnot kuulostivat ihan hyviltä, mutta Jarru bongasi vuokralla olevan omakotitalon ja saimmekin sen heti. Oli kyllä tuuria matkassa, kun talosta oli tullut todella paljon kyselyitä. Tupa on vanha, eikä sitä ole vuosikymmeniin rempattu, mutta kyllä se käy meidän pienelle perheelle. Neliöitä on kuitenkin 120 ja vihdoinkin meillä on myös oma piha! Hugsi saa siellä touhata ja minä olen jo suunnitellut laittavani elämäni ensimmäistä kertaa kesäkukkia. Saa nähdä miten käy! :)

Muutto on siis vielä kesken, mutta ensi viikonloppuna varmaan jo saan laittaa mm. verhoja uuteen kotiin. Sitä ennen olisi vielä muuton tylsin homma edessä: isoimmat huonekalut sekä siivous.

Meillä on koulusta jopa kahden viikon kesäloma Juhannuksen jälkeen, joten aion ottaa siitä kaiken irti! :P Mulla ei ole ollutkaan minkäänlaista kesälomaa neljään vuoteen, joten tämä on harvinaista herkkua. Hotellin töihinkin olisin kuulemma saanut mennä, mutta en todellakaan suostunut. Muuten tämä kesä meneekin koulussa, mutta siitäkin olen onnellinen, koska viikonloput on AINA vapaat! Vähänkö ihanaa ja outoa! :D

Kesäpoika <3

Tämmönen tekstipläjäys tällä kertaa.

Diu dau!

Tämän vuoden eka mätsi

Käytiin tänään Teuvan Match Show'ssa ja ystäväni Elunakin liittyi seuraan. :)

Tuloksena oli PUN3 (punaisista kolmansia), johon olen oikein tyytyväinen! Huli oli nimittäin sellainenkin poukkoilija taas ja kehän ulkopuolella piti yhdellekin tytölle huudella niin kovasti. Huoh.

Eluna otti jotain kuvia, mutta ilmeisesti kuvasi myös minua, eli niistä tuskin tulee julkaisukelpoisia otoksia...

Palkinnot oli jotenkin huvittavia, kun Royal Canin -pussi oli tarkoitettu todella pienille koirille (oltiin siis isojen koirien kehässä) ja panta taas oli niin hirveän iso, että en tiedä mitä sille oikein teen. :D

Nyt äkkiä nukkumaan!

Y ÖÖÖÖ K

Helatorstaina käytiin Vaasassa hakemassa muuttokuorma ja ehdittiin käydä sateesta huolimatta Nellin ja Heidin kanssa peltolenkilläkin. :) Olis ollut aamupäivällä myös mätsäri Minimanilla, mutta en viittiny lähteä sinne sateeseen. Mielummin pakkasin tavaroita.

Eilen illalla mentiin sitten allekirjoittamaan uuden tuvan vuokrasopimus (!) ja ensi viikolla saadaan viedä sinne jo kamoja. Jarru oli käynyt päivällä Hulin kanssa jokitöyrässä pitkällä lenkillä ja Huli olikin oikein väsyneen tyytyväinen. :)

Siinäpä sitten illalla rapsuttelin koiraani, kun korvassa tuntui joku paukura. Tiesin heti, mikä se on, mutta toivoin, että olisi vain jotain likaa karvoissa. Valossa näkyi MAAILMAN ÄLLÖTTÄVIN JA YÖKÖTTÄVIN OTUS lujasti kiinni pojun korvassa. Se oli vaalea ja jo ainakin 4-5 mm kokoiseksi kasvanut. Sellainen oikein ällöttävän kiiltäväkin... Meillä ei tietenkään ollut punkkipihtejä, joten isä sai vetää ötökän irti pinseteillä. HYI ETTÄ VOI OLLA ÄLLÖTTÄVÄ OLIO. Räpläsin koko illan pojua joka paikasta, mutta en löytänyt onneksi muita vierailijoita. Olin niin skitso, että mua alkoi joka paikasta kutittaa ja lopulta oli pakko mennä vielä yöllä suihkuun, että sain mielenrauhan. :D

Tänään sitten laitoin sille heti Bayvantic -tipat niskaan ja hain kaupasta punkkipihdit. Toivottavasti ei noita punkkipihtejä tarvita. En yhtään tiedä saiko Huli punkin Vaasasta peltolenkiltä vai Teuvan jokitöyrästä... Mutta siis silloin kun minä olin lapsi, ei kyllä tarvinnut ollenkaa pelätä punkkeja eikä niitä myöskään ikinä ollut! Kaverin kissassa oli varmaan kerran! Ärsyttävä riesa, joka mun ymmärtääkseni myös johtuu ilmastonlämpenemisestä. Murrrr.

...kaiva nyt sitten tuosta karvakasasta punkkeja...

Koulu on alkanut hyvin, voisin kirjoitella siitä vähän lisää joku toinen päivä. :) Ja tosiaan muutellaan Teuvalle omakotitaloon ja siitäkin sitten kerron paremmin, kun on ajankohtaisempaa.


Nyt ulos ja huomenna jännätään pronssipeli! :P

Can You See the Crown?

Levykauppa Äx lähetti mulle jotain iiiiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaannaaaaaaaaaaaaaaaa!

Tilasin lisäksi:
Coldplayn Brothers & sisters -singlen (7,90 €)
Trainin Alive at Last -livealbumin (11,90 €)
Trainin Hey, Soul Sister -singlen (3,90 €)
ja Coldplayn X&Y -pinssin (7,90 €)

Nämä loput herkut saapuvat "heti kun saamme niitä taas varastoomme", eli niitä ehkä saa odotella jonkun aikaa...


