Näyttely ja Lapin reissu

Lauantaina 23.5. lähdettiin aamulla kohti Kaustisten ryhmänäyttelyä. Eccu oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja Huli tuttuun tapaan valioissa. Eccua olin treeninyt ja saanut aika hyvin sen nyt kulkemaan ilman suurempia haukkumisia. Ongelma oli nyt vain se, että se vahtas mua, eikä eteensä, eli etuliikkeissä varmasti näkyi. No oli sitten joku perkuleen kevätmyrsky just sinä päivänä ja tuuli oli aivan järkyttävä jo pelkästään, mutta sittenhän piti alkaa satamaankin just ennen meidän kehää. Tuomari oli kaiken lisäksi vielä kivasti myöhässä ja islantilaiset alkas muistaakseni noin tunnin myöhässä aikataulusta. Mä olin pukenut siihen malliin, että käydään vain nopeasti kevätsäässä pyörähtämässä kehässä, joten kastuin ja kylmetyin oikein mahtavasti. Vein sitten Hulin kasvattajan Ymir-pojua taas kehään ja kasvi vuorostaan vei Hulin, kun olis pitänyt lennosta vaihtaa Eccu Huliin ja tiedän, että Huli olis saanut siitä kivan pomppuvaihteen päälle. Helppoja nää mun koirat?!? Eccu ei voinut sietää sitä, että menin jonkun ihan oudon koiran kanssa ja vieläpä annoin sille nameja! Se möykkäs kuin mölyapina ja J joutui sen kanssa kulkemaan kauempana, että poitsu hiljenisi. Ymir meni hyvin ensimmäisessä virallisessa luokassaan ja sai ERIn. Välissä oli onneksi pari nuorta poikaa, joten ei tarvinnut hepuli-Eccua viedä heti kehään. ("ÄITIIIIIII IHANAAAAA KUN TULIT TAKAISIN SAANKO NAMIIII KUN OLIN NIIN HIENOSTI ÄITIII!") Eccu myös keksi rähistä joka välissä Dyrin kanssa (Dyri vahtasi Eccua joka raosta :D ) ja siitäkin Eemeli hankki lisäkierroksia... Siis apua näitä mun apinoita!

Avoimessa luokassa oli tuttu poju kaverina ja se sai tavalliseen tapaansa ERIn. Tuomari oli mun mielestä mukava ja jutteli kivasti koiralle. Eccu vähän pelkäsi, että mitä tapahtuu, kun tuomari yritti katsoa kannukset ja palleroiset. Lopulta Eccu siihen suostui namin avulla ja tuomari kehui poitsua suorituksesta. :) Musta tuntuu, että Eccu sai syksyllä rauhoituspiikistä traumat. Sen jälkeen kun se sai kolme kertaa piikin pyllyynsä lyhyen ajan sisällä, se on alkanut pelkäämään, jos joku outo menee käpälöimään sen takapäätä. No EH2 sieltä tuli ja siihen olin erittäin tyytyväinen! Tuon hylyn jälkeen en osannut odottaa mitään, joten EH kuulosti sen jälkeen ihan ylihyvältä. :) Yritin saada arvostelusta selvää:
"Korkea uros, joka antaa vähän ilmavan vaikutelman. Hyvä ?? koira, toivoisin vähän voimakkaampaa kalloa. Oikea-asentoiset korvat, tummat oikeat silmät. Lyhyt  niska. Vahva selkä. Vähän alaskiinnittynyt häntä. Hieman ?? rintakehä. ?? Liikkuu hyvin sivulta, ?? takaa. Hyvin kehittyneet kaksoiskannukset takajaloissa, erinomainen turkki ja väri. Iloinen temperamentti."  (sarjassamme mahdoton sihteerin käsiala...)

Kasvi tosiaan vei Hulin ja mun piti mennä Hulin näköpiiriin, kun se selvästi katseli missä oon. :D Hulille normi ERI1 SA, eli saatiin sentään pikku ruusuke kotiin vietäväksi. PU-kehään vein äijän itse ja sitten oltiin kakkosia eli tulos VAL ERI1 SA PU2. <3 On se hieno mies. <3
Arvostelu:
"Erinomaista tyyppiä. Erittäin kaunis koira ja asento. Erittäin hienot silmät, oikea-asentoiset korvat. Erinomainen niska ja ylälinja, erinomainen häntä. Hyvin täyteläinen runko, erinomaiset kulmaukset. Hyvin kehittyneet kaksoiskannukset takana. Liikkuu sivusta hyvin, takaa ??. Erinomainen turkki ja temperamentti."

