Islantilaisten erikoisnäyttely ja meidän eka rally!

Tästä on jo melkein kuukausi aikaa, mutta jos nyt jotain muistaisin tapahtumista. :D

Tosiaan meikäläinen oli tänä vuonna järjestämässä islanninlammaskoirien erikoisnäyttelyä. Hirveästi en sinänsä tehnyt. Ennen näyttelyä väkersin naruleluja osallistumispalkinnoiksi ja kyseli arpavoittoja ja sponsoreja sieltä ja täältä. Viikkoa ennen näyttelyä kokoonnuttiin kokonaiseksi päiväksi pakkailemaan palkintopusseja ja numeroimaan arpoja, ja näyttelyviikonloppuna olin sitten ilmoittautumispisteessä ja vähän muuallakin häärimässä. Nopeasti meni se päivä, vaikka olinkin näyttelypaikalla noin kaksitoista tuntia. :) Kaikki järjestelyt sujui mallikkaasti, islanninlammaskoirien ja niiden omistajien kanssa hääriminen on aina huippua ja näyttelyä kehuttiinkin monesta suunnasta, eli huippupäivä kaikenkaikkiaan! :) Tässäpä jotain sekalaisia kuvia päivältä.

Oli mahtava kesäpäivä!

Huli tyttöjen kanssa. :) (Esja frá Klettakoti & Blenmarin Brenna)

Rose posettaa hienosti! (Tuulenpuuskan Ros Emmasdottir)

Ketunsaran Iris Lunudottir vei kotiin VSP-palkinnon!

Tuulenpuuskan Rasmus Hvekkursson on nuori mies mun makuun! ;)

Aitiorannan Grima Gullklumbur

Pienet leikkii. <3 (Gelgja's Skuld & Aitiorannan Yrsa Thordis)

Huli ja Yrsa <3

Aitiorannan Yrsa ja Ketunsaran Otra Unur omistajansa kimpussa. :)

Isä ja tytär Mona! <3 Ai miten niin nää on sukua? :D (Aitiorannan Astsael Anemona)

Aitiorannan Disa Dvergadrottning väsyi arpojen myymiseen...

Sindra Sóldögg

ROP-junnu Ginfaxi's Dagfinnur & VSP-junnu Sindra Sóldögg

Mona

Mona

Kokkolaa...

Mun rantaleijona ;)

Oli tosi kiva nähdä ensimmäistä kertaa Mona, Hulin tyttö. Omistajat oli oikein kivoja ja Mona aivan älyttömän suloinen tyttönen! Mona on nyt käynyt kahdessa näyttelyssä ja molemmista saanut ERInomaisen. <3 Pikkuinenhan se on, mutta mitä nyt omistajien kanssa ehdittiin jutella, niin hyvin on iskänsä tyylinen. ;) Muutenkin oli kiva nähdä paljon sellaisia ihmisiä ja koiria, joita yleensä ei näyttelyissä näe, kun asuvat muualla päin.

No sitten sunnuntaina oli vielä agilityn ja rallytokon rotumestaruuskisat. Paikkana oli kivan viileä halli Kokkolassa ja agility oli ensin. Siispä meikäläinen sai sekunttikellon kouraansa. :D On niiiiiiiin ihanaa katsoa taitavia agiliitäjiä ja ennen kaikkea se koiran into on ihanaa katsottavaa! <3

Agien jälkeen tosiaan ekaa kertaa Hulin kanssa mentiin Rallyilemaan. Nami-alokkaaseen tosin, koska olen jänishousu. :D Rata meni muistaakseni näin:

LÄHTÖ
1. Istu, kierrä koiran ympäri
2. Istumisesta juosten
3. Pujottelu edestakaisin
4. Käännös oikeaan
5. Käännös oikeaan
6. Spiraali oikeaan
7. Normaali vauhti
8. 270 oikeaan
9. Koira eteen, vasemmalta viereen
10. Koira eteen, vasemmalta viereen, istu
11. Täyskäännös oikeaan
12. 270 vasempaan
13. Koira eteen, istu, peruuttaen 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu.
MAALI

En haluaisi muistella hirveästi tuota rataa, koska olin niin paska. :'D Harmikseni ratamme kuvattiin, vieläpä omasta pyynnöstäni. On sen verran noloa menoa, että en pysty sitä julkaisemaan. Siis Hulihan on SUPER, mutta minä taas... Meidän pisteet oli siis 83 ja niillä päästiin neljänsiksi mölleissä. Olin aika ihmeissäni neljännestäkin sijasta, ottaen huomioon mokani. No Hulilla vähän kyllä unohtui kans jotain, nimittäin se ei kyltissä 9 istunut suoraan mun eteen ja kyltissä 10 se ensin istui vinoon ja sitten meni maahan ja plaah. Mutta siis täysin mun mokia oli kaikki muut. En luottanut Huliin vaikka olis pitänyt ja sekosin sen vuoksi täysin... Äh pöh. Mutta mahtavaa harjoitusta oli! Ja kun kyseessä oli meidän eka kisa ikinä missään, niin kyllähän tuo nyt jollain lailla sytytti mun himon päästä kisaamaan lisää. Mokistani huolimatta! Kuvia mulla ei ole agista eikä rallytokostakaan, kun mun kameralla ei siellä hämyisessä hallissa olisi saanut minkäänlaisia otoksia... Videoita on joistain rallyista, pitääkin kysyä haluaako joku asianomainen nähdä omansa. :)

Semmonen viikonloppu se!

