Lomaa

Meikäläisen ainoa loma pitkään aikaan (ehkä seuraava vuoden päästä?) on kulunut oikein kivasti tekemällä EI MITÄÄN. No oon mä sentään pessyt ikkunat sisältä ja pihalta, mutta se onkin ainoa järkevä teko koko loman aikana. Vielä olis muutama päivä jäljellä, mutta pitäis ainakin vielä istuttaa yrttejä (ensimmäistä kertaa, saa nähdä kuinka käy), saada auto katsastuskuntoon ja katsastaa se, putsata loput risut ja lehdet pihalta ja järjestää kaappeja. Enpä tiedä, mitä näistä saan tehtyä...

Oon valvonut ja nukkunut liian myöhälle ja syönyt kuinka sattuu, ja se alkaa tuntua kropassa. Sinänsä loma on huonoksi, koska mulla ei ole mitään rytmiä. Heti kun aloitan työt, niin uni- ja ruokarytmi pitää saada kohdilleen. Siinä voi kyllä mennä hetki, koska aloitan nyt työt ihan uudessa paikassa. Lastenhoito loppui kuun lopussa ja vaihdan vanhusten puolelle. Teen ensin muutaman vuoron tutussa vanhusten tehostetussa palvelukodissa, jossa oon tehnyt ennemminkin sijaisuuksia, ja toukokuun lopusta elokuun loppuun oon pienemmässä palvelukodissa. Jännittää aikalailla tuo uusi paikka, kun siellä ollaan yksin vuorossa. Olen siis vastuussa kymmenestä vanhuksesta yksin, apua. Tämä onkin tosi iso testi mulle, joka olen vielä hyvin alussa tässä hoitotyössä, vaikka valmis hoitaja oonkin. Hikinen kesä siis luvassa!

Käväistiin 4.5. Maalahdessa ryhmänäyttelyssä. Islantilaisia oli hurjat neljä; Eccu junnuissa, Aitiorannan Dyri avoimissa uroksissa, Huli valiouroksissa ja Aitiorannan Dimma avonartuissa. Sää oli tosi vaihtelevaa. Jo matkalla näyttelypaikalle (meiltä noin tunnin matka) välillä satoi vettä, välillä lunta ja välillä paistoi aurinko. Tuuli oli aivan kauhea. Luulin, että kyseessä oli sisänäyttely, joten meillä ei ollut mukana tarpeeksi vaatetta, mutta onneksi takissa oli sentään huppu. Meidän kehä oli vasta kahden jälkeen, mutta näyttelypaikalla piti olla jo klo 12. Siispä pyörin enimmäkseen Eccun kanssa koirien joukossa, että se sais enimmät energiat kulutettua pois ja tottuis suureen koiramäärään. Turha vaiva oli. :D

Vihdoin viimein, kun alkoi meidän vuoro lähestyä, hain molemmat koirat autosta ja Jarrukin uskaltautui sieltä ulos kylmään tuuleen. Just ennen meitä alkoikin sataa rakeita vaakasuoraan! Kyhjötettiin jossain katoksessa, mutta Hulin turkki oli täynnä rakeita ja mullakin naama kipeänä pistävistä rakeista. Ei kivaa! Kumma kyllä, raekuuro loppui ennen meidän vuoroa. Treenasin Eccua kehän vieressä ja sain sen kulkemaan aika hyvin ilman pomppuja tai kiskomista. Seisominenhan onnistuu Ecculta tosi hyvin!

No sitten, kun oli meidän vuoro, Eccu ei saanut nenäänsä irti maasta. Sitä ei kiinnostanut mun herkut eikä tuomari, vaan vain se maaginen hiekkamaa. ÄRH. Tuomarin yritys katsoa ilmettä oli kyllä aika huono, kun se nosti vain kiven maasta ja yritti sillä saada Eccua katsomaan ylös. Pöh. Vinkulelu se olla pitää! :D Mentiin ympäri ja Eccu meni kuinka sattuu, kun sen nenä oli maassa. Kysyin, saanko mennä uudestaan, ja sain, mutta se oli ihan turhaa, koska tuo ei vain saanut nenäänsä maasta. ÄRH. Seisominen meni onneksi ihan ok ja aika lyhyen arvostelun jälkeen Ecculle annettiin jälleen erittäin hyvä, eli tulos oli JUN EH. Harmitti, kun esiintyminen oli mennyt niin pyllylleen...
Tässä arvostelu vapaasti suomennettuna (tuomari oli ruotsalainen ja kehäsihteerin käsiala aivan hirveän epäselvää):
"Vähän liian iso. Hyvä pää ja korvat, kun hän vain niitä näyttää. (Eccu ei höristellyt korvia tuomarin kivelle...) Hyvä häntä. Saisi olla enemmän runkoa kokoonsa nähden. Kaksoiskannukset, hyvä turkki. Hieman hajamielinen (?) liikkeessä. Seisoo ???" (muistaakseni ruotsinkielinen ystäväni suomensi viimeisen sanan näyttelyn jälkeen niin, että "seisoo jalat ulospäin", mutta itse en saa sanasta mitään selvää. :D) 