Vihdoin kun oli islantilaiset ohi, niin menin äkkiä vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja sitten paijailtiin paria Eccun poikapentua. Pentujen emän omistaja Vöyriltä oli nyt tehnyt päätöksen ja Urrandi jäi hälle toivottavasti harrastus- ja näyttelykoiraksi. Eli sitä ainakin tullaan onneksi tulevaisuudessa näkemään. Yksi tyttö on myös jo lähtenyt Turkuun asti, mutta toivottavasti siitä näkee myöhemmin ainakin kuvia.

Undri <3

Undri

Undri pussaaaaa! <3 <3 <3

Urrandi

Urrandi

Urrandi <3

Kaustisilta ei mentykään kotiin, vaan meillä oli auto täynnä tavaraa ja suunnattiin Lappiin. Mentiin ensin yöksi Ouluun hotelliin ja sunnuntaina ajettiin Kuusamon kautta lopulliseen kohteeseemme eli Pyhä-Luostolle. Ecculle hotelliyö olikin ensimmäinen ja kun astuttiin hissiin, iski paniikki ja poitsu sai pannan päänsä läpi. No onneksi se ei lähtenyt mihinkään ja hissimatkakin meni lopulta hyvin.

Kuusamossa käytiin Suurpetokeskuksessa katsomassa karhuja, susia, kettuja, ilveksiä, koirasusia ja poroja. Karhut oli hassuja ja oli jotenkin outoa seisoa siinä noin puolenmetrin päässä sellaisesta eläimestä. Yksi uros oli hauska, kun opas yritti saada sitä herkuille ja se lähes käänsi kylkeään ja laittoi kuononsa piiloon. :D Ilvekset eivät myöskään liikahtaneetkaan, kun silloin just satoi vettä. Tassut kastuu! Koirasusilla oli pentujakin häkissä ja niitä oli hieno nähdä, vaikka aika kaukana olivatkin. Näistä eläimistä en laita kuvia tänne blogiin, koska niitä ei saanut kuin omaan käyttöön ottaa. (Facebookiin laitoin, koska siellä kuvat näkee vain mun kaverit.)

Ajeltiin sitten rauhassa Luostolle yöksi ja maanantaina vasta mentiin ensimmäiselle vaellukselle. Mökki oli kolmikerroksinen, jossa pohjakerroksessa oli suihkutilat ja eteinen, toisessa kerroksessa olkkari, keittiö ja kolme pientä makkaria ja kolmannessa kerroksessa ainakin neljä eri tilaa, jossa sänkyjä ja patjoja. Ecculle portaiden kulkeminen oli vähän outoa, koska ei ole niitä hirveästi kulkenut missään, mutta melko nopeasti se oppi niitä menemään kompuroimatta. :)

Valittiin helppo reitti ensimmäiseksi ja mentiin noin 12,5 km. Se päivä olikin ainoa aurinkoinen päivä ja tuli jopa puettua liikaa vaatteita. Maasto ei ollut niin märkää, kuin olisi voinut olettaa, mutta ihan kivasti nuo mun entiset goretex-kengät päästi vettä ja yritinkin sitten evästauolla kuivatella sukkia ja kenkiä auringossa. Ei ollut ihan hyvä idea se, koska sittenhän ne tuntui jääkylmiltä, kun piti laittaa takaisin jalkaan. Iyh. Tuo reitti oli meidän molempien mielestä hienoinen pettymys, koska se olisi voinut olla Teuvalla yhtä hyvin maaston suhteen. Ihan kuin olis kotona siis lenkkeillyt... Tässäpä kuvia.

