Syksy joka ei vain lähde käyntiin ja kohta se on jo ohikin

En tajua, miksei tänä syksynä oo mistään tullut mitään. Tuntuu, ettei mulla oo vapaa-aikaa ollenkaan ja sitten kun sitä olis, oon niin poikki etten jaksa mitään. Iltavuorojen takia oon missanut melkein kaikki jumppatunnit ja Tokoagin. Yhtenä sunnuntaina sentään päästiin kahden tunnin Tokoagiin Eccusen kanssa, buhuu! Kaksi viikkoa meni flunssassa ja menin repimään olkapäänikin, minkä takia taas jäi jumpat välistä. Sittenpä vielä muutettiin, ja vaikka vaikutti että saadaan rauhassa muuttaa, niin kummasti tuli se kauhea kiire kuitenkin. Tuntui että ollaan oltu Jarrun kanssa aina eri vuoroissa eli siis muuttaminenkin oli aika haasteellista. Kaiken lisäksi piti sitten parin päivän sisällä haravoida se saamerin suuri piha ja purkaa koira-aitaus ja paikata koirien kaivamat kuopat ja tolppien kuopat ja talvikin meinas tulla siihen päälle ja ja ja... Ääääh. Siis oikeasti, tämä on joku maailman ärsyttävin syksy ikinä! :D

Muutettiin siis ihan täällä Teuvalla toiseen taloon. Kerron siitä joskus enemmän ja laitan kuviakin. Tällä hetkellä kaikki on ihan sekaisin, vaikka ollaan oltu jo kolme viikkoa uudessa paikassa. Ei vain millään ehdi eikä jaksa purkaa laatikoita ja järjestellä. Toivon että Jouluksi olis koti elettävässä kunnossa...

Öäääh mistä nyt sitten aloittaisi?
Paljon tekstiä ja kuvia luvassa!

Kokkola 5.10.

Erkkariporukan kanssa jatketaan tapailua ja tällä kertaa pidettiin treenipäivä. Noh, herkkujen mässäilyksi ja höpinäksi se meinasi mennä, mutta otettiin kuitenkin vähän rallya, agia ja tokoakin. Mulla oli mukana Huli, kun halusin treenata rallya sen kanssa. (En päässyt omalla autolla, joten piti ottaa vain yksi koira mukaan.) Harmi kyllä koirat oli juossu pitkin Leenan pihaa 2-3 tuntia, joten Hulihan oli treenausvaiheessa jo ihan poikki eikä sitä kiinnostanut mun herkut ei sitten yhtään. Tiinan Ymir-pennun kanssa otin vähän istumista, maahanmenoa ja näyttelyseisomista, mutta senkään mielestä en ollut se kiinnostavin juttu. :D Kivaa kuitenkin oli, niin kuin aina. Ilmeisesti samalla porukalla kokoonnutaan taas ennen Joulua. :)

Mulle tuli kyllä semmonen alemmuuden tunne tai mikälie, kun en oikeastaan harrasta mitään noista lajeista ja toiset nyt oli ihan pro kaikessa... Treenipäivähän tuo tottakai olikin, mutta en voinut ajatukselleni mitään. Joskus melkein ärsyttää, kun joka puolella (=facebookissa) höpistään koiraharrastuksista, kun itse olen alunperin koiran ottanut ihan vain perheenjäseneksi ja lenkkikaveriksi. Tulee pakosti joskus mieleen, oonko jotenkin huono koiranomistaja, kun en harrasta kolmea eri lajia ja kisaa joka viikonloppu jossainpäin Suomea. No nyt vähän kärjistin joo... Rallytokosta olen oikeasti kiinnostunut ja agia haluaisin vielä kokeilla joskus, mutta en tiedä onko nämä pojat kumpaankaan sopivia, etenkin kun ei olla mitään tähänkään asti kunnolla harrastettu. Ja koska valitsin sitten tälläisen työn, joka tekee harrastamisen (ja elämisen?) mahdottomaksi ja vieläpä asutaan täällä korvessa, jossa ei oo edes mitään harrastushallia, niin onpa ne kurssi- ja treenimahdollisuudet aika vähissä... Syvä huokaus.

Muutama kuva Kokkolasta:

Ymir :)

Aitiorannan Yrsa ja Smahildur´s Binni rakastuu <3

Huli rakastuu Yrsaan...taas... :D

Esja (frá Klettakoti) ilmeisesti miettii tässä jotain? :D

Me Hulin kanssa harrastetaan enemmän tämmösiä kivoja juttuja. ;)
Kuva: Tiina K.

