Eccu the Showmaaan!

Lyhyestippä kerron. Kuvat saa kertoa lisää. ;)

Käytiin Eccusen kanssa ihka ensimmäisessä näyttelyssä Jyväskylässä viime sunnuntaina. Islantilaisia oli kahdeksan, joista pentuja vain Eccu, uroksia kuusi ja narttuja vain yksi. Oli kyllä aika jännää vuosien jälkeen mennä pentuluokkaan, ja sekin oli outoa, kun piti mennä pitkästä aikaa ekana kehään. Hugsin kanssa taidettiin kaikissa näyttelyissä pentu- ja junnuluokassa olla ekoina, ja vähän jo silloin kyllästyinkin siihen.

Mulla oli aivan kauhea flunssa päällä ja olo oli aika tuskainen. Treenasin Eccua näyttelypaikalla ja seisominen onnistui tosi hyvin. Juoksu oli, niin kuin odotinkin, hyvin vaihtelevaa. Välillä Eccu saattoi mennä oikein hyvin, ja yhtäkkiä se taas yritti juosta lujaa ja veti hihnassa. Siinä omaa vuoroa odotellessa Eccu myös tykkäsi haukkua ja pomppia ohikulkevien koirien perään. Just kun tuuletin, että meidän Huli on nykyään ja vihdoinkin niin rentoa näyttelyseuraa! :D Juokseminen pitkin näyttelypaikkaa, ja sen jälkeen juokseminen kehässä, oli aika kauheaa, kun olin niin tukossa ja kuumeessa...

Hulin kasvattaja oli myös paikalla ja vein sen Late-poikaa junnukehään. Kasvattajalla oli myös Hulin poika mukana, eli Aku. Aku oli kuin Hulin ja Hatin yhdistelmä ulkonäöltään ja ainakin sen tapaamisen perusteella yhtä ihanan luonteinenkin kuin isänsä, äitinsä ja tätinsä. <3 :)

Näyttelyn aikataulu oli vähän myöhässä, mutta se oli ihan ok mulle, kun jänskäsin Eccun menoa niin kovasti. Kerkesin siis relata hieman ennen meidän vuoroa. Kehäsihteeri tuli sitten kehän laitaa kohti huutaen "Islanninlammaskoira, urospentu, numero 141! Jaa sieltä se PIKKU-jäbä tuleekin! Mitä jäbä duuunaaa?". Juupa juu. :D

Tuomari oli oikein miellyttävä ja asiallinen mies. Kehässä seisominen meni Ecculta muuten hyvin, mutta edelliset kehässä olleet huskyomistajat olivat nakelleet herkkuja pitkin lattiaa, niin mun herkkuimurihan oli heti nuuskimassa maata. Kun sain sen kiinnostumaan mulla olevista herkuista, niin seisominen olikin sitten oikein nättiä. Juokseminen oli yhtä epätasaista kuin ennen kehää ja hampaiden ja muiden tarkistus oli Ecculle vähän ihme hommaa. Kuulin lähes kaiken, mitä tuomari käski kirjoitella, ja jännitys kasvoi ja kasvoi, koska en tiennyt yhtään oliko Eccussa enemmän huonoa vai hyvää. :D Ihmeellistä kyllä, Kunniapalkinto sieltä tuli ja tietenkin sitten Eccu oli Rotunsa Paras pentu! Tuomari oli tosi kiva, kun se vielä tuli kättelemään ja kommentoimaan. Tuolle kyllä menen toistekin!

Eccun ENSIMMÄINEN arvostelu ikinä:
"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen urospentu. Oikeailmeinen pää. Runko saa vielä voimistua. Saisi kauttaaltaan kulmautua hieman voimakkaammin. Eturinta saa vielä voimistua. Takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Liikkuu riittävällä askelpituudella, vielä löysästi edestä. Ryhdikäs esiintyjä." Tulos siis PEN1 KP ROP-pentu

Tässä kuvia näyttelystä ja tietenkin myös palkintoposee!
Näyttelykuvat ovat TripleTanin ottamia, kiitokset jälleen hänelle. :)

Late-poitsu (Aitiorannan Örlatur Ödlingur)

Aku <3 (Aitiorannan Ákafur Akurmús) Ihan kuin Hulin silmät!

Late

"Tahtoo tuonneeee!" 

Aku & Eccu tutustuu :)

Eccu & Late tutustuu ;)

Eccu <3

"Nyt lujaa lujaa lujaa!"

Hieno miehen alku! <3

"Mihin toi äiti nyt lähti?"

Late kehässä :)

Eccunen<3

Hupsansaa

Hei vaan! Mulla on tämän blogin kanssa käynyt vähän niin, että silloin harvoin, kun olis ollut aikaa tänne kirjoitella, ei ole ollut kuvia (kuvaton blogi on tylsä) tai oonkin kummallisesti keksinyt jotain muuta "kehittävää" tekemistä. Koitan nyt parantaa tapani, koska tättädää, SCHOOL IS OVER! Jauuuu! Elikkä täällä kirjoittelee nykyisin ihan valmis hoitsu! :D

Koska ei Rallytoko, eikä Tokoagikaan oo vielä alkanu, ei oo paljon mitään erikoista kerrottavaa. Ihanaa talvikeliä on ollut, ja on toisaalta ollut kivaa, kun ollaan päästy vielä sauvakävelylenkeille koirien kanssa, mutta toisaalta oon odottanut lisää lunta, koska ostin jo marraskuulla sukset. Mulla on hiihtämisestä traumat ala-asteelta asti, mutta yritän nyt päästä niistä eroon, kunhan vain tulis sitä lunta lisäääää!

