Pirteä peipponen

Eilen olin Monica Geller -kohtauksinen kotiäiti. Kirjoitin jo edellisiltana listan itselleni, mitä pitää tehdä, ja vaikka en ihan herännyt klo 9 (kuten olin suunnitellut), niin silti sain paljon aikaan.

Keittiössä järjestin meidän kuivaruokakaapin; heitin vanhoja pois, pyyhin hyllyt ja laitoin oikein hyllyjen reunoihin makaronit/mausteet/murot -lappuja. Kun Jarru tuli töistä, koulutin sitä heti uuden kaapin käytössä. ;) Järjestin lisäksi kattilakaapin, laitoin pakasterasiat ja leivontakulhot järjestykseen omaan kaappiin ja järjestin Hulin ruoka/herkkukaappia. Huli sai vihdoin myös "Hulin herkut" -purkin, ettei herkkupussit aina lojuisi meidän tiskipöydällä.

Makkarissa petasin sängyn piiiiiiiitkästä aikaa. En edes muista, koska olisin viimeksi sen pedannut. (ei oo ollut vieraita...) Vaihdoin sinne myös takaisin mustan pikkumaton, ja nyt alan olemaan tyytyväinen makkarin mustaturkoosi -sisustukseen. :P Kirjoituspöytä sinne pitäis vielä saada.

Tein todella radikaalin päätöksen ja laitoin eteiseen....maton! Se on mun vanha punainen matto, joka on ennemminkin ollut eteisessä, mutta saas nähdä kuinka koirankestävä se on. ;) Ideana olis saada edes osa hiekasta ja tomusta siihen mattoon, kun Hulin tassuissa sitä tulee aina ympäri kämppää. Eteinen näyttää heti kivemmalta! Lisäksi pesin pyykkiä, järjestin vessan peilikaapin, pesin lattiat ja imuroin koko kämpän. Kaktukset ja joku palmuhärpäkemikälienytonkaan saivat myös uudet mullat. Tosin pieni Marketta-kaktus piti laittaa roskiin, oli niin kuollu ku vain voi olla... x') Vielä kuitenkin jätin seuraavaan kertaan vaatehuoneen järjestämisen. Se on melkein päivän juttu, koska aion lajitella kaiken kirpparille/kellariin/roskiin, ja täytyy kai toisenkin osapuolen olla mukana, etten heitä kaikkia sen kalsareita pois. ;D

Siivoilun lopuksi pistin uuniin kasviskinkkukiusauksen ja siinä vaihees olikin jo niin kova nälkä, että teki aiva kipeää kattoa odotelles Jimiltä Kuuluisat kuppilat -ohjelmaa. 8)

Illemmalla käytiin sitten tsekkaamas, missä kunnossa meidän pyörät on, ja kokeiltiin lähteä Hulin kanssa pyörälenkille. Aluksi siitä ei meinannu tulla mitään muuta kuin vahinkoa. Huli meni edestakaisin tiellä ja Jarrun piti koko ajan pysähtyä. Mäkin sitten kokeilin, mutta alle kymmenen metrin matkalla meinasin kaatua tai ajaa Hulin päälle jo tosi monta kertaa, joten Jarru sai sitten sitä viedä. Kun ei tullut vastaan toisia koiria ja päästiin hiljaisemmalle tielle, Hulihan meni enimmäkseen tosi hyvin. Tosi hissukseenhan me mentiin, mutta välillä kyllä poju päästeli innoissaan tosi lujaakin. :) Pyöräiltiin sitten mun ja Jarin viime kesäiselle reitille Pilvilammen suuntaan, että saatiin siellä metsäteillä päästää Huli irti. Siinä matkalla on hevostalli, mutta harmiksi hevoset oli nyt kaukana, joten Huli ei niitä hoksannut ollenkaan. Hevosenkakka tosin maistui herra Huulle... -_- Metsässä poju päästeli niin lujaa kuin se pääsi. Se oli ihan innoissaan, kun kerrankin ihmisetkin tuli lujaa. :D Kotiopäin kun tultiin taas pyörätietä pitkin, herra oli jo niin väsyksis, että kulki pyörien vierellä tosi hienosti. :)

Tässä pari kuvaa luontoretkeltä Teuvalla 11.4.

Huli liian lähellä jokea...

Seisontaharjoituksia :)

-----------------------------------

Musiikki on ollu mulle aina tosi tärkeää, mutta mulla on nyt ollu sellainen kausi, etten jaksa kuunnella mitään, kun oon niin kyllästynyt kaikkeen. Ostin kuitenkin uuden mp3-soittimen noin kuukausi sitten, ja kun siinä olikin tilaa 4 gigaa vanhan 512 megan sijaan, niin mähän latasin sinne melkein kaikki lempparilevyt. Musiikki maistuu ihan erilaiselta taas ja olen sitten rakastunut myös vanhaan tuttavuuteen. Tässä esitänkin sitten haasteen kaikille monille lukijoilleni, mikä bändi on kyseessä. 8)

Tämä brittiläinen vuonna -92 perustettu bändi soittaa ns. kevyttä rockia, ja laulajan äänen tunnistaa heti sen käheydestä. Melodialtaan monet biisit on vähän melankolisia ja lyriikoissakin lauletaan enimmäkseen juomisesta. Tässä pätkä lyriikoiden parhaimmistoa;  
"Only takes one tree, to make a thousand matches. 
Only takes one match, to burn a thousand trees."

Höpinöitä

Vielä tuosta Vaasan näyttelystä vähän. Oon kyllä auttamattomasti alkukantaisten koirarotujen fani, koska huomasin taas, että mulla pistää silmään aina tietynlaiset koirat. Näyttelyssä ihastelin huskeja, etenkin niitä vaaleita, amerikanakitoja ja tietysti ihania itäsiperianlaikoja. <3 Bordercollie on myös mun ihan uusin ihastelun kohde.

Amerikanakita, punainen

Amerikanakitoja en ole nähnyt ennemmin livenä, mutta niissä on sitä jotain. Niiden turkki on ihan järjettömän tiheää ja paksua, ja tykkään, kun ne on niin jykeviä ja erikoisia. Näyttelyssä olleet vaikuttivat tosi rauhallisilta ja omistajansa koirilta. Lueskelinkin niistä, että ovat vartioimisvaistoisia, mutta perhettään kohtaan osoittavat kiintymystä ja suurinta lempeyttä. Siltä ne näyttääkin. :)

Siperianhuskyt on kans näitä mun ikuisia rakkauksia. Tunnistan heti huskyn, jos sellaisen näen, ja vooooi kun oli nättejä yksilöitä näyttelyssä. <3 Etenkin sellaiset kermanvaaleat oli todella kauniita. :) Siperianhuskyn rotumääritelmässä sanotaan, että ne ovat rekikoiria, mutta kaippa nykyään menevät perhe/seurakoirinakin.

