I'm gonna buy this place and...

Heti ensimmäisenä on pakko kertoa, että tänä aamuna yllätin itseni täysin. Olisin saanut nukkua myöhälle, koska pitää vasta kolmeksi töihin, mutta minäpä en saanu enää unta, kun Jarru lähti ennen kahdeksaa töihin. Siispä söin pikaisesti verigreippi Cottifrutin (rahka-raejuustohärpäke :P) ja kauraleivän ja lähdin Hulin kanssa lenkille. Kello oli siis jotain 8.15 kun lähdettiin ja otin oikein sykemittarinkin mukaan. Puolen tunnin teholenkki oli oikein piristävä ja yhdeksän jälkeen olin jo käynyt suihkussakin ja pyykit pyöri koneessa. :)

Käytiin viime sunnuntaina asuntomessuilla Kokkolassa. Jussi-veli, Camilla-vaimo ja pikku-Albert tuli meidän kanssa ja oli kyllä kiva päivä. En oo ennemmin käynyt asuntomessuilla ja oli kiva nähdä erilaisia taloja ja sisustusideoita. Ongelmana vain oli, että ne kaikki oli samanlaisia! Suurin osa taloista oli mun makuun liian moderneja kuutioita ja sisustus oli lähes kaikissa samantyylinen. Valkoista, harmaata, mustaa. Kiiltäviä pintoja, kulmikkaita muotoja, eikä mitään pehmeää, lämmintä, kotoisaa. Varmaan jo viidennen talon kohdalla tuli sellainen olo, että kaikki on jo nähty. Ja kuitenkin hintahan noilla taloilla oli 200 000-400 000 euroa, joten odottaisi kovinkin hienoja ja erikoisia juttuja. Järkytyin, kuinka pieneksi isotkin talot on saatu. Makuuhuoneet oli piiieniä ja portaikot kauhean ahtaita. Vaikka monessa oli saatu tilan tuntua ja valoa isoilla ikkunoilla ja vaaleilla pinnoilla, sitä valkoista oli niin paljon, että melkein ahdisti. Ja jokaisessa kylppärissä lattialaatat oli harmaita. HARMAITA.

Aika paljon sitten odottelinkin Albertin kanssa talojen ulkopuolella ja kärryttelin sen kanssa. :) <3
Tässä muutama otos hienoimmista sisustusideoista.

Huomaa vaatehuone väliseinän takana. :P

Valkoiset sohvat on toki hienot, mutta käytännössä...?

Tässä hieno sauna, joka oli talon toisessa kerroksessa.

Tosi magee kuvatapetti.

Everyday I'm shufflin

Kesän 2011 biisejä ja viime kesän ykkönen. <3

Uusia perunoita ja voita

Kyllä se kesä vielä jatkuu. Nytkin liedellä kiehuu aidot suomalaiset uudet perunat ja niidenhän kanssa tarvii syödä pelkästään voita. Mmmmm. Jarru syö tietysti niiden kanssa silliä. Yök. Mansikoitakin on tullu syötyä aika paljon, ja huomenna ajattelin tehdä perinteisiä lättyjä kera mansikoiden ja kermavaahdon. Uuu. :P

Jarru voitti jostain rengaspelistä pikkuapinan :)

Oltiin viikonloppuna viettämässä 7-vuotispäivää Jarrun kanssa. Shoppailtiin ja käytiin Särkänniemessä ja oli kyllä hauskinta pitkään aikaan. Ostin mm. Äidille nimpparilahjaksi posliinisen joutsenen (se keräilee niitä), itselle Bonacure-shampoota, Tuire Kaimion kirjan koirien käyttäytymisestä, ihanan Make Up Storen Brownie-luomivärin, lilan kynsilakan sekä Hulille possunkorvasuikaleita pussillisen. :) Tuo luomiväri oli kyllä mahtava. Siinä on oikeasti pigmenttiä ja se pysyy ja levittyy tosi helposti. Olen rakastunut. <3

Särkänniemessä oli hauskinta ikinä. Käytiin mm. Half Pipessa, Tornadossa ja ajeltiin vanhoilla Mummo-Ankan autoilla. :D Hauskin oli ehdottomasti uusi laite Tyrsky, jossa nauroin koko ajan! Delfiinitkin tottakai tsekattiin ja melkein itkin koko näytöksen, kun ne vaan oli niin ihania. :') Jarru on kyllä hauskinta seuraa ja oon onnellinen, kun oon saanut pitää sen mun omana jo huimat 7 vuotta. <3


Huli oli taas kotona porukoilla hoidossa ja oli viihtynyt hyvin. Mökillä oli kuulemma saanut taas touhata ja uida. Tässä kuvasarja meidän sankarista...



                                                               HERRA HUUN ASENNOT

Mukavasti nurkassa...

Litteänä lattialla...

Koivet taivahalla...

Ja rentona murheita vailla.