Ymir-poju <3 
Kuva: Tiina K.

Tämä meidän Huli on... 
Kuva: Tiina K.

...tämmönen.
Kuva: Tiina K.

Kyllä se hyppiä osaa. ;)
Kuva: Tiina K.

Tapaamisen pienin osanottaja Mindy. :)

Seinäjoki 26.10.

Oltiin Seinäjoella molempien koirien kanssa näyttelyssä ja islantilaisia oli ilmoittautuneena kokonaista 21 kappaletta. Hulin kasvattajan pentuja oli kaksi ja sehän törkkäs heti mulle Ymir-pennun kehään vietäväksi. Ymir oli vallan ihana, mehän oltiin jo tuttuja Kokkola-reissulta. :) Mulla oli tottakai koura täynnä nameja, kun pentuluokkaan mentiin ja vieläpä ekakertalaisina. Tuomari tuli meidän luokse ja sanoi heti "ÄLÄ RUOKI SITÄ" todella tympeästi. Mietin siinä, että kai nyt herrijee pitää pentua treenata, että tottuis käpälöintiin?? Mielestäni etenkin palleroiden ja kannusten katsomista pitäis namilla treenata, että tulis positiivinen ajatus koiralle. Tuskin tuo käpälöiminen on mitenkään kauhean kivaa, mutta palkkaamalla koiraa se ainakin siihen voi tottua. No Ymir meni oikein hienosti, mutta tuomari antoi vain PEN1 ilman Kunniapalkintoa. Onneksi toinen pentu Yrsa sai KP:n ja oli näin ROP-pentu. :)

Junnu-uroksissa oli muutama tuttu poitsu ja yllättävän hyvin yhteisrinki meni, vaikka Eccu kyllä vetikin aika kovasti. Tuomari vaikutti aika tiukalta ja odotin taas H:ta tai EH:ta. Eccu nyt toki oli aika rauhaton, mutta mun mielestä tuomari teki virheen meitä arvioidessaan. Se tuli mitan kanssa mittaamaan Eccua ja se huitoi sillä heti jo alussa niin, että Eccuhan pelkäs mitä ihmettä tulee tapahtumaan, eikä siis millään meinannut seisoa suorassa. No mitä enemmän Eccua yritin saada seisomaan, sitä kauemmin tuomari huitoi ja sitä kamalammalta Eccusta tuntui. Sitten kun sain Eccun sekunniksi suoraan seisomaan, tuomari sanoi "jaa nyt mulla on mitta vinossa". Siinä kohtaa olin jo aivan hikinen ja suoraan sanottuna täysin kypsä tuomariin! No 50cm se sai tulokseksi, minkä kyllä kyseenalaistin... Ehkä Eccu niin korkea voi ollakin, dunno. Mittaustilanne vain oli minusta epäluotettava. :D Tässä mainittakoon, että viimeksi kun Eccua on mitattu, poitsu ei edes huomannut mittaa... Eemelin kulkeminen kehässä oli aika epätasaista, mutta seisominen sujui kyllä. No sitten kyllä putosin vähän puusta, kun tuomari antoi Ecculle HYLÄTYN. Se tuli mulle selittämään syytä, sanoi että ei tunnista rotua ja että Eccu voisi olla länsilaika jolla on tuplakannukset. :D Tuota tulosta en ihan odottanut!
Tässä arvostelu:
"Vierasta tyyppiä oleva korkearaajainen uros, jolla tasapainoinen rakenne. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvin kookkaat korvat. Hyvä ylälinja, vaikkakin köyristää ajoittain selkäänsä. Melko alas kiinnittynyt häntä. Rungon tulisi olla pidempi. Korkeat, niukahkosti kulmautuneet raajat. Takaraajoissa kaksoiskannukset. Hyväksyttävä karvapeite. Kevyet liikkeet, mutta lyhyehköt taka-askeleet. Luonne ystävällinen. Valitettavasti en tunnista rotua."
Arvostelussa vielä ihmetyttää kohdat "rungon tulisi olla pidempi" ja "hyväksyttävä karvapeite". Mielestäni tuon runko on ihan liian pitkä jo! Minkälainen laika siitä sitten tulis, jos se olis  vielä pidempi tuosta? Ja tuon hyväksyttävän karvapeitteen ymmärrän niin, että tämä tuomari ei oikein taas tiennyt mikä on lyhytkarvainen islis. Ärh. No kokemus oli tämäkin! :D

