Bääää

Apuaa, nyt vasta huomasin, että en oo höpissyt mitään paimennustestistä! Ja kuukauden verran jo mennyt siitäkin! Hups ja anteeksi. :D

Paimennustestipäivä oli siis Piikkiössä ja lähdettiin aamulla ajelemaan Vaasasta. Saatiinkin sitten kesän viimeinen hellepäivä, nimittäin testipaikalla autonmittari näytti +24 ja aurinko suorastaan paahtoi. Mukava siinä sitten jossain ei-hengittävissä ulkoiluhousuissa ja kumppareissa odotella omaa vuoroa, puhumattakaan juoksemisesta lammasaitauksessa. :D No mielummin niin, kuin kurakossa ja vesisateessa.

Huli laitettiin pitkään liinaan ja mentiin sitten testaajan kanssa aitaukseen. Lampaat oli toisessa päässä aitausta ja Huli huomasi ne vasta aivan kohdalla. Poju pysähtyi hetkeksi katsomaan ja lähti sitten ajamaan kuin vanha tekijä. Voi että mua nauratti, kun Hulilla näytti olevan niin hauskaa! Koira ja lampaat juoksi rinkiä aitauksessa ja välillä lampaat tuli muakin päin niin, että pelkäsin kaatuvani. :D Huli ei haukahtanut kertaakaan, mitä ihmettelin, mutta väsyi helteestä aika nopeasti ja menikin sitten juomaan lampaiden sangosta. Väsymyksestä huolimatta Huli sai Hyviä paimennustaipumuksia -tuloksen. :)

Tässäpä kuvia päivältä. Kuvat on ottanut Tanja K.

Shoppailua ja tottelevaisuutta

Joskus harvoin on rahaa sen verran, että voi mennä shoppailemaan oikein kunnolla. Nyt oli sellainen harvinainen tilanne, joten menin lauantaina kaupungille etsimään vaatteita. Kriteereinä oli IHAN MITÄ VAATTEITA TAHANSA, KIITOS.

No kuinkas ollakkaan, jälleen kerran sain kirota muodin sekä oman kroppani. Meinasin koluta kaikki mahdolliset kaupat, mutta jo KappAhlin ja Aleksi13 jälkeen olin luovuttamassa. Lähinnä etsin ihan mitä tahansa yläosaa ja katselin myös hameita ja mekkoja. Tämän syksyn muoti on vain jälleen kerran ihan pyllystä! Joka paikka oli täynnä mitäänsanomattomia neuleita, pooloneuleita, farkkuja ja lisää neuleita. Joka kaupassa vielä samanlaisia! Olisin voinut jonkun neuletakin ostaa, jos olisi löytynyt sellainen, missä olis ollut joku pikku juju. Esimerkiksi oikein isot tai erikoiset napit, tai kiva huppu tai mitä vaan kivaa erikoista! Mutta ne kaikki oli samanlaisia ja jokaista neulepaitaa tai -takkia oli vähintään neljänä eri värinä. Tuli oikeasti sellainen fiilis, että muoti on tylsää. Gina Tricot on tietysti aina eri juttu. Jos etsit paljastavaa biletoppia, mene ginaan! Tai jos etsit vaaleanpunaista collegehaalaria, mene ginaan! 8)

KappAhlissa oli tarjous sukkiksissa ja legginsseissä "Osta kolme, maksa kaksi". Ja minäpä repäisin ja ostin kolmet ja maksoin kahdet. :) Löysin lämpimät talvisukkikset, tosi jännät pinkit sukkikset ja tavalliset mustat legginssit. Nuo olikin mun ekat leggarit, heh ja hih!

Päivän saldo oli lopuksi 2xsukkahousut, legginssit, alusvaatteita, alekorvikset, Gina Tricotin pakollinen toppi (joita mulla on jo kaikkina sateenkaaren väreinä) ja joku tylsääkin tylsempi paita. Buhuu.


Shoppailin myös netissä. Nimittäin CDONilla.

Tässäpä tulos:
Robbien kokoelma In and out of Consciousness sekä I've Been Expeting You, Amélie, Mediumin 4.kausi (vihdoin!) ja Disney-klassikko Topi & Tessu. :D Aika monipuolista?



Tehtiin myös Hulin kanssa jotain kivaa! Oltiin nimittäin sunnuntaina ekaa kertaa Vaasan Koirakoulun Tottelevaisuuskurssilla. Olin niinkin viisas, että lähdettiin ajoissa ja käytiin purkamassa enimmät Herra Huun energiat koirapuistossa. Tokihan kurssipaikalla Herra silti aluksi kiskoi ja pomppi, mutta ehkä ei iiiihan niin paljon, kun olis voinut. ;) Kurssilaisia oli noin 10 ja koiria oli rottweilerista mopsiin ja jackrussellista labradoriin. Aloitettiin istumisesta, maahanmenosta ja luoksetulosta. Hulihan istuu käskemättäkin, mutta itselleni tulikin haastetta koulutustyylissä.

Kouluttaja opetti näin:
1. Käsky
2. Kauuuuuhea kehuminen (kuulemma niin, että itseä alkaa hävettää)
3. Pari sekuntia
4. Herkku ja samaan aikaan "vapaa".
Näin kuulemma ikinä ei tarvi opettaa Paikka -käskyä. Vapaa -sanalla vapautetaan koira käskystä. Cool. :P
Kouluttajalla oli itsellä kaksi rotikkaa, ja nehän toimi kuin ajatus.