Kesä meneeeeee

Töissä aherran päivät ja illat istun koirapuistossa tai kotona teeveen ääressä. Siinäpä tämä kesä on menny ja loputkin menee. Onneksi oli sentään tämä viikonloppu vapaata (kokonaista kaksi päivää peräkkäin!), joten käytiin vihdoin viimein katsomassa Albertia. Enpä ole niin pientä ihmistä koskaan nähnytkään. Olisin voinut pitää poikaa sylissä ja katsella vain tunti tolkulla..... There are no words. <3

Toinen veljeni tuli torstaina Vaasaan ja käytiin kattomas Potter 2D:nä. (minähän en mitään 3deetä katto, kun saan migreenin pienemmästäkin...) Oli ihan kiva leffa. Kaikki oli taas väärin (mielessäni hoin vain koko ajan EIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEI), tyhmiä kliseitä oli joka paikas ja Volde oli ihan tyhmä, mutta muuten kiva lehva oli. :) Eka Deathly Hallows oli kyllä paljon parempi ja paljon enemmän kirjan mukaan menevä. Tuskailin veljelleni leffan jälkeen sitä, että miten voidaan käsikirjoittaa nuon kummasti, kun yksi käsikirjoittajista on Rowling itse. Mutta leffanhan täytyy aina näyttää hyvältä. Pelkäsin hirveästi Fredin kohtaloa ja se olikin kyllä yhtä tuskaa, kun se viimein tuli... Kuulin, kun mun takana joku tyttö nyyhkytti kauheasti ja munkin olis tehny mieli ulista... -_-' Pisteet kyllä menee tuosta leffasta Alan Rickmanille. Snape oli kerrankin kunnon hahmo, eikä vain sivutyyppi.

Huomennapa taas töihin. Vimppa viikko yksin myyntipalvelussa, ja sittenpä saanki tehdä taas respaa oikein kyllästymiseen asti. :)

Tässä vielä kuvia yhdestä pöllöpäästä.

Huli hakee hienosti ankkalelun vedestä, mutta ei anna sitä enää takaisin...

Huli oli "tyytyväinen", kun se laitettiin kiinni uinnin jälkeen...

Tears in my eyes

Elämä on ihmeellistä.
Rakkaus on ihmeellistä.

On paljon ihmisiä, joita rakastan. Jokaista ihmistä rakastan kuitenkin vähän eri tavalla. Äitini on tärkein ihminen minulle, mutta en silti voisi sanoa, että hän on rakkaampi kuin isäni tai veljeni. Meillä vain on todella läheinen ja suorastaan telepaattinen suhde.

Jarruani taas rakastan ihan eri tavalla, ja olen huomannut, että se rakkaus muuttuu koko ajan. Ystäviänikin rakastan, joitakin eri tavalla kuin toisia. Samoin työkavereitanikin. Jonakin päivänä rakastan kaikkia maailman ihmisiä. :D

Mutta mistä se rakkaus tulee? Mitä on rakkaus?

Minusta tuli 7.7.2011 täti, ja tädin rakkaus on taas ihan uusi asia. Miten voi jotain ihmistä rakastaa, vaikkei ole koskaan sitä vielä tavannutkaan?! Se pieni poika pulloposkineen ja pikkunyrkkineen on kuitenkin niiiiin rakastettu kuin vain voi olla. Kun näin ensimmäisen kuvan, aloin heti itkeä. Hän on ensimmäinen pieni ihminen, joka on näin läheinen minulle. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan häntä!

Tässä biisi Albertille. <3 Welcome in, welcome in!

Mökkeilyä

Vapaa viikonloppu, joten mökillehän me Hulin kanssa taas mentiin! Ollaan oltu jo kolmena viikonloppuna peräkkäin. :) Jarru on kesälomalla, ja vanhempiensa kanssa sukuloimassa, joten mentiin Hulin kanssa Vaasasta kahdestaan. Äippä, Iskä ja Mamma tuli sitten Teuvalta myös, ja ottivat onneksi Kiri-pojankin mukaan.


Huli oli kyllä rasittava. Se kävi syömässä Kirin ruoat ja joka kerta, kun joku meni Kirin luo, Huli tuli siihen pomppimaan ja "puolustamaan". En tiedä pitäiskö tuohon ruveta puuttumaan, kun se on alkanu puolustamaan mua, jos joku koira hyppii mua vasten. Nyt se tosiaan puolusti mun isääkin Kiriltä. O_o Ja Kirihän on niiiin kiltti, että se vain väisteli pomppivaa Hulia ja antoi sen syödä sen ruokia... Kun se olis edes kerran Hulille ärähtänyt, mutta eihän se ärähdä mistään...

Oli aika haastavaa saada nämä kaksi pöllöä vierekkäin istumaan ja katsomaan kameran suuntaan. :D Kiri totteli hianosti, mutta Huli pomppi ja häiritsi Kiriä koko ajan...

Äiti otti joutsenesta kuvan :)

Mökkiviikonlopun jälkeen onkin "mukava" palata töihin. Ens viikolla oikein kiva kuuden päivän työviikko, mutta oikeastaan kiva, että oon melkein koko viikon myyntipalvelussa. :) (viileä toimisto<3) Nyt auto kohti Vaasaa...

Löööööööv

Rowlingin täti.