Hugsin kanssa käytiin Parkanon ryhmänäyttelyssä viime lauantaina. Näyttelypaikka oli tosi pieni. Vähä niin kuin olis mätsäriin menny... Ahtaus oli aika ärsyttävää, mutta meidän kehä oli vasta kahden aikaan, joten siihen mennessä porukkaa oli jo onneksi lähtenyt pois. Islantilaisia oli kokonaista kuusi, joista neljä oli urosta ja kaksi narttua. Omaa kehää odotellessa oli kiva jutskailla muiden kanssa, ja samalla miettiä, miten sais kovat jätkät olemaan kunnolla ja vahtaamatta toisiaan haastamismielessä. :D Hulikin oli taas muka niin kova äijä... Uroksista kaikki sai SA:n, eli myös Huli, ja PU-kehässä oltiin Hulin kanssa neljänsiä. Tulos oli siis VAL ERI2 SA PU4.

Tässä arvostelu:
"3v. Erinomainen koko. Hyvä sukupuolileima, vahva pää, jossa melko korostunut otsapenger, turhan pyöreät silmät (voiko noinkin olla? :D), hyvä kuono-osa. Riittävä kaula, pysty olkavarsi, sopiva runko. Tyypilliset takakulmaukset, sopiva luusto. Kaksoiskannukset. Hyvä karva ja häntä. Hieman huolimattomat etuliikkeet, muuten liikkuu hyvin. Erinomainen luonne."

Ja muutama huonolaatuinen kuva Hugsusta:

Seuraava näyttely on jo 16. helmikuuta ja se onkin sitten Eccun aivan ensimmäinen näyttely! Oon epätoivoisesti yrittänyt treenata Eccun kanssa seisomista herkuilla, mutta todennäköisesti jätän herkut näyttelykehässä pois, koska tuo pomppii mun käsiin. Juoksuharjoituksetkin on olleet tosi huonoja, koska ensimmäisen juoksuaskeleen jälkeen Eccu pomppii kuin aropupu ja on ihan "JEEE LEIKITÄÄN!!!". Toivon kovasti, että toi ADHD-kenguru hämmentyis näyttelypaikalla koiramäärästä niin, että seisoo vahingossa hienosti ja tulee mun vierelläkin vahingossa... Mutta on kyllä tosi jännää mennä tuon naperon kanssa, kun Hulin kanssa kehässä on niin helppoa. Vähän uutta haastetta mulle. ;)

Muutamia kuvia vielä meidän lenkeiltä paukkupakkasessa:

Ohukainen ja Paksukainen?

"...koitan taas taivaan kantta korkeaa huokauksilla kolkuttaa..."

Musiikkihöpinää.

Mulla oli synttärit marraskuun viimeinen päivä ja saatiin juuri sopivasti sille päivälle liput Juha Tapion keikalle Jyväskylään. Otettiin tietty kaikki irti pienestä reissusta, ja varattiin hotelli, ostettiin kuoharia ja käytiin syömässä superhyvää ruokaa. :) Ja tämä siis tottakai ilman koiria! :D

Oli aivan huippu syntymäpäivä muutenkin, mutta Juha Tapio kruunasi kaiken. Viimeksi oltiin Juhaa katsomassa Vaasassa viime vuoden lokakuussa. (blogin teksti Toisella puolen virtaa ) Saatan nyt toistaa itseäni, mutta Juha on MAAILMAN PARAS ARTISTI. Siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi näin Juhan bändin kanssa, ja hänen bändinsä jäsenetkin ovat tässä välissä vaihtuneet. Tämä uusi bändi olikin ihan huippuluokkaa, ja he soittivat Juhan kanssa mahtavalla drivella ja musiikin rakkaudella! Upeaa! <3

Sinänsä keikkapaikka oli mulle tuskainen, koska se oli Jyväskylän Paviljongin joku sali, jossa istuttiin tönkkönä paikoillaan. Juha sanoi heti alussa, että kaikki saavat olla omana itsenään ja heilua ja tanssia, jos huvittaa. Suomalainen ihminen on kuitenkin ihan hirrrrrvittävän hidas syttymään, niinpä minäkin tyydyin tuskaillen heiluttelemaan jalkojani vain penkkien takana suurimman osan keikasta. Väliajan jälkeen porukka ONNEKSI vähän relasi, ja kun muutama ihminen nousi seisomaan, niin tottakai minäkin nousin ja hilluin onnessani. Itkeskelin tottakai pitkin keikkaa ja erityisesti rakkaimmille kappaleille En mitään en ketään, Haaveilija, Ratapiha ja Raikas Tuuli. Sitten, kun alkoi Mitä silmät ei nää koko yleisö nousi seisomaan ja fiilis oli sanoinkuvaamaton, hurmiollinen suorastaan. Tuli ihan mieleen joku hengellinen tapahtuma, ja ehkä se sitä vähän olikin. Ainakin hyvin jumalallista. :) <3