Hulin kanssa valioissa oli muutama muukin uros ja Hulilla meinas olla liikaa energiaa yhteisringissä. Hienosti se kuitenkin yksin esiintyi, niin kuin nyt aina. <3 Huli sai tulokseksi VAL ERI3, eli oli luokassaan kolmas.
Hulin arvostelu:
"Erinomaista tyyppiä oleva, maskuliininen, mittasuhteiltaan oikea uros. Erittäin kaunis pää ja ilme. Erinomaiset korvat. Tyylikäs ylälinja, hyvä häntä. Vahva runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hieman painuneet välikämmenet. Takaraajoissa tuplakannukset. Erinomainen karvapeite. Kevyet joustavat liikkeet. Luonne ok."
Tämä arvostelu oli aivan kiva. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt huomiota noihin "painuneisiin välikämmeniin" ja ehkä sillä semmoset onkin. Se on vähän tommonen räpyläjalka. :D

Mutta kaiken kaikkiaan mulla ei ole minkäänlaista arvostusta tätä tuomaria kohtaan, eikä nyt siis tuon Eccun hylyn takia (toki se ottaa päähän, mutta tuomaritkin on vain ihmisiä, eli kaikilla on oma näkemys), mutta sen takia, kun ei tajunnut mikä on pentuluokka (=epävirallinen luokka, jossa harjoitellaan) eikä osannut mitata koiraa. Jos joku tästä nyt vetää jotkut kilarit, niin olkaa hyvä. Tämä on mun blogi ja mun mielipide, lällätilää!

Yrsa oli mun sylissä hetken. <3 (Pelastin sen Hulilta...)

Ymir-poju

"Apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!"
(Koira ihan stressissä, nuolee huuliaan ja korvat taaksepäin...)

Länsilaikani ;)

Huggu the räpylä

Tokoagi 2.11.

Kerran tosiaan päästiin tänä syksynä Tokoagiin, buhuu. No, mutta oli se kyllä hyvä että edes tämä kerta, koska Eccu oli varsin etevä poitsu! Viime kerrasta taisi olla melkein puoli vuotta aikaa ja oon vain muutamia juttuja joskus treeninyt. Lisäksi Eccu näkee yleensä tosi vähän koiria, niin ajattellin, että se ei keskity muuta kuin haukkumiseen. Hah, olinpas väärässä. Eccu muisti paremmin kuin minä kaikki kiertokoulun (eka luokka tokoagissa) jutut ja uudet alakoulun jutut se hoksas tosi nopsaan. Siinäpä siis tentittiin heti kaksi tenttiä alaluokasta pois! :D Yritän muistella noita tenttejä...

Ekassa tentissä oli ns. temppuja.
1. Koira seuraa tietyn matkan.
2. Koira istumaan/maahan, paikka, peruuta kaksi askelta, pyörähdä ympäri ja palaa koiran luo.
3. Etsi nami alueelta. Pienelle alueelle oli tiputettu nami ja Eccun piti käskyllä se etsiä. Tämän poitsu osaa. ;)
4. Luvan anto. Koiran edessä kämmenellä nami, jonka koira saa, kun katsoo silmiin.
5. Kyykkykävely häiriötekijällä. Tässä piti tehdä se tuttu kyykkykävely, eli kävellä ja mennä kolme kertaa välillä kyykkyyn ja koiran pitää tulla heti luokse. Nyt vaikeutettiin sen verran, että oli joku häiriö sekaamassa siinä, tässä tapauksessa kouluttaja pyöri edestakaisin meidän edestä ja takaa ja puhui samalla. Eccua ei voinut mikään häiritä, kun piti niin hienon tiiviisti seurata mamin namikättä. ;)
Eli tämä tentti meni heittämällä läpi!