Eccun jälkeen oli Dyri-poitsu ja sehän haki sieltä heti Erinomaisen ja SA:n! Sitten oli Hulin vuoro ja sehän meni niin ihanasti, kuin aina, tosin jostain kumman syystä äijä yritti kerran ottaa mun housuista hampailla kiinni. :D Eccusta mulla ei ole näyttelykuvia, kun kuvaaja ilmeisesti nukkui, mutta Hulista oli oikein ilmeiden ilmeet.

Huli sai myös Erinomaisen ja SA:n.
Arvostelu:
"Malliltaan hieno. Hieman korkea otsa, hyvät korvat. Täydessä turkissa. Välboren (= ?) häntä. Kaksoiskannukset. ??? liikkessä." Että näin selkeää. :D

Paras Uros -kehässä oltiin siis Dyrin kanssa ja tunne oli aika jännä, kun ei ollut oikeastaan mitään väliä, miten menee, kun Dyri sais kuitenkin viimeisen sertinsä ja huippu tuloksia oli tulossa. :D Dyri oli odotetusti PU1 ja Hulin tulos siis VAL ERI SA PU2. No sittenpä jännättiinkin ainoan nartun menoa... ERI sieltäkin ja viimeinen serti Dimmalle! :D Eipä ollut riemulla rajaa! Sain viedä Dimmaa ROP-kehään ja lopulta Dyri oli ROP ja Dimma VSP. Hienoa! :) <3 Molemmilla puuttuu enää luonnetestit, niin ovat sitten muotovalioita!

Tässä vielä kopallinen kuvia viime viikoilta. :)

Klara vappen!

Älypäät?

Tämä on Hulin vakipaikka...

Maanantaipäivän salaatti <3

Olin koko päivän shoppailemassa ja kun pääsin kotiin, siellä oli tämmönen... <3

Eccu matkustaa nykyisin mahdollisimman paljon etupenkin jalkatilassa, koska kenenkään tärykalvot ei kestä autossa muuten...

Ekaa kertaa meressä tänä vuonna ja ilmeetkin sen mukaiset! :D

Moi!

Luontoretkellä ja näyttelyssä

Oli tosi kivaa, kun löydettiin pääsiäismaanantaina aivan uusia metsälenkkireittejä. Teuvan Parranvuori (korkeutta 160m) ja sen ympäristö on ennenkin yllättänyt reiteillään, mutta nyt puolivahingossa käpsyteltiin toiseen suuntaan ja käväistiinkin Karijoen puolella. Matkaa kertyi 10 km ja löydettiinkin paljon hienommat maisemat kuin Parrassa. Käveltiin siis Sivin kämpältä (vanha turveenpolttajien kämppä) Iso-Kakkorille. (korkeus 146m) Lenkki vähän tuntui kintuissa, kun olin ollut töissä koko päivän jaloillani. Mahtava retki kuitenkin oli ja ensi kerralla otetaan makkaratkin mukaan!

Koirat sai olla vapaana melkein koko ajan (aijaijai, rikotaan lakia...) ja Eccu tekikin sitten taas katoamistempun. Huom. taas! Metsälenkeillä Eccu menee hajujen perässä ja välillä katoaa tiheäänkin metsään. Yleensä poitsu tulee hetken päästä, ja viimeistään, jos kutsun, mutta nyt ei poikaa kuulunut eikä näkynyt. Eccu teki näin myös muutama viikko sitten. Se hätääntyi, kun ei löytänytkään enää meitä, kun oltiin jo niin kaukana. Poitsu haukkui ja meni polkua takaisinpäin, kunnes tajusi kääntyä toiseen suuntaan. Setäni sanoi, että meidän olisi siinä tilanteessa pitänyt pysyä paikallaan, koska metsässä ääni kaikuu ja jos liikutaan ja huudetaan, koira menee aivan sekaisin. Eli nyt tällä kertaa, kun Eccua ei näkynyt, pysähdyttiin. Ja huudettiin. Ja huudettiin. Tuollaisessa tilanteessa puoliminuuttiakin tuntuu pitkältä ajalta. Huli istui mun vieressä ja oli sillai "Mitä sää huudat?? Mää oon tässä näin! Herkkuja tänne!" 