Kaikkea mahdollista

Se loma sitten meni.
Samoin meni Eccun synttärit! Poitsu täytti 1v 17.5! 
Onnea vielä meidän mölyapina-pomppukanille! <3 <3 <3
Synttäriviikolla oli oikein hellepäivät ja käytiin parina päivänä uimassakin. Tai siis uittamassa koiria! :D Synttäripäivänsä kunniaksi Eccu ui kunnolla ensimmäistä kertaa!

En tiedä oliko typerää vain laiskotella koko loma... Mutta toisaalta, seuraavasta lomasta ei oo tietoakaan, niin ehkä oli hyvä ottaa kaikki irti tästä lomapätkästä. Viime keskiviikkona tuli tieto, että sain pidemmän lähihoitajan sijaisuuden. Eli kun elokuulla loppuu tämä kesälomittajan homma, niin saan heti 1.9. jatkaa ja näillä näkymin on töitä ainakin ensi vuoden toukokuulle asti. Tosi kivaa! Toisaalta, tämä tietää sitä, että lomaa ei ole ainakaan vuoteen ja varmasti saan tehdä Jouluaaton ja kaikki muutkin pyhät töitä... No mikäpäs siinä. Rahaa ainakin pukkaa!

Istutin ensimmäistä kertaa basilikaa, lehtisalaattia, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia laatikoihin. Saa nyt nähdä alkaako mikään niistä tuottaa tulosta. Lehtisalaatissa ainakin näyttäis olevan jotain alkuja, samoin basilikassa. Vasta istutettuani aloin miettiä, että mihin oikeastaan tarvitsen niin paljon tilliä ja persiljaa, kun en niitä muutenkaan hirveästi käytä. Mutta onpahan noita sukulaisia, joille voi antaa, jos nyt edes saan nuo kasvamaan. :D

Mitäs me koirien kanssa ollaa puuhailtu? Eccun kanssa ollaan pari kertaa oltu Tokoagissa, mutta meillä menee tässä kolme kertaa ohi, kun työvuorot ei sovi ja erkkarissakin menee yksi kerta. :( Eccu on aina Tokoagi-tunnin alussa kova haukkumaan ja vetämään hihnassa, mutta kun päästään hommiin, niin tuohan osaa ja tekeekin tosi hyvin! Me ollaan nyt siis alakoulussa ja tehtävät alkaa vaikeutua. Tokoagissa olisi siis päämääränä ylioppilaslakki, mutta tuskin niin pitkälle pötkitään. Katsotaan nyt. Tärkeintä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja se, että Eccu tykkää. Ja onhan tuo Tokoagissa oppinutkin mm. paikka-käskyn (tosin se toimii vaihtelevasti) ja luvan pyytämisen (katse silmiin). Ja ehkä sen keskittymiskykykin on kehittynyt jonkin verran.

Viimeisenä lomapäivänä Teuvalla oli Match Show ja päätin mennä Eccusen kanssa sinne treenaamaan kehässämenoa. Valittelin, että olispa mulla helpot koirat (= ei-haukkuvat ja ei-vetävät), niin voisin ottaa nuo molemmat mukaan. Äitipä sitten ehdotti, että hän voi tulla apukäsiksi, ja kun se kerta itse sitä halusi, niin tottakai apu kelpasi. :D <3

Paikan päällä ajattelin, että TOSIAANKIN olisi kivoja semmoiset rauhalliset koirat. Eccu oli täysi pässi ensimmäisen tunnin, mutta helleilma väsytti sen onneksi lopulta aika hyvin. Juoksentelin sen kanssa mätsialueella, jotta oppis ravaamaan vierellä. Aika hyvin se sitten alkoi menemään ja sain ottaa sen kanssa ihan eri tyylin juosta, kuin Hulin kanssa. Hulia juoksutan täysin vierellä, mutta Eccun kanssa näyttäis toimivan parhaiten sellainen puolilöysä hihna ja käsi korkealla. Vähän niin kuin näin:

Vielä just ennen meidän vuoroa juoksin, ettei kävisi niin kuin Maalahdessa, eli hetken seisoskelu saisi sen unohtamaan mitä pitikään tehdä, kun äippä juoksee. :D

Eccu sai kaverikseen sitten 11-vuotiaan leonbergin. Ajattelin, että juupati juu, taas reilukerho. 1-vuotias vastaan 11-vuotias. :D Eccu suoriutui kehässä kuitenkin parhaiten kuin koskaan missään ja saikin ensimmäistä kertaa punaisen nauhan. (punainen = parempi) Hyvä E!