Huskeja rivissä<3

Itäsiperianlaikasta riittäis juttua vaikka kuinka. Mua harmitti, kun oltiin näyttelystä jo melkein lähdössä, kun vasta huomasin, että issikoiden kehän vieressä oli just itälaikat menossa. Kylläpä ne olikin isoja koiria. En oikein edes muistanut, että Rakukin oli niin iso.

Itälaika on ja tulee aina olemaan mun elämäni rakkaus. Raku oli mun elämäni rakkaus, ja monesti Hulillekin olen hänestä kertonut. :') Kyllä nyt näin jälkeenpäin mietin, että eihän me osattu laikaa oikealla tavalla kasvattaa... Rakuhan oli pentunakin jo sellainen vähän itsenäinen ja jääräpää, ja siitä olis kyllä tullut mainio rekikoira. Muistan sanoneeni, kun se oli vasta noin 7-8 kk, että se vetää kuin norsu. :D Aikuisenahan se oli tosi hellä ja rakastava, mutta jollain tavalla kuitenkin itsenäinen, niin kuin metsästävän koiran kai pitääkin olla. Harmillisesti Raku ei ehtinyt hirvimetsässä saada sellaista kunnon kipinää, mutta eipä se meille tärkeintä ollutkaan. Poju oli periaatteessa mun koira, mutta isäähän se taisi eniten rakastaa, ja isä myös eniten sitä. Kyllä mä luulen, että meille vielä laika hankitaan joku päivä. <3

Raku mökillä 2007

Näyttelypäivä

Aamulla heräsin kahdeksan jälkeen, kävin ulkona heti Hulin kans, ja kiittelin kovasti kuivaa ja aurinkoista säätä. Huli olis vielä aamulenkin jälkeen halunnu nukkua, mutta yritin sitä pitää hereillä, ettei olisi liian pirteä sitten näyttelyssä. Turhaa työtä kyllä oli...

Oltiin tuntia ennen kehän alkua paikan päällä. Koirien ja ihmisten määrä siellä oli kyllä aika älytön. Koko botniahalli täynnä eri kokoisia ja näköisiä tapauksia, ja jopa herra Huu hämmentyi siitä kaikesta. Jotkut nukkui häkeissään, toiset rähisi niissä, jotkut haukkui vain muuten vain ja jotkut veti hihnassa kuin viimeistä päivää. Aika häsläystähän se oli siellä kehien ulkopuolella.:)

Aluksi pyörittiin vain ja etsittiin kannuksisia rotukavereita, ja Huli kyllä tempoi aikalailla hihnassa. Se sai mm. rähinät perhoskoirilta ja ihailijan yhdestä karjalankarhukoirasta. Lopulta bongasin väenpaljoudesta Hulin kasvattajan ja tavattiin siinä sitten vanhoja tuttuja. Hulin sisko Hatti (pentuluokka), Hulin setä Pontus (veteraani), Hulin velipuoli Kössi, Hulin siskopuoli Kvenna ja myös jotain sukua oleva Tuhkimo. :) Nehän oli niin leppoisia tapauksia! Tosin Kvennaa vissiin ärsytti Huli, joka olis niiiin kovasti neidistä tykännyt. :D

Kasvattaja lupautui viemään Hulin kehään, ja minäpä sitten vein Hatti-siskon. Huli oli ensimmäisenä islantilaisista, ja siis ainoa urospentu. Mutta herrahan näytti närhenmunat emännälleen ja meni aivan loistavasti siellä! Ihan pikkuisen poju yritti hihnassa aluksi vetää, mutta muuten meni oikein nätisti, ja se seisominen! Minä melkein hihkuin kehän laidalla, kun se seisoi niin hienosti paikallaan! Huli kyllä tosin katseli meihin päin koko ajan, ja pelkäsin, että se kuulee mun hihkumisen ja lähtee yhtäkkiä sinne. :D Mutta HIANO poika oli! <3

Huli sai sitten punaisen nauhan eli PEN1, eli siis ykkösen. KP (kunniapalkinto) jäi saamatta, eli ei päästy yrittämään ROP:ta (rotunsa paras). Mutta hyvä suoritus siis oli ja tuomarin arvostelu oli tällainen: "Mittasuhteiltaan hyvä pentu, jolla kohtalaisen hyvä pää. Voimakas otsapenger. Kookkaat korvat. Hyvä runko. Lievää ulkokiereisyyttä takaraajoissa. Lupaava turkki. Hyvä häntä. Saisi liikkua edestä ja takaa paremmin. Miellyttävä luonne." Korvien koosta en ole samaa mieltä, mutta oon huomannut, että Huli on takaa vähän ulkokierteinen. (Mikä siis mun mielestä tarkoittaa, että jalkaterä on vähän ulospäin.) Minä itte taas kävelen sisäänpäin, joten mehän ollaan sitten hyvä pari. ;) Hianosti poju kyllä piti sitä viuhkahäntäänsä ylhäällä ja korvatkin taisi olla pystyssä koko ajan.

Hulin jälkeen oli mun ja Hatin näytönpaikka. Hatti oli myös ainoa narttupentu, joten mentiin kehään kaksistaan. Hattihan oli tosi rauhallinen tapaus, ja kehässä jopa vähän arka. Ei tuomari laittanut meitä kuin kerran kiertämään kehän ja katseli sitten, kun yritin jotenkin herkuilla saada Hattia pysymään paikoillaan. (Hyvän yhteydenhän sain siihen jo kehän ulkopuolella, kun tutustutin sen herkkuihini ;) Tuntui, että me oltiin tosi vähän aikaa kehässä. Tuomari tuli sanomaan, että "se on vähän tänään hämmentynyt tästä kaikesta", ja sitten saatiin jo mennä. Hatti sai myös punaisen nauhan, ja arvostelussa oli muuten positiivista, mutta esiintymisestä oli jotain mutinaa. Hyvin meillä ensikertalaisilla meni! :)

Kyllä kai sitä täytyy vielä mennä toistekin, kun poju tuosta vielä kasvaa ja kehittyy. Tosin, tuskin saadaan ens kerralla olla yksin kehässä, joten treenata täytyy! Hulin kiinnostus kaikkiin asioihin on niin mahdotonta, että pitäis jollain tavalla saada se kiinnostumaan musta samalla lailla, tai siis jopa enemmän. Joku superherkku? :D

Ohjeita koiranäyttelyyn

1. Koiranäyttelyn ensisijaisena tarkoituksena on kyetä mahdollisimman lyhyessä ajassa näyttämään mahdollisimman paljon, mitään salaamatta.