Luen tällä hetkellä ties kuinka monetta kertaa Pottereita, ja aina löydän uusia ulottuvuuksia niistä kirjoista. En ikinä tuu ymmärtämään, miten Rowling on keksiny sen kaiken. Mulla on nyt ne kirjat sekä suomeksi että enkuksi, ja oikeastaan voisin ehkä ne vielä ostaa ruotsiksikin. :P Nyt siis taas menossa kuudes kirja englanniksi (Half-blood prince) ja meinaa jo masentaa, että pian ne on taas luettuna...


Yks uus juttu oli Order of the Phoenixissa, jota en ole ennemmin noteerannut ollenkaan. Siinä Harry menee Taikaministeriöön vierailijoiden sisäänkäynnistä. Sisäänkäynti on vanha rikkinäinen puhelinkoppi, jossa puhelimeen täytyy näppäillä tietty numeroyhdistelmä, jotta pääsee ministeriöön. Numerot ovat 6, 2, 4, 4, 2. Koittakaapa näppäillä puhelimeen kyseiset numerot, toimii sekä enkuksi että suomeksi. :P Rowling on huippu. <3

Harmillisesti elokuvat ovat suuri pettymys. Mun mielestä ne vois joskus vielä tehdä "tosissaan", tai kuvata tv-sarja, jotta on "aikaa" käsitellä enemmän asioita. (ja niin kuin kirjassa oikeasti on) Onhan nuo kaksi viimeistä leffaakin ollut ihan ok, mutta silti puuttuu niiiiin paljon. Visuaalisesti ovat kyllä kauniita leffoja, etenkin nuo uusimmat. Viimeistä odotellessa. <3

Ja ne jotka eivät ole kirjoja vielä lukeneet, niin lukekaa nyt! Ne eivät ole lastenkirjoja ja suosittelen kyllä lukemaan alkuperäiskielellä. eli englanniksi. Oikeastaan kyseessä olevat kirjat sopivat kaikille paitsi niille, joilta ei löydy mielikuvitusta. ;)

Kuulumisia

Pieksämäellä erikoisnäyttelyssä 12.6.

Pieksämäellä oli tosiaan erkkari ja JUN H tuli. Ekaa kertaa siis oltiin oikein virallisessa luokassa ja Hyvä tuli. :) Paremminkin toki olis voinut mennä, mutta en odottanut silti parempaa, kun oli eka junnuluokka. Tuomari oli kyllä toooosi tarkka! Se mittas joka koiran ja katsoi hampaat tarkasti. Hulilta puuttui hampaita, joten meni vissiin siinä mahdollisuudet saada EH. (erittäin hyvä) Toivotaan, että tulevat tuomarit ei katsoisi niin tarkasti Hulin suuhun, ettei näyttelyt kaadu hampaisiin... Paljon issikoita kyllä oli! Ja voi että sitä mekkalaa, kun yks aloitti haukkumisen. :D

Huli oli yllättävänkin kiltisti näyttelypaikalla. :)

Nuffff

Näyttelykaveri Otto. :)

Jarru otti kuvan kuunpimennyksestä.

Hulin eka yö mökillä :)

 Oltiin siinä sitten perjantaina mökillä yötä ekaa kertaa tänä kesänä. Hyttysiä oli MUSTANA, joten viihdyttiin sisällä syömäs grillipihvejä ja makkaraa. Tosi kiva kyllä oli, kun sai Hulin vain päästää ulos ovesta ja takaisin sisälle. Tosin, enimmäkseen se jäi vain verannalle odottamaan, kun ei tultu sen mukana. :) Huli ei pelkää vettä enää oikeastaan ollenkaan. Suihkuttelusta se ei tykkää ja aallot on vielä pelottavia, mutta nytkin se meni heti kahlaamaan mereen, kun päästiin rantaan. Hankintalistalle tulikin nyt sitten koiran vesilelu. Jospa poju hakis sitä vedestä. :)

Yöllä, kun sammutettiin valot ja alettiin nukkua, Huli aloitti "mbuh" -varoitukset sille jollekin ulkona, ja tuli istumaan meidän tyynyjen väliin. :D Kyllä se sitten lopulta nukkui lattialla rauhassa, tosin minä heräsin hyttysen pininään pariin otteeseen...

Aamulla sitten mentiin Hulin kanssa oikein kunnolla uimaan, tosin Huli kyllä ui yhteensä ehkä pari metriä, ja nekin vahingossa, kun tuli liian syvälle. :D Aluksi ei edes meinattu päästä veteen, kun herra joutsen tuli uhitellen rantaan. Meidän lahdessa on aina pesinyt kyhmyjoutsenpariskunta eikä niistä oo koskaan ollut mitään haittaa, mutta nyt isäntä tuli siihen pörhistelemään ja hetken pelkäsin, että se hyökkää päälle. Huli haukkui ja minä löin käsiä yhteen ja huusin sille. Lopulta herra ui kauemmas, ja mäkin pääsin kunnolla veteen. Huli jäi rannalle haukkumaan... Nytpä on siis talviturkkikin heitetty pois, tosin Jarru pitäis vielä saada veteen. ;)

Ilme.