Ilmoitin Hulinkin mätsiin, vaikka hölmöähän valiota on semmoiseen viedä... Mutta ajattelin, että Hulillekin tulis treeniä ja kun se kuitenkin tykkää olla koirahälinässä, niin mikäpäs siinä. Hintakin oli tosi pieni, kun SUKK:n jäsenenä maksoi vain 5 € ja numerolapulla saa sitten M&M:stä 5 € alennusta.

Ennen kehien alkua otin Hulin kanssa Rallytokoa ja tuo oli ihan paras. <3 Kumma koira, kun joskus ei kuule eikä näe mua, ja joskus taas on niinniin tottishauva. <3 Kunpa tuo hyvähauva tulis esiin viikon päästä...

Eccun vuoron jälkeen tulikin kiire hakea Huli. Juoksin äidin luo, vaihdoin koirat ja juoksin äkkiä takaisin kehään. Kehään juostessa Huli oli ihan JEEJEE ÄITI JUOKSEE, niinpä sen vauhti jäi kehäänkin päälle ja tuo pomppi mun lahkeisiin. :D Hulille annettiin sininen, mutta sehän kävi meille paremmin kuin hyvin!

Siniset kutsuttiin ekana uudestaan kehään ja Hugsu oli siinä vaiheessa jo rauhoittunut ja ihana ihana näyttelykoirani. <3 Poju oli lopulta isojen sinisten neljäs ja saatiin söpöjä palkintojakin. Hulin vuoron aikaan Eccu oli ollut täysi pönttöpää ja äiti oli sitten saanut haavan näyttelyhihnan soljesta. :( SORI ÄITI! <3

Punaisten kehään oli kiire, joten taaspa juostiin ja Eccu meni siinä täysin ylikierroksille. Se pomppi kehässä vaikka kuinka, eikä millään keskittynyt muhun. Kesti ihmeellisen kauan, ennen kuin tuomari tiputti meidät pois ja ehdin siinä jo ajatella, että mitä se nyt oikein meinaa, eikö se nähnyt meidän juoksua ollenkaan. :D Hyvä treenauspäivä oli, mutta voi että se oli myös VÄSYTTÄVÄ. Paljon raskaampaahan mätsissä on juoksennella kuin näyttelyssä!

Viikko sitten oli taas oikea näyttelykin. Eccun kanssa mentiin Tuuriin ja kehä oli heti aamulla. Tuo oli nyt kolmas kerta Tuurissa ja joka vuosi islantilaiset on olleet heti ekana sunnuntaina. Krooh...

Kehän laidalla Eccu otti täysin uuden tyylin kulkea mun kanssa. Poitsu päätti haukkua koko ajan tyyliin "MITÄ SÄ JUOKSET, LOPETA HETI, ÄLÄ JUOKSE!" Hohhoijakkaa. Eccu ei todellakaan ole tylsä koira!!! :D Kehässä meni kuitenkin suhteellisen hyvin, vaikka käskyttikin...

Junnu-uroksissa oli kaksi Eccun lisäksi ja tiesin tulokset jo oikeastaan etukäteen. Toisille junnuille ERI:t ja Ecculle korkeintaan EH. Tuomari kertoi ääneen yleisölle arvostelunsa ja perustelut ja Eccusta moitti kevyttä runkoa ja ulkokierteisiä tassuja. Sanoi kyllä lopuksi, että herttainen luonne. :) Oli kyllä ihan kiva, että kertoi kaikille arvostelun. Ecculle kuitenkin antoi sitten H:n, eli Hyvän.
Arvostelu:
"Hyvätyyppinen, mutta mittasuhteiltaan hieman neliömäinen, aavistuksen korkearaajaiselta vaikuttava uros. Oikeamuotoinen pää, hieman kapeat, pitkähköt korvat. Vielä kevyt runko. Tiiviisti kiertyvä häntä. Raajat saisivat kulmautua voimakkaammin. Takaraajat ulkokierteiset. Kaksoiskannukset. Liikkuu hyvin sivulta, ahtaasti takaa. Hyvä karvanlaatu. Miellyttävä luonne."

Nopeasti meni siis se näyttely. :D Seuraava näyttely onkin vasta syksyllä.