Hienoinen pettymys oli se, ettei Juha soittanut yhtäkään Vain Elämää -ohjelmassa laulamaansa kappaletta (ei kenties saanut, kun oli oma konsertti tulossa?) eikä myöskään vanhoja ihania kuten Tästä kaikesta, Väsyneet maan tai Syksy. Encore oli odotetusti TSNEH eli Tykkään susta niin että halkeen ja silloin yleisöltä lähti lapanen ja porukka vyöryi lavan eteen pomppimaan, minä tietenkin mukana. Jarry oli vähän ollut ihmeissään, kun katosin yhtäkkiä... :D

Keikan jälkeen jonotin tietenkin nimmarin ja sain halauksenkin. <3 Kiitin keikasta ja olisin halunnut kertoa, miten mahtava se oikeasti oli, mutta kummasti sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertui. :D Toivotin kuitenkin Juhalle hyvää Joulua ja siunausta. <3

Täällä on kiertueelta kuvia.

Hyvää Joulua kaikille!

Joulu häämöttää. Meillä on satanut vettä jo viikon verran, eli lumisesta joulumaisemasta saa vain haaveilla. Pukki ei pääse reellä täälläpäin. :( On aivan kamalan pimeääkin, tuntuu, että päivää ei tule ollenkaan. Onneksi sentään nyt lauantain jälkeen alkaa päivät pidentyä. Mutta lunta lunta lunta lunta tänne kiitoooooos!

Koirilla on kaikki hyvin. Huli on alkanut vähän enemmän komentaa Eccua, mikä on hyvä, mutta vielä on vähän auki miten noiden arvojärjestys tulee lopulta menemään. Eccu on jo hyvän aikaa nostanut jalkaa ylpeänä, ja sisälle ei ole tullut vahinkoa varmaan yli kahteen kuukauteen! Sisäsiisteyden oppiminen oli tällä pojulla kyllä ihan eri luokkaa kuin Hulilla. :) Eccu on nyt vain alkanut vetää lenkillä ihan järjettömästi, ja pysähtymistekniikka ja puolikuristava panta eivät ole auttaneet, joten hankintalistalla on nyt vedonestopanta. Täällä kaukana korvessa on se huono puoli, että pitää vähintään 30 km ajaa autolla, että pääsee eläinkauppaan... Ja mulla on nyt oma auto hajallakin. Pantaa odotellessa siis... mun hermot alkaa palaa hihnalenkillä...

Vaikka Eccun haukkuminen KAIKELLE ja hihnassa vetäminen joskus raastavat mun hermoja (ja tuntuu, etten oo koskaan huutanut näin paljon Hulillekaan kolmen vuoden aikana... :D ), niin silti rakastan tuon höpsöttimen iloisuutta, ylitsepursuavaa ystävällisyyttä ja tyhmyyttä. Eccu on myös ihan huippu lasten kanssa. Huli roikkui pentuna lasten housuissa, mutta Eccu rauhoittuu alkuinnostuksen jälkeen melko nopeasti ja nuolee kiltisti lasten käsiä, eikä pahemmin yritä hillua niiden päälle. :) <3 Albert-poju veti Eccun hännästäkin monet kerrat viikonloppuna, eikä Eccu meinannut mitään.

Nyt on pakko lopettaa tämä kirjoittelu tähän. Mulla on vihdoin viimein menossa VIIMEINEN työharjoittelujakso (valmistuminen lähestyy!), ja olen kotihoidossa, joten pitää huomenna jaksaa herätä puoli 6 töihin. Huomisen jälkeen on sentään kauan odotettu kuuden päivän loma. Ellei sitten pyydetä oikein palkalliseen työhön! :D

Näiden kuvien kautta toivotan kaikille oikein ihanaa, lämmintä, rakkaudellista, siunattua ja rauhallista Joulua! <3

(kuvat otettu joulukuun alussa, kun oli vielä kauniit maisemat...)

Some videos

En jaksa kirjoitella mitään erityistä.

Tässä pari videota. :)

Ärr mörr, juutuubi teki videoista entistäkin rakeisempia...

Mutta kai niistä jotain näkee.

Adjöö!

Rallyagi, tokorally, eiku...

Do diih. Taas aikaa kulunut. En tajua minne nää viikot meneeeeee!
Mistäs nyt aloittais. Ööö...

Noh, vaikka siitä, että Eccun ja mun agilitykurssi meni vähä pipariksi. Kaksi ekaa kertaa oltiin, ja kivaa oli, sitten tuli Seinäjoen näyttely, eikä päästy, ja viimeisellä kerralla mulle pukkas flunssaa, niin en viitsinyt lähteä. Eli katsotaan agia ehkä ens vuoden puolella uudelleen.

TokoAgikin loppui tältä vuodelta, ja siinä olikin lopulta kokonaista kolme tenttiä, jotka KAIKKI läpäistiin Eccusen kanssa tottakai upeasti. :) Eli nyt vasta ollaan virallisesti alakoulussa, ja siitä kyllä jatketaan, kun keväällä taas kurssit alkaa pyöriä. Kaksi viimeistä tenttiä oli jo aika haasteellisia, etenkin, kun oon niin laiska kotona treenaaja... Muistaakseni tentit meni suurinpiirtein näin.