Estetentissä oli sitten tuttuja juttuja myös.
1. Säkkituoli, johon koira makuulle. Tässä jotenkin heti sekasin ja laitoin Eccun istumaan. Jokaista kohtaa sai kuitenkin koittaa kaksi kertaa, eli toisella kerralla tein oikein. :D
2. Matala este. Koira odottamaan, itse ensin esteen yli ja koira vasta luvan saatuaan.
3. Kävely pellin päältä seuraten omistajaa.
4. Matala koroke, jota pitkin koiran piti kävellä ja istua sen päähän. Koira ei saanut hypätä alas ennen istumista.
5. Istuminen auton renkaan sisälle/päälle.
Kaikki näistäkin sujui oikein hyvin, vaikka itse mokasin heti alussa. Näissä esteissä on siis ideana tasapainoharjoitukset ja koiran kehonhallinta. Kaikki esteet on vähän erilaisia ja eri tuntuisia tai kuuloisia, kun niiden päältä kävelee. Renkaan päälle pääseminen vaatii koiralta tasapainoa ja erilaisten esteiden ylittäminen kehittää lihaksia, joita ei normaalisti kotona tarvita. Onhan nuo vähän rohkeuttakin vaativia. Joillekin koirille esimerkiksi tuo rämisevä pelli olisi ollut hirveä juttu, mutta Eccu käveli yli muina miehinä. :D

Enää siis yksi alakoulun tentti tehtävänä (keväällä toivottavasti) ja siirrytään keskikouluun!

Terveystarkit

Kävin rokotuttamassa molemmat pojat ja otin sitten samalla epäviralliset sydänkuuntelut molemmille. Eccun sydän todettiin terveeksi, mutta Hulilta sivuääni kuului edelleen. Harmi juttu... Katsotaan nyt häipyiskö sivuääni iän myötä vai paheneeko. Ainakaan Hulilla ei ole mitään oireita, jotka viittais sydänvikaan ja mitä nyt oon kuullut, niin se voi olla koko elämän täysin oireeton juttu. Olisin vain niin halunnut vielä, että Huggu olis tehnyt pikku-Hugguja maailmaan...

Eccun lonkat kuvattiin 6.11. ja samalla haetiin polvilausunto. Polvet oli 0/0, jes! Huonommasta lonkasta lekuri arveli jotenkin että "C, jos edes sitäkään" ja paremmasta "Ei ainakaan A", joten tottakai jänskäsin tulosta ihan hirveästi. Pelkäsin toista lonkkaa D:ksi! Tulos tuli todella nopeasti ja se olikin sitten B/C! Tähän olen tyytyväinen! Viime lauantaina käytiin vielä silmätarkastuksessa ja silmätkin todettiin terveiksi. Terve nuori mies siis! :)

Jyväskylä 9.11.

Hulin kanssa mentiin sitten Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn. Eccua en tosiaan sinne ilmoittanut, kun onhan se nyt jo huomattu, että tuo on joko vielä kesken kehityksen tai sitten siitä ei näyttelykoiraa ikinä tulekaan. :D Tuomarina oli Hans Lehtinen, joka ilmeisesti on ollut tuomarina aina ja on aika arvostettukin hommassaan. Njääh, en tiedä onko mussa vika, mutta en osaa tätäkään tuomaria arvostaa. Tämä ei puhunut koiralle yhtään mitään, eikä kysynyt mitään. Sanoi vain, että pitää mennä kolmio (ekaa kertaa ikinä!) ja mumisi arvostelun pöydän takana. Niin ja tämä oli taas näitä tuomareita, joiden mielestä koiran ilme saadaan esille sihisemällä. Hmmm... Noo, Hulille se antoi ERIn ilman SA:ta, eli tulos oli VAL ERI3 taas. :D
Arvostelu:
"Hyvin voimakasrakenteinen uros. Toivoisin runkoon enemmän pituutta. Hyvin ilmeikäs pää. Sopiva luusto. Takaosan tulisi olla paremmin kulmautunut. Saisi seistä paremmin. Hyvin kannettu häntä. Erinomainen karvapeite."

Jäätiin Jyväskylään yöksi, kun haluttiin vähän "lomailla". Kiva hotelli löydettiin ja Huli otti kaiken irti lemmikkihuoneesta. ;) Käytiin Jarrun kanssa syömässä hyvin, mutta oltiin jo kymmenen jälkeen puoliksi unessa tv:n ääressä. Eli ei mitenkään hurjaa kaupunkilomaa vietetty. :D Käväistiin tottakai tullessa vielä Keskisellä ja ostelin jo joitakin joululahjojakin. Ärsyttävän kauan aikaa vain menee siellä kaupassa ja mun mielestä koko paikka on jo liian iso. :(

Huli katselee maisemia hotellin pöydältä. ;)

Ja sitten tuli väsykin siinä pöydällä...

Syksyn ihanuus ja ahdistus

Vaihteeksi energiaa avata blogger...