2. Kehään mennessäsi sinun ei pidä kiinnittää mitään huomiota narun jatkeena kulkevaan ihmiseen.Hän on mukanasi vain henkisenä tukena eikä saa mitenkään häiritä suoritustasi.

3. Ota heti ensimmäiseksi yliote kanssakilpailijoistasi pitämällä huoli siitä, ettei kukaan niistä hauku kovempaa kuin sinä.

4. Kun tuomari kutsuu sinut arvosteltavaksi, älä ryntää oikopäätä hänen luokseen vaan luimistele hetki riittävän kaukana hänestä, jotta hän näkee sinulla olevan harkintakykyä ja omaa tahtoa.

5. Jos tuomari joutuu puoliväkisin aukaisemaan suusi nähdäkseen hampaasi, voi olla, että pelisi on pelattu.Ole siis kiltti ja irvistä niin, että viimeisetkin poskihampaat näkyvät.Voit samalla murista selvällä ja kuuluvalla äänellä.

6. Kun tuomari käskee sinun juosta kehässä edestakaisin, hän haluaa tietysti nähdä kaikki askelkuviosi steppauksesta kenguruhyppyihin.

7. Kun tuomari katsoo sinua pöytänsä takaa, et saa pitkästyttää häntä.Liikehdi koko ajan vapautuneesti ja keksi monta jännittävää temppua, jotta tuomarin mielenkiinto säilyy.

8. On erittäin huomaavaista antaa jossakin vaiheessa tuomarille pissa- ja kakkanäyte.

9. Kun tuomari selittää esittelijällesi arviointiperusteitaan, niitä ei ole tarkoitettu ihmiselle vaan sinulle. Muista kertoa innokkaalla haukunnalla, että olet ymmärtänyt asian ja lupaat korjata virheesi ensitilassa.

10. Lopuksi voit napata arvostelulipun ja värilliset muovinauhat kehätoimitsijalta. Nehän on tarkoitettu sinulle ja voit tehdä niillä ihan mitä lystäät.


...toivottavasti huomenna Huli ei ihan näin ajattele. :D
Pitäkää peukkuja!

Nyt ei ihan mätsänny...

Joo, ei. Käytiin siis eilen ekan kerran Hulin kanssa Match Show'ssa, ja vielä kotona ajattelin, että ei osallistuta. Paikan päällä näin kuitenkin niin paljon koiria, jotka oli pahempia vetämään hihnassa kuin Huli ja räksyttivät taukoamatta, että kunnianhimoni nousi. :D Siispä ilmoittauduttiin pentuluokkaan, ja oltiin pentu nro 3.

Me jouduttiin odottelemaan yli tunti, ennen kuin koko touhu edes alkoi, ja siinä ajassa mun käsi oli ihan väsyksis Hulin pitelemisestä. ONNEKSI Jarrupala tuli mukaan, koska en olisi millään jaksanu pitää pojua koko aikaa. Sillä on voimaa tosi paljon! Tavattiinpa siinä sitten myös Petsie-tuttu sheltti Taavi, joka muuten sijoittui sitten toiseksi. :) Taavi olikin ihan eri luokkaa kuin Huli. Se oli rauhassa koko ajan, ja kuunteli emäntäänsä herkeämättä. Olis saanut mun mielestä jopa voittaa koko homman. ;)

Pentuluokassa oli yhdeksäntoista koiraa, joten mentiin aina pareittain rinkiin. Sattui siinä semmoinen "tuuri", että meidän kanssa tullut nro 4 oli samanlainen malttamaton tapaus, joten ei ehkä erotuttu kokemattomina niin kovasti. Tuomari sanoi lopuksi meille: "Teillä molemmilla on tuollaiset vilkkaat koirat, jotka on kiinnostunu vain kaikesta muusta, niin on aika vaikea päättää teidän välillä mitään. Harjoitusta vain kovasti, jos meinaatte näyttelyissä käydä, ettei koirat tulisi vain teidän perässä." :D Hulin tyylihän oli joko hyppiä mun housuissa kiinni (kiva leikki, jee!) tai tosiaan haaveilla toisista koirista. Seisominen meillä meni aika hyvin, kun pidin herkkuja nyrkissäni, mutta monestihan Huli sitten vain istuikin. Voi tusssska...

Toisella kierroksella meni melkein huonommin, kun oli taas niin paljon muita koiria, ja siitäpä sitten saatiinkin lähteä kotiin. Mulle iski kotimatkalla jo epätoivo ensi viikon suhteen... Mussa on se vika, että vaikka oikeasti ajattelen "No ihan sama kuinka tämä menee" (oli asia sitten mikä tahansa) niin oikeasti kuitenkin oon niin kunnianhimoinen, että petyn, jos meneekin huonosti. Ja tämähän on vain mulle itselle ärsyttävää. :D

Mutta nyt jo tosiaan paremmilla mielin ensi lauantaita odottelemme. Treenata kyllä täytyy, mutta kysymys kuuluu, että missä treenaat... Ja cittarista täytyy hakea Hulin lemppariherkkuja, eli Oscarin chicken chips tai mikähän nyt olikaan. :D Kasvattajallekin eilen laitoin s-postia, ja hän mua jo lohdutteli, että Vaasan näyttelyssä on vielä enemmän koiria, että Huli voi hämmentyä (niin kyllä luulin, että mätsäreissäkin olis käyny), ja että hän voi viedä sitten Hulia rinkiin. Ja sehän passaa mulle! Niin, ja Huli on ainoa urospentu, joten se saa mennä siellä ihan yksin! :) Ja onhan tuo siisti Botniahalli vähän eri juttu kuin Koivulahdessa oleva pieni kurakkoinen vanha kasvihuone...

Nyt kyllä saa Hulia kuivata, ja eilen jopa sai pestä, kun kelit on muuttunut tällaiseksi. Käytiin tänään Koiratarhan pentutapaamisessa, ja Huli oli ihan litimärkä, kun sieltä lähdettiin. Ja Herra Huu nukkuu näköjään vieläkin, kun juoksi taas niin kovasti. :)

Kevättää(kö?)