Meillä Hulin kanssa kurssin päämääränä on oikeastaan kontaktin hankkiminen. Juuston löydyttyä Hulin ja mun yhteispeli on huomattavasti parantunut (myös omasta viitsimisestä kiinni...), mutta luoksetulo on yks hankalimmista asioista. Tokihan kotona Huli on kuin varjo, joka seuraa mua, mutta ulkona asiat on aivan toisin. Herra kun on niin kauhean sosiaalinen ja vilkas, että kaikki mahdolliset ystävät ja leikkikaverit täytyy huomata ja niiden luo täytyy mennä! Siltä tippuu heti korvat, jos jossain on jotain yhtään kiinnostavampaa kuin emäntä. Esimerkiksi koirapuistossa sen korva voi jopa kääntyä muhun päin, kun huudan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Lenkillä jos yritän pysähtyä ja saada Hulin kiinnostuksen muhun (jos vaikka jossain haukkuu koira), se saattaa vilkaista mua, mutta silmistä ja korvista näkee, että Herran ajatukset on aivan muualla. Myös paimennustaipumuksen takia luoksetulo olis tärkeä oppia. Mökillä Huli on jo kerran lähtenyt auton perään, enkä voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos se jäis auton alle...

Toivottavasti tämä uusi koulutustyyli ja päivittäinen treenaaminen alkais auttaa. :)

"Istu"

"Maahan" (Huom. Hulin rennot jalat)

"Tänne"

Hyvä Huliiiiiii!

Pullakuvia

En mitenkään ajatellut tekeväni kummempia tänään, vaikka vapaata olikin. Suunnittelin vain, että teen ainakin jotain kunnon ruokaa, kun Jarru tulee töistä. Kummasti kuitenkin järjestelin paikkoja, pesin pyykkiä, imuroin koko kämpän, kävin läpi vaatekaappia, tein makaroonilaatikkoa ja pullaa. Ja nyt on taas niin ylpeä kotiäiti olo! :D

Vaatekaapista en valitettavasti saanut paljon karsittua pois. Kirpparipussiin löysin jonkun topin, t-paidan, tunikan ja villatakin, ja joitakin kesävaatteita keräsin Teuvalle vietäväksi. En tiedä minkälainen kaappisysteemi meikäläisellä pitäis olla, että edes jotain järjestystä saisi vaatteissa pidettyä. Mulla on kauheat kasat toppeja ja muita paitoja, joita yritin taas saada jotenkin järkevästi. Yleensä saan aamuisin kaivella kauan, ennen kuin löydän etsimäni, koska kaapissa ei ole minkäänlaista järjestystä. Aika paljon sain laitettua henkareille, mutta silti hylly lähes pursuaa paitoja. Tarvinko niitä kaikkia? KYLLÄ. Ja siltikään mulla ei oo ikinä mitään päälle pantavaa... -_-

Oli myös hassua tehdä löytöjä omasta kaapista. "Ai mulla on tälläinenkin toppi!" "Voi vitsit, täälläkö tämä olikin!" Ja samalla myös järkytyin, kuinka vähän enää käytän joitain vaatteistani. En käy koulussa, töissä pitää aina olla työvaatteet ja nykyisin kotona melkein kuljen verkkareissa, kun kuitenkin pitää koiran kanssa käydä ulkona. Teuvallekin otan vain ulkoiluvaatteita, kun kuitenkin käydään jossain lenkillä tai mökillä. O_o Pitäis kyllä päästä jonnekin viihteelle tai kavereiden luo, niin vois pukea jotain kivaakin vaihteeksi!

Mitäs näistä pitäis laittaa kirpparille...

Shiellä ne paishtuu... <3

Makaroonilaadikko. :P

Leipurin ahkera avustaja.

Rahkabullassa sitruunarahkaa. <3

 Meinasin myös vielä värjätä hiukseni, mutta taidankin jättää toiselle päivälle. Kotityöt nimittäin väsyttää! Nyt kaffettia ja tuoretta pullaa!

Huliakin alkoi väsyttää, kun touhasin niin kovasti. :D

FRANKIE SAY RELAX

 Sainpas One Lovely Blog Award -palkinnon!

Ohjeet:
1) Kerro henkilö linkin kera blogissasi, joka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle.

Lahjoittajana oli Needja. Kiitoksia kovasti! Sain palkinnon jo kauan sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoitella tätä. Sitä paitsi seitsemän random faktaa oli vaikea keksiä!

1. Train

Olen arrrmoton Train-fani. Bändin Drops of Jupiter-sinkku vei sydämeni vuonna 2002 (en ole täysin varma vuodesta, B varmaan korjaa?) ja sen jälkeen olenkin ollut koukussa. Train on oikeastaan yksi harvoista syistä, miksi vihaan olla suomalainen. Bändi on nimittäin tehnyt varmaan kaksi Euroopan kiertuetta, ja molemmat ovat menneet minulta ohi. (ja lähin keikkapaikka on varmaankin ollut Saksassa...) Nykyisin bändihän kiertää vain jenkkejä, ja sepä taitaakin olla ainoa syy, miksi voisin sinne edes joskus matkustaa. Minulla on kaikki Trainin levyt, lukuunottamatta Alive At Last -livealbumia, jota en vain yksinkertaisesti ole löytänyt mistään Suomesta. Monet levyt olenkin ostanut nettikaupoista, koska Suomi on niin perämetsä, ettei tänne tule kaikki maailman herkut. Trainin solisti Pat(rick) Monahan on tehnyt myös soololevyn, mutta sitäkään en ole vielä löytänyt mistään.

