Vapaa-aika kyllä menee hujauksessa. Mökillä ollaan oltu Hulin kanssa muutaman kerran. Mulla olis sieltä kivoja kuviakin, mutta ne on tottakai äidin kamerassa. Laitan tänne joskus, kun käyn meillä kotona. Muuten en kyllä yhtään tiedä, mitä ollaan tehty. Eipä kyllä mitään erityistä.
When You lose something you can't replace
Eilinen oli kamalin päivä pitkään aikaan. Kuuden jälkeen äiti soitti ja kertoi, että meidän ajokoira Kiri oli kuollut. Koirapoika oli ollut isän kanssa metsässä, kun nyt taas pitkästä aikaa sinne pääsi. (metsästyskausi on alkanut) Ilmeisesti Kiri oli juossut suoraan risukkoon, jossa oli teräviä ja katkenneita honkia, ja yksi niistä lävisti rinnan. Kiri oli ehtinyt vain vinkaista niin, että isä sen kuuli muutamien satojen metrien päähän... Miten noin voi edes käydä...!
Eilisilta meni vain itkiessä. Raku-laika jouduttiin lopettamaan vain 3,5-vuotiaana ja nyt meni aina niin iloinen ja höpsö 4-vuotias Kiri. Meidän perheellä on hirveän huono tuuri koirien kanssa... Ensimmäinen koira Musti sai sentään elää vanhaksi. <3
Olenkin itkenyt kaikkia noita koiria, ja tottakai myös isän ja äidin vuoksi, kun niiden koirahan Kiri oli. Hulikin varmasti ihmettelee, kun mennään ekan kerran meillä kotona käymään, kun Kiriä ei enää olekaan...
.jpg) |
| Kaverukset mökillä 2011 <3 |
Tässä kuitenkin toivoa niille, jotka ovat rakkaan koiransa menettäneet :')
Kiri, meillä tulee ikävä sua. <3
Voi ei, otan osaa suruun :'(
VastaaPoistaTuli itellekin kyyneleet silmiin kun tiedän kuinka raskasta koiraperheenjäsenestä luopuminen on...
Jaksamista! <3
Kiitos <3 Eipä tuohon luopumiseen ikinä totu, kun koira tosiaan on aina yksi perheenjäsenistä...
PoistaVoihhh, mäkin otan osaa <3 :( Ihan kamalaa että noin voi edes käydä!
VastaaPoistaKiri varmasti nautti viimeisestä päivästä kovasti, kun pääsi metsään.
Tuo kuva taivaasta oli aivan ihana <3
Kiitos myös <3
PoistaMetsäkoirille sattuu kuulemma usein haavereita, kun menevät metsässä vietin perässä. Eihän ne tajua, minne ne juoksee... Lohduttelinkin itseäni, että ainakin Kiri kuoli onnellisena. <3
Joo, näinhän se on nähtävä että kävi kuin Oskulle; Kiri-poika kuoli niin kuin elikin. Täpinöissään. :D Sen puolesta ainakaan ei tarvitse paha olo olla. Ja kuulin tuota samaa kyllä, että metsäkoirilla on vähän taipumus kadottaa todellisuudentaju, kun saa vainun. Se, että näin pahasti nyt kävi, johtui vain siitä, että poika teki, mikä luonnolle on ominaista.
VastaaPoistaVoi pieni Kiri-poika, ja voi pieniä Johannan perheenjäseniä! Myös Hugsia, joka käy varmaan tsiigaan kopin silleen "jaa", ja haluaa sitten ruokaa. -_-'
Osanottoni (vaikkakin tulee myöhässä)! Suru on varmasti suuri kun noin yllätäen Kirin menetitte :,( Ihan teki pahaa lukea Kirin kohtalosta :s Voimia ja jaksamista <3
VastaaPoistaKiitos paljon <3 Kyllä jo pahimman yli ollaan päästy. Saa nähdä innostuuko meidän isä vielä ottaa uutta koiraa, kun näin huonoa tuuria on jo ollu.
Poista