Ehdin jo miettiä mielessäni kaikkea. Mennään autolle ja kotiin, ja tullaan myöhemmin etsimään Eccua. Koirat yleensä palaa tuttuun paikkaan. Soitetaan iskää apuun. Laitetaan facebookkiin ilmoitus. Jari lähti sitten siihen suuntaan, minne Eccu oli mun mielestä lähtenyt. Minä huusin polulla ja Jari huusi metsässä. Hugsu juoksi meidän väliä kuin tomppeli. Lopulta aikaa kului ehkä vain kolme minuuttia (kauuuuhean pitkiä minuutteja!), ja yhtäkkiä Eccu juoksi jostain sieltä metsästä takaisin aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jari tuli perässä ja sanoi "Nyt äkkiä otetaan siitä kuva, niin saadaan katoamisilmoitukseen sitten." :D Myöhemmin mietin, että poitsu oli todennäköisesti aivan lähistöllä rauhassa syömässä ihanaa herkkua, eli pskaa...

Matka jatkui Eccun seikkailun jälkeen, eikä poju enää lähtenyt kauas. Iso-Kakkorille kun kiivettiin, yhtäkkiä koirat pysähtyi ja ylempää kuului naisen ääni, joka kutsui koiriaan. Huusin äkkiä omia koiriani, mutta nehän oli jo pinkoneet huippua kohti ja toivoin hartaasti, että vastassa olisi joko tosi isoja koiria tai sitten narttuja. Tilanne meni kuitenkin tosi hyvin, koska kyseessä oli kaksi mustaa labbisnarttua. Omien koirien kiinnisaaminen oli oma juttunsa, mutta rähinältä säästyttiin. :) Huli-parka meni kyllä niistä tummista naisista täysin sekaisin. Toisella nartuista oli nimittäin juoksut, ja vuoren huippuhan oli täynnä ihania hajuja. En oo koskaan nähnyt Hulia niin pöhkönä. Se pyöri ja hyöri kuin huumattuna, ei kuullut mua, eikä nähnyt mitään. Siis se oli varmaan kymmenen minuuttia täysin sekaisin. :D

Huipulla oli kyllä huippuakin huipummat maisemat! Olin ihan onnessani näkymistä. Jari oli onnessaan, kun kalliosta oli louhittu joskus perustuskiviä taloihin. Juttunsa kullakin... Tässäpä kuvia.

Tämä kuva ja teksti "KADONNUT". :'D

Kolme uljasta eräilijää...

UIMAAAAN!

Yritin saada aluksi molemmat koirat kuvaan, mutta Huli oli vielä tällöin ihan sekaisin niistä naisista... Eccun sain hetkeksi viereeni.

Ei mitenkään turhautunut omistaja tässä... Tässä taisin nauraa sille, että just olin saanut pakolla Hulin tulemaan ottamaan herkun ja sitten se olikin jo menossa muualle...

Ai miten niin löysä edestä? :D

Eccunen <3

Multa muuten jo kysyttiin, miksi Ecculla on vain huomioliivi, muttei Hulilla. Yksi syy on se, että tuo Eccunen on maaston värinen (etenkin metsäautoteiden) ja jos on mahdollista, että autoja on jossain, niin Ecculla täytyy olla liivi. Eccuhan hyppää nimittäin suoraa auton eteen ja liivi voi ehkä tiukassa tilanteessa pelastaa tuon älypään hengen. Toinen syy on se, että nähdään itse Eccu paremmin metsässä, koska se tosiaan siellä välillä seikkailee, toisin kuin Huli. Kolmas syy on se, että Hulin liivi on jo niin kulunut, että tarrat ei pidä, joten en oo sitä käyttänyt enää hetkeen. Että näin. :D