Jollain tavalla en voi tajuta sitä, että maaliskuu meni taas ja huhtikuu alkaa jo. En muista maaliskuusta mitään.
Toisaalta tunnen nahoissani kevään olevan pitkällä. Keväisin on aina joku ihme stressikausi. Ennen se oli kokeet, ylioppilaskokeet, kesätöihin haku, mitä ensi syksynä ym. Kokeita mulla ei oo, kesätöitä on onneksi/epäonneksi tiedossa koko kesän ajaksi, mutta tättädädäää; kolmen vuoden tauon jälkeen aion hakea kouluihin! Ja tättädädää osa kaksi; en tiedä edes minne oon hakemassa! Sweeet!

Amk:hon kaiketi sitten, vaikka mulla on aina ollut sellainen "Hyyyi, kestää 3-4 vuotta, pitkä koulu, hyyyyi" -asenne korkekouluja kohtaan... :D Kuka on sanonu, ettei saisi koko elämäänsä opiskella, olla välillä töissä, opiskella lisää ja mennä taas töihin? Mulle on jäänyt jostain sellainen kuva, että kaikkien pitäis saada hyviä tuloksia koulussa ja mennä töihin sitten, ja äkkiä. Mutta onko se pakollista? Tottakai, jos ajattelee perheen perustamista, olisi kannattavaa, että talous olisi tasapainoinen ja plaaplaa. Mutta entä jos en haluakaan tehdä töitä samassa työpaikassa 35-45 vuotta? Tietysti, mähän oon vasta 22-vuotias, että eihän mulla ole oikeasti kiirekkään mihinkään, mutta koska olen vähän neuroottinen suunnittelija, täytyy mun melkein tehdä päätöksiä nyt. Jotenka oon vielä tulevan kesän hikisenä hotellivirkailijana, ja jos pääsen hakemaani kouluun, aloitan siellä. Piste. Tähän loppuisi kai normaalin ihmisen suunnitelma. Mutta meikäläinen pohtii ja haluaa päättää nyt jo myös muun muassa siitä, missä asutaan ja missä voisin tehdä sitten työharjoittelun. Ei oo helppoa olla minä.

Mutta ajankohtaisempaa on nyt Hulin ura! Heh! Toivottavasti tulevana lauantaina päästää Mustasaaren Match Show'hon kattomaan, ja ehkä osallistumaan. Paljon riippuu siitä, miten minä uskallan ja mitä Huli meinaa koira- ja ihmismassasta. :) Ja sitten siitä viikko eteenpäin, niin ollaankin jo isommilla areenoilla. Voipi olla, että pyydän kasvattajaa viemään Hulin rinkiin, koska aloin miettiä, että Hulin korvat voi tippua johonkin matkalle, jos se mun, tylsän, kanssa menee. Kasvattaja vois olla sellainen, joka saa aikaan reaktion "Jee, kiva täti vie, hihii, kivasti se vie". :D Tai sitten ei... Katsotaan.

Finally... Kylie!

Vihdoinkin on aikaa/energiaa/kärsivällisyyttä kertoa Kylien keikasta! Siitähän on jo kuukausi, mutta ei se mitää! :D

Kylie Minogue siis esiintyi 22.02. Helsingin Hartwall Areenalla ja minähän olin liput tilannu jo syksyllä heti, kun ne tuli myyntiin. Jarru oli ihana, kun lähti mukaan, vaikkei mikään fani olekaan. :) Olin ihan täpinöissäni koko päivän ja olisin menny sinne paljon aikaisemmin jonottamaan, ellei Jari olisi puhunu järkeä. Oltiin lopuksi puoli tuntia ennen ovien aukeamista siellä, ja oltiin aiiivan jäässä! Käytiin välillä parkkihallissa autossa lämmittelemässä. :D

Ovien avauduttua sullottiin heti permantoa kohti, ja kesti hetken tajuta, että siellä olikin vielä ovet kiinni. Siispä seistiin jonossa vielä noin 1,5 tuntia ennen kuin päästiin sisälle, jossa vielä odotettiin noin tunti konsertin alkua. Mutta odottelu palkittiin, koska saatiin tosi hyvät paikat! Kylien lavahan oli melkein puoleen väliin areenaa ja päästiin melkein sen rampin päähän ja noin kolmanteen riviin. :P

Siinä jonotellessa ja odotellessa en voinut olla huomaamatta, että suuri osa porukasta oli miehiä. Eikä kyllä kovinkaan normi heteron näköisiä, vaan aika stereotyyppisia homomiehiä. :D Oli nätit vaatteet, hiukset täydellisesti ja tietynlainen tyyli puhua. Yks mun lempparijutuista oli, kun alkoi Kylien iiiiihana Blues-versio Slow-biisistä, ja yksi mies huusi kaverilleen: "Voi ei, voi ei, voi ei, tää on ihanin! Siis tää on paras! Tiiätkö tämä on niin nussutusbiisi! Aina kun mä nussutan, niin tän on pakko soida! Iiiihanaaa!" xD Jälkeenpäin luinkin, että Kylie on tosi suosittu homopiireissä. :)

Kylie saapui lavalle isossa simpukassa...

...Ja myöhemmin pegasoksen selässä.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä; Kylie parin metrin päässä ja I Believe in You.

The dress<3

The dress<3

Kylie juttelee "enkelin" kanssa... Shoes. :P

Kylie oli tosi kiitollinen ja ihanan inhimillinen koko ajan. Tässä neiti kiittelee kovasti ja veti yhden venäläisen faninkin lavalle. :)

Konsertin teema oli selvästi antiikin Kreikka ja vesi. (Uusimman levyn nimihän on Afrodite.) Lava oli todella hieno ja Kyliellä ja tanssijoilla oli hienoja pukuja. Myöhemmin luinkin, että kaikki tanssijoiden ja Kylien vaatteet olivat Dolce & Gabbanan suunnittelemia. Ehkä jopa liiallisuuksiin meni adonis-videot, jotka pyöri lähes joka biisin ajan taustalla... Miestanssijoissakin oli vähän liikaa kattelemista, kun niillä ei välillä ollut kuin pienet housut päällä. :D

Konsertti päättyi valtaviin suihkulähdesysteemeihin ja vettä tuli lattiaa pitkin niin, että kengät ja sukat oli ihan märkiä. Mutta todella mahtava kokemus kaiken kaikkiaan ja biiseistä parhaimpia oli varmasti toisena kuultu Wow, se blues-versio Slow-kappaleesta, I Believe in You, In My Arms ja joku ihana slovari uusimmalta levyltä (en omista sitä vieläkään...). Viimeisenä vesishow'n aikan kuultu Lovers oli kans lemppari, ja tiesin jo viiiiikkoja ennen, että se olis päätösbiisi! :)

Ulkoilua

Tänään käytiin meidän mökillä. Mukana oli äippä, mamma ja Huli. :) Huli ei ollu siellä ennemmin käynytkään, koska meidän mökki on vain kesäkäytössä. Jätettiin auto suosiolla vanhan kesätanssipaikan parkkialueelle, ja käveltiin loppumatka. Päästin Huli-pojun irti, kun oltiin ohitettu asuintalot, ja poitsu sai juosta niin paljon ja niin lujaa kuin halus. :) Koiriahan ei periaattees saisi metsissä enää pitää irti, mutta kuten aavistelinkin, Hulista ei pesiville linnuille ainakaan vielä ole mitään häiriötä, kun eihän se edes metsässä asti käynytkään. Hyvä, kun edes joidenkin kymmenien metrien päähän juoksi tiellä, ja jäi sitten sinne odottelemaan meitä. :D

Mamma & Huli

Runniiiinnnng!