Toinen tenteistä oli estetentti, jossa:
1. Matala puomi ylös, koira istumaan keskelle ja sitten puomia alas. Koira ei saa tippua puomilta ja alas on tultava puomia pitkin.
2. Matala este, jonka yli mentiin itse ensin, ja koira vasta luvan kanssa. Tämän Eccu oppi vasta just ennen meidän tenttivuoroa. Huh.
3. Hieman ylöspäin kallellaan oleva lauta, jota pitkin koira ylös, ja sitten koira maahan. Tässäkin koiran pitää pysyä koko ajan laudalla.
4. Istuminen renkaan sisälle.
5. Sama laatikko, kuin ekassa tentissä, ja koira sen päälle istumaan. Koira ei saa hypätä laatikon yli.

Toinen tentti oli sitten tempputentti. En tiedä sen virallista nimeä, mutta olkoon nyt tempputentti. :D
1. Helikopteri, joka oli ekassakin tentissä. Eli näytetään nami koiralle, levitetään kädet sivuille, ja nami annetaan, kun koira katsoo silmiin. Eccu katsoi taas kolme kertaa, ennen kuin mun käsissä tapahtui mitään...
2. Keilojen kaataminen. Koiran pitää käskystä kaataa kaksi keilaa. Eccu tajusi tämän tosi nopeasti treeneissä, mutta tentin jännitystä lisäsi se, että Eccu ei treeneissä aina saanut painavampaa keilaa kaadettua ensimmäisellä kerralla. Mutta hyvin onnistui!
3. Koira taakse istumaan. Eccu on tässä super!
4. Koira eteen istumaan, peruutetaan pari metriä taaksepäin, ja koiran pitää pysyä paikallaan, kunnes kutsutaan luokse.
5. Kävelykyykky, joka oli ekassakin tentissä. Eli kävellään muutama askel, mennään kyykkyyn, jolloin koiran pitää tulla heti luokse. Tämä toistetaan kolme kertaa. Eccu kulki tässä mun vierellä koko ajan, eli ei ollut haasteellista. :)

Poikien välistä rakkautta havaittavissa...

No sitten Huli-poitsu! Vihdoinkin Teuvalla alkoi Rallytoko ja minähän hetiheti ilmoitin Hulin sinne. Ajattelin, että tämä, jos joku, voisi olla Hulin laji. Sillä kun on nuo putkiaivot... Rallytoko alkoi pari viikkoa sitten ja ekalla kerralla olin aivan onnessani Hulista. Se oli niiiiiiin U P E A. Vetäjä sanoi, että "jaa, sitä on harjoiteltu jo kotona!". Mutta eihän me mitään oltu treenattu, en edes tiennyt lajista oikeastaan mitään. Huli on vain superhyvä istumaan. Näyttelyissäkin pylly aina maassa... ;)

Noh, toisella RT-kerralla Herra Huu näyttikin taas kuinka pönttöpää, kova jätkä ja putkiaivo se onkaan. Tuli oikein "ihanasti" mieleen meidän agilityt keväällä... Voi Vvvvvenäjä, sanoisinko. Vetäjä kyllä tsemppas, etten saa turhautua, koska sitten mikään ei ainakaan onnistu. Mutta kyllä pakosti turhautti, kun Hulilla oli nenä maassa, hoin "Huli, Huli, Huli, haloo, täällä, täällä, Huli, Huli, täällä, täällä, täällä..." ja tarjosin herkkua nenään, eikä tapahtunut MITÄÄN. Sitten kun se vahingos antoi mulle yhden sekunnin aikaansa, ja vaikkapa istui viereen, liikkeelle lähdössä se olikin jo täysin muissa maailmoissa. Teini-ikäinen bordercollie-poika tykkäsi kytätä Hulia ja tarpeeksi lähelle päästessään päästi kivat rähinät, joihin Hulin oli pakko vastata vähintään murinalla. Nuo tilanteet nyt ei kestänyt kahta sekunttia kauempaa, kun käännyin heti eri suuntaan Hulin kanssa, mutta kyllähän sen keskittymiskyvyn murunenkin sieltä katosi, kun testosteroni pääsi valloilleen. Eli merkkausta olis pitänyt päästä tekemään koko ajan ja kuopia päälle miehekkäästi äännellen. Voi äh pöh.

Kolmas RT-kerta olikin taas loistoHulia. En tiedä oliko se nyt tottunut toisiin kurssilaisiin vai mitä, mutta alkukankeuden jälkeen Huli oli loistavampi kuin loistava. :) Huli oppi todella nopeasti eteen+oikealta vasemmalle viereen, täyskäännöksen vasemmalle ja spiraalin. Eteen+vasemmalta viereen menee vähän vinosti, ja paikallaan makuuta pitää treenata. Ihmettelin suuresti, kuinka nopeasti se muisti sivulle-käskyn takakautta, vaikka ollaan oltu tokossa kaksi vuotta sitten! :D HuippuHULI! Mulle on kyllä vielä täysin hepreaa, miten Rallytokossa käytännössä kuljetaan rataa, mutta vimpalla kerralla on kuulemma rata. Sitä odotellessa. JA TREENATESSA!