2. Pariisi

Kävin Pariisissa 2004 keväällä ja siitä lähtien olen halunnut sinne takaisin. En tiedä, mikä siinä on, mutta yksinkertaisesti rakastan sitä kaupunkia. Haluan vähintään vielä kerran siellä käydä, mutta olen surkea ranskankielessä, enkä uskalla lähteä ominpäin niin isoon paikkaan, eli meno sinne ei ole kovin yksinkertaista. En myöskään hirmuisasti pidä pariisilaisten asenteesta turisteja kohtaan, tosin turha kai niitä on siitä syyttääkään. Mutta uuuuu, Cafe au Lait ja kunnon voisarvi. Njam. Ja Pariisin iltavalaistus. Ja karuselli Eiffel-tornin vieressä. Ja Eiffel-torni. Ja ne kadut. Ja Montmatre! Kun näin ensimmäisen kerran Amélie -elokuvan, itkin, kun Amélie juoksenteli Montmatrella... :'D Sniif. Rakastan Pariisia.

3. Friends

Olen kauhea Frendit-sarjan fani. Hyllyssäni on kaikki tuotantokaudet ja minulle tulee noin 2 kertaa vuodessa koukutus katsoa kaikki kaudet järjestyksessä. (yksi sellainen taas menossakin) Jotkut jaksot olen nähnyt jo niin moneen kertaan, että joudun joitain jopa kelaamaan, mutta toiset jaksot taas naurattavat edelleen. Monesti nauran vedet silmissä yksin, ja mietin mielessäni, miten tyhmältä näytän. Lempparihahmoni on ehdottomasti Chandler. Joey tulee hyvänä kakkosena, mutta Chandler vain on paras. Löysin Youtubesta jotain parhaimpia Chandler-hetkiä ja näillekin jo hekotin onnessani. :D Chan chan man!

4. Backstreet Boys

Jep. Fani. Olin ja olen kyllä edelleenkin. Just kaivelin kyseisen yhtyeen kokoelmalevyn ja laulelin autossa kurkku suorana. Huoneeni seinät olivat täynnä BSB:n julisteita ja jopa pikkupikku kuvia, joita olin leikellyt lehdistä. Brian oli lemppari silloin teininä, mutta on se kyllä edelleenkin. Ostin tässä joku aika sitten hänen sooloalbuminsa Welcome Home You, ja tykkäsin kovasti. :)

5. Laulaminen

Laulan koko ajan. Laulan autossa, kotona, joskus lenkillä, töissä... :D No joo, oikein laulamalla laulan vain autossa, koska kukaan ei kuule mua ja saan hoilottaa kurkkuni kipeäksi. Tosin Huli on tietysti usein kyydissä, mutta ei se ole ainakaan valittanut. 8) Parhaimpia hoilotus biisejä on mm. Didolla, BSB:llä, Trainilla ja Juha Tapiolla. Olen keksinyt moneen lempparibiisiin taustalauluja ja "toisia ääniä". Voi, jos joku joskus mut kuulis... :D

6. Stooreja

Kirjoittelin teininä ja vähän vanhempanakin novelleja. Suurin osa oli ihan surkeita teinirakkaussepityksiä, mutta osan juoni tai teema on jäänyt mulla mieleen, ja haluaisin ne joskus tosissani kirjoittaa. Mähän en siis saanut päätökseen kuin ehkä kaksi "stooriani". Aina silloin tällöin saan kipinän ja alan raapustaa jotain, mutta se jää lopulta parin sivun jutuksi, kun kärsivällisyyteni ja taitoni ei riitä. Nyt taas Teuvalla ollessani aloin kirjoittaa yhtä tarinaa, jonka olen aiemmin aloittanut varmaan kymmenen kertaa, että saas nähdä miten tällä kertaa käy. ;)

7. Kaktus

Tykkään niiin kaktuksista! Voisin ostaa aina uusia pikkukaktuksia ja samalla niille söpöjä pikkuruukkuja. Mutta surullista kyllä, onnistun aina tappamaan ne. Tällä hetkellä puolikuolleena on joulukaktus, joka on kukkinut vain kerran elonsa aikana, ja pikkukaktus, joka kenottaa jo tosi pahasti. Vähän aikaa sitten heitin ihanan vaaleanpunakukkaisen kaktuksen pois, koska se oli ihan keltainen... 8) Voisko joku joskus opettaa mulle kaktusten hoitoa?

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

En nyt ihan 15 blogille voi tätä palkintoa heittää, mutta annan sen nyt Taaville ja Nappalle!

Hugsi Husamus 1v!

Tänään on Hulin ensimmäinen syntymäpäivä!  

Onnea Huli! 