Hikeä ja mätsäreitä

Hikeä pukkaa. Aamulla seitsemän aikaan pihalla on jo +26 astetta, päivällä on varmaan +37 astetta parhaimmillaan ja yöllä viileimmillään +22. Huh. Mutta en valita. Ainoa syy, miksi valittaisin, on Huli. Pojulla vasta kuuma onkin! Nyt sillä ihan pikkasen on alkanut karva lähteä, mutta silti se on yhtä paksu ku talvellakin. Raukka läähättää koko ajan. Turha pitää parvekkeen oveakaan auki, kun siellä on yhtä kuuma kuin sisällä. Ja kyllä mua itteäkin vähän alkaa yöt tympiä ku herään tunnin välein ku on vain niiin kuuuma.

Mutta minäpä vein Hulia tällä viikolla oikein kaks kertaa Match show'hon. Elikkä siis leikkimielisiin näyttelyihin. Hyvää treeniä oli sunnuntaita varten, kun Pieksämäellä on islantilaisten erikoisnäyttely. Huli on sitten siellä ekaa kertaa virallisessa luokassa, eli junioriluokassa. Jännäääää.

Tiistaina Vaasan rottweiler-yhdistys järjesti märtsärin ja siellä auringon paahtees Huli sai punaisen nauhan (eli "paremman") ja oli kolmas pennuista. Poju meni tosi hyvin kehässä ja seisoi kuin ajatus! :) Palkinnoksi saatiin muovinen ruokakippo ja erilaisia puruluita. Keskiviikkona keskustassa oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja siellä Huli oli sitten sinisten neljäs pennuissa. En tajua, miten se siellä kuumassa oli niiiin täynnä energiaa, ja hyppi taas tyypilliseen tapaansa. Tosin viimeisellä kerralla kehässä sen pylly painoi jo niin paljon, että sain sitä melkein pitää ylhäällä. :D Kehät oli kyllä järkyttävän pienet, melkein teki mieli huomauttaa siitä jollekin... Palkinnoksi Huli sai ison pehmobulldogin, kaksi pakettia Smachos-lihaliuskoja ja Aloe Vera "cool gel" -purkin. Mietin vain, että tais tuo Aloe Vera olla mulle tarkoitettu. :D

Tulipa siinä eilen käytyä myös sosiaalialan pääsykokeissa, ja tykkäsin kovasti! En jännittänyt yhtään, mitä kyllä ihmettelin kovasti. :D Kaksi ensimmäistä tuntia meille annettiin tehtäviä, jotka piti tietyssä ajassa saada tehtyä. Hauskin oli sivullinen kertolaskuja ja minuutti aikaa. 8) Jotkut oli kyllä niin kummallisia tehtäviä, että melkein nauroin, kun sain ne eteeni... Niiden jälkeen tehtiin mm. väriläiskätehtävä ja saatiin piirrellä kaikkea kivaa. Mua naurattaa vieläkin mun piirrustukset, olisin halunnu ne itselleni! Kirjallisten tehtävien jälkeen oli ruokatauko ja sitten oli kaksi erilaista ryhmähaastattelua ja psykologin lyhyt haastattelu. Toisessa ryhmähaastattelussa mietin jo, oonko jopa liikaa äänessä... Kivan ryhmän kyllä sain. Sattui yksi poikakin samaan. :)

Oon tässä samalla ollut myös ahkerasti töissä. Respa on kuuma kuin sauna ja hotelli on ollut täynnä melkein joka päivä tällä viikolla. Huomenna olis vielä aamuvuoro ja sitten yksi vapaapäivä, mikä meneekin sitten siellä Pieksämäellä.

Huli syö nyt mun varpaita, joten parempi lopettaa tähän.

Kotona

Yleensä Teuvalla käydessäni löhöän sängyllä, vahtaan tv:tä (aiva niinku en Vaasas tekisi sitä tarpeeksi), saan äitin viemään koiraa lenkille ja käyn moikkaamas mammaani. Nyt kyllä oli pitkästä aikaa kunnolla ohjelmaaki, ja löhöäminen on vähä jääny.

Eilen lauantaina kävin Kauhajoella talouskoulukaverini valmistujaisissa ja siellä meni kuulumisia vaihdelles melkein neljä tuntia. Kaverilla oli myös mulle oikea yllätys, kun se tuli vastaan maha pystyssä. :D Heinäkuussa kuulemma olisi tulossa tyttö tai poika, ja mä olin heti "Toivottavasti se on tyttö, niin ostan sille sitte prinsessamekkoja!"

Voi että asiat vaan muuttuu, ja huomaa olevansa vanha. Just oltiin talouskoulussa, eikä kaverini ollut silloin vielä edes 18-vuotias... Kyllä me vähän taas muisteltiin, miten kivaa se kouluaika oli, vaikka muistaakseni silloinkin vain valitin kaikesta. :D Istuttiin koulun käytävillä, juoruttiin pukuhuonees, tehtiin keittiössä herkkuja, käytiin läheisessä kahvilassa syömäs kalliita leivonnaisia, käveltiin säällä kuin säällä Kauhajoen Topeekaa, kuunneltiin, kun L soitti pianoa ja kaikkea muuta ihanaa... <3 Meitä oli vain seitsemän koko luokassa, mutta neljä taisi meistä lopulta "valmistua". Tosin nykyään siitä koulusta tulee ensimmäisenä mieleen vuosi myöhemmin tapahtunut kouluampuminen... Inhottavaa ja surullista.