Lomaa

Meikäläisen ainoa loma pitkään aikaan (ehkä seuraava vuoden päästä?) on kulunut oikein kivasti tekemällä EI MITÄÄN. No oon mä sentään pessyt ikkunat sisältä ja pihalta, mutta se onkin ainoa järkevä teko koko loman aikana. Vielä olis muutama päivä jäljellä, mutta pitäis ainakin vielä istuttaa yrttejä (ensimmäistä kertaa, saa nähdä kuinka käy), saada auto katsastuskuntoon ja katsastaa se, putsata loput risut ja lehdet pihalta ja järjestää kaappeja. Enpä tiedä, mitä näistä saan tehtyä...

Oon valvonut ja nukkunut liian myöhälle ja syönyt kuinka sattuu, ja se alkaa tuntua kropassa. Sinänsä loma on huonoksi, koska mulla ei ole mitään rytmiä. Heti kun aloitan työt, niin uni- ja ruokarytmi pitää saada kohdilleen. Siinä voi kyllä mennä hetki, koska aloitan nyt työt ihan uudessa paikassa. Lastenhoito loppui kuun lopussa ja vaihdan vanhusten puolelle. Teen ensin muutaman vuoron tutussa vanhusten tehostetussa palvelukodissa, jossa oon tehnyt ennemminkin sijaisuuksia, ja toukokuun lopusta elokuun loppuun oon pienemmässä palvelukodissa. Jännittää aikalailla tuo uusi paikka, kun siellä ollaan yksin vuorossa. Olen siis vastuussa kymmenestä vanhuksesta yksin, apua. Tämä onkin tosi iso testi mulle, joka olen vielä hyvin alussa tässä hoitotyössä, vaikka valmis hoitaja oonkin. Hikinen kesä siis luvassa!

Käväistiin 4.5. Maalahdessa ryhmänäyttelyssä. Islantilaisia oli hurjat neljä; Eccu junnuissa, Aitiorannan Dyri avoimissa uroksissa, Huli valiouroksissa ja Aitiorannan Dimma avonartuissa. Sää oli tosi vaihtelevaa. Jo matkalla näyttelypaikalle (meiltä noin tunnin matka) välillä satoi vettä, välillä lunta ja välillä paistoi aurinko. Tuuli oli aivan kauhea. Luulin, että kyseessä oli sisänäyttely, joten meillä ei ollut mukana tarpeeksi vaatetta, mutta onneksi takissa oli sentään huppu. Meidän kehä oli vasta kahden jälkeen, mutta näyttelypaikalla piti olla jo klo 12. Siispä pyörin enimmäkseen Eccun kanssa koirien joukossa, että se sais enimmät energiat kulutettua pois ja tottuis suureen koiramäärään. Turha vaiva oli. :D

Vihdoin viimein, kun alkoi meidän vuoro lähestyä, hain molemmat koirat autosta ja Jarrukin uskaltautui sieltä ulos kylmään tuuleen. Just ennen meitä alkoikin sataa rakeita vaakasuoraan! Kyhjötettiin jossain katoksessa, mutta Hulin turkki oli täynnä rakeita ja mullakin naama kipeänä pistävistä rakeista. Ei kivaa! Kumma kyllä, raekuuro loppui ennen meidän vuoroa. Treenasin Eccua kehän vieressä ja sain sen kulkemaan aika hyvin ilman pomppuja tai kiskomista. Seisominenhan onnistuu Ecculta tosi hyvin!

No sitten, kun oli meidän vuoro, Eccu ei saanut nenäänsä irti maasta. Sitä ei kiinnostanut mun herkut eikä tuomari, vaan vain se maaginen hiekkamaa. ÄRH. Tuomarin yritys katsoa ilmettä oli kyllä aika huono, kun se nosti vain kiven maasta ja yritti sillä saada Eccua katsomaan ylös. Pöh. Vinkulelu se olla pitää! :D Mentiin ympäri ja Eccu meni kuinka sattuu, kun sen nenä oli maassa. Kysyin, saanko mennä uudestaan, ja sain, mutta se oli ihan turhaa, koska tuo ei vain saanut nenäänsä maasta. ÄRH. Seisominen meni onneksi ihan ok ja aika lyhyen arvostelun jälkeen Ecculle annettiin jälleen erittäin hyvä, eli tulos oli JUN EH. Harmitti, kun esiintyminen oli mennyt niin pyllylleen...
Tässä arvostelu vapaasti suomennettuna (tuomari oli ruotsalainen ja kehäsihteerin käsiala aivan hirveän epäselvää):
"Vähän liian iso. Hyvä pää ja korvat, kun hän vain niitä näyttää. (Eccu ei höristellyt korvia tuomarin kivelle...) Hyvä häntä. Saisi olla enemmän runkoa kokoonsa nähden. Kaksoiskannukset, hyvä turkki. Hieman hajamielinen (?) liikkeessä. Seisoo ???" (muistaakseni ruotsinkielinen ystäväni suomensi viimeisen sanan näyttelyn jälkeen niin, että "seisoo jalat ulospäin", mutta itse en saa sanasta mitään selvää. :D) 

Eccun jälkeen oli Dyri-poitsu ja sehän haki sieltä heti Erinomaisen ja SA:n! Sitten oli Hulin vuoro ja sehän meni niin ihanasti, kuin aina, tosin jostain kumman syystä äijä yritti kerran ottaa mun housuista hampailla kiinni. :D Eccusta mulla ei ole näyttelykuvia, kun kuvaaja ilmeisesti nukkui, mutta Hulista oli oikein ilmeiden ilmeet.