Oon nyt tässä paininut itseni kanssa jonkun aikaa ja viikonlopun aikana olen päättänyt pari juttua.

Mun ihanan epämääräinen työni jatkuu siis ensi kevääseen asti, eli vapaat on kuinka sattuu ja teen mahdollisesti kolmea vuoroa syyskuusta lähtien. Siispä aloin stressaamaan jo etukäteen ensinnäkin sillä, että ei päästä varmaankaan TokoAgi- eikä Rallytoko -kursseille, enkä myöskään itse pääse ohjattuihin jumpparyhmiin. No sitten päätin ensin, että maksan kaikki kurssimaksut, että pääsen edes joihinkin, jos vain on vapaata ja se on sitten ihan sama vaikka menis hukkaan joitakin kymppejä. Toiseksi päätin, että laitan nyt itseni ykköseksi. Todennäköisesti mun kuntoilu- ja syömisrytmi, puhumattakaan unirytmistä, tulee olemaan aivan perseestä kevääseen asti, joten ilmoittaudun näillä näkymin tuttuun painonhallintaryhmään sekä myös Zumbaan, niin todennäköisesti pääsen edes toiseen niistä joka viikko. Salille aion mennä, vaikka ei olisikaan naisten ilta. Ihan helkutin sama jotkut vahtaavat äijät! :D Ja sitten jos nyt käy niin, että TokoAgi tai Rallytoko on samoina iltoina mun jumppien kanssa, niin jätän ne sitten välistä. Tällä hetkellä koirien kanssa tärkeintä mulle on yhteiset metsälenkit ja sohvalla relaaminen. <3 Eccun kanssa tärkeintä olis treenata luoksetuloa, tuota iänikuista vetämistä hihnassa ja koirien ohittamista. Mutta niistäkään en ota stressiä, koska olen helkutin stressaantunut jo muutenkin. :D Otan privaattilenkkejä Eccun kanssa aina silloin, kun ehdin ja jaksan. Tottakai TA ja RT olis mahtavaa yhdessä tekemistä, mutta mun pitää nyt vain laittaa mun elämä sellaiseen järjestykseen, kun sen nyt tässä elämäntilanteessa saa. Mulla oli jo pieni haave Hulin kanssa aloittaa kunnolla RT ja kisata joskus, mutta senkin ajatuksen laitan nyt jäihin joksikin aikaa. Katsotaan sitten miten tämä syksy tästä kehkeytyy ja mitä keväällä tapahtuu...

No sitten vähän kuulumisia ja kuvia viime viikoilta.

Nelli-tyttö oli meillä hoidossa yhden viikonlopun. Nellihän on Hulin tyttökaveri Vaasasta ja niillä olikin heti rakastavaisten jutut. Korvien putsausta ynnä muuta söpöä pussailua. :D Nelli vain ei voinut jostain syystä sietää Eccua. En tiedä johtuiko se Eccun pentumaisuudesta ja siitä, ettei se tajunnut Nellin varoituksista häipyä kauemmas. Siispä Nelli pisti Eccun muutaman kerran kunnolla ojennukseen, eli alisti sen suorastaan maan rakoon. Vein Eccun sitten yöksi mun porukoille, kun koirat ei tuntunut rauhoittuvan millään. Sitten kun Huli ja Nelli oli kahdestaan, oli suorastaan erikoisen rauhallista, ihan niin kuin ne olis aina kahdestaan. :D Oltiin toisena päivänä sitten louhoksella (silloin oli vielä ne helteet) ja siellä Nellillä ja Ecculla näytti sujuvan aika hyvinkin. Nelli vain ei hirveästi välittänyt leikkiä, ehkä se olikin syy sille, miksi Eccu oli sen mielestä niin rasittava. :D

Kotona sitten taas Nelli alisti Eccua ja ilmeisesti siitä Ecculle jäi joku vaihde päälle ja se yritti mennä Hulia alistamaan vuorostaan. Rähinähän siitä tuli, eikä loppua meinannut tulla millään. Jari otti sitten Eccusta ja mä Hulista, mutta murina ja rähinä ei siltikään loppunut. Hulin tassussa oli haava ja siitä tippui verta yllättävän runsaasti. Myös Hulin huulessa oli pieni haava ja Ecculla oli ikenessä ja poskessa nirhauma. Tilanne tuntui rauhoittuneen ja kävin suihkuttamassa Hulin tassun. Murina alkoi kuitenkin taas uudestaan, kun tultiin suihkusta, siispä äkkiä otin Eccun ja vein sen takaisin porukoilleni. Huh huh. Meillä oli vieläpä yks ei-koiraihminen kylässä tuolloin ja se sai varmaan ikuisen trauman koirista... :D Nellin lähdettyä hain Eccun kotiin ja vähän mietin, että mitä jos niille jäi nyt joku rähinävaihde päälle. Eipä onneksi jäänyt mitään, pojat oli aivan niin kuin ennenkin. :)