Juhlista kotiin tultuani, menin Hulin kanssa lenkille, ja näytin sille mun lapsuusmaisemia. Kierrettiin uimahallin ja urheilukentän takaa tosi vanhaa polkua pitkin ja haisteltiin tuomenkukkia. Joen vierttä kulkeva polku ja pieni silta oli juuri niinkuin muistin, ja melkein tuli haikeus, kun katselin niitä maisemia...

Kukkia äitin puutarhassa.

Illalla myöhään käytiin vielä Jarin kanssa vanhojen aikojen kunniaksi Närpiössä yhdellä rannalla, vaikka oli kyllä hitsin kylmä ilma. Huli pelkäs meren aaltoja ja Jarru sai lapsuuskohtauksen ja keinui rengaskeinussa onnellisena. :D <3 Kamera olis pitäny olla mukana! Kotimatkalla melkein ajettiin lokin, jäniksen ja sepelkyyhkyn yli ja Jarru haki grilliltä hampparin.

Tänään sunnuntaina sitten tavattiin pitkästä aikaa lapsuuskavereiden kanssa ja grillattiin sateesta huolimatta. Yhdellä kaverilla oli mukana kaksi iiihanaa sfinxiä, jotka kyllä hämmästytti ja ihastutti kaikkia. Niiden iho tuntui ihan sametilta ja koko kissa oli kuuma kuin patteri. :D Toinen niistä sitten nukahti mun syliin, ja totesin mielessäni, että ne on kyllä paljon nätimpiä ja mukavampia kuin karvattomat koirat. ;)

Vielä olis edessä ajo Vaasaan, ja pitkästä aikaa tiedossa viiden päivän työviikko. Miksi ei huvita?

Höpinää

Käytiin tänään Nellin ja Nellin omistajan kanssa lenkillä Pilvilammella ja yritettiin saada koiria uimaan. Nelli-tyttö haki keppiä kahlaten, mutta ei vielä uskaltanut niin syvälle, että olis uinut. Hulilla kesti hetki, ennen kuin sen ensimmäinenkään tassu oli vedessä, mutta kyllä pojukin sitten pariin otteeseen meni niinkin syvälle, että masu kastui. :) Nelli on siis koirapuistokaveri ja me käydään usein neljästään myös lenkillä, kun ollaan melkein naapureita. Nelli on pari viikkoa Hulia nuorempi, mutta saman kokoinen Hulin kanssa, joten ne on tosi hyviä leikkikavereita. Aika pahastihan Huli on tossun alla, mutta mun mielestä se on vaan hyvä. ;)

Nelli & Huli. (kuva: Heidi)

Aamulla (= klo 11) heräsin, kun Pikku E soitti, ja tuskaili, kun oli tullut turhaan Vaasaan harjoittelemaan koulun päättäjäisiä. Siispä pyysin sen kahville, jos se vaan tois itse pullat, ja oli tosi kiva vähä vaihtaa taas kuulumisia. <3 Viime perjantainahan oltiin likkojen kans Fransmannis vaihtamas ne "tärkeimmät" juorut. ;) Tulee kyllä ikävä tyttöjä, etenkin kun toinen muuttaa JKL:ään asti. Ja sekin jo valmiiksi harmittaa, kun oon niin huono pitämään yhteyttä... Toivottavasti vielä nähdään. <3

Kävinpä tänään vielä cittarissakin ostoksilla. Mulla oli listalla mm. kaverin valmistujaislahja ja vaatteet sinne valmistujaisiin. (kaappihan on täynnä vaatteita, mutta mikään niistä ei kelpaa!) Ajattelin, että katson tänään cittarin, ja huomenna meen kaupungille, kun cittarista en kuitenkaa mitää löydä. No, mutta tättädää! Löysinpäs kaiken, mitä etsin!

Mähän oon halppisvaateihminen. Mulla ei oo merkkivaatteita oikeastaan ollenkaan. Taitaa olla kahdet ulkoiluhousut, joista toiset on ihan hajallakin jo. Mua kyllä kiinnostaa muoti, mutta kukkaro, Suomessa asuminen ja netistä tilaamisen pelko estää mua hankkimasta hienoja trendivaatteita. Niin, ja tietysti oon myös kummallisimman vartalon omistaja, joten mitkä tahansa vaatteet ei edes sovi mulle. Siispä löysin cittarista oikein kivoja juttuja tänään. :P

Kiva tunika 29,90€

Mekko/tunika 34,90€

 En kyllä vieläkää tiedä, mitä puen lauantaina kaverin valmistujaisiin... Jalkaani ainakin pistän viime kesänä ostetut valkoiset Vagabondit. :P