Huli sai myös Erinomaisen ja SA:n.
Arvostelu:
"Malliltaan hieno. Hieman korkea otsa, hyvät korvat. Täydessä turkissa. Välboren (= ?) häntä. Kaksoiskannukset. ??? liikkessä." Että näin selkeää. :D

Paras Uros -kehässä oltiin siis Dyrin kanssa ja tunne oli aika jännä, kun ei ollut oikeastaan mitään väliä, miten menee, kun Dyri sais kuitenkin viimeisen sertinsä ja huippu tuloksia oli tulossa. :D Dyri oli odotetusti PU1 ja Hulin tulos siis VAL ERI SA PU2. No sittenpä jännättiinkin ainoan nartun menoa... ERI sieltäkin ja viimeinen serti Dimmalle! :D Eipä ollut riemulla rajaa! Sain viedä Dimmaa ROP-kehään ja lopulta Dyri oli ROP ja Dimma VSP. Hienoa! :) <3 Molemmilla puuttuu enää luonnetestit, niin ovat sitten muotovalioita!

Tässä vielä kopallinen kuvia viime viikoilta. :)

Klara vappen!

Älypäät?

Tämä on Hulin vakipaikka...

Maanantaipäivän salaatti <3

Olin koko päivän shoppailemassa ja kun pääsin kotiin, siellä oli tämmönen... <3

Eccu matkustaa nykyisin mahdollisimman paljon etupenkin jalkatilassa, koska kenenkään tärykalvot ei kestä autossa muuten...

Ekaa kertaa meressä tänä vuonna ja ilmeetkin sen mukaiset! :D

Moi!

Luontoretkellä ja näyttelyssä

Oli tosi kivaa, kun löydettiin pääsiäismaanantaina aivan uusia metsälenkkireittejä. Teuvan Parranvuori (korkeutta 160m) ja sen ympäristö on ennenkin yllättänyt reiteillään, mutta nyt puolivahingossa käpsyteltiin toiseen suuntaan ja käväistiinkin Karijoen puolella. Matkaa kertyi 10 km ja löydettiinkin paljon hienommat maisemat kuin Parrassa. Käveltiin siis Sivin kämpältä (vanha turveenpolttajien kämppä) Iso-Kakkorille. (korkeus 146m) Lenkki vähän tuntui kintuissa, kun olin ollut töissä koko päivän jaloillani. Mahtava retki kuitenkin oli ja ensi kerralla otetaan makkaratkin mukaan!

Koirat sai olla vapaana melkein koko ajan (aijaijai, rikotaan lakia...) ja Eccu tekikin sitten taas katoamistempun. Huom. taas! Metsälenkeillä Eccu menee hajujen perässä ja välillä katoaa tiheäänkin metsään. Yleensä poitsu tulee hetken päästä, ja viimeistään, jos kutsun, mutta nyt ei poikaa kuulunut eikä näkynyt. Eccu teki näin myös muutama viikko sitten. Se hätääntyi, kun ei löytänytkään enää meitä, kun oltiin jo niin kaukana. Poitsu haukkui ja meni polkua takaisinpäin, kunnes tajusi kääntyä toiseen suuntaan. Setäni sanoi, että meidän olisi siinä tilanteessa pitänyt pysyä paikallaan, koska metsässä ääni kaikuu ja jos liikutaan ja huudetaan, koira menee aivan sekaisin. Eli nyt tällä kertaa, kun Eccua ei näkynyt, pysähdyttiin. Ja huudettiin. Ja huudettiin. Tuollaisessa tilanteessa puoliminuuttiakin tuntuu pitkältä ajalta. Huli istui mun vieressä ja oli sillai "Mitä sää huudat?? Mää oon tässä näin! Herkkuja tänne!" 