No sitten. Viime lauantaina suunnattiin näyttelyyn Vaasaan. Ilmoitin nuo molemmat sinne ja kehä oli valitettavasti heti aamulla, eli tyypillisesti kellon soidessa nukutti oikein kovasti. Islantilaisia oli 10 ja Eccu oli toisena junnu-uroksissa. Tiesin jo etukäteen, että toinen junnu voittaa Eccun, kävi miten kävi. Ja niinpä siinä kävikin. Eccu sai odotetusti EH:n. Eli tulos oli JUN EH2 ja olin siihen tyytyväinen. Eccu ei antanut katsoa hampaita millään ja tuomari sanoikin, että treenata saisi. Sen kyllä tiesinkin, mutta millä sitä nyt muistaa... Olis kiva sanoa kaikille ihmisille, joita tuo näkee, että "Hei, voisitko katsoa Eccun hampaat? Ei tää pure!"
Se arvostelu:
"Melko korkearaajainen. Sopiva luusto. Melko pitkä pää. Erinomaisen tummat silmät. Hyvät korvat. Miellyttävä ilme. Riittävä eturinta, melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Niukahkot takakulmaukset. Hyvät kannukset. Aavistuksen alaskiinnittynyt, oikein kiertynyt häntä. Liikkuu hieman epäpuhtaasti edestä, askel saisi olla pidempi."
Oon yllättävän samoilla linjoilla tuomarin kanssa kaikesta. Mietityttää vain, tarkoittaako viimeinen lause sitä, että pitäiskö mun juosta lujempaa Eccun kanssa? Tulisi enemmän vauhtia ja ehkä pidempi askelkin?

Hulin seurana oli yksi valiouros. Huli oli käynyt samalla tuomarilla junnuna ja ollut silloin PU4. Nyt kuitenkin liikkeestä sai taas noottia ja tulos oli VAL ERI2. Tämä oli hienoinen pettymys, kun junnuna oli pärjännyt paremmin. :P Hulia koitellessaan, tuomari sanoi, että Hulilla oli mieletön turkki ja pohti, että toivoin varmaan Hulin tiputtavan sen viikossa pois. Niinpä.
Arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko lyhyt kuono-osa. Kauniit tummat silmät. Erinomainen ilme, hyvät korvat. Hieman lyhyt kaula, jota runsas karvapeite vielä korostaa. Riittävä eturinta, oikeanmallinen rintakehä. Takakulmaukset voisivat olla hieman voimakkaammat. Selän päällä makaava häntä. Hyvät kannukset. Riittävä askelpituus. Vispaa edestä."
Tästäkin heräsi kysymys. Onko selän päällä makaava häntä huono juttu vaiko vain kommentti?

Päästiin siis omien koirien puolesta lähtemään aikaisin pois, mutta vein vielä avo-narttuihin Hennin Esjaa, kun omistaja oli toisessa kehässä samaan aikaan. Jännäsin myös Aitiorannan Dyria ja Dimmaa, koska molemmat saivat SA:n. Kehän laidalla tajuttiin koirien omistajan kanssa, että Dyrille napsahtaisi joka tapauksessa toinen serti. Ensimmäinen huippuhetki oli, kun Dyri oli PU1, mutta mun päässä paukkui raketit ja taisinpa siinä pomppiakin, kun Dyri oli myös ROP!!! Olin melkein yhtä tohkeissani, kuin jos oma koira olisi voittanut. :D Onnellista omistajaa oli ihana halata ja antaa upealle poitsulle rapsutukset.

Oliko vähä sekava teksti.

Biggest winner?

En aluksi ajatellut tästä asiasta kirjoittaa blogiini mitään, mutta haluan sittenkin, koska tässä on kuitenkin kyse mun elämästä.

Olen aina ollut pullukka, siis ihan lapsesta asti, eikä se oo oikeastaan mua vaivannut hirveästi. Oon tottunut olemaan iso ja yleensä isoin koko porukasta. Kun sitten muutin pois kotoa, liikunta katosi lähes olemattomiin ja opiskelijana mussutin mitä sattuu. Siinäpä sitten tuli kerättyä niin sanotusti lihaa luitten päälle vähän enemmän, mutta en sitä oikeastaan tiedostanut tai ehkä en välittänyt. Mua järkyttää ajatellakin mun ruokailutapoja Vaasan opiskeluaikana. Sentään kuljin pyörällä tai kävellen paikasta toiseen...

Vasta syksyllä -12, kun näin itsestäni kuvia kesältä, todellisuus iski ja järkytyin, kun en ollut tajunnut olevani oikeasti NIIN iso. Sen jälkeen aloin vihdoin panostamaan liikuntaan ja katsomaan jonkin verran, mitä suuhuni laitan. Alkuvuonna -13 bongasin Jutta Gustafsbergin dieettiohjeet, ja sovelsin niitä itselleni sopiviksi. Rahkan, raejuuston, riitävän vedenjuonnin ja liikunnan lisäämisen ansioista multa lähti joitakin kiloja. Parasta oli, kun innostuin liikunnasta oikeasti, eikä se ollut enää pakkopullaa!