Jumpiiiing!

Oli kyllä tosi hiano sää! Aurinko paistoi melkein kuumasti ja aurinkolasit olis kyllä ollu ihan jees... Mökin piha oli niiin täynnä lunta, että vain äiti kävi korkeilla kumppareilla katsomas miltä sisällä näyttää. (ei ollu hiiriä killeröissä) Huli oli taas oikein rohkeista rohkein mies. Se ei uskaltanut jostain syystä mennä mökille asti, vaikka äitikin sitä sieltä kutsui. Höppänä vain haukahteli mökin suuntaan epäilevästi ja tyytyi sitten odottelemaan mun ja mamman kanssa. Ehkäpä siellä oli jokin uusi haju, ja tietysti myös suuri ja pelottava meri. ;) Keväällä ja kesällä kyllä yritetään sitten käydä siellä paremmin, ellen sitten oo taas naimisissa työpaikkani kanssa...

Huli koiruli

Huli on R A K A S. Se vain on.

Aamuisin, kun herätään, se kömpii unenpöpperöisenä eteisen nurkasta korvat päätä pitkin, häntä helikopterilla ja pussaa korvat märiksi. Sen pitää päästä vessaan mukaan, ja yleensä se heti rojahtaa vessan matolle ja putsaa tuhisten nassuaan. Vähän rapsutuksiakin, etenkin masun hipsutusta, se haluaa siinä matolla kelliessään. Se seuraa koko aamun huoneesta toiseen, vaikka monesti se on niin unella, ettei oikein istuakaan jaksa.

Kun sanon "Mennäänkö lenkille/pihalle?" Hulin häntä alkaa heti heilua ja joskus se jopa menee heti ovelle. Yritän aina höpöttää, että "Mene odottamaan ovelle", mutta yleensä kenkien laitto on niin kivaa, että siinä pitää olla osallisena. :) Valjaat se antaa hienosti laittaa, kiltisti istuu oven edessä ja välillä antaa pusujakin. <3

Lenkillä Huli on haaveilija. Mitä pidempi lenkki mennään, sitä enemmän se pysähtelee. Etenkin loppulenkistä se tykkää kiipeillä lumipenkkojen päälle ja jäädä sinne kuuntelemaan ja katselemaan. Lumessa kylpeminen on iiihanaa ja nyt kun kevät on koittanut, kaikki kävyt, havut, oksat, roskat, ja etenkin PURKAT on ihania kerätä suuhun. Jos mennään niin pitkälti, että Hulilla alkaa olla nälkä/väsy/tylsää, se alkaa kulkea välillä ihan mun oikean jalan takana. Lammaskoira. <3

Koirapuistossa (nykyään ollaan käyty vain Suvilahdes, kun se on lähempänä ja isompi) Huli on kaikkien kaveri. Niillekin, jotka ärähtää tai muuten vain ei oo kiinnostuneita Hulista, Hulin täytyy antaa pusuja tai muuten hyppiä naamalle. Jos puistossa ei ole ketään (aika usein on niin), kierrellään Hulin kanssa sitä mettikköä ja Huli saa haistella ja merkkailla. :) Koko ajan kauemmas se uskaltaa musta, vaikka aluksi kulkikin aina mun oikean jalan takana. :D

Kotona Huli tykkää aika paljon nukkua. Olkkarissa se nukkuu parvekkeen oven edessä, josta se näkee ja kuulee heti, jos joku tulee tai menee. Joka ainoa kerta, kun lähden olkkarista pois, Huli herää ja tulee ihan unisena ja kankeana olkkarin ovelle, josta se sitten taas voi tarkkailla, minne meen ja mitä teen. :)

Nykyään aika hyvin ollaan saatu tuo pissaus onnistumaan sanomalehdelle (eikä sen viereen, niin kuin aluksi oli), ja noin 90 prosenttia kakoista saadaan ulos. Jeiii! Progress! Mutta nyt kun Huli on jo puolivuotias, alan vähän huolestua, että saadaanko tuosta koirasta ikinä sisäsiistiä... Tässä parin viikon aikana mun epäloogiset työvuorot ja töiden määrä on vaikuttanu siihen, että Huli ei yksinkertaisesti oo päässy tarpeeksi usein ulos, jotenka sanomalehdillä on ollu käyttöä. Jospa tässä taas hiljenis töis, niin kerkiäis reenata. :)

Treenaamisesta puheenollen. About kuukauden päästä mennään pentuluokkaan Vaasan kaikkien rotujen näyttelyyn ja voivoivoi tuleekahan siitä yhtää mitää. xD Aion tässä pommittaa kasvattajaa, kunhan kerkiän. Hulin sisko kai tulee sinne myös. :)

Tässäpä vielä pari kuvaa tämän päivän koirapuistoreissulta. Mä oon kyllä huoooono kuvaaja! En saanu ku enimmäkseen Hulin juoksevasta pyllystä otoksia... :D

"Tuuksää?"

Nättinaama<3

Pari kuvaa

Kultsin autonpenkki kaapissa odottamassa asennusta. :)

Meidän matot on vaihtunu sanomalehtiin. ;)

Meni taas vapaapäivä kuin tuhka tuuleen, mutta huomenna on vain 7-14 töitä, joten pistän sitte enemmän Hulin kuvia. Jos jaksan ja kerkiän siis. :) Nyt vielä iltalenkille, suihkuun, Täydelliset naiset & True Blood ja nuggumaan.

Ilmoittauduttiin muuten Vaasan huhtikuiseen näyttelyyn pentuluokkaan. Hihiiii. 8)

Jobbar jobbar

Heeeei! Vähä kirjoitukset jääny!