Ehdin jo miettiä mielessäni kaikkea. Mennään autolle ja kotiin, ja tullaan myöhemmin etsimään Eccua. Koirat yleensä palaa tuttuun paikkaan. Soitetaan iskää apuun. Laitetaan facebookkiin ilmoitus. Jari lähti sitten siihen suuntaan, minne Eccu oli mun mielestä lähtenyt. Minä huusin polulla ja Jari huusi metsässä. Hugsu juoksi meidän väliä kuin tomppeli. Lopulta aikaa kului ehkä vain kolme minuuttia (kauuuuhean pitkiä minuutteja!), ja yhtäkkiä Eccu juoksi jostain sieltä metsästä takaisin aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jari tuli perässä ja sanoi "Nyt äkkiä otetaan siitä kuva, niin saadaan katoamisilmoitukseen sitten." :D Myöhemmin mietin, että poitsu oli todennäköisesti aivan lähistöllä rauhassa syömässä ihanaa herkkua, eli pskaa...

Matka jatkui Eccun seikkailun jälkeen, eikä poju enää lähtenyt kauas. Iso-Kakkorille kun kiivettiin, yhtäkkiä koirat pysähtyi ja ylempää kuului naisen ääni, joka kutsui koiriaan. Huusin äkkiä omia koiriani, mutta nehän oli jo pinkoneet huippua kohti ja toivoin hartaasti, että vastassa olisi joko tosi isoja koiria tai sitten narttuja. Tilanne meni kuitenkin tosi hyvin, koska kyseessä oli kaksi mustaa labbisnarttua. Omien koirien kiinnisaaminen oli oma juttunsa, mutta rähinältä säästyttiin. :) Huli-parka meni kyllä niistä tummista naisista täysin sekaisin. Toisella nartuista oli nimittäin juoksut, ja vuoren huippuhan oli täynnä ihania hajuja. En oo koskaan nähnyt Hulia niin pöhkönä. Se pyöri ja hyöri kuin huumattuna, ei kuullut mua, eikä nähnyt mitään. Siis se oli varmaan kymmenen minuuttia täysin sekaisin. :D

Huipulla oli kyllä huippuakin huipummat maisemat! Olin ihan onnessani näkymistä. Jari oli onnessaan, kun kalliosta oli louhittu joskus perustuskiviä taloihin. Juttunsa kullakin... Tässäpä kuvia.

Tämä kuva ja teksti "KADONNUT". :'D

Kolme uljasta eräilijää...

UIMAAAAN!

Yritin saada aluksi molemmat koirat kuvaan, mutta Huli oli vielä tällöin ihan sekaisin niistä naisista... Eccun sain hetkeksi viereeni.

Ei mitenkään turhautunut omistaja tässä... Tässä taisin nauraa sille, että just olin saanut pakolla Hulin tulemaan ottamaan herkun ja sitten se olikin jo menossa muualle...

Ai miten niin löysä edestä? :D

Eccunen <3

Multa muuten jo kysyttiin, miksi Ecculla on vain huomioliivi, muttei Hulilla. Yksi syy on se, että tuo Eccunen on maaston värinen (etenkin metsäautoteiden) ja jos on mahdollista, että autoja on jossain, niin Ecculla täytyy olla liivi. Eccuhan hyppää nimittäin suoraa auton eteen ja liivi voi ehkä tiukassa tilanteessa pelastaa tuon älypään hengen. Toinen syy on se, että nähdään itse Eccu paremmin metsässä, koska se tosiaan siellä välillä seikkailee, toisin kuin Huli. Kolmas syy on se, että Hulin liivi on jo niin kulunut, että tarrat ei pidä, joten en oo sitä käyttänyt enää hetkeen. Että näin. :D

No sitten. Viime lauantaina suunnattiin näyttelyyn Vaasaan. Ilmoitin nuo molemmat sinne ja kehä oli valitettavasti heti aamulla, eli tyypillisesti kellon soidessa nukutti oikein kovasti. Islantilaisia oli 10 ja Eccu oli toisena junnu-uroksissa. Tiesin jo etukäteen, että toinen junnu voittaa Eccun, kävi miten kävi. Ja niinpä siinä kävikin. Eccu sai odotetusti EH:n. Eli tulos oli JUN EH2 ja olin siihen tyytyväinen. Eccu ei antanut katsoa hampaita millään ja tuomari sanoikin, että treenata saisi. Sen kyllä tiesinkin, mutta millä sitä nyt muistaa... Olis kiva sanoa kaikille ihmisille, joita tuo näkee, että "Hei, voisitko katsoa Eccun hampaat? Ei tää pure!"
Se arvostelu:
"Melko korkearaajainen. Sopiva luusto. Melko pitkä pää. Erinomaisen tummat silmät. Hyvät korvat. Miellyttävä ilme. Riittävä eturinta, melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Niukahkot takakulmaukset. Hyvät kannukset. Aavistuksen alaskiinnittynyt, oikein kiertynyt häntä. Liikkuu hieman epäpuhtaasti edestä, askel saisi olla pidempi."
Oon yllättävän samoilla linjoilla tuomarin kanssa kaikesta. Mietityttää vain, tarkoittaako viimeinen lause sitä, että pitäiskö mun juosta lujempaa Eccun kanssa? Tulisi enemmän vauhtia ja ehkä pidempi askelkin?