Taistelua luusta. Äänet puuttuu. ("Hkrääärrhhhh" "Iiiuuuuuu")

Teksti ei lopu vielä! Ähähää! Oltiin nääs myös näytelmissä Hulin kanssa viime lauantaina Jyväskylässä. Kehä oli ihanasti tosi myöhään ja ajeltiin rauhassa paikan päälle. Islantilaisia oli yllättävän paljon, kokonaista 19, ja oli taas kiva jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Tosin, juttelut jää aina tosi lyhyiksi, kun pitää kuitenkin seurata kehääkin. Hugsi oli yksi kolmesta valiouroksesta, ja kulkeminen kehässä oli ihan hyvää. Tuomari oli mun mielestä tosi tympeä (sori vaan...) ja vähäsanainen. Se yritti pariinkin kertaan maiskutella suullaan saadakseen Hulin katsomaan ylös, mutta Hulia ei kiinnostanut yhtään. Luulenkin sen ja Hulin ulospäin kääntyvien tassujen vaikuttaneen sijoitukseen, eli oltiin kolmansia valioissa. ERI ja SA kuitenkin saatiin. Paras Uros -kehässä oli lopulta seitsemän urosta. Huli vähän kiskoi hihnassa, kun jotkut "kovemmat jäbät" tykkäs pitää meteliä kehässä, ja meidät laitettiinkin sitten pois. Paras Uros oli sama kuin Seinäjoella, oikein komea ja mun silmää miellyttävä nallukka, joka oli lopulta VSP. :) Näyttelyn jälkeen alkoi Islanninlammaskoirat Ry:n kokous ja osallistuin siihenkin nyt ekaa kertaa. Tuskin mistään mitään tajusin, mutta oli mielenkiintoista osallistua kuitenkin.

Hulin arvostelu:
"3-vuotias uros. Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Pitäisi olla enemmän rintaa. Etujalat kääntyvät ulospäin liikkeessä. Oikeanlainen ylälinja(?). Hyvä hännän kiinnitys ja kantaminen. Liikkuu tyypillisesti."

Hulilla oli vähän kuuma!

Leveä haara!

Riittäisköhän nyt? ;)

Vastaus haasteeseen

Sain jokin aika sitten haasteen Riikalta (blogi). Kiitos siitä!
Tässäpä omat vastaukseni.

1. Kehen julkisuuden henkilöön voisit samaistaa koirasi?

- En keksi oikeita henkilöitä, mutta...

...Eccu on mun mielestä kuin Nipsu. Isokorvainen, söpö, hölmö, jokseenkin ahne ja utelias. :)

Huli taas ehkä muistuttaa eniten Nalle Puhia. Se on kaikkien rakastama, hyvä ystävä, välillä filosofinen ja hieman höpsökin. Hulin hunaja olis ehkä maksamakkara. ;)

2. Jos et voisi ottaa koiraa, minkä muun lemmikin ottaisit? Miksi juuri sen?

- Jos en olisi ottanut koiraa, olisin luultavimmin ottanut kissan. Kissat on lähellä mun sydäntä, vaikkei meillä kotona ole ollut koskaan kissaa. Asuin kuitenkin Vaasassa opiskellessani kolme kissan kämppiksenä, ja ne oli ihania kavereita. <3 Kissan pitämisessä on myös hyvänä puolena se, ettei sitä tarvitse lenkittää räntäsateessa. ;)

3. Jos koirasi olisi ihmislapsi, olisiko se koulussa häirikkö, hikari, kiusattu, piilokettuilija, open lellikki vai jotain muuta?

- Eccu olisi varmaankin open lellikki. Villi ja mullekaikkiheti-tyyppi, mutta kuitenkin open mielistelijä. ;) Huli taas olis varmaankin enemmänkin sellainen hiljaisempi keskitason oppilas, joka on kaikkien kaveri.

4. Miksi koirasi valitsisi sinut omistajakseen, jos se saisi valita?

- Huli tahtois mut sen takia, koska annan sille kaiken, mitä se ikinä haluaa. Ecculle riittäis vain se, että mulla olis herkkuja taskut täynnä. :D

5. Kaunein koirarotu, jos omaa rotuasi ei lasketa? Miksi juuri se?

- Tykkään itäsiperianlaikasta ja huskysta. Jokin niissä on vain niiiiin kaunista.

Mun rakkain Raku <3

6. Millaisissa tilanteissa mieleesi nousee miete, "nyt näistä koirista tulee rukkaset!"

- Silloin, kun Eccu kiskoo hihnassa hengitys rohisten, haukkuu turhanhaukkua, eikä kuuntele, ja samaan aikaan Huli kiskoo hihnassa ja pomppii kuin kenguru...