Vuoden aikana sain lopulta noin 7 kiloa pois, ja sinä aikana tajusin, että tämä ei ollut enää laihduttamista, vaan täydellinen elämäntapamuutos. Paluuta vanhaan ei ollut, eikä saanutkaan olla. Viime syksynä rohkenin mennä painonhallintaryhmään ja sieltä saamieni vinkkien avulla, sekä pikkuisen paineen alla, olen muuttanut ruokailutottumuksiani ja rakastunut liikuntaan entistä enemmän. Tähän päivään mennessä olen saanut vielä 19 kiloa pois, eli noin 1,5 vuodessa musta on lähtenyt 26 kiloa tavaraa. Ja tästä saavutuksesta olen ylpeä, koska en koskaan onnistu missään!!! :D Mutta, koska olen tosiaankin iso, vielä olisi tiputettavaa.

Laihaa luikkeroa musta ei tule, se on selvä. Mutta pääasia tässä onkin ollut elämäntapamuutos ja ennen kaikkea muutos oman pääni sisällä. Koko tämän ajan olen pitänyt yhden herkkupäivän viikossa ja silti myös syönyt Mammani tarjoamaa pullaa ja piirakkaa (maailman parasta), ja käynyt pizzalla tai Hesessä, jos ollaan oltu reissussa. Herkuista en ikinä luovu, mutta herkkujen määrä on huomattavasti pienentynyt. Edelleen pystyn syömään kokonaisen suklaalevyn tai karkkipussin yksin ja voi että kuinka hyvää se onkaan. Mutta teenkö niin enää? En. Pärjään vähemmälläkin.

Vaikka olen päättänyt, että tämä muutos pysyy, pelkään silti, että palaan takaisin vanhaan tyyliini. Jostain olen kuullut, että vasta sitten, kun kilot ovat olleet poissa viisi vuotta, se on oikeasti pysyvää. Eli matkaa on vielä siihen viiteen vuoteen. :D Toivon kuitenkin, että liikunnan ilo ja ajatusmaailmassani tapahtunut muutos auttavat mua olemaan palaamatta entiseen, vaikka jonkinlaisia notkahduksia tulisikin. 

Tässä on muutama yksinkertainen, mutta tehokas vinkki, jotka itse olen todennut tosi hyviksi:

1. Juo vettä paljon. Kaksi litraa olisi hyvä, mutta mulle tekee tiukkaa yksikin litra. Tässä mulla olis vielä paljon parantamisen varaa...

2. Aamulla ensimmäisenä juo noin 3 dl vettä ja lähde vähintään puolentunnin lenkille tyhjällä vatsalla. Jutan mukaan tämä polttaa hyvin rasvaa. En tiedä siitä, mutta ehkä tällä on jotain vaikutusta ollut. Joka aamu en todellakaan näin ole tehnyt, mutta jos olisin, niin ehkä olisin vielä nopeammin saanut tuloksia. Mä vain en jaksa aamuvuoroviikoilla herätä tarpeeksi aikaisin, joten tämä on jäänyt lähinnä vapaapäivien aamuiksi. Lenkin jälkeen aamupala maistuu yli hyvältä. :P

3. Älä syö leipää, vaan näkkäriä, hapankorppuja, riisikakkuja tai cracotte-keksejä. Oon syönyt kyllä leipääkin, mutta vähentänyt sitä todella paljon. Vaaleaa leipää meille ei enää osteta.

4. Syö vain vähän perunaa, pastaa ja riisiä. Peruna ei oo muutenkaan mun lemppari, joten sitä on ollut helppo vähentää. Pastaa en ole syönyt pitkiin aikoihin, kun olen tehnyt viime aikoina vain keittoja, omeletteja ja salaatteja. Nyt kyllä tekisi mieli pastaa! :P

5. Syö tarpeeksi usein jotain, ettei tule sitä kiljuvaa nälkää koskaan. Tässä onnistun silloin tällöin. :D

6. Älä mene nälkäisenä kauppaan!

7. Kun syöt esim. riisiä ja broilerkastiketta, ota lautaselle oman kouran verran riisiä ja saman verran kanaa. Salaattia tai kypsennettyjä kasviksia syö niin paljon kuin huvittaa. Kun lautanen on tyhjä, älä hae lisää vain siksi, koska sun tekee mieli lisää. Et tarvitse enempää.

8. Vaihda jogurtti rahkaan. Sekoita maustamattomaan rahkaan marjoja, mehukeittoa tai hedelmiä. Profeel- ja Vitaline Pro-rahkat on hyviä myös.

9. Harrasta monipuolista liikuntaa. Tällä hetkellä itse käyn kerran viikossa kuntosalilla, kerran viikossa jumpassa ja joka päivä koirien kanssa lenkillä. Käydään vaihtelevasti sauvakävelyllä pururadoilla (yleensä 3-6 km) ja silloin tällöin jumppailen myös kotona. Lisäksi kuljen pyörällä töissä ja kaupassa. Vielä enemmänkin saisin liikkua, mutta välillä vuorokausi ei meinaa riittää...