Hulin seurana oli yksi valiouros. Huli oli käynyt samalla tuomarilla junnuna ja ollut silloin PU4. Nyt kuitenkin liikkeestä sai taas noottia ja tulos oli VAL ERI2. Tämä oli hienoinen pettymys, kun junnuna oli pärjännyt paremmin. :P Hulia koitellessaan, tuomari sanoi, että Hulilla oli mieletön turkki ja pohti, että toivoin varmaan Hulin tiputtavan sen viikossa pois. Niinpä.
Arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko lyhyt kuono-osa. Kauniit tummat silmät. Erinomainen ilme, hyvät korvat. Hieman lyhyt kaula, jota runsas karvapeite vielä korostaa. Riittävä eturinta, oikeanmallinen rintakehä. Takakulmaukset voisivat olla hieman voimakkaammat. Selän päällä makaava häntä. Hyvät kannukset. Riittävä askelpituus. Vispaa edestä."
Tästäkin heräsi kysymys. Onko selän päällä makaava häntä huono juttu vaiko vain kommentti?

Päästiin siis omien koirien puolesta lähtemään aikaisin pois, mutta vein vielä avo-narttuihin Hennin Esjaa, kun omistaja oli toisessa kehässä samaan aikaan. Jännäsin myös Aitiorannan Dyria ja Dimmaa, koska molemmat saivat SA:n. Kehän laidalla tajuttiin koirien omistajan kanssa, että Dyrille napsahtaisi joka tapauksessa toinen serti. Ensimmäinen huippuhetki oli, kun Dyri oli PU1, mutta mun päässä paukkui raketit ja taisinpa siinä pomppiakin, kun Dyri oli myös ROP!!! Olin melkein yhtä tohkeissani, kuin jos oma koira olisi voittanut. :D Onnellista omistajaa oli ihana halata ja antaa upealle poitsulle rapsutukset.

Oliko vähä sekava teksti.

Biggest winner?

En aluksi ajatellut tästä asiasta kirjoittaa blogiini mitään, mutta haluan sittenkin, koska tässä on kuitenkin kyse mun elämästä.

Olen aina ollut pullukka, siis ihan lapsesta asti, eikä se oo oikeastaan mua vaivannut hirveästi. Oon tottunut olemaan iso ja yleensä isoin koko porukasta. Kun sitten muutin pois kotoa, liikunta katosi lähes olemattomiin ja opiskelijana mussutin mitä sattuu. Siinäpä sitten tuli kerättyä niin sanotusti lihaa luitten päälle vähän enemmän, mutta en sitä oikeastaan tiedostanut tai ehkä en välittänyt. Mua järkyttää ajatellakin mun ruokailutapoja Vaasan opiskeluaikana. Sentään kuljin pyörällä tai kävellen paikasta toiseen...

Vasta syksyllä -12, kun näin itsestäni kuvia kesältä, todellisuus iski ja järkytyin, kun en ollut tajunnut olevani oikeasti NIIN iso. Sen jälkeen aloin vihdoin panostamaan liikuntaan ja katsomaan jonkin verran, mitä suuhuni laitan. Alkuvuonna -13 bongasin Jutta Gustafsbergin dieettiohjeet, ja sovelsin niitä itselleni sopiviksi. Rahkan, raejuuston, riitävän vedenjuonnin ja liikunnan lisäämisen ansioista multa lähti joitakin kiloja. Parasta oli, kun innostuin liikunnasta oikeasti, eikä se ollut enää pakkopullaa!

Vuoden aikana sain lopulta noin 7 kiloa pois, ja sinä aikana tajusin, että tämä ei ollut enää laihduttamista, vaan täydellinen elämäntapamuutos. Paluuta vanhaan ei ollut, eikä saanutkaan olla. Viime syksynä rohkenin mennä painonhallintaryhmään ja sieltä saamieni vinkkien avulla, sekä pikkuisen paineen alla, olen muuttanut ruokailutottumuksiani ja rakastunut liikuntaan entistä enemmän. Tähän päivään mennessä olen saanut vielä 19 kiloa pois, eli noin 1,5 vuodessa musta on lähtenyt 26 kiloa tavaraa. Ja tästä saavutuksesta olen ylpeä, koska en koskaan onnistu missään!!! :D Mutta, koska olen tosiaankin iso, vielä olisi tiputettavaa.

Laihaa luikkeroa musta ei tule, se on selvä. Mutta pääasia tässä onkin ollut elämäntapamuutos ja ennen kaikkea muutos oman pääni sisällä. Koko tämän ajan olen pitänyt yhden herkkupäivän viikossa ja silti myös syönyt Mammani tarjoamaa pullaa ja piirakkaa (maailman parasta), ja käynyt pizzalla tai Hesessä, jos ollaan oltu reissussa. Herkuista en ikinä luovu, mutta herkkujen määrä on huomattavasti pienentynyt. Edelleen pystyn syömään kokonaisen suklaalevyn tai karkkipussin yksin ja voi että kuinka hyvää se onkaan. Mutta teenkö niin enää? En. Pärjään vähemmälläkin.