Vasemmalla kiilakorkoiset Vagabondit ja oikealla uusimmat o.i.s -ballerinat. <3

Nalle Puhin rakas

Vapaapäiviä riittää, ja tänään kyllä nyt tuli ekan kerran sellainen olo, etten keksi mitää tekemistä. Eilen siivoilin, vaikkei ollu minkäänlaista motivaatiota. Jotenki kummasti kuitenkin sain imuroitua ja pestyä lattiatkin. :) Ja nyt kyllä otin loputkin sanomalehdet eteisestä pois, koska ei poju niitä enää tarvi. Tulee vain turhaa sotkua, kun se pienistää paperit. Eli voin nyt vihdoinki ääneen sanoa, että Huli on sisäsiisti! :) Go Huli! Mattojakin vois ehkä miettiä olkkariin ja keittiöön.

Jake Weber & Patirica Arquette

Oon kattonu taas kehittävästi telkkua päivät pitkät. Tilasin nimittäin taas CDON.comista Mediumin toisen ja kolmannen kauden. Oon kyllä aivan rakastunu Jake Weberiin. Herra ei ole peruskomea, mutta jotain siinä vain on. Namnam. Ja Patricia Arquettesta oon aina tykännyt. :) Tällä katsomisvauhdilla kyllä kolmas kausikin on pian kattottuna, ja sitten taas pyörittelen peukaloita, ja mietin, ostanko kalliilla Criminal Mindsin 5. kauden vai Mediumin 4. kauden... No life, no life.

Onneksi ulkona onkin tänään oikein kakkakeli. Vettä tulee ja tuuli ujeltaa ikkunoissa, joten ehkä voinkin vain sohvalla löhötä. Pakko kyllä tehdä ruokaa (kanakastike a la Johanna + riisiä, omnom) ja pestä pyykkiä. Ja Huli-pojun kanssa pitää kyllä mennä tuonne kastumaan pariin otteeseen. Koirapuistoon olisin halunnu mennä pitkästä aikaa, mutta ei huvita, kun koira olis aivan kurassa, kun tultais kotiin. :)




Tylsää, ku Jarru on illassa. Meillä on usein tällaisia viikkoja, että nähdään vain lyhyesti aamulla tai illalla. Monesti jätetään toisillemme lappuja, kun ei nähdä. Enimmäkseen kirjoittelen Jarille "jääkaapissa on ruokaa, vie Hulia pihalle", mutta Jarrun laput on yleensä mukavia piristyksiä. Vappuna, kun tulin töistä ja Jarru oli lähtenyt Teuvalle, keittiössä oli lappu: "Det är vappen nu! Klara vappen! Jag ringa till dig i kväll!" :D Ja tämä siis ihmiseltä, joka ei osaa ruotsia ollenkaan. Eli aika hyvin. ;) <3 Pääsiäisen aikaan kulti taas jätti seuraavanlaisen tervehdyksen: 

On se vaan hassu ja rakas. :) <3

Jännittäviä juttuja

Eilen lauantaina tarkoitus oli pitää oikein laiskottelupäivä. (suomeksi siis Medium -sarjan maratoonituijotusta ja pullan mussutusta. :D ) Aamulenkillä tietysti käytiin, ja siinäpä tuli sitten vastaan outo nainen karjalankarhukoiran kanssa. Jotenkin mulla ei vain leikannut, ja annoin Hulin mennä haistelemaan. Nainen kerkesi kysyä, että onko Huli tyttö vai poika, ja onko se pentu, kun NAPS. Karhukoira otti Hulia kuonosta kiinni. Eikä muuten päästäny edes heti irti! Huli huusi kuin syötävä ja toinen vaan räyhäs ku hullu. Hulille tuli haava ylähuuleen ja vertakin vähän näkyi, mutta muuten poju oli ok. Toisen koiran omistaja pyyteli kovasti anteeksi ja katseltiin yhdessä Hulin "vammoja", ja totesin, että ei hätää. Loppulenkki meni ihan normaalisti, pelkäsin vain, että se tökkää haavansa johonkin haistellessaan.

Kotona sitten tutkin oikein kunnolla Hulin kuonoa, ja luin äkkiä kirjoista, mitä puremalle pitää tehdä. Eihän mulla ollut minkäänlaista puhdistusainetta, joten soitinpa suoraan lääkärille ja saatiin antibioottia. Pelkäsin, että pojun kuono paisuis kaksinkertaiseksi, ja ostin samalla apteekista myös haavanpuhdistusainetta. Huli oli muuten ihan normaali koko päivän, mutta huomasin, että haukottelu kirvisteli ja illemmalla haavan alue oli ihan vähäsen paisunut. Käytiin sitten oikein kunnon iltalenkilläkin, mutta ohitin kaikki koirat empimättä. Peukut pystyssä menin nukkumaan, ja toivoin, ettei yön aikana haava paisuisi lisää.