En tiedä hirveästi koirapsykologiasta, mutta arvelen, että Nelli vähän niin kuin sekoitti meidän laumajärjestyksen, kun tuli uutena, mutta kipusikin suoraan Eccun ohi. Toisaalta en oikein tiedä mikä järjestys meillä on muutenkaan. Arvelen, että Hulin mielestä järjestys on 1.Johanna 2.Huli 3.Jari 4.Eccu. :D Eccun mielestä järjestys taas 1.Johanna 2.Jari 3.Huli 4.Eccu. Toisaalta Huli luovuttaa lähes aina Ecculle lelut ja luut, että onko se kuitenkin sitten alempana? Mutta yleensä Eccu silti mielistelee Hulia ja tietyissä tilanteissa kunnioittaa sitä, eli ehkä se on kuitenkin vielä alempana Hulia. En ymmärrä. :D

Nelli

Huli ja Hulin varjo <3

Onneksi tuli nyt syksy, niin on pystynyt lenkkeilemäänkin kunnolla. Ollaan alettu käydä taas melkein joka ilta pururadalla tai metsäteillä lenkillä. Hirvikärpäsiä on ollut jo pari, mutta ainakaa vielä ei oo tarvinnut kääntyä kotiin niiden takia, toisin kuin viime syksynä. Sienimetsäänkin vähän haaveillaan, vaikka mä en sieniä syökään. :)

Mulla oli viime ti-ke vapaata ja äiti on kesälomalla, niin mentiin sitten mökille koirien kanssa yöksi. Harmillisesti oli aika sateista, mutta päästiin kuitenkin molempina päivinä lenkille kuivina. Illalla ja yöllä oli kova ukonilma, mutta mökillä se oli jostain syystä aika tunnelmallistakin. :) Poitsut sai juosta vapaana lähes koko ajan, mutta uimassa ne ei käyneet kuin pari kertaa, kun oli jo sen verran viileää. Ja ne oli toki märkiä myös siitä sateestakin. :D Eccu katosi jossain vaiheessa hetkeksi metsikköön ja tuli sieltä kalanhajuisena takaisin. Liekö joku lokki tiputtanut kalan ja Eccu bongasi sen ja hankki parfyymit itselleen. Pesin poitsun kahteen kertaan mäntysaippualla, mutta haju lähti kunnolla vasta joskus loppuviikosta. :D Mäkin uskaltauduin mereen, mutta kävin vain kerran, koska 17-asteinen vesi tuntui aivan jääkylmältä. En tajua kuinka jotkut pystyy käydä avannossa, kun noinkin lämmin vesi sai mun varpaat tunnottomiksi. :D

Tässä olis muutama räpsy mökiltä. Osa otettu kameralla ja osa kännykällä.

Oho, tulipas kuvia ja tekstiä!

Islantilaisten erikoisnäyttely ja meidän eka rally!

Tästä on jo melkein kuukausi aikaa, mutta jos nyt jotain muistaisin tapahtumista. :D

Tosiaan meikäläinen oli tänä vuonna järjestämässä islanninlammaskoirien erikoisnäyttelyä. Hirveästi en sinänsä tehnyt. Ennen näyttelyä väkersin naruleluja osallistumispalkinnoiksi ja kyseli arpavoittoja ja sponsoreja sieltä ja täältä. Viikkoa ennen näyttelyä kokoonnuttiin kokonaiseksi päiväksi pakkailemaan palkintopusseja ja numeroimaan arpoja, ja näyttelyviikonloppuna olin sitten ilmoittautumispisteessä ja vähän muuallakin häärimässä. Nopeasti meni se päivä, vaikka olinkin näyttelypaikalla noin kaksitoista tuntia. :) Kaikki järjestelyt sujui mallikkaasti, islanninlammaskoirien ja niiden omistajien kanssa hääriminen on aina huippua ja näyttelyä kehuttiinkin monesta suunnasta, eli huippupäivä kaikenkaikkiaan! :) Tässäpä jotain sekalaisia kuvia päivältä.

