Ei oo paljon huvittanut istua läppärin ääreen, kun viime viikollakin oli niin mahtavat ilmat. Kesän viimeiset henkäykset taisivat olla siinä. Tänään on jo syksyn tuntua, aamulla oli vain 6 astetta lämmintä ja hanskat sai olla käsissä!
Vapaa-aika kyllä menee hujauksessa. Mökillä ollaan oltu Hulin kanssa muutaman kerran. Mulla olis sieltä kivoja kuviakin, mutta ne on tottakai äidin kamerassa. Laitan tänne joskus, kun käyn meillä kotona. Muuten en kyllä yhtään tiedä, mitä ollaan tehty. Eipä kyllä mitään erityistä.
When You lose something you can't replace
Eilinen oli kamalin päivä pitkään aikaan. Kuuden jälkeen äiti soitti ja kertoi, että meidän ajokoira Kiri oli kuollut. Koirapoika oli ollut isän kanssa metsässä, kun nyt taas pitkästä aikaa sinne pääsi. (metsästyskausi on alkanut) Ilmeisesti Kiri oli juossut suoraan risukkoon, jossa oli teräviä ja katkenneita honkia, ja yksi niistä lävisti rinnan. Kiri oli ehtinyt vain vinkaista niin, että isä sen kuuli muutamien satojen metrien päähän... Miten noin voi edes käydä...!
Eilisilta meni vain itkiessä. Raku-laika jouduttiin lopettamaan vain 3,5-vuotiaana ja nyt meni aina niin iloinen ja höpsö 4-vuotias Kiri. Meidän perheellä on hirveän huono tuuri koirien kanssa... Ensimmäinen koira Musti sai sentään elää vanhaksi. <3
Olenkin itkenyt kaikkia noita koiria, ja tottakai myös isän ja äidin vuoksi, kun niiden koirahan Kiri oli. Hulikin varmasti ihmettelee, kun mennään ekan kerran meillä kotona käymään, kun Kiriä ei enää olekaan...
.jpg) |
Kaverukset mökillä 2011 <3
|
Tätä surua voi vain ymmärtää eläinrakas ihminen. Lemmikit ovat rikkaus, niistä saa niin paljon, mutta miksi luopumisen pitää sattua näin kovasti?
Tässä kuitenkin toivoa niille, jotka ovat rakkaan koiransa menettäneet :')
Kiri, meillä tulee ikävä sua. <3