Oon ollu töis piiitkästä aikaa ihan aikuisten oikeesti. Tänään päättyi kuuden päivän putki, huomenna ainoa vapaa ja sitten taas neljä päivää töitä. Jauuuu.

Aika hurlumheitä on tuolla hotellis, välillä vähä liikaaki... Hiihtolomat nyt menossa, joten väkeä riittää. Musta tuntuu, että ihmisillä on yleisesti sellainen käsitys hotellivirkailijan työstä, että me vaan tsekataan ihmiset sisälle ja ulos. Eheeeeeeei! Tottakai siinä hommaa riittää, kun tulijoita on 70 tai jopa 130 huonetta ja lähtijöitä saman verran. Näin loma-aikoina vieläpä annetaan jokaiselle lapselle matkatyyny, avaimenperä ja gekkolisko. (kesällä oli vielä puuhavihko ja värikynät...) Mutta lisäksi siis puhelin soi solkenaan ja yleensä jos perheen iskä tai äiskä soittaa ja varaa huonetta, puhelussa voi mennä 5-10 minuuttia ihan helposti. Samaan aikaan kun jaarittelee puhelimessa, joku jo seisoo tiskin takana ja odottaa palvelua, ja parhaimmassa tapauksessa näkyy, että olis puheluita vielä jonossakin. 8) Meillä lisää työtä myös pikku kauppa respan vieressä, josta saa mm. karkkia, leluja ja lahjatavaroita, ja jonka ostokset täytyy maksaa respaan. Yks lemppareista on silti se, kun olet yksin töissä, ja joku soittaa huoneesta, että lisävuode ei ole pedattuna/vessa on tukossa/valo ei toimi/tv ei toimi/pyyhkeet on loppu tai mitä tahansa muuta. Mehän ollaan respassa nimenomaan antamassa ratkaisu kaikkeen! ;) Ja sitten lähdet juoksemaan kerroksille, yleensä just lisävuoteita/pinniksiä viemään, ja sillä aikaa vastaanotossa joku jo odottelee... Sähköpostikin on yks oma juttunsa. Sitä tulee varsinkin kesällä ihan koko ajan. Ja tottakai nettivaraukset.

Normaalisti "low seasonilla" meillä on enimmäkseen liikemiehiä, ja niiden kanssa on aina sitten haasteena laskutus-asiat. Mehän hoidetaan siis myös yritysten, ryhmien ja kokousporukoiden hotelli- ja ravintolalaskut, ja välillä saa joitain asioita etsiä kissojen ja koirien kanssa. Ja tässä en edes ala kertoa, minkälaista myyntipalvelun puolella on. :D Mutta kiva työ se silti on, ja oikeastaan tykkään nimenomaan siitä, että meillä ei oo mikään tavallinen tylsä hotelli. Meillä kun on kylpylä, se pikkukauppa, tosi isoja ryhmiä (esim. nyt tulevana lauantaina hotelli täynnä jotain liittoporukkaa) ja kokouksia. :)

Huomenna nyt siis vapaa, ja yritän pitkästä aikaa vähän siivoilla. Huli on joutunu viime päivinä olemaan yksin aika paljon, kun oon hyppiny pitkistä iltavuoroista pitkiin aamuvuoroihin. Ollaan kuitenkin tässä viitenä päivänä käyty joka päivä koirapuistossa, niin Huli on sitten saanut edes osan energiastaan purkaa. :) Ja reipas poika se kyllä on ollut, kun (kai) kiltisti täällä on aina odotellut. <3 Laitan nyt heti, kun ehdin, tänne kuvia pojusta ja muutenkin sen kuulumisia paremmin. Pitää kirjoitella myös Kyliesta, oli sen verran hiano kokemus. :P

Valivali ja muuta mukavaa

Aamu alkoi niin mainiosti, että on pakko tänne valittaa. Piti mennä töihin kymmeneksi (onneksi vasta), ja kuten tavallista, nukuin torkuttamalla niin kauan, että lopulta tuli kiire. Avasin vessassa hanan, joka sylki hirveää ruskeaa vettä (jäätynyt putki?), joten jäi naama ja hampaat pesemättä. Mun periaatteessa pitäis aina lähteä puoli tuntia ennen, jotta ehtisin hyvin töihin, mutta tänäänkin se oli jo yli puoli 10, kun lähdin ovesta. Pihalla oli vaivaiset -26 astetta pakkasta, joten tättädädää, eipä rakas Audi herännytkään! Herätin Jarrun apuun ja soitin töihin, että en nyt pääse vielä tulemaan. Jarru alkoi sitten lataamaan mun akkua sen auton avustuksella, ja sillä välin pyörittiin Hulin kanssa pihalla. Hulipa sitten päätti piristää jälleen kerran aamua, tekemällä hienosti kakan ulos, mutta jättämällä siitä osan villahousuihinsa kiinni. xD No, Jarru sai sitten Audin käyntiin, mutta tuli katsoneeksi auton alle, ja siellähän oli oikein ylläripylläri. Audin öljynsuodatin oli paskana ja se oli sylkeny osan öljyistä pihalle. Jes! Siispä Jari vei mut töihin.

Nyt vain äkkiä pitäis saada auto kuntoon, kun viikonloppuna pitää töihin, ja maanantaina lähdetään Helsinkiin. Jarrun oman Audin kytkinhän vetelee niin viimeisiä, ettei sillä voi ajatellakaan lähteä mihinkään kauemmas. Jaa, miksi Helsinkiin? Kattomaan Kylie Minogueta tietenkiiiii! :P Huli viedään mun vanhemmille (äiti pitää Hulin takia jopa talvilomaa) ja me mennään samalla reissulla myös Jarrun siskon/siskojen luona käymään. Mun täytyy nyt sitten kirjoitella suuret ohjeistukset mun vanhemmille, miten Hulin kanssa toimitaan. Toivon, ettei käy niin, että keskiviikkona kun haetaan poju, se on oppinu jotain ihan ihmeellistä. :D

Tänään töissä, kun niitä suuria ohjeita mietin (ööö, siis kyllä töitäkin tein, hehe...), tajusin, etten oo ollut pojusta erossa edes yhtä päivää. 10 tuntia taitaa olla ennätys! Voi tulla aikamoinen ikävä, puolin ja toisin. Parina kertana oon Teuvalla ollessani jättäny koissun vanhemmilleni pariksi tunniksi, jolloin poju on koko ajan mua odottanut ja ollut vähän levoton. (mammanpoika<3) Taidan ens viikolla sitten soitella äitille joka toinen tunti...