10. Pidä herkkupäivä!

Kuvien laittamistakin mietin kauan, että haluanko niitä tänne laittaa. Mutta kummallisesti tässä elämänmuutoksen aikana en enää häpeä itseäni niin kovasti kuin ennen, joten tässäpä tulee klassiset ENNEN- ja JÄLKEEN-kuvat. Muistutan, että tuo jälkeen-kuva ei tosiaan ole vielä se lopullinen jälkeen-kuva, ja tiedostan, että vielä on töitä edessä. :D

Heinäkuu 2012.

Tämä kuva on sanoinkuvaamattoman kauhea

ja tämän laittaminen julkiseksi on mulle niin iso kynnys, ettette tajuakaan... 

Huh.

Marraskuu 2013. 

(tämän jälkeen on vielä lähtenyt noin 8 kiloa) 

Kuva ei ole mitenkään huippu, mutta en yleensä itseäni paljonkaan kuvaile, 

niin tämän pitää nyt kelvata. :D

Pentuhaaste

Sain tälläisen haasteen. Kiitos Jojolle! :)

Ideana on laittaa kuvia koiran pentuajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja tai hölmöjä tapoja, mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan kolme muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta.

HULI.
Hulin pentukuvien kaiveleminen sai mut melkein itkemään, kun se vain on maailman söpöin otus ollut aina. :D <3 Hulihan oli pieni karvapallo vasta, kun se tuli meille, ja tuntuu, että tuo pallovaihe oli hirveän lyhyt. Hulin lempparijuttuja ihan pikkuisena tais olla maitopurkkien ja sanomalehtien repiminen, johtojen järsiminen ja hepulikohtaukset sisällä ja ulkona.

Huli ensimmäisiä päiviä meillä. Tuo pallo saatiin kasvattajalta ja siitä kai Hulin pallohulluus on lähtenyt. :) (Huomatkaa pienet naskaleilla tehdyt reiät vauvanpedissä...)

Höpsönen<3 Tässä kuvassa huvitti tuo purukenkä taustalla... Huli harvoin järsi sallittuja asioita pienenä.

Huli on pienestä asti ollut hiiiidaaas syöjä. Se syö naput yhden kerrallaan...

Pään kallistelu on myös niin Hulia ja on ollut pienestä asti. Sille voi jutella vaikka mitä ja höpsö kääntelee päätään ja muka ymmärtää. <3

Asento. Tämä sammakkotyyli on myös ollut käytössä pienestä pitäen. Ihmiset jaksaa nauraa tälle aina. :)

ECCU.
Eccu on mun mielestä edelleen pentu. Se on Hulia isompi, syö kuin norsu ja alkaa olla jo kiinnostunut tytöistäkin, mutta mulle se vain on se meidän penikka. :D Eccun "pallerovaihe" oli vähän jo mennyt ohi, kun se oli jo 2,5-kuukautinen meille tullessaan. Oli se silti söpö ja hassuista hassuin. <3

Lentokentällä ihmettelemässä Suomea 26.7.2013. <3

Ensimmäistä kertaa mökillä. Muistaakseni tässä tilanteessa pitelen poitsua, ettei se lähde linnun perään. Tämä kaiken liikkuvan perään säntääminen on Eccun elämäntapa. Valitettavasti. :D

Vesipeto! Uimaanhan Eccu ei vielä kesällä mennyt, mutta nyt odotan innolla ensi kesää, koska syksyn ja talven aikana tuo on osoittanut suurta mielenkiintoa vettä kohtaan. :)

<3

Olen tylsä ja en haasta ketään, mutta tämän saa tehdä ken haluaa! :)

Näyttelemistä taas

Eccu pääsi ensimmäistä kertaa junnuluokkaan Seinäjoen ryhmänäyttelyssä. Ilmoitin Hulinkin valioihin, mutta tässä mietin, että tuskin hirveästi noita molempia rupean kuljettamaan näyttelyissä. Vaasan huhtikuiseen näyttelyyn oon kyllä ilmoittanut jo molemmat, mutta seuraaviin otan varmaan vain Eccun. Hulille kyllä haluaisin vielä joskus ROPin hakea. ;)

Näyttelyaamuna en taas millään käynnistynyt, mutta pääsin kuitenkin suht ajoissa Seinäjoelle. Hain pari ystävääni apukäsiksi näyttelyyn, ja tietenkin muutenkin seuraksi. <3 Näyttelypaikka oli hieman suurempi kuin Parkanon halli oli, mutta mielestäni silti liian ahdas. Hyvin kuitenkin sovittiin, ja islantilaisiakin oli ihmeellisesti kokonaista 18 kappaletta! Jännitin taas kauheasti tuota Eccun menoa. Kehän vierellä treenaus ei sujunut yhtään, joten maalailin päähäni jo, että saadaan Tyydyttävä tai korkeintaan Hyvä. Mun kavereilla olikin pitelemistä, kun Huli veti tyttöjen perään (etenkin rakkaan Otta-tytön korvia piti puhdistaa) ja Eccu vain muuten vain. Eccu antoi paljon myös ääninäytteitään...