Kakkua en ole tehnyt, mutta ostin pojun lempiruokaa (Cesarin kanaa & porkkanaa) ja lempparipuruluita. Aamulla lauloin Hulille Paljon Onnea Vaan, jonka aikana poju katsoi pää kallellaan ja lopuksi antoi pusun. :D On se ihana. <3

Eilinen olikin jännä päivä. Nukuttiin myöhälle (niin kuin nyt joka aamu) ja mentiin sitten päivällä Pappilankankaalle lenkille. Paikka on siis Teuvalla, ja siellä on mukavat lenkki-/hiihtopolut. Lenkki, joka tehtiin, tuntui tosi lyhyeltä, vaikka muistelin sen olleen ala-asteella hirmuisen pitkä hiihtää. Asenteesta kiinni? ;) Siispä jatkettiin vähän pidemmälle ja sain pulssinkin lopulta nousemaan kavutessani niitä mäkiä ylös. Reipas lenkkeilijä minä! Huli sai juosta enimmäkseen vapaana, kun paikalla ei ollut ketään muita, ja saikin ajoittain hepulin vapauden tunteesta. :D Onneksi en muistanut ollenkaan hirvikärpäsiä, koska muuten en olisi sinne lähtenytkään.....

Heti kotiin päästyämme alkoikin sataa ja mietin, kannattaako sellaisella säällä lähteä mihinkään mätsäriin. Sade kuitenkin taukosi ja äiti lähti meidän kannustusjoukoiksi ja kuskiksi. Koiria näytti aluksi olevan tosi vähän, mutta loppujen lopuksi pentuja oli jopa 21. Äiti oli ihan tohkeis, kun ei ollut nähnyt ennemmin niin paljon erilaisia koiria, eikä ollut käynyt ennemmin mätsäreissä. Lapsi & koira -kehä oli kyllä aika hellyyttävä, ja tietysti myös pentukehä.

Meidät otettiin pareittain kehään ja saatiin pariksi Shih Tzun pentu. Se oli kyllä just vasta saanut rokotteet, kun oli niiiiin pieni tapaus. Huli meni taas mainiosti vierellä ja seisominenkin sujui suht hyvin. Juusto oli jälleen kerran avainsana! Tuomari sitten sanoi, ettei osannut millään päättää meidän välillä, ja lopulta tokaisi: "ikä voitti nyt tämän". Eli saatiin sininen nauha. Ikärasismia! :D

No sittenhän alkoi sataa. Ja tuulikin siihen päälle. Äiti seisoi kuin tatti kentän reunalla huppu päähän tiukasti vedettynä ja silmälasit sadepisaroita täynnä. Kävi melkein sääliksi, mutta ilmeisesti äipälllä ei ollut kylmä ja jaksoi kyllä kannustaa meitä koko ajan. :) Jouduttiinkin kauan odottelemaan ensimmäisen kierroksen loppumista, ja pohdin, ettei me Hulin kanssa kyllä mistään huonoimmasta päästä oltu. Siinä muita katsellessani myös huomasin, miten Huli onkin kehittynyt. Ekassa mätsärissä keväällä Huli hyppiäpomppi tai kääntyi katsomaan takanatulevaa koiraa, ja nyt se kulki kehässä kuin unelma. Olen huomannut, että kehän koolla on myös huomattava merkitys. Huli ei kuitenkaan kovin pieni ole, joten se tarvii tilaa päästäkseen kunnolla liikkeeseen, ja parissa mätsärissä mulla on melkein keittänyt, kun ne tunkee samaan pieneen kehään 15 koiraa...

Lopulta siniset pyydettiin kehään uudestaan ja tuomari jakoi vielä pienet ja isot erikseen. Hulin pylly taas alkoi painaa seisottamisessa, mutta vierellämeno sujui vieläkin tosi hyvin. Kun tuomari sanoi "mä otan tästä nyt neljä", ja ekana osoitti meitä, luulin, että se otti neljä kerrallaan menemään vielä kehän ympäri. Mutta kun meidän vieressä ollut tyttö hihkaisi "JES!" tajusin, että oltiinkin neljän parhaan joukossa! Ja taas seisottiin ja Huli onneksi himoitsi juustoa. Tuomari osoitti neljänneksi jonkun toisen ja sitten kolmanneksikin jonkun toisen. Kerkesin just tajuta, että oltiin Hulin kanssa kahden parhaan joukossa, kun se osoitti viereisen tytön labbiksensa kanssa kakkoseksi ja JEEEEE! Oltiin ekoja! Jippiiii! Hyvä Huliiii! Vuhuuuuuuu!

Jäätiin vielä sitten odottamaan, onko lopuksi Best In Show, mutta se olikin vain punaisen nauhan ykkösille. BIS1 oli ihana sekarotuinen (saksanpaimenkoira-collie?), toisena snautseri ja kolmantena pennuista ihanaihana Welsh Corgi Pembroke. :)

Palkinnoksi tällä kertaa saatiin säkki HauHau -ruokaa, pokaali, Royal Canin-näytepussi ja herkkutikkuja. Yritin jälleen ottaa Hulista ja sen palkinnoista edustavan seisontakuvan, mutta pojulla ei ollut enää energiaa seistä tai olla edes paikallaan. :D

Tänään ajellaan illalla takaisin Vaasaan ja lauantaina onkin sitten ajamista Piikkiöön paimennustestiin.

Juustoa!