Viideltä heräsin, ja huikkasin Hulia "Tuu näyttämään, miltä näytät!", ja ihan normaalin näköinen pojuhan se sieltä unenpöpperöisenä tuli. Siispä nukuin vielä noin tunnin ja kahdeksalta lähdettiin Lapualle koiranäyttelyyn. :)

Huli oli ROP-pentu, eli rotunsa paras! :) <3

Lomareissu pohjoiseen

Lähdettiin pitkän pohdinnan jälkeen sunnuntaina 8.päivä pohjoiseen pienelle lomalle koko perhe. Meidän lähtö meni tosi myöhälle, joten päätettiin yöpyä Kajaanin Scandicissa ensimmäinen yö. Käytiinpä siinä sitten matkan varrella muun muassa Hulin synnyinkodissa Haapajärvellä. :) Hulin veli Hallu oli jo iso poika, ja jotenkin hassun kokoinen, kun sillä oli lyhyt karva. Hulilla on tuota kankkuakin niin paljon verrattuna veljeensä. :D

Hotellissa oltiin sitten vasta yöllä, ja sepä olikin Hulille ihan uusi kokemus. Pesuhuoneen se jokin oli liikaa Hulille, eikä se suostunut edes astumaan sinne. Hissi oli myös aika kamala ja liukas laminaattilattia inhottava. Muuten meni kyllä hotellimajoitus tosi hyvin, tosin en voi ymmärtää, miksi meille laitettiin koirahuone toisesta kerroksesta ja kaikkein kauimmaisesta päästä. Piti mennä kahdesta väliovestakin, ennen kuin pääsi edes hisseille... Meillä ainaki hotellis koira/lemmikkihuoneet on nimenomaan niin lähellä, ettei tarvi kuin lyhyet portaat tulla alas ja ovesta mennä ulos.

Huli Puolangalla.

Puolankalainen sammakko. :) (En ole varma onko tämä rupisammakko...)

Posetusta Puolangalla.

Kajaanista sitten suunnattiin seuraavana päivänä Puolangan kautta Rukalle. Ollaan oltu Jarin kans kaksistaan ennemmin Rukajärvellä mahtavassa kelomökissä (tai se oli ennemminkin iso talo), ja päädyttiin vuokraamaan samalta mieheltä taas hieno mökki. Ikkunasta oli näkymä suoraan Ruka-tunturille, jossa oli vielä luntakin jäljellä, ja mökissä oli kaikki tarvittava saunasta jääkaappiin. :)

Mökkiä

Huli tykkää aaaaringosta!

Käytiin monessa paikassa ja nähtiin mm. poroja tooosi paljon, jäniksiä tooosi paljon (niillä oli Lapissa vielä valkoinen turkki), kuukkeleita, isokoskeloita, metsopariskunta soidintanssissaan, koppeloita muutenkin, joutsenia, kurkia, telkkiä ja ehkä myös yhden myyrän. :D Luonto kyllä taas ihmetytti kaikella tavalla. <3

Hepoköngäs - Suomen korkeimpia luonnonvaraisia putouksia. (24 metriä, ja Jarru meni tuonne kielekkeelle kuvaamaan...)

Minä ja Huli ekaa kertaa riippusillalla Karhunkierroksella. :)

Huli tipahti karhunkierroksella jäiseen lampeen...

Kuukkeli :)

Hulin eka poro, jolle Huli sanoi "MBUH!"

Mutta kannattaako paniikkihäiriöisen ihmisen, jolla on traumoja metsissä kulkemisesta, lähteä 12 kilometrin karhunkierrokselle Rukalla? Ei.

Ajattelin, että eihän 12 km nyt niiin pitkä oo. On se. Ainakin kun korkeuserot on huimia, koko ajan oli portaita alas ja ylös, yhteensä kolme riippusiltaa, jäätä, lunta, kuraa.... Ja vielä kumpparit jalassa. Voi voi... Kaikki meni tosi hyvin, ja oli mukavaa, kunnes tuli kartta. Tuntui, että oltiin tultu vähintään 6 km, mutta "Olet tässä" -pallukka näytti, että oltiin tultu vasta yksi kolmasosa koko matkasta! Eli neljä kilsaa vasta! Motivaatio meni heti nollille, kun edessä olis vielä samaa 8 kilsaa. Noh, kyllä mä sitten tsemppasin itseäni ja jatkettiin ihan jeejee-meiningillä, mutta hetken päästä herra PaHä saapui. Sain siis paniikkikohtauksen keskellä Lappia keskellä ei mitään. Ei kivaa.

Maanittelen Hulia tulemaan viimeisen riippusillan yli...

Lopulta löydettiin kiva taukopaikka ja syötiin eväitä, ja siinä vaihees matkaa olikin enää noin 2,5 km. Pakkanen vain alkoi näykkiä, ja oltiin ihan jäässä, kun syötiin makkaroita. Kyllä siinä jalat jo sanoi, että sais jo lopettaa, ja ne viimeiset kilometrit tuntui siltä, kuin joku muu olis kävellyt mun puolesta. Ihan loppumatkasta selkäkin alkoi jo varoittelemaan, että kumppareilla ei olisi hyvä kävellä 12 kilometriä, mutta päästiin kuin päästiinkin autolle. Kaikkein parhaiten jaksoi Huli, joka oikeasti meni varmaan 36 km, kun juoksenteli edestakaisin niin paljon. :D

Karhunkierroksen jälkeen mökillä...

