Snöööö

Oli tullut yöllä lunta, ja oikein kivasti! Hulin kans oltiin ihan tohkeis, kun mentiin aamulla ulos. Aamulla vain vielä tuuli tosi kylmästi ja satoi inhottavaa jäistä lunta, joten minä en siellä kauhean kauaa viihtyny. Hulin mielestä koskematon hanki oli just paras, vaikka pienen jalat uppos sinne ihan täysin. :D

Muuten päivä meni kyllä laiskotellen, olin jotenkin tosi väsyny, ja nukuin kahdet päikkäritkin päivän aikana. Toisella kertaa jätin pojan olkkariin nukkumaan ja menin itse vähin äänin makkariin. Jossain vaiheessa kuulin, kun se tassutteli olkkarista, ja katseli mua, mutta jatkoi kans unia eteisessä, kaippa tiesi, että makkarissa minä oon. :)

Vasta tuossa illemmalla mentiin kunnolla ulos, kun olin pirteämpi, ja voi sitä riemua, kun lumi oli nyt sellaista kivaa suojakelilunta, ja narisi kummasti jalkojen alla. :D Käytän julmasti hyväksi lasten käyttöön tarkoitettuja alueita (kun viimeksi käytiin siellä koulun kentällä), mutta oli niin loistava paikka yhden päivähoitopaikan aidattu piha-alue! Päästin pojun hihnasta irti, ja annoin sen juosta hanges ja samalla opeteltiin luoksetuloa. Hienosti se tulee (ainakin vielä) luokse, kun saa nameja. :) (poju ei siis kakkinu sinne tai tuhonnu mitään, nautti vain koskemattomasta hangesta)

Ajattelin, että se olis ihan poikki, kun päästään kotiin, mutta eheeei! Kun tultiin sisälle, poika meni ihan ylikierroksilla ja juoksi olkkarin ja keittiön väliä edestakaisin. Pissaa tuli joka välis, vaikka just pihallakin pissas. Laitoin keittiön oven lopulta kiinni ja menin itse istumaan olkkariin, enkä välittäny pojan touhuista mitää. Välillä kyllä vain nauratti, vaikka esitin lukevani kirjaa. Pöllöpää lotras vesikupillaan, raahas sanomalehtiä eteisestä olkkariin, leikki kaikilla mahdollisella ja tuli ja humputti mun säärtäkin! xD Mutta nopsasti se sitten simahtikin. :)

On se kyllä kumma, kun meet yksin lenkillä, niin kukaan ei edes huomaa sua. Mutta kun meet tuollaisen palleron kans, niin parvekkeeltakin jo jutellaan. :D

Kävin muuten myös viemäs roskia, ja jätin koissulin yksin. Se oli kyllä hereillä, kun lähdin, mutta just herännyt, niin ehkä se ei oikein edes tajunnut, että lähdin. Kun tulin takaisin, kuuntelin hetken oven takana (ei ääntäkää) ja oven avattuani, poitsu tallusti olkkarista vastaan ihan rauhallisesti. :) <3 On se kyllä niin sopeva pallero!