Lappeenrannassa

Lappeenrannan reissusta on jo yli viikko, mutta tässä nyt kuitenkin kuvia sieltä. Kuvat on otettu pskalla kameralla huonosti valaistetussa hallissa ja kuvaajakin oli mitä surkein. :'D

Käytiin siis Pääsiäissunnuntaina jo näyttelypaikalla katsomassa isoja villakoiria, koska Paulariikan perheeseen on sellainen vauveli<3 tulossa. Ihasteltiin myös tanskandoggeja ja bernejä, mutta todettiin, että lähes kaikki oikeasti kiinnostavat rodut oli vasta maanantaina näytillä.

Tämmösiä koiria katsoessa tulee vain mieleen sellainen ajatus, että onneksi mun koira (ja islikset yleensäkin) on ihan oman näköinen, eikä oo olemassa toista samannäköistä. :D

Muistaakseni ROP-villis. Trimmaus on ihan hirveä! :'D

Nöf.

Meteliä pitävä tipsu, joka näyttää katsovan kameraan?

Ihan kun tämäkin kattois kameraan!

Mun ja Paulariikan mielestä ehdottomasti kaunein tanskandoggi!

Ja maanantaina päästiin sitten itsekin näytille:

Hugsi "innokkaana" kehässä.

Tuomari oli mukava, ja tykkäsin siitä, kun se jutteli ja perusteli arvostelunsa. Hulista hän sanoi, että muuten olisi kaikki kohdallaan, ja ERIn paikka, mutta kun jalat, etenkin takajalat, on ulospäin kääntyneet. Ja niinhän ne onkin. Siispä tuloksena oli EH2. Tuomari myös kehui kehässä mulle tätä rotua ja sen monimuotoisuutta.

Oli kiva näyttelypäivä senkin takia, että joku perhe tuli juttelemaan mulle, ja kyselemään islantilaisista. Perheen isä sanoi, että islis oli heidän listansa kärjessä, ja kerroin sitten meidän Hulista sitä sun tätä ja vähän muutakin. Huli on kyllä aika huono esimerkki haukkuherkkyydestä (kysyivät muun muassa siitä), koska se haukkuu vain oikeista asioista. Paitsi tietenkin näyttelypaikalla sen piti vähän antaa ääninäytettä. :D Perheen isä otti myös kuvan Hulista. Toivottavasti he päätyvät islantilaiseen!

Mutta reissun tärkein asia ei todellakaan ollut koiranäyttely, vaan ihana Paulariika! Kuten jo ennemmin kerroin, viimeksi ollaan nähty joulukuussa 2010, ja rutistinkin rakasta susisiskoani vuosien edestä! <3 Oli oikein ihana viikonloppu, ja se on selvä, että seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kahta vuotta ja viittä kuukautta!