Mutta Kylie! :P En oo ikinä ollut missään isossa konsertissa ja vieläpä otettiin kenttäpaikat, joten saas nähdä, miten meidän käy! Jarruhan ei fani varsinaisesti oo, mutta tykkää joistain biiseistä, ja tottakai sitäkin kiinnostaa nämä maailmanluokan esiintyjät. Luvassa varmasti hienoja asuja, valoja, videoita, tansseja, tanssijoita ja mahtava tunnelma. :) Kameroihin akut täyteen ja muistikortit tyhjäksi siis!

Sorry

Eli pyydän nyt sitten virallisesti anteeksi kaikilta joita olen loukannut/haukkunut täällä kirjoituksissani. En tajunnut, että niin teen. Haluan täällä blogissani tuoda oman mielipiteeni asioista, ja siis kirjoitan vain kirjoittamisen ilosta. Ehkä sitten väärä paikka kertoa mielipiteitään?

Rehellisesti en vain ole ikinä ymmärtäny koirien ja kissojen jalostusta vain sen takia, että ne olis kauniimpia ihmisen mielestä, ja henkilökohtaisesti pidän terveistä lemmikeistä. Eipä mulla muuta puolustusta ole asialle. Tämähän on sellainen aihe, että siitä sais ikuisesti eri ihmisten kanssa jauhaa. Ja kuten mielestäni ennemminkin jo sanoin, kaikki tykkää eri jutuista. Oma koirani on ihan pöllö pentu ja vasta toinen koirani, joten enpä voi sanoa, että olisin, tai koirani olisi, muita parempi. (en ole kyllä niin tarkoituksellisesti tarkoittanutkaan sanoa teksteissäni) Tiedän, että jokaisen ihmisen oma lemmikki on se rakkain ja ihanin.

Yritän tästä ettenpäin olla kirjoittamatta kyseisestä aiheesta, enkä enää kommentoi toisia koiria/omistajia muuten kuin positiivisesti. Kaikki me ihmisetkin ollaan erilaisia.

Tälläästä tällä kertaa

Taisin viimeksi kirjoitella siihen tyyliin, että "kaikki koirat ovat ihania", mutta nyt kyllä perun sen! Oltiin nimittäin eilen taas koirapuistos illalla, vaikka olikin taas jotain -12 astetta viiman kera. Isojen puolella ei ollut ketään, mutta pikkupuolella oli kaksi naista kahden kiinanharjakoiran kanssa, siispä mentiin sinne... Minähän haluan, että Huli tapaa kaiken kokoisia ja näköisiä koiria, ja saa kokemusta eritavalla käyttäytyvistä koirista!

RÄKSRÄKSRÄKSKRRRRRMRRRRRRRREOOOOOOOOO

Siinäpä kiteytettynä kiinan harjakoiran luonne. En oo koskaan nähnyt niitä ennen, mutta en oo kyllä koskaan ymmärtänytkään niiden ulkonäköä, saatika sitten niitä ihmisiä, jotka niistä tykkää. Niillähän on siis karvoja pienet tupsut vain päässä ja tassuissa. Ja näillä kahdella oli tottakai sitten kovat toppavaatteet päällä. Hulia ne kiinnosti, mutta toinen niistä pelkäs Hulia ja toinen vaan räksytti ja lopulta veti karvoja irti Hulilta. (tarvitsi itselleen lämmikkeeksi?) En tiedä huomasko Huli edes sitä, mutta yhtäkkiä sen räksyttäjän suus oli tupsu valkoisia karvoja... Mutta siis, EI ENÄÄ KOSKAAN NIIDEN RÄKSYTTÄJÄKOIRIEN KANSSA SAMAAN PUISTOON.

Ja ennen kaikkea näiden nakukoirien omistaja oli ihan idiootti. Normaalisti kaikki koirien omistajat on mukavia ihmisiä (mun mielestä todella harva ei-mukava ihminen tykkää koirista), mutta tämä oli kyllä ihan kummallinen ihminen. Se puhui mun päälle, haukkui uroskoirat ihan täysin, kun Huli nosti koipea (ne sen huiskut oli siis narttuja), ei tajunnut koiranpennuista mitään, mutta kovasti saarnasi tärkeänä koirakäytöksestä ihan kuin minä en tietäisi siitä mitään, ja kaiken kukkuraksi tökki Hulia pois omien koiriensa luota ja SÄHISI Hulille. WOOOOOT. Siispä me lähdettiin lopulta Hulin kanssa isojen puolelle, ja siellä kyllä pysymme, kiitos vain.

Vielä pari kysymystä. Kumpi seuraavista on lähempänä koiran esi-isää, eli sutta? Entä kumpi näistä koirista on ystävällisemmän ja terveemmän näköinen?

Vaihtoehto 1.

Vaihtoehto 2.

Ja kiinanharjakoirien omistajille vielä haluan sanoa, että hankkikaa karvaton kissa, se on paljo nätimpi ja kivempi. Nih. :>

Sfinx

Hihi

NAPPAsin tämän eräästä blogista. ;)

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva
En haasta ketään, mut saa tehdä peräs! :)

Hulin toka päivä Vaasassa ja väsy! :)

Pari kuvaa :)

Huli 5 kk!

Huli ei arvostanut väsyneenä mun kameran kanssa heilumista. :)

What you wore today

Kerronpa, mitä menin tilaamaan Ellokselta! (ekaa kertaa tilasin sieltä jotain, joten saas nähdä...)

Elikkäs tavoitteenani olis nyt kehittää ensinnäkin värienkäyttöä. Pukeudun aina mustaan, ruskeaan, harmaaseen, tai mihin tahansa tummiin väreihin. Joskus harvoin kesällä käytän valkoista, ja yks pinkki paitakin mulla on, mutta siinäpä ne värit onkin. Joten tarkoitus olis yrittää hankkia värejä vaatteisiin. Toinen tavoite olis pukeutua oikein. Eli, kun meikäläinen on iso takamuksinen ja pieni rintamuksinen (haha!), niin täytyis ainakin korostaa olkapäitä ja decolte-aluetta (vai mikä se on) ja olla korostamatta reisiä ja takamusta. :D Elikkäs tumma alaosa ja vaalea yläosa, eikä liian lyhyitä paitoja, mutta ei viittojakaan. Haastetta löytyy. ;)

Matkin nyt vähän Needjaa, mutta haluan nyt laittaa vähän kuvia niistä, mitä tilailin! Eri juttu on tietysti se, että sopiiko ne käytännössä mulle ja tilasinko edes oikean kokoisina...

JSFN Denimin tunika. Tämä on tooosi kaukana mun tyylistä, mutta kokeilen.