Vihdoin viimein voin sanoa, että mätsäreissä meni TOSI HYVIN. Huli oli kuin unelma! Ja reseptinä oli ainoastaan aamulla koirapuistossa käynti ja juusto. Huli oli juuston perään niin kovasti, että se kuunteli ja seisoi mainiosti! Vierellä menokin oli aivan mahtavaa, kun herra ei tyypilliseen tapaansa hyppinytkään. Se meni aivan loistavasti vierellä! Olin ihan tohkeis, kun kerrankin mun koira osas käyttäytyä. xD

Juusto vain loppui just, kun oltiin viimeistä kertaa kehässä ja Hulin pylly alkoi myös siinä vaiheessa painaa niin, että pyörittiin melkein koko loppuaika pientä rinkiä, että sain Hulin seisomaan. Siksi ihmettelinkin, kun tuomari otti meidät neljän parhaan joukkoon ja tädää, oltiin punaisista neljänsiä! Jeiiiii! Ja siis pentuja oli 24, että aika hyvin. ;)

Tässäpä vielä kuva Herra Huusta ja palkinnosta. Herra oli vain jo niin väsynyt, että parempaa otosta en nyt saanut. :D Palkinnoksi saatiin siis oikein pokaali, shampoota, vinkulelu, pikkupyyhe ja lihatikkuja.

Nyt on kyllä mami niin ylpeä koissustaan, että on pakko mennä keskiviikkona Teuvankin mätsäriin. ;) Torstaina onkin sitten pojun synttäripäivä, eli sen jälkeen mätsäreissä ei päästä enää pentuihin. Herääkin kysymys, joudutaanko sitten isoihin koiriin...? No mutta anyway, Huli on tänään ainakin paras kaikista! <3 <3 <3

Huli tykästyi heti uuteen leluunsa. :)

Väsy vain oli jo niin kova, että leikki jäi kesken... <3

Nyt vain pitäis jaksaa pakata kamat ja lähteä ajelemaan Teuvaa kohti. Huomenna ainakin käydään mökillä ja josko sitä jaksais loman kunniaksi siivota mun kämppää. Sinne kun on kaikki turhat tavarat ja vaatteet kerääntyny... Niin tosiaan, loma alkoi! Virallista lomaa hurja viikko ja tarvittaessa töihin-lomaa toinen viikko. Nam nam. :P Loman Things to do -listalla ainakin komeroiden ja kaappien perkausta ja kirpparipöydän hankinta.

Nüüd hüvasti!

Omg 17 again!

En tiedä olenko ymmärrettävä, mutta selitän silti.

Pidän harvasta amerikkalaisesta asiasta. Pari hyvää bändiä tai laulajaa sieltä on tullut ja harmikseni täytyy myöntää, että leffoja ja tv-sarjojakin ne osaa tehdä. Eniten mua kuitenkin on aina puistattanut High School-massateinit ja kaikki High School-maailmaan liittyvä. (Tai siis ainakin se, mitä jenkkileffoissa ja -sarjoissa näkee, koska tuskin se ihan sellaista oikeasti on.) Kaikilla on valkaistut hampaat, täydelliset hiukset ja sekä aikuiset että lapset on älyttömän teennäisiä joka asiassa. Yäk. Yks kauheimmista jutuista on myös American Idol, missä kaikki on samanlaisia teennäisiä vinkujia ja vain ne "nätit" pääsee jatkoon.

High School Musical-leffat onkin olleet mun inhokkeja, vaikken ole niitä edes katsonut. Niissä yhdistyy tuo ällöttävä High School-stereotypia ja vinkulaulajat. Hyi hitto.

MUTTA jokin suurempi päätti kääntää kaiken väärinpäin. Menin ja katsoin 17 Again -nimisen leffan. Aioin katsoa sen vain Matthew Perryn takia, ja vähän myös sen, että olin kuullut sen olevan jopa hyvä. Inhotti jo valmiiksi, että siinä on joku ihku teinitähti pääosassa ja tapahtumat sijoittuu teinien koulumaailmaan. MUTTA leffahan oli kelpo katseltavaksi ja Perryä siinä tuskin nähtiinkään. Sen sijaan tämä teinitähti nimeltään Zac Efron jätti jälkensä jopa minun sydämeeni. Poikahan osas näytellä! Ja oli SÖPÖ! Voi ei voi ei voi ei tätä tuskaa!!!! Tykkään Zac Efronista! Ja kaiken hyvän lisäksi sehän on mua vanhempi, eikä mikään teini enää! Apua!

JA NYT MUN ON PAKKO KATTOA KAIKKI HIGH SCHOOL MUSICALIT!


...yhyy...

Hugsi Husamuksen Hulinat

Kirjoittelun aiheet on aika vähissä, mutta kerronpa vähän Hulista.

Lapset on Hulin rakkaus. Oli ne minkä ikäisiä tahansa, kunhan ne liikkuu tai ääntelee, Huli haluaa pussata ne kumoon. Pari sukulaispoikaa on saanut myös Hulin paimennusvietin esiin juoksemalla Hulia karkuun. Silloin voi käydä pahastikin, sekä koiralle että lapselle. Lasten ollessa rauhallisia, Hulikin on rauhallinen ja antaa kiltisti paijata. Pusuja se toki haluaa antaa, jos lapsen nassu (tai aikuisenkin) tulee liian lähelle.