Oli mahtava kesäpäivä!

Huli tyttöjen kanssa. :) (Esja frá Klettakoti & Blenmarin Brenna)

Rose posettaa hienosti! (Tuulenpuuskan Ros Emmasdottir)

Ketunsaran Iris Lunudottir vei kotiin VSP-palkinnon!

Tuulenpuuskan Rasmus Hvekkursson on nuori mies mun makuun! ;)

Aitiorannan Grima Gullklumbur

Pienet leikkii. <3 (Gelgja's Skuld & Aitiorannan Yrsa Thordis)

Huli ja Yrsa <3

Aitiorannan Yrsa ja Ketunsaran Otra Unur omistajansa kimpussa. :)

Isä ja tytär Mona! <3 Ai miten niin nää on sukua? :D (Aitiorannan Astsael Anemona)

Aitiorannan Disa Dvergadrottning väsyi arpojen myymiseen...

Sindra Sóldögg

ROP-junnu Ginfaxi's Dagfinnur & VSP-junnu Sindra Sóldögg

Mona

Mona

Kokkolaa...

Mun rantaleijona ;)

Oli tosi kiva nähdä ensimmäistä kertaa Mona, Hulin tyttö. Omistajat oli oikein kivoja ja Mona aivan älyttömän suloinen tyttönen! Mona on nyt käynyt kahdessa näyttelyssä ja molemmista saanut ERInomaisen. <3 Pikkuinenhan se on, mutta mitä nyt omistajien kanssa ehdittiin jutella, niin hyvin on iskänsä tyylinen. ;) Muutenkin oli kiva nähdä paljon sellaisia ihmisiä ja koiria, joita yleensä ei näyttelyissä näe, kun asuvat muualla päin.

No sitten sunnuntaina oli vielä agilityn ja rallytokon rotumestaruuskisat. Paikkana oli kivan viileä halli Kokkolassa ja agility oli ensin. Siispä meikäläinen sai sekunttikellon kouraansa. :D On niiiiiiiin ihanaa katsoa taitavia agiliitäjiä ja ennen kaikkea se koiran into on ihanaa katsottavaa! <3

Agien jälkeen tosiaan ekaa kertaa Hulin kanssa mentiin Rallyilemaan. Nami-alokkaaseen tosin, koska olen jänishousu. :D Rata meni muistaakseni näin:

LÄHTÖ
1. Istu, kierrä koiran ympäri
2. Istumisesta juosten
3. Pujottelu edestakaisin
4. Käännös oikeaan
5. Käännös oikeaan
6. Spiraali oikeaan
7. Normaali vauhti
8. 270 oikeaan
9. Koira eteen, vasemmalta viereen
10. Koira eteen, vasemmalta viereen, istu
11. Täyskäännös oikeaan
12. 270 vasempaan
13. Koira eteen, istu, peruuttaen 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu.
MAALI

En haluaisi muistella hirveästi tuota rataa, koska olin niin paska. :'D Harmikseni ratamme kuvattiin, vieläpä omasta pyynnöstäni. On sen verran noloa menoa, että en pysty sitä julkaisemaan. Siis Hulihan on SUPER, mutta minä taas... Meidän pisteet oli siis 83 ja niillä päästiin neljänsiksi mölleissä. Olin aika ihmeissäni neljännestäkin sijasta, ottaen huomioon mokani. No Hulilla vähän kyllä unohtui kans jotain, nimittäin se ei kyltissä 9 istunut suoraan mun eteen ja kyltissä 10 se ensin istui vinoon ja sitten meni maahan ja plaah. Mutta siis täysin mun mokia oli kaikki muut. En luottanut Huliin vaikka olis pitänyt ja sekosin sen vuoksi täysin... Äh pöh. Mutta mahtavaa harjoitusta oli! Ja kun kyseessä oli meidän eka kisa ikinä missään, niin kyllähän tuo nyt jollain lailla sytytti mun himon päästä kisaamaan lisää. Mokistani huolimatta! Kuvia mulla ei ole agista eikä rallytokostakaan, kun mun kameralla ei siellä hämyisessä hallissa olisi saanut minkäänlaisia otoksia... Videoita on joistain rallyista, pitääkin kysyä haluaako joku asianomainen nähdä omansa. :)

Semmonen viikonloppu se!