JSFN Denimin toppi. En tiedä näkyykö kuvasta oikein, mutta väri on siis oikein vaalea roosa. Kesää odotellessa. <3

Sara Kellyn toppi. Mulla on joku juttu ollu aina näihin yksiolkaimisiin toppeihin. :P Ja tämä on nyt musta, mutta hieno!

Sara Kellyn tunika. Tämä on mulle oikein repäisy! Mulla ei oo ollu koskaa sinistä paitaa. Mielestäni. Ostin samanlaisen mustanakin, kun oli niin hiano. ;)

Taillisimen tunika. Olin niin rohkea, etten ottanu kuvassa näkyvää ruskeaa, vaan oranssin!

Ja vielä Espritin huivi. En omista myöskään sinistä huivia vielä!

Laitan tänne sitten heti valituksia, kun saan paketin kotiin. ;)

Hyvää päivää

Jos nyt sais vähä päivitettyä blogia ja kerrottua kuulumisia. Tämä bloggeri ei antanu viimeksi millään mun ladata niitä kuvia. Muistaakseni kahtena päivänä yritin niitä laittaa, kunnes vihdoin sain yyyyli pitkän ajan jälkeen edes joitain niistä ladattua. Ja blogger ei myöskään enää pitkään aikaan oo antanu muuttaa teemaa. O_o

Elikkäs Huli Vili Hummerinpoika on jo iso mies. :D Nostelee koipea lenkillä (onneksi ei sentään sisällä) ja murisee ja haukkuu tv:n pimeän ruudun heijastuksille. Tosin lenkillä se saa pöyröökohtauksia (eli sukeltaa lumeen ja juoksee ympyrää häntä pepus kiinni...) ja kaikki ihmiset, koirat, lapset, pyöräilijät, mopoilijat, juoksijat on kivoja kavereita, joita olis pakko mennä tapaamaan! Eli pieni muksu se vielä kuitenkin on. :) <3 Lapset on Hulin lemppareita, varsinkin jos ne puhuu tai kiljuu. Tänään yks mies tuli meidän takana lenkillä, ja tottakai se oli niin kiinnostava, että piti jäädä sitä odottelemaan. Mies hymyili, kun yritin pöllöpäätä rauhallisesti vain katsomaan ohikulkijaa, eikä pomppia kuin kenguru hihnan pääs. :D Toivon aina, että ne ihmiset menis vain hiljaa ohi, jotta Huli ehkä vähän oppis, että kaikista liikkuvista ei tartte välittää. Mutta kuten moni muukin, tämä mies pysähtyi ja jäi juttelemaan.
"Onko se pentu? Mistä se on mustan nenän saanu? Eihän sitä isää tietenkää tiedä kukaa, heh heh..."
"Eiku tämä on ihan puhdas islanninlammaskoira."
"Aijaaa, no sehän on sitte tosi erikoonen."
O_o

Pari kertaa on jo käyny niin, että joku vastaantulija sanoo "Voiii ku se on kasvanu!", ja minen muista koskaan nähneenikää kyseistä ihmistä. :D Mutta onhan se kiva, kun Huli huomataan. <3 Lapsetkin aina huokii "Voi ku suloinen!"

Tiistaina mennään nyt vielä hakemaan se Rabies-rokote, niin sitte pojun kans VIHDOINKI saa mennä sinne koirapuistoon ja kattoa myös josko mentäis johonki penturyhmään! :P

Olin töis taas vaihteeksi, oikeen kolmena päivänä tällä viikolla. :P Ja huomenna pitkästä aikaa kunnon iltavuoroon! Josko sitä näkis kamuleitakin ens viikolla piiitkästä aikaa. <3

Kuvia vihdoinki!

Hulin lemppari asento 1.

Asento 2.

Asento 3. (ja meidän eteisen paskainen seinä)

Tässä Huli on tasan 3,5 kk, eli 14 viikkoa. :)

Huli ja kirsikkatomaatti osa 1.

Huli ja kirsikkatomaatti osa 2.

On se rakas. :) <3

Näää näää

Jaaha, nyt taas sitte pitää opetella kirjoittamaan vuosi oikein! Voi i.

Mun nämä kirjoitukset on vähä jääny, on muka ollu niin joulukiiruhia. ;) Yritän parantaa tapani tänä vuonna!

Huli on jo 4 kuukautta ja ens tiistaina on toinen rokotus. Sitte saa mennä koirapuistoilemaan ja tehdä vaikka mitä! Yritän laittaa täs pian myös kuvia kyseisestä hepusta, on kuulemma kasvanu paljo. :D Itte ei sitä niin huomaa, kun näkee pojua koko ajan. Tänään ekan kerran huomasin, että se on viikos kasvanu tosi paljo, ku ei meinannu enää saada hyvää asentoa mun sylis automatkalla. Eli joo, herra matkustaa vieläkin mun sylissä (siis kun Jarry ajaa). Käytiin kattomas häkkejä Jarryn farmariin, mutta eihän siä (Mustis ja Mirris) ollu edes sen kokoisia varastos tai edes tuloskaa pitkään aikaan. Ja ku ei oikein kannata pistää montaa kymppiä tai sataa euroa häkkiin, joka kohta on kuitenki liian pieni. Ja sama juttu turvavyövaljaiden kans. Ärh murh.

Olin hankkimas vähä rahaaki vaihteeksi. ;) Nimittäin töis kävääsin pe ja la, ja sain oikein "Tervetuloa töihin!" -kokemuksen, ku oli hotelli melkein täynnä. Ja varmaan 80 prosenttia ruotsinkielisiä. Kyllä välillä voi ihminen tuntea ittensä tyhmäksi. Siinä, ku olin hokenu samat infot noin 150 ihmiselle ja melkein viis tuntia putkeen, alkoi jo vähä mennä senat sakasin. Ainaki muistan sanoneeni "Hissen e paakkan trappon". :) Ja huulet kuivi niin, että revin loppuillasta nahanpaloja takahuonees. 8)

Ja tämän tekstin kirjoitus tyssäsi hetkeksi, kun menin tarkistamaan, miksi poika on niin kiltisti hiljaa. (oon siis Teuvalla kotona eikä tää oo muita) Noh, siellähän se repi ala-asteella tekemääni (yhyyy) tonttua. Eikä tämä tonttu ollut mikään normaali tonttu, vaan sukkahousun pätkä, jonka sisälle oli tungettu kilo jyviä. 8) Jauuuu, äiteen olkkari on ny täynnä jyviä! Ja se näköjään myös leviää ympäri taloa... Okei, meen imuroimaan.