Pyöräilijät on nykyään Hulille lähes ilmaa. Pyöräilevä lapsi voi olla kiinnostava, mutta muut saa mennä ohi vaikka kuinka nopeasti. Hulia kiinnostaa hajut ja merkkailu enemmän. ;)

Kävelijät on edelleen haaste. Kaikki ihmiset kun on Hulin mielestä niin ihania ja parhaita kavereita! Huli tunnistaa nykyään naapurin tummaihoisen miehen jo kaukaa, kun se on pienestä asti Hulia tervehtinyt. Onneksi Huli on jo niin normaalin koiran näköinen, ettei ihmisiä enää niin kiinnosta. Pentuaikana jokainen vastaantulija vähintään kommentoi Hulia, ja suurin osa pysähtyi ja sai aikaan Hulin hepulin. Voi kuinka monta kertaa joku ihminen on huvittuneena sanonut "onpas sillä energiaa" ja mä yritän pidellä hepulikoiraa ja näyttää samalla viisaalta. :D

Mopoilijat on rasittavia. Sekä mun, että Hulin mielestä. Ne menee pyörätiellä niin lujaa, kun pääsevät ja jättävät kauhean käryn peräänsä. Huli onneksi niitä väistää, mutta otan sen silti aina mun vierelle, jos mopo on tulossa. Vanhassa Vaasassa menee joskus kymmenenkin mopoa peräkkäin ja tuntuu, ettei ne oikein katso eteensä...

Koirat on tietenkin kaikki yhtä mielenkiintoisia. Naapuruston koirista aika moni on sellaisia, joita ei koskaan olla edes tervehditty, kun ne räyhää jo kymmenien metrien päästä. Vain kahdelle koiralle Huli on oikeasti haukkumalla haukkunut takaisin. Muutenhan se tyytyy haukahtelemaan tai kummasti kurnuttamaan. :D Tutut koirat on tietysti ihania ja niistäkin Huli usein saa hepulin.

Kaverit on asia erikseen. Nelli-tytön Huli tunnistaa kaukaa ja hihnassa kiskominen ja hyppely on hillitöntä, kun neiti on näköpiirissä. Nelli on varmasti Hulin paras kaveri. :) Mandi-tyttö taas alkaa olla jo vähän liian iso kaveri (berninpaimenkoira kun on), mutta Hulia onkin viime aikoina kiinnostanut vain Mandin jynkytys. :D Kiristäkin Huli tykkää, tosin Kiriä ei taida aina Hulin jutut oikein kiinnostaa...

Linnut kiinnostaa Hulia hirveästi. Jokaisen linnun perään on sännättävä, jos on edes piiiieni mahdollisuus saada se kiinni. Räkättirastaat on tänä kesänä ollu oikein riesa, kun ne vaan hyppii pakoon. Oon joskus unohtunut haaveilemaan muuta, ja yhtäkkiä Huli on rynnännyt rastaan perään ja just vaan oon saanut pidettyä hihnasta kiinni.

Siiletkin kiinnostaa, mutta samalla pelottaakin. Niille pitää vähän haukkua ja joskus myös saada hepuli. :D Meidän lähistöllä on ihan mustana siilejä ja melkein joka iltalenkillä näkee vähintään yhden.      

Lampaat on jänniä. Ollaan kesän aikana silloin tällöin menty Alkulan tilan (Vanhassa Vaasassa) läpi, kun siellä on kolme lammasta kesän ajan. Huli tykkää niistä kauheasti, mutta jos joku niistä nuuskaisee Hulia takaisin tai muuten ilmoittaa olevansa kiinnostunut Hulista, poju rupeaa juoksemaan edestakaisin. Paimentaakohan se muka? :D Nykyään se tunnistaa paikan jo kaukaa ja häntä alkaa heilua kovasti. :)

Jarru on Hulin leikkikaveri, mutta niillä on kyllä hellätkin hetket. :) Huli putsaa Jarrun korvat ja naaman ja Jarru hihittää kuin pieni poika. Mun isäkin itseasias tekee samaa Hulin kanssa. Joku poikien juttu?

Vinkulelut on ykkösiä. Voi että sitä vingutusta, kun Huli haluaa leikkiä. Se tökkii lelulla sääreen tai reiteen ja vinguttaa niin kovaa, että korviin ottaa. Hulilla oli kaksi vinkupalloa, mutta toinen on ollut jo kauan hukassa ja toinen hajalla. Tämän hetkinen Kongin vinkulelu, jossa on nauha perässä, on varmaan Hulin lempparilelu tähänastisista. Huli rakastaa vetoleikkejä ja hakemista, ja mikäs sen mukavampaa kuin ihana vinkuminen leikin lomassa! Huli muuten oppi kunnolla maahan menon vinkupallon avulla. :)

Puruluut on namia. Naudan nahasta tehdyt rullat ja donitsit on hyviä ja aaaah ihania rauhoitusvälineitä. Possunkorvasuikaleet ja härkäpuikot on myös tosi herkkua, mutta annan niitä harvemmin. Eläinkaupasta ja joistain ruokakaupoista saatavista hammasharjan muotoisista puruluista Huli ei oikein välitä, enkä ole niitä sitten ostellutkaan. Dentastixejä Herra Huu piilottaa pitkin kämppää. Se peittelee niitä nurkkiin näkymättömällä hiekalla tai, niinku viimeksi maanantaina, tietokoneen johdolla. 8)