7. Jos sinulla olisi mahdollisuus harrastaa jotain lajia ihan sen huipulla asti, mikä se olisi ja miksi? (Siis MM-tasolla)
- Njääh. En ole kisaaja ollenkaan! Harrastuksena vain kaikkea kivaa, kiitos. :)

8. Mikä olisi koirasi lempiväri jos siltä kysyttäsiin? Miksi?
- Eccun olis varmaan joku neonkeltainen, koska se kuvastaa mun mielestä sen pentumaista sähellystä ja vilkkautta. Hulin taas joku lämmin punainen, koska se on niin rakastava otus. :)

9. Mikä on oudoin tapa, jota koirasi harrastaa?
- Huli on nättitassu. Se ei pysty enää menemään ulkoaitaukseen juoksemaan, koska siellä on Eccun kamalia jätöksiä. Tassut likaantuu! Samoin se ei tee tarpeitaan meidän tielle koskaan, kun on niin kauhean siisti mies...  Hulilla on myös hassu tapa syömisen jälkeen hinkata nenäänsä sohvaan ja aivastaa, ja joskus se myös tulee luokse ja röyhtäisee. :D Se kai tarkoittaa "kiitos"? Tätä kirjoittaessani Huli myös muistutti mua vielä yhdestä tavastaan; tulla istumaan nojatuolin tai sohvan viereen ja kerjäämään rapsutuksia sanomalla "bhoh". Ecculla ei vielä oo mitään erityistä tapaa, mutta sen tyyli hyppiä on ihan omaa luokkaansa. Se hyppää melkein mun olkapään korkeudelle!

10. Onko jokin asia, joka saisi sinut luopumaan koiristasi ikuisesti? Jos niin mikä?
- En oikeastaan keksi mitään. Ottais liian kipeää luopua...

Päivät taas vain menee

Tämä syksy on mennyt niin nopeasti että hirvittää! Toiseksi viimeistä työharjoittelujaksoa jäljellä enää kolme viikkoa ja näytöt alkaa jo ensi viikolla. Tosi mukavaa on ollut vanhusten tehostetussa palvelukodissa. Ihania hoitajia ja asukkaita. Nyt oon oikein vasta syttynyt tähän hoitotyöhön. <3 Oon tehnyt yhden päivän palkallisenakin, ja tulevan lauantainkin teen. Tosi mukavaa, kun pääsee oikeisiinkin töihin, vaikka rahallisesti siitä ei hirveästi hyödykään.

Ketunpoika<3

Eccun kanssa ollaan jatkettu TokoAgissa, mutta nyt on ollut kahden viikon tauko, kun oli syyslomat. Ensi sunnuntaina taas mennään ja täytyy myöntää, että treenaus on kotona jäänyt, eli pitää nyt tällä viikolla muistaa treenailla. Paikallaan olo, ja odottaminen yleensäkin, on Ecculle muutenkin hankalaa, mutta kyllä se välillä sen osaakin. Ruokaa se osaa jo odottaa kunnes sanon "ole hyvä", mutta syö sitten niin järkyttävällä vauhdilla, että siinä ajassa Huli on ehtinyt syödä vasta kaksi omaa napuaan. :D Lisäksi pitäis treeniä taakse menemistä ja siellä pysymistä, namikättä ja koiran kiertämistä, kun se istuu. Eccu on vain niin malttamaton tapaus, että treenaaminen on aika hermoja raastavaa välillä...

Metsälenkeillä ollaan käyty lähes joka päivä, ja Eccu on nyt ottanut tavaksi jossain vaiheessa lenkkiä lähteä kauemmas metsään ilmeisesti jonkun hajun perässä. Luoksetulotreeniäkin lisää siis! Huli sen sijaan, joka on yleensä ollut huono tulemaan luokse ("ei sillä kumminkaa oo mitää hyvää herkkua..."), tulee nykyään aika hyvin! Eccu on myös melkoinen lintukoira. Epäilen, onko siinä suomenpystykorvaa, kun haukkuu niin mahtavasti oikeastaan kaikelle, ja jahtaa tai muuten vahtaa lintuja. Viime viikolla metsästä kuului ihme "krääh krääh" -ääni (joku lintu?) ja Eccu lähti sinne kuin ohjus ja haukkui hulluna. Lintu kuitenkin lähti kauemmas rääkimään, mutta Eccua sai aikalailla huudella takaisin...

Agilityssä Eccu on taas osoittanut olevansa nopea oppija. Putkesta poju menee kuin ohjus, enkä edes ehdi mihinkään, esim. seuraavalle esteelle, kun se on jo herkkukipon luona putken päässä. Toooodella herkuilla vietävissä tuo poika! Käytiin tässä kerran myös treenaamassa molempien koirien kanssa koirakerhon kentällä, ja oli kiva Hulinkin kanssa mennä sen lemppareita A:ta ja puomia. En tajua, miksi se tykkää niin hirveästi kiivetä niille. Meni puomiakin vain takaisin ylös häntä heiluen, kun yritin sitä ohjata toiselle esteelle. Huli on kuin yhtä hymyä noilla esteillä. :D

Käytiin myös Eccun kanssa taas Match Show'ssa, ja kyllä meni jo paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Tosin saatiin taas sininen nauha, eikä sijoituttu, mutta tärkeintähän oli treenaaminen oikeisiin kehiin! Sen sijaan Teuvalla asuva meidän ainoa rotutoveri ja Eccun ikäinen Nasta (Ginfaxi's Dagstjarna) sijoittui sinisissä pennuissa kolmanneksi! :)