Tiistaina mentiin sitten ensin kauppaan ja ostettiin muutama matkamuisto ja evästä patikointireissulle ja illaksi, eli saunasiiderit, sipsiä ja karkkia. :D Sieltä suunnattiin Noitatunturin reitille, joka oli noin 13 kilometrin mittainen. Saatiin paikalliselta vinkki, mistä on hyvä lähteä kyseiselle reitille, niin kappas vaan, käveltiin pari kilometriä väärään suuntaan, eli mentiin noin 4 kilsaa ylimääräistä. Siinä meinas multa jo (tyypilliseen tapaan) hermot pettää, kun alkoi just piskotellakin. Meinasin, että mennään kotiin ja huomenna uusiksi. No sitten kun löydettiin oikea reitti, niin sehän oli heti niin mielenkiintoisen näköinen, että pakko sinne oli lähteä. :D Kello oli aika paljon jo siinä vaiheessa, mutta oltiin edellisiltana huomattu, että pohjoisessa olikin jo yötön yö, niin eipä tarvinnut pimeää pelätä.

Nousu tunturille oli aika haastava ainakin meikäläiselle. Koko nousu oli pelkkää kivikkoa ja nilkat vääntyili kuinka sattuu, vaikka miten suunnitteli askeleensa. Välillä kivet heilui jalkojen alla ja sauvat tarttui kivien koloihin. Mulla meni lisäksi korvat lukkoon, kun noustiin niin ylös ja kyllähän tuo kunnon päällekin välillä otti. Mun oikea polvi oli jo edellisellä viikolla ja edellisenä päivänäkin ollut hieman kipeä ja tuossa kiivetessä se tuli koko ajan kipeämmäksi. Otin siinä välillä sitten särkylääkkeenkin, kun ajattelin, että alastulo vasta kipeää ottaisikin. Tunturin huipulla oli kyllä mahtavat näkymät, vaikka silloin olikin harmillisesti pilvinen päivä. Istuskeltiin vain hetki huipulla, koska siellä ei ollut mitään virallista levähdyspaikkaa ja tuuli oli aika kylmä. Alastulo oli taas kuin uusi alku, vaikka polveani särkikin. Olihan siinäkin haasteensa, mutta kivikkoa ei ollut niin paljon ja loppumatkasta laskeuduttiin syvään kalliokuruun, jossa oli portaita ja laudoitettua polkua. Kallioseinämät ja syvä kuru oli kyllä näkemisen arvoiset ja matkalla oli myös pieni vesiputous nimeltään Pyhänkasteen putous. Kallioissa ja kivissä näkyi hyvin vuoren syntymä ja kivilajien muodostuminen. Niistä oli myös kerrottu polun varressa olevissa kylteissä. Maailma on ihmeellinen paikka, eipä voi muuta sanoa. Sitten kuvia...

Eli tiistaina tuli mittariin noin 17 kilometriä ja seuraava päivä olikin sen mukainen. Koirat sain just vaan aamulla pissilenkille ja Eccuakin piti melkein vetää perässä. :D Itselläkin oli sitten jostain syystä vasen ranne kipeä, se oikea polvi ja pohkeet. Koko päivän satoi, niin hyvillä mielin pidettiin sitten lepopäivä ja käytiin vain katsastamassa Sodankylän keskusta. Torstaina heräsin aivan järkyttävään rannekipuun ja ajattelin, että siinä on pakosti joku hiusmurtuma, kun oli niin kipeä. No pakko oli käydä sitä näyttämässä jossain ja mulla oli sitten tulehtunut etu- ja keskisormen nivelet ranteen kohdalta. Buranaa nassuun ja lepoa siis. No, lepoa siis sille ranteelle vaan, eli mentiin vielä yhdelle lyhyemmälle vaellukselle torstai-illalla. :) Lähdettiin Savukoskelle Kivitunturin reitille. En ottanut sauvoja ja maasto olikin tällä kertaa helpompaa, vaikka kiivetäkin sai. Harmillisesti sateli tuolloin, joten maisemakuvat olivat huonoja. Noin 6 kilometriä tuli kuitenkin vielä mittariin, eli noin 36 kilometriä patikoitiin kaiken kaikkiaan. Savukoskella on muuten myös Korvatunturi, ja tuolla reitillä tapasimme myös ihan oikean Joulupukin! Mutta siitäpä en enempää kerrokaan... ;)

Perjantaina aamusta sitten lähdettiin kotia kohti. Vähän harmitti, kun just silloin oli mahtava auringonpaiste ja lämmin ilma. Toisaalta, aina kotiinkin on kiva tulla.