Huli rakastaa oikeastaan kaikkia ja kaikkea. :)

Vapaata pukkaa

Kerranki vapaalla kerkesin tehdäkki jotaki, enkä vain maannu kotona. Torstaina ajelin koissun kanssa Teuvalle, kävin parturissa (pohojanmaalla sanotaan parturi, eikä mikää kampaaja) leikkaamassa tukan ja iltapäivällä lähdettiin mökille. Mun kyytis tuli Huli, täti ja mamma ja äiti tuli perästä pyörällä. Mökille siis noin 30 km, että aika kova äiti mulla, eikö? :)

Äitin kurvatessa mökin pihaan, sen mukana tuli myös ystävä. Nimittäin saksanseisoja, jolla oli hirveä meno päällä. Oltiin just sisällä mökissä, ja mietittiin, voiko Hulin päästää ulos, vai tuleeko rähinä. Yritin katsoa tuntemattoman pojun pannasta tietoja omistajasta, mutta eihän siinä mitään ollut. Äiti kokeili sitten lähteä pyörällä takaisin kylälle päin, jotta poju tulis sen mukana ja löytäis jopa takaisin kotiinsa. Eipä menny kauaa, kun poju oli taas pihassa nuuskimassa. Hulin merkkaamat paikat oli niin mielenkiintoisia.

Mehän jo sitten ajateltiin, että koirahan saattoi olla kaukaakin. Ja ruotsinkielinenkin!
Lopuksi päätin, että annetaan nyt poikien kokeilla tutustua, josko kemiat kohtaiskin. (tässä vaiheessa ne oli jo huomanneet toisensa ja mökin ikkunat oli jo melkein hajalla...) Nenien kohdatessa ei tapahtunut mitään, joten päästettiin Huli irti ja voi sitä riemua! Muut, jotka ei ole ennemmin nähneet koirien leikkimistä, oli hetken kauhuissaan, mutta selitin niille, että kyllä sen sitten huomaa, jos koirilla on "tosi kyseessä". Hulihan kovisteli tyypilliseen tapaansa (Nellille on pakko kovistella, ja silti se on tassun alla :D ) ja vähän itsekin oli varuillani, ettei vieras koira yhtäkkiä hermostu Hulin tyyliin. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että kaverihan alistui Hulille. Se antoi Hulille kepin (Hulin ykköshetkiä, kun se ei ikinä saa keneltäkään keppiä...) ja alistui ihan selälleen asti pariin otteeseen. Tätähän mä sitten ihmettelin, että miten aikuinen koira voi penikalle alistua. Eikä Hulin tarvinnut ku vähä jahdates ähistä ja irvistellä, niin toinen oli kumos.

Pojuthan leikki sitten maalla ja vedessä väsymykseen asti. Välillä ne vierekkäin läähätti ja piti paussia ja hetken päästä taas meno jatkui. Oli kyllä hauskaa katseltavaa. :) Tässäpä pieni kuvasarja kaveruksista.

Korjatkaa, jos kyseessä ei ole saksanseisoja!

Jonkun ajan päästä mökkitielle pysähtyi pakettiauto, ja sieltä tuli mies hihnan kanssa. Ajattelin, että voi kun hyvä! Eihän me oltaisi voitu lähteä sieltä ja vain jättää irtokoira oman onnensa nojaan. Omistaja taisi kutsua koiraansa Ricoksi ja huusi "KOM!". Otin Hulin pannasta kiinni, että omistaja saa omansa, ja koira tulikin hienosti sen luo. Se alistui omistajansa jalkoihin kyljelleen ja TÄTTÄDÄDÄÄÄ. Se mies löi sitä koiraa. Löi. Kylkeen. Kämmenellä.

Hyvät ihmiset. Kun koiranne karkaa, ja tulee takaisin, mitä te teette? Rankaisetteko sitä siitä, että se tuli takaisin?

----
No niin, pulssi tasaiseksi ja jatketaan. Koiraepisodin jälkeen lämmitettiin sauna ja mäkin menin vielä uimaan, vaikka vesi oli 19 asteista. KYLMÄÄ. Tultiin yöksi kotiin mökiltä ja perjantaina kävin vielä päivällä mamman luona (Huli oli ystävällinen ja nosti siellä sisällä jalkaa...) ja illemmalla ajeltiin äitin kanssa Jurvaan. Käytiin haudoilla ja käväistiin serkkuni luona kylässä. Serkkuni likat Essi ja mun oma kummityttö Outi tuli hyvin Hulin kanssa toimeen, ja olen ylpeä Hulista, kun sekin osasi suurin piirtein käyttäytyä. :D Huli sai siellä isossa pihassa juosta vapaana ja varastipa se yhden lelunkin. Laitettiin Huli sitten odottamaan autoon ja mentiin sisälle tsekkaamaan perheen uusi jäsen. Kissanpentu Nuffi. Oranssiraitainen ja yhdeksänviikkoinen piiiieni poika oli kyllä hellyyttävä isoine tyhmine silmineen ja kissanpennun leikkeineen. Voi että ne on aina yhtä ihania. <3

Lauantaina aamupäivällä sitten ajelin takaisin Vaasaan ja täällä oli flunssainen Jarru sängynpohjalla. :( Tarkistin että se selviää ja lähdin illaksi töihin. Töissä oli taas kyllä ärsyttävääkin, varsinkin kun piti sitten illasta hypätä aamuun, mutta onneksi on taas kolme vapaata. Wuhuu! :P Nyt iltalenkki Hulin kanssa ja ohessa vielä rauhoittava kuva mökiltä.