Hugsi pääsi viime sunnuntaina taas näyttelyyn Seinäjoelle ja voi että se onkin ihana koira. Tai siitä on tullut ihana, kun on hokannut, että näyttelyissä voi ottaa rennosti. Toki mulla meinas hermot mennä jossain vaiheessa siihen, että Huli olis halunnut puhdistaa siskonsa Hattin korvat ja haistella sitä muutenkin, kun olihan se nyt TYTTÖ! Brennakin (Blenmarin Brenna) sai osansa Hulin huomiosta. Raukka Huli ei ollut nähnyt tyttöjä pitkään aikaan, niin tottakai niitä oli ihana haistella. Huli myös piti jotain pientä murinaa velipuolensa Kaffin (Aitiorannan Kafteinn Krokur) kanssa ja nuortenluokan uros yritti napata PU-kehässä vähän Hulin nenästä. Eli ei mitenkään rauhallisin näyttelypäivä kuitenkaan, mutta se, että Huli ei kisko enää hihnassa on jo niiiiin ihanaa. <3 Mahtavinta oli toki tavata islantilaisihmisiä, niin vanhoja tuttuja, kuin uusiakin. Yllätykseksi myös ihana Jomi (Sunnusteins Íslandsjómi) oli Seinäjoella ja oli oikein kiva jutella poitsun omistajan kanssa sekin vähä mitä siinä ehdittiin. :) (Jomista ja sen isoveljistä lisää TripleTanin blogissa)

Tuomari oli oikein ihana vanhempi norjalainen nainen. Katselin jo ennen islantilaisia, että se oli yhtä hymyä ja naurua. Koiramaiset kehässä hypähtelyt ja kutittava panta naurattivat naista oikein kovasti. :) Huli oli yksin valioissa ja tuomari olikin todella nopea arvostelija. En paljon Hulia ehtinyt siinä seisottaakaan, kun mulle kiikutettiin jo SA-ruusuketta.
Huli sai varmaan huikeimman arvostelun tältä tuomarilta:
"3-vuotias laatukoira. Komea pää, hyvin rakentunut. Liikkuu kunnolla(soundly?). Erinomaisessa karvassa ja kunnossa. Valion/mestarin arvoinen."

Paras Uros -kehään pääsi viisi urosta kuudesta, ja jänskäsin vähän Hulin menoa kehässä. Sehän on päässyt tosi vähän samaan kehään muiden koirien kanssa. Huli meni kuitenkin oikein mainiosti, ja tosi nopeasti tuomari laittoi meitä sitten järjestykseen. Hienoin Hugsi oli toinen uroksista ja sai toisen vara-CACIBinsa. <3 Paras uros sai viedä kotiinsa FI MVA-, VSP- ja CACIB-palkinnot. Huikeaa! :)

Mun valiomies<3

Vabandust!

Viikot kuluu niin nopeasti etten ehdi blogiinkaan kirjoitella! Facebookiin olen sentään lisännyt joitakin kuvia. Päivät menee oikeastaan niin, että pääsen kotiin noin kolmen-neljän aikaan, lähden koirien kanssa lenkille, sitten keksin ruokaa/käyn kaupassa, otan päikkärit tai vahtaan tv:tä, teen huonolla menestyksellä koulujuttuja, lähden Jarryn ja koirien kanssa johonkin metsälenkille, vahtaan tv:tä lisää ja meen nukkumaan. :D Maanantaisin käyn sentään kuntosalilla ja torstaisin jumpassa. Siinäpä nämä viikot hurahtaa. Kavereita en oo taas nähnyt pitkään aikaan, eikä olla käyty edes missään Jarryn kanssa. Ehkä vielä joskus!?

Tyhmäpäät <3

Eccu kävi ensimmäisessä Match Show'ssaan 14.9. Kauhajoella. Tuloksena oli odotetusti sininen nauha ilman sijoitusta. Olin silti positiivisin mielin, koska Eccu on täyyyysin erilainen kuin Huli. Ei hihnassa kiskomista, oli lähes koko ajan hienossa kontaktissa muhun, ja jopa meni maahan makaamaan, kun odoteltiin omaa vuoroa! Toki Eccu on vielä vaavi. Odotan mielenkiinnolla teini-ikää ja sen tuomia muutoksia... Kehässä meno oli vähän epämääräistä ja seisominenkin onnistui nyrkillisellä nameja, mutta olihan händlerikin kehittynyt vuoden 2011 huhtikuusta! (Blogin teksti Nyt ei ihan mätsänny) Pariksi saatiin 9 kuukautinen kultainennoutaja (ai miten niin epäreilua! :D), mutta ihme kyllä sinisten jatkokehässä ei oltu ensimmäisiä, joita laitettiin pois. Olin jopa hieman hämmennyksissä, kun mielestäni yleensä kehästä kätellään pois, eikä jatkoon. (????) Siinä katselin, kun tuomari kävi kättelemässä muutamia, ja olin jo ihan jeeeeee päästäänkö me vielä jatkoon, mutta sitten sanottiinkin, että ne, joita ei kätelty, kiitos ja hei. Höh. Innokkaana kyllä odotan lisää kehiä Eccun kanssa!

TokoAgia on ollut nyt kolme kertaa ja Eccu on kyllä osoittanut olevansa hyvinkin oppivainen ja todella ahmatti, mutta myös äänekäs. Autosta päästessään se pitää ekat viisi minuuttia kauheaa meteliä ja kiskoo hihnassa. Pienen kävelyn ja namien antamisen jälkeen, se kyllä rauhoittuu ja kulkee oikein hienosti vierellä. Muiden koirien ääniin Eccu kyllä vastaa joka kerta ja koko Teuva kaikuu...