Aamulla kuuden maissa heräsin hirveään särkyyn. Mulla oli joka ikinen jalkojen lihas kipeä. En pystynyt istumaan, kun takamus oli niin kipeä, ja reisilihaksissa ihan säti. Burana kyllä sitten auttoi, ja liikkeelle lähtö. Päivällä oikeastaan vain pohkeet oli enää kipeänä. :)

Kotimatkalla. :) Huli oli tosi reipas poika koko matkan ajan!

Lähdettiin sitten takaisin Vaasaa kohti keskiviikkona, ja oltiin vasta yöllä noin puoli yks kotona. Matka oli aika tylsä, joten laskettiin automerkkejä ja haisteltiin ihania peltojen keväisiä hajuja. :D Silti kotimatkastakaan ei puuttunut jännitystä, kun vähän Kokkolan jälkeen havahduin, että tien vieressä seisoo ISO hirvi. Huusin vain HIRVIHIRVIHIRVIHIRVI ja Jari jarrutti ku hullu. Hirvi vain vähä katsoi autoa, meni pari metriä eteenpäin tienreunaa ja ylitti sitten lopulta tien. Huli näki sen ikkunasta ja sanoi "Bhuh!". Olin koko loppumatkan jännityksis, enkä saanu mielestäni niitä kiiluvia silmiä.... Hyi.

Kotimatkalla.

Oma tyyny oli ihana. <3

Video

Huli juoksee Jarin luo ja takaisin. Ja mua naurattaa. :D

Maalaanen kaupungis

Olen maalta. En maatilalta, mutta maaseudulta. Kotipaikkakunnallani asustaa noin 6000 ihmistä ja olen tottunut siihen, että kaikki tietää kaikesta ja kaikista kaiken. Ala-aste oli pieni 60 oppilaan koulu, jonka vieressä oli iso maitotila. Lehmät tulivat tutuiksi, ja osa niistä sai nimenkin kouluvuosien aikana. Koulumatkat kuljettiin aina pyörillä säällä kuin säällä, mutta siitä ei osattu valittaa. Koulussa hiihdettiin joka talvi heti, kun ladut oli tehty, ja jatkettiin pitkälle kevääseen, vaikka pelloilla alkoi olla enemmän mutaa kuin lunta. Metsäretket oli lähes jokapäiväisiä ja lintubongausta harrastettiin kyllästymiseen asti yläluokalla.

Nyt, asuttuani Vaasassa yli kolme vuotta, huomaan olevani jo todella kaupunkilainen. Se harmittaa. Sydämmessäni haluan olla aina teuvalainen, mutta ympäristö on huomaamatta muokannut musta kaupunkilaisteuvalaisen. Tietyssä seurassa huomaan puhuvani inhottavaa sekasikiömurretta, mutta on vain ollut pakko muuttaa sanojaan, kun muuten ei ymmärretä. Vaasassa on oikeastaan tosi vähän pohjanmaanmurteella puhuvia ihmisiä, kun taas Seinäjoella puhutaan tosi leviää. Ekana kouluvuotena ammattiopistossa, kun puhuin mm. "Mennään sen työ", sain kummastuneita katseita osakseni. Enää en voi sanoa työ, vaan luo. Kuulostaa varmaan typerältä valittaa tällaisesta, mutta minua se harmittaa. Pohjanmaanmurteeni tulee esiin oikeastaan vain toisten sitä puhuvien kanssa ja Teuvalla. Haluan kieleni takaisin!

Kotona käydessäni huomaan kaupunkilaisuuteni siinä, että en siedä yhtään ihmisten tuijotusta. Vaasassa kukaan ei katso, ketään ei kiinnosta (aika surullista nykymaailmaa?), mutta Teuvalla moni katsoo varmaankin vain miettien "tunnenko tuon?", ja mun tekee mieli huutaa MITÄ VAHTAATTA?! Nykyään jopa vältän keskustassa käyntiä, kun vaivaa niin... Toisaalta Vaasassa vierastan sitä, etteivät naapurit tervehdi ollenkaan toisiaan. Ainoa naapuri, joka tervehtii meitä, on yksi maahanmuuttaja. Olenko ristiriitainen? Nöyyyy. :D Olen siis semi-kaupunkilainen? Vai semi-maalainen?

Maalaisena rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. En voisi ajatellakaan asua lopullisesti kerrostalossa. (Sen verran mukavia vappubileitä taas oli...) En voi myöskään ymmärtää kaupunkien lähiöiden minitontteja, missä talot ovat niin lähekkäin, että voit katsoa keittiön ikkunasta naapurisi tv:tä. Haaveena olisi iso tupa isolla tontilla, omassa rauhassa, mutta kuitenkin lähellä palveluita. :) Ja sinne paljon issikoita..................................ja lampaita!

Voih, mutta meninpä jatkamaan tätä vaasalaisuutta hakemalla kouluun Vaasan Ammattikorkeakouluun. :D