Kuva: Äippä

I'm gonna buy this place and...

Heti ensimmäisenä on pakko kertoa, että tänä aamuna yllätin itseni täysin. Olisin saanut nukkua myöhälle, koska pitää vasta kolmeksi töihin, mutta minäpä en saanu enää unta, kun Jarru lähti ennen kahdeksaa töihin. Siispä söin pikaisesti verigreippi Cottifrutin (rahka-raejuustohärpäke :P) ja kauraleivän ja lähdin Hulin kanssa lenkille. Kello oli siis jotain 8.15 kun lähdettiin ja otin oikein sykemittarinkin mukaan. Puolen tunnin teholenkki oli oikein piristävä ja yhdeksän jälkeen olin jo käynyt suihkussakin ja pyykit pyöri koneessa. :)

Käytiin viime sunnuntaina asuntomessuilla Kokkolassa. Jussi-veli, Camilla-vaimo ja pikku-Albert tuli meidän kanssa ja oli kyllä kiva päivä. En oo ennemmin käynyt asuntomessuilla ja oli kiva nähdä erilaisia taloja ja sisustusideoita. Ongelmana vain oli, että ne kaikki oli samanlaisia! Suurin osa taloista oli mun makuun liian moderneja kuutioita ja sisustus oli lähes kaikissa samantyylinen. Valkoista, harmaata, mustaa. Kiiltäviä pintoja, kulmikkaita muotoja, eikä mitään pehmeää, lämmintä, kotoisaa. Varmaan jo viidennen talon kohdalla tuli sellainen olo, että kaikki on jo nähty. Ja kuitenkin hintahan noilla taloilla oli 200 000-400 000 euroa, joten odottaisi kovinkin hienoja ja erikoisia juttuja. Järkytyin, kuinka pieneksi isotkin talot on saatu. Makuuhuoneet oli piiieniä ja portaikot kauhean ahtaita. Vaikka monessa oli saatu tilan tuntua ja valoa isoilla ikkunoilla ja vaaleilla pinnoilla, sitä valkoista oli niin paljon, että melkein ahdisti. Ja jokaisessa kylppärissä lattialaatat oli harmaita. HARMAITA.

Aika paljon sitten odottelinkin Albertin kanssa talojen ulkopuolella ja kärryttelin sen kanssa. :) <3
Tässä muutama otos hienoimmista sisustusideoista.

Huomaa vaatehuone väliseinän takana. :P

Valkoiset sohvat on toki hienot, mutta käytännössä...?

Tässä hieno sauna, joka oli talon toisessa kerroksessa.

Tosi magee kuvatapetti.

Everyday I'm shufflin

Kesän 2011 biisejä ja viime kesän ykkönen. <3

Uusia perunoita ja voita

Kyllä se kesä vielä jatkuu. Nytkin liedellä kiehuu aidot suomalaiset uudet perunat ja niidenhän kanssa tarvii syödä pelkästään voita. Mmmmm. Jarru syö tietysti niiden kanssa silliä. Yök. Mansikoitakin on tullu syötyä aika paljon, ja huomenna ajattelin tehdä perinteisiä lättyjä kera mansikoiden ja kermavaahdon. Uuu. :P

Jarru voitti jostain rengaspelistä pikkuapinan :)

Oltiin viikonloppuna viettämässä 7-vuotispäivää Jarrun kanssa. Shoppailtiin ja käytiin Särkänniemessä ja oli kyllä hauskinta pitkään aikaan. Ostin mm. Äidille nimpparilahjaksi posliinisen joutsenen (se keräilee niitä), itselle Bonacure-shampoota, Tuire Kaimion kirjan koirien käyttäytymisestä, ihanan Make Up Storen Brownie-luomivärin, lilan kynsilakan sekä Hulille possunkorvasuikaleita pussillisen. :) Tuo luomiväri oli kyllä mahtava. Siinä on oikeasti pigmenttiä ja se pysyy ja levittyy tosi helposti. Olen rakastunut. <3

Särkänniemessä oli hauskinta ikinä. Käytiin mm. Half Pipessa, Tornadossa ja ajeltiin vanhoilla Mummo-Ankan autoilla. :D Hauskin oli ehdottomasti uusi laite Tyrsky, jossa nauroin koko ajan! Delfiinitkin tottakai tsekattiin ja melkein itkin koko näytöksen, kun ne vaan oli niin ihania. :') Jarru on kyllä hauskinta seuraa ja oon onnellinen, kun oon saanut pitää sen mun omana jo huimat 7 vuotta. <3


Huli oli taas kotona porukoilla hoidossa ja oli viihtynyt hyvin. Mökillä oli kuulemma saanut taas touhata ja uida. Tässä kuvasarja meidän sankarista...



                                                               HERRA HUUN ASENNOT

Mukavasti nurkassa...

Litteänä lattialla...

Koivet taivahalla...

Ja rentona murheita vailla.