Viime kerralla meillä oli ensimmäinen tentti, ja läpäistiin se oikein hienosti. Ollaan kai nyt sitten edetty alakouluun, en edes tiedä. :D Tentissä sai kaksi kertaa yrittää jokaista kohtaa, ja pisteitä annettiin myös siitä, miten yhteispeli koiran kanssa sujui. Saadaan kai tulokset ensi kerralla, luulisin.

Tentti meni siis näin: (en muista enää varmasti tehtävien järjestystä, mutta suurinpiirtein...)
1.  Helikopteri. Helikopterissa näytetään nami koiralle ja levitetään sitten kädet sivuille. Kun koira katsoo silmiin, se saa herkun. Tämä meni niin hyvin, että Eccu ehti antaa mulle puolen sekunnin katseita kolmesti, ennen kuin mun namikäsi tajusi liikkua. :'D
2. Temppu. Koiran pitää tehdä mikä tahansa temppu, minkä se osaa. Otin oikein varmanpäälle, ja käskin Ecun vain istua. ;)
3. Naminyrkki. Naminyrkissä laitetaan nami nyrkkiin ja nyrkki maahan. Koiralle ei saa sanoa mitään, vaan sen pitää osata mennä maahan, jolloin nyrkki aukeaa. Tämäkin meni Ecculta oikein hienosti. Oikeastaan ollaan treenattu niin kovasti tätä, ettei Eccu osaa sanaa "maahan", vaan käsi pitää laittaa maahan. :D Eli reeniä reeniä maahan-käskyn kanssa myös!
4. Kyykkykävely. Kyykkykävelyssä kävellään normaalisti eteenpäin muutama askel, ja sitten mennään kyykkyyn. Koiran pitäisi tulla heti luokse ilman kutsua, jolloin se saa namin. Kyykkyyn mennään kolmesti, ja joka kerralla koiran pitää tulla luokse kutsumatta. Eccun kanssa tässä haasteena olikin se, että Eccu kulki mun vierellä koko ajan. Vetäjä sanoi kyllä, ettei se haittaa mitään. :D
5. Viimeisenä oli istuminen puulaatikon päälle. Tämän tehtävän vaarana oli se, että koira hyppää vain laatikolta pois. Eccu onnistui kuitenkin hienosti tässäkin!

Ensi sunnuntaina onkin viimeinen TokoAgi, mutta jos tulee jatkokurssi, niin mennään toki sinne jatkamaan. Eccu on osoittanut olevansa ihan erilainen oppija, ja ennen kaikkea keskittyjä, kuin Huli. En toki dissaa Hulia, sillekin pitää keksiä keväällä joku laji, mutta tottahan Eccun kanssa on kivempi kursseille mennä, kun se on niin namilla vietävissä. ;)

Hulia naurattaa? :)

Ensi sunnuntaina mennään myös ekaa kertaa Agility-kentälle Ecun kanssa, huihuihui!!! Tällä kertaa Agi-paikkana on Jurvan aidattu kenttä (Jurvaan on noin 25 km Teuvalta), ja kurssille ilmoittautuessa mietinkin kumman koirista ilmoitan. Huli nimittäin toimisi ehkä paremmin aidatulla kentällä, kun ei olisi niin paljon häiriötekijöitä... Mutta ehkäpä mennään sitten keväällä Hulin kanssa Jurvaan kurssille, jos vain SUKK järjestää! :P

Mitäs muuta. Hihnalenkit on aika pyllystä. Tai siis lähinnä sen takia, etten ole ehtinyt kunnolla treenaamaan Eccun kanssa kahdestaan hihnassa kulkemista. Sehän on oikeastaan mahdotonta niin, että Hulikin on mukana, kun kädet ei riitä namitaskulle... Eccu hyppii edelleen autojen, pyöräilijöiden ja käveliöiden perään kuin idiootti, ja haukkuu valtavasti koiran nähdessään. Tänäänkin olin aivan hermona, kun mikään ei tehonnut Eccuun, ja meidän ohitse pyöräilevä mies, jolla oli koira, nauroi "Se ei vissiin oo nähny muita koiria ennemmin!". Minä vain nauroin takaisin ja mielessäni "Voi s*#+#!* Eccu turpa kiinni!" :D Kun ehtisi, kun ehtisi, kun ehtisi, treenaamaan Eccun kanssa yksin koirien ym kohtaamista. Mistä sais ostettua lisäaikaa päivään?!

Siispä metsä- ja pururatalenkit on lähes jokapäiväisiä, kun en jaksa mennä noiden kanssa 2 kilometriä enempää hihnalenkille. Jarry on ahkerasti kulkenut lenkillä mukana, tosin ei koirantaluttajana, koska kultsilla on välilevynpullistuma selässä. Jarry on ollut sairauslomalla jo 6 viikkoa, ja varmasti loma vielä jatkuukin. Raukka ei vain osaa olla rauhassa tekemättä mitään ja sen pää alkaa hajota. :( Toivotaan, että paranisi pian!

Lopuksi vielä NENÄ.