Maalaanen kaupungis

Olen maalta. En maatilalta, mutta maaseudulta. Kotipaikkakunnallani asustaa noin 6000 ihmistä ja olen tottunut siihen, että kaikki tietää kaikesta ja kaikista kaiken. Ala-aste oli pieni 60 oppilaan koulu, jonka vieressä oli iso maitotila. Lehmät tulivat tutuiksi, ja osa niistä sai nimenkin kouluvuosien aikana. Koulumatkat kuljettiin aina pyörillä säällä kuin säällä, mutta siitä ei osattu valittaa. Koulussa hiihdettiin joka talvi heti, kun ladut oli tehty, ja jatkettiin pitkälle kevääseen, vaikka pelloilla alkoi olla enemmän mutaa kuin lunta. Metsäretket oli lähes jokapäiväisiä ja lintubongausta harrastettiin kyllästymiseen asti yläluokalla.

Nyt, asuttuani Vaasassa yli kolme vuotta, huomaan olevani jo todella kaupunkilainen. Se harmittaa. Sydämmessäni haluan olla aina teuvalainen, mutta ympäristö on huomaamatta muokannut musta kaupunkilaisteuvalaisen. Tietyssä seurassa huomaan puhuvani inhottavaa sekasikiömurretta, mutta on vain ollut pakko muuttaa sanojaan, kun muuten ei ymmärretä. Vaasassa on oikeastaan tosi vähän pohjanmaanmurteella puhuvia ihmisiä, kun taas Seinäjoella puhutaan tosi leviää. Ekana kouluvuotena ammattiopistossa, kun puhuin mm. "Mennään sen työ", sain kummastuneita katseita osakseni. Enää en voi sanoa työ, vaan luo. Kuulostaa varmaan typerältä valittaa tällaisesta, mutta minua se harmittaa. Pohjanmaanmurteeni tulee esiin oikeastaan vain toisten sitä puhuvien kanssa ja Teuvalla. Haluan kieleni takaisin!

Kotona käydessäni huomaan kaupunkilaisuuteni siinä, että en siedä yhtään ihmisten tuijotusta. Vaasassa kukaan ei katso, ketään ei kiinnosta (aika surullista nykymaailmaa?), mutta Teuvalla moni katsoo varmaankin vain miettien "tunnenko tuon?", ja mun tekee mieli huutaa MITÄ VAHTAATTA?! Nykyään jopa vältän keskustassa käyntiä, kun vaivaa niin... Toisaalta Vaasassa vierastan sitä, etteivät naapurit tervehdi ollenkaan toisiaan. Ainoa naapuri, joka tervehtii meitä, on yksi maahanmuuttaja. Olenko ristiriitainen? Nöyyyy. :D Olen siis semi-kaupunkilainen? Vai semi-maalainen?

Maalaisena rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. En voisi ajatellakaan asua lopullisesti kerrostalossa. (Sen verran mukavia vappubileitä taas oli...) En voi myöskään ymmärtää kaupunkien lähiöiden minitontteja, missä talot ovat niin lähekkäin, että voit katsoa keittiön ikkunasta naapurisi tv:tä. Haaveena olisi iso tupa isolla tontilla, omassa rauhassa, mutta kuitenkin lähellä palveluita. :) Ja sinne paljon issikoita..................................ja lampaita!

Voih, mutta meninpä jatkamaan tätä vaasalaisuutta hakemalla kouluun Vaasan Ammattikorkeakouluun. :D