Pentuluokassa oli oikein ihana poitsu, joka oikeutetusti oli ROP-pentu. Junnu-uroksissa Eccun kanssa oli kaksi huomattavasti kehittyneempää poikaa ja yhteisringissä Eccun meno oli aiiiivan kauheaa. Poitsu yritti mennä liian lujaa, ja veti hihnassa ja välillä jopa haukkuikin. Siinä viimeistään sitä tyydyttävää ajattelin... Toiset junnut oli ennen meitä ja odotellessa sain jotenkin Eccun huomaamaan herkut ja keskittymään muhun. Meidän omalla vuorolla Eccu seisoikin aika hyvin, vaikka istahtelikin. Hampaiden näyttö ei ollut kivaa Eccun mielestä, mutta mittaa poitsu ei pelästynyt, vaikka tuomari tuli sen kanssa aika yllättäen mittailemaan. Arvosteluun mittaustulosta ei ollut merkitty, mutta mulle tuomari sanoi mitaksi noin 47 cm, mitä itsekin olen kyllä mittaillut. Yksin kulkeminen kehässä sujui jo paremmin, mutta ei siltikään super hyvin. Eccu saikin sitten Erittäin Hyvän ja oli lopulta junnuissa kolmas. Tuomari oli kiva, kun tuli kättelemään kaikki ja perusteli arvosteluaan. Eccusta sanoi, että kaipasi lisää massaa, ja että poitsu ei saisi kyllä enää korkeutta kasvaa. Olin kyllä hyvin yllättynyt EH:sta ja tyytyväinen siihen! Hulihan sai ekassa junnuluokassaan H:n, eli Eccu tavallaan voitti Hulin. ;)

Eccun arvostelu:
"9 kk, raajakas kokonaisuus, toivottavasti ei enää kasva kokoa. Hieman kevytpiirteinen pää, kauniit tummat silmät, oikea purenta, hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä tarvitsee lisää tilavuutta, vielä kapea edestä. Riittävät kulmaukset, hyvin kehittyneet kaksoiskannukset. Liikkuu takaa hieman ahtaasti, lyhyt sivuliike. Hyvä häntä. Miellyttävä käytös."

(Same in English: Eccu was first time in juniorclass and got VG (Very Good). Here's the judgement (about...):  
"9 months, long-legged body, hopefully doesn't grow any longer. Slightly light head, beautiful dark eyes, correct bite, good neck and topline. Chest needs more volume, still narrow in front. Sufficient angles, well developed double spurs. Moves slightly narrowly from behind. Short side movement. Good tail. Pleasant behavior.")

Kaivelin Hulin ensimmäisen junnuluokan arvostelun, kun katsoin, minkäs ikäinen tuo olikaan silloin. Toki Huli ja Eccu on niin niin erilaisia koiria, että hölmöähän niitä on verrata, mutta vertailenpas kuitenkin. Tässäpä se Juha Putkosen arvostelu Pieksämäen erkkarista:
"Koko 43cm. Pienikokoinen 9kk. Hieman matalaraajaisen vaikutelman antava. Hyvä raajaluusto. Lupaava pää. Hyväasentoiset korvat. Pyöreähköt tummat silmät. Hyvä purenta. P2 vasemmalta ylhäältä ja alhaalta puuttuu, samoin P2 ylhäältä oikealta. Hyvä kaula. Ikäisekseen hyvä runko. Kaunisasentoinen häntä. Riittävät kulmaukset. Takaraajoissa nahalliset/luulliset kaksoiskannukset. Riittävä sivuaskeleen pituus. Palkintosija hampaista."
Hulin arvosteluunhan vaikutti nuo puuttuvat hampaat, eli senkään takia ei ole oikein verrattavissa Eccuun. Mutta vertaan silti! Eccu kun on vasta mun toinen näyttelyissä käyvä koirani. :P