MUTTA NYT MULLA ON TRAININ UUSIN! 
Hähää! :P

Kolilla

No niin! Ei tässä mennytkään kuin yli viikko!

Sen oksutaudin jälkeen päästiin pariksi päiväksi reissuun. Lappeenrantaan ei ehditty, mutta päätettiin tehdä sinne sitten oikein oma reissu myöhemmin. <3

Kolille siis ajeltiin ja ehdittiin olla paikan päällä kolme yötä. Vuokrattiin mökki vähän liian kaukaa (tyypillistä meiltä), mutta saatiin kyllä ollakin toooosi rauhassa. Eihän Kolilla ollut ketään meidän lisäksi. :D

Ekana "patikointipäivänä" ei haettu lumikenkiä, kun hanki tuntui kantavalta alkumatkasta. Siinäpä sitten kasteltiin jalat oiiikein kunnolla, kun yhtäkkiä lumi petti ja sen alla oli vettä. Mulla meni täydellisesti hermot jo alussa, kun kaikki energia meni siihen, kun piti miettiä mihin kohtaan kannattaa astua, ettei lumikerros petä. Korkeammalla sentään oli kalliot lumettomia, mutta tosi liukkaita.

Toisena päivänä, eräsankareita kun ollaan, haettiin sitten ne lumikengät, mutta sinä päivänä ne oli täysin turhat. Tuli hieman idiootti olo, kun laitettiin lumikengät äheltäen jalkaan, lähdettiin matkaan, ja kohta meidän ohi käveli joku lapsiperhe kummisaappaissa ja farkuissa.... :''''D Noo, nytpähän tietää, minkälaiset lumikengät on!

Reissusta pääpiirteet kuvin:

Ihania islanninhevosia, joita Huli pelkäs. :)

Pidin pojulla heijastinliiviä, että se erottuis metsikössä paremmin. :)

Herkkuhetki. (Huom. oikea jalkani on märkä...)

Fiilis ei todellakaan ollut kuvan mukainen; sukat ja hanskat märät, potuttaa... Taustalla jäässä oleva Pielinen.

"Jos ne ei anna makkaraa, niin minä syön sitten makkaratikut!"

Mökkiä

 

 

Hyvin epäonnistunut perhepotretti.

Kiitos ja hyvää yötä! :)

You're My Calm Thought When I See Red

Train olis nyt sitten Saksassa, Britanniassa ja Belgiassa keikkailemassa. Ja missä minä? KOTONA TOTTAKAI. Miksi ne nyt just keikkailee Euroopassa?! Mulla ei ole rahaa yhtään, koulu alkaa just, matka ja majoitus olis pitänyt varata jo ajat sitten ym ym. Nämähän on oikeastaan vain tekosyitä. Jos TODELLA haluaisin, niin olisin voinut ottaa vaikka pikavipin ja haistattaa koululle pitkät... Mutta täällähän minä nyt istun surkeana kotona.

Syyskuussa sitten lähden vaikka Virginia Beachille kattomaan niitä ja myyn vaikka autoni pois, että saan rahat!!! :D  

NIH.

Kevään kukkia ja mehiläisiä

Tänään meillä oli jännä päivä, kun kasvattaja tuli Otta-tytön kanssa astutusreissulle Vaasaan. Aika kauan me annettiin pariskunnan tutustua, ja kyllä Huli yritti muutaman kerran astuakin, mutta tulosta ei syntynyt. Olin aika ihmeissäni Hulin rauhallisuudesta ja jopa välinpitämättömyydestä. Poitsu, joka ei yleensä näe eikä kuule mitään, jos yksikin ihana narttu on saatavilla, istui nyt nartun vieressä ja odotti herkkuja tai järsi keppejä. :D

Huono kuvakulma, kun Huli näyttää TOSI isolta :D

Siispä lopulta Huli lähti kasvattajan mukaan, että pariskunta saa rauhassa yrittää uudelleen maaseudun rauhassa. ;) Toivottavasti siellä tulis jotain tulostaki aikaiseksi. Vaihtokauppana saatiin nätti Folda-tyttö meille pariksi päiväksi. :) Aluksi tyttönen oli levoton ja vinkui, ja kävi ovellakin raapimassa. Kyllä se sitten lopulta nukahti ja ruokakin maistui oikein hyvin. Katsotaan, miten meillä tässä menee pari päivää. Ainakin sanon sitä Huliksi ja pojaksi ties kuinka monta kertaa... :)

Folda-tyttönen :)

Tässä kyllä meikäläistä alkaa jännittää, kun muutoksia olis edessä. Maanantaina (siis 7.päivä jo!) alkais koulu Kauhajoella, enkä oikein osaa odottaa mitään. En yhtään tiedä, minkälaista siellä on ja onko meillä koko kesä koulua vai miten! Toukokuun ajan asustan siis Teuvan kotona, enkä hirveän innokkaana odota sitä, vaikka vanhempiani rakastankin. Jotenkin vain, näin 23-vuotiaana, ei oikein tuo äidin ja isän kanssa asuminen enää maistu. :D

Nopeastihan tuo aika toki menee. Viikonloppuisin täytyy hakea Vaasasta tavaroita, ettei tule sitten hirveä kiire muuttamisessa kuun lopussa, ja Teuvalta pitäis löytää sopiva kämppä meidän pienelle perheelle. :)

Aika haikeaa kyllä jättää Vaasa, vaikka en ole tänne koskaan kunnolla kotiutunut. Eniten tulee ikävä Heidiä ja Nelliä ja työkavereita. Pari työkaveria jo väänsi itkua, kun eilen kävin töissä, vaikka kyllä siellä vielä varmaan pari vuoroa teen. :)

Ens kerralla kerronkin sitten meidän jännempääkin jännemmästä Kolin reissusta! ;)