Vaikka olen päättänyt, että tämä muutos pysyy, pelkään silti, että palaan takaisin vanhaan tyyliini. Jostain olen kuullut, että vasta sitten, kun kilot ovat olleet poissa viisi vuotta, se on oikeasti pysyvää. Eli matkaa on vielä siihen viiteen vuoteen. :D Toivon kuitenkin, että liikunnan ilo ja ajatusmaailmassani tapahtunut muutos auttavat mua olemaan palaamatta entiseen, vaikka jonkinlaisia notkahduksia tulisikin. 

Tässä on muutama yksinkertainen, mutta tehokas vinkki, jotka itse olen todennut tosi hyviksi:

1. Juo vettä paljon. Kaksi litraa olisi hyvä, mutta mulle tekee tiukkaa yksikin litra. Tässä mulla olis vielä paljon parantamisen varaa...

2. Aamulla ensimmäisenä juo noin 3 dl vettä ja lähde vähintään puolentunnin lenkille tyhjällä vatsalla. Jutan mukaan tämä polttaa hyvin rasvaa. En tiedä siitä, mutta ehkä tällä on jotain vaikutusta ollut. Joka aamu en todellakaan näin ole tehnyt, mutta jos olisin, niin ehkä olisin vielä nopeammin saanut tuloksia. Mä vain en jaksa aamuvuoroviikoilla herätä tarpeeksi aikaisin, joten tämä on jäänyt lähinnä vapaapäivien aamuiksi. Lenkin jälkeen aamupala maistuu yli hyvältä. :P

3. Älä syö leipää, vaan näkkäriä, hapankorppuja, riisikakkuja tai cracotte-keksejä. Oon syönyt kyllä leipääkin, mutta vähentänyt sitä todella paljon. Vaaleaa leipää meille ei enää osteta.

4. Syö vain vähän perunaa, pastaa ja riisiä. Peruna ei oo muutenkaan mun lemppari, joten sitä on ollut helppo vähentää. Pastaa en ole syönyt pitkiin aikoihin, kun olen tehnyt viime aikoina vain keittoja, omeletteja ja salaatteja. Nyt kyllä tekisi mieli pastaa! :P

5. Syö tarpeeksi usein jotain, ettei tule sitä kiljuvaa nälkää koskaan. Tässä onnistun silloin tällöin. :D

6. Älä mene nälkäisenä kauppaan!

7. Kun syöt esim. riisiä ja broilerkastiketta, ota lautaselle oman kouran verran riisiä ja saman verran kanaa. Salaattia tai kypsennettyjä kasviksia syö niin paljon kuin huvittaa. Kun lautanen on tyhjä, älä hae lisää vain siksi, koska sun tekee mieli lisää. Et tarvitse enempää.

8. Vaihda jogurtti rahkaan. Sekoita maustamattomaan rahkaan marjoja, mehukeittoa tai hedelmiä. Profeel- ja Vitaline Pro-rahkat on hyviä myös.

9. Harrasta monipuolista liikuntaa. Tällä hetkellä itse käyn kerran viikossa kuntosalilla, kerran viikossa jumpassa ja joka päivä koirien kanssa lenkillä. Käydään vaihtelevasti sauvakävelyllä pururadoilla (yleensä 3-6 km) ja silloin tällöin jumppailen myös kotona. Lisäksi kuljen pyörällä töissä ja kaupassa. Vielä enemmänkin saisin liikkua, mutta välillä vuorokausi ei meinaa riittää...

10. Pidä herkkupäivä!

Kuvien laittamistakin mietin kauan, että haluanko niitä tänne laittaa. Mutta kummallisesti tässä elämänmuutoksen aikana en enää häpeä itseäni niin kovasti kuin ennen, joten tässäpä tulee klassiset ENNEN- ja JÄLKEEN-kuvat. Muistutan, että tuo jälkeen-kuva ei tosiaan ole vielä se lopullinen jälkeen-kuva, ja tiedostan, että vielä on töitä edessä. :D

Heinäkuu 2012.

Tämä kuva on sanoinkuvaamattoman kauhea

ja tämän laittaminen julkiseksi on mulle niin iso kynnys, ettette tajuakaan... 

Huh.

Marraskuu 2013. 

(tämän jälkeen on vielä lähtenyt noin 8 kiloa) 

Kuva ei ole mitenkään huippu, mutta en yleensä itseäni paljonkaan kuvaile, 

niin tämän pitää nyt kelvata. :D