No sitten lisää tämän päivän näyttelystä. Huli oli valioluokassa tutun uroksen kanssa ja tiesin jo valmiiksi, ettei sitä nallukkaa tulla voittamaan, kun tuomari katsoi tarkasti liikkeitä. Huli oli ihana kehässä niin kuin aina, paitsi korvia se ei jaksanut nostaa sitäkään vähää, mitä yleensä. Taisi Ottan liehittely viedä voimat... Erinomainen saatiin kuitenkin, mutta ei SA:ta. Tuomari perusteli tämän juuri liikkeiden takia, toivoisi liikkeeseen lisää syvyyttä tai jotain. :D Mulla meni tämä perustelu puoliksi ohi, koska Huli ja valionallukka ei tuu yhtään toimeen, ja ne alkoi jo toisiaan vahdata ja Huli aloitti matalan murinankin. Äijämeininki.

Hulin arvostelu:
"3v, oikeat rungon mittasuhteet, selvä sukupuolileima, hieman pyöreä otsa, voimakas otsapenger, tummat silmät, hyvät korvat. Oikea purenta, riittävä kaula, tilava runko. Tasapainoiset kulmaukset, riittävä polvikulma. Hyvä häntä. Hyvin kehittyneet kaksoiskannukset. Liikkuu edestä avoimin kyynerpäin. Sivuliike kaipaa lisää ulottuvuutta. Erinomainen karvanlaatu, miellyttävä käytös."

Sain mennä kehään vielä kolmannenkin kerran, kun vein Hulin rakasta Ottaa (Aitiorannan Otta Olafssura) avoimeen luokkaan. Otta oli ihanan helppo, tosin emännän piti tulla näkyviin, että neiti keskittyi seisomiseen eikä istumiseen. ;) Narttujen kehässä tulikin vähän pettymystä, kun olisi ollut monta narttua vailla viimeistä sertiä, eikä kukaan avoimenluokan nartuista saanut edes SA:ta. Mutta sellaista tuo näyttelymeininki välillä vain on.

Odotellaan omaa vuoroa. (Kuva: S&R)

Keskittymisharjoitusta ennen omaa vuoroa... (Kuva: S&R)

Näyttelyn jälkeen Henni ehdotti lyhyttä kävelyä koirien kanssa, joten Huli sai  kirjaimellisesti juosta kahden tytön perässä. Eccua en päästänyt ollenkaan irti, kun autoteitä ja ihmisiä oli liian lähellä. Olis ollut kiva mennä oikein kunnon metsälenkille, jos olis ollut varusteet sen mukaiset! :P Vaasassa vois miettiä, jos kehä olisi aikaisin, Henniiii??

Wuff ja böff. <3 (Kuva: S&R)

Miksi Hugsun korva näyttää tässä ihan hirrrveen isolta? :D (Kuva: S&R)

Tämmöstä kivan hiljaista matkaseuraa... (Kuva: S&R)

Käytiin näyttelyn jälkeen kavereideni kanssa Buffassa syömässä pizzaa navat täyteen ja Mustissa & Mirrissä shoppailemassa. Mulla oli kertynyt kolme viiden euron lahjakorttia M&M:iin, mutta niistä saikin käyttää vain kaksi yhdellä ostokerralla. Sain kuitenkin Ecculle hienon pannan -20% alennuksella ja muistakin tuotteista sain -10%. Rahaa kyllä paloi siltikin, kun ostin pannan lisäksi puruluita, herkkuja, aktivointilelun ja vihdoin viimein vedonestovaljaat. Olin jo ennemmin ostanut vedonestopannan, mutta totesin sen olevan Ecculle aivan kauheaaaaaa ja vaarallinenkin, joten kokeillaanpa noita valjaita sitten. :)

Näyttelyn jälkeen väsyttää...

Tässä näkyy toi uusi panta. :) 

Oli kyllä kiva päivä, vaikka ärsyttikin vähän noiden rauhattomuus näyttelyssä. Suuret kiitokset ihanille ystävilleni, ja ennen kaikkea suuri kiitos tästä valtavan kauniista piirroksesta. <3 <3 <3 Jos ette tunnista, kuka kuvassa on, niin tulen lyömään! :'D (lisää hienoja piirroksia täältä)

Edit: Uusia valjaita kokeiltu muutamia kertoja, ja toimivat ainakin jonkin verran. Tietyissä tilanteissa, kuten linnun nähdessään, tuolle on ihan sama vaikka se olis jokaisesta tassustaan ja korvistaan jossain kiinni... Mutta normaali kulkeminen lenkillä, ilman häiriötekijöitä, on paljon rennompaa ja mun käsi ja hermotkin ovat nyt vähemmällä rasituksella. Jesh! :D