Rallyagi, tokorally, eiku...

Do diih. Taas aikaa kulunut. En tajua minne nää viikot meneeeeee!
Mistäs nyt aloittais. Ööö...

Noh, vaikka siitä, että Eccun ja mun agilitykurssi meni vähä pipariksi. Kaksi ekaa kertaa oltiin, ja kivaa oli, sitten tuli Seinäjoen näyttely, eikä päästy, ja viimeisellä kerralla mulle pukkas flunssaa, niin en viitsinyt lähteä. Eli katsotaan agia ehkä ens vuoden puolella uudelleen.

TokoAgikin loppui tältä vuodelta, ja siinä olikin lopulta kokonaista kolme tenttiä, jotka KAIKKI läpäistiin Eccusen kanssa tottakai upeasti. :) Eli nyt vasta ollaan virallisesti alakoulussa, ja siitä kyllä jatketaan, kun keväällä taas kurssit alkaa pyöriä. Kaksi viimeistä tenttiä oli jo aika haasteellisia, etenkin, kun oon niin laiska kotona treenaaja... Muistaakseni tentit meni suurinpiirtein näin.

Toinen tenteistä oli estetentti, jossa:
1. Matala puomi ylös, koira istumaan keskelle ja sitten puomia alas. Koira ei saa tippua puomilta ja alas on tultava puomia pitkin.
2. Matala este, jonka yli mentiin itse ensin, ja koira vasta luvan kanssa. Tämän Eccu oppi vasta just ennen meidän tenttivuoroa. Huh.
3. Hieman ylöspäin kallellaan oleva lauta, jota pitkin koira ylös, ja sitten koira maahan. Tässäkin koiran pitää pysyä koko ajan laudalla.
4. Istuminen renkaan sisälle.
5. Sama laatikko, kuin ekassa tentissä, ja koira sen päälle istumaan. Koira ei saa hypätä laatikon yli.

Toinen tentti oli sitten tempputentti. En tiedä sen virallista nimeä, mutta olkoon nyt tempputentti. :D
1. Helikopteri, joka oli ekassakin tentissä. Eli näytetään nami koiralle, levitetään kädet sivuille, ja nami annetaan, kun koira katsoo silmiin. Eccu katsoi taas kolme kertaa, ennen kuin mun käsissä tapahtui mitään...
2. Keilojen kaataminen. Koiran pitää käskystä kaataa kaksi keilaa. Eccu tajusi tämän tosi nopeasti treeneissä, mutta tentin jännitystä lisäsi se, että Eccu ei treeneissä aina saanut painavampaa keilaa kaadettua ensimmäisellä kerralla. Mutta hyvin onnistui!
3. Koira taakse istumaan. Eccu on tässä super!
4. Koira eteen istumaan, peruutetaan pari metriä taaksepäin, ja koiran pitää pysyä paikallaan, kunnes kutsutaan luokse.
5. Kävelykyykky, joka oli ekassakin tentissä. Eli kävellään muutama askel, mennään kyykkyyn, jolloin koiran pitää tulla heti luokse. Tämä toistetaan kolme kertaa. Eccu kulki tässä mun vierellä koko ajan, eli ei ollut haasteellista. :)

Poikien välistä rakkautta havaittavissa...

No sitten Huli-poitsu! Vihdoinkin Teuvalla alkoi Rallytoko ja minähän hetiheti ilmoitin Hulin sinne. Ajattelin, että tämä, jos joku, voisi olla Hulin laji. Sillä kun on nuo putkiaivot... Rallytoko alkoi pari viikkoa sitten ja ekalla kerralla olin aivan onnessani Hulista. Se oli niiiiiiin U P E A. Vetäjä sanoi, että "jaa, sitä on harjoiteltu jo kotona!". Mutta eihän me mitään oltu treenattu, en edes tiennyt lajista oikeastaan mitään. Huli on vain superhyvä istumaan. Näyttelyissäkin pylly aina maassa... ;)

Noh, toisella RT-kerralla Herra Huu näyttikin taas kuinka pönttöpää, kova jätkä ja putkiaivo se onkaan. Tuli oikein "ihanasti" mieleen meidän agilityt keväällä... Voi Vvvvvenäjä, sanoisinko. Vetäjä kyllä tsemppas, etten saa turhautua, koska sitten mikään ei ainakaan onnistu. Mutta kyllä pakosti turhautti, kun Hulilla oli nenä maassa, hoin "Huli, Huli, Huli, haloo, täällä, täällä, Huli, Huli, täällä, täällä, täällä..." ja tarjosin herkkua nenään, eikä tapahtunut MITÄÄN. Sitten kun se vahingos antoi mulle yhden sekunnin aikaansa, ja vaikkapa istui viereen, liikkeelle lähdössä se olikin jo täysin muissa maailmoissa. Teini-ikäinen bordercollie-poika tykkäsi kytätä Hulia ja tarpeeksi lähelle päästessään päästi kivat rähinät, joihin Hulin oli pakko vastata vähintään murinalla. Nuo tilanteet nyt ei kestänyt kahta sekunttia kauempaa, kun käännyin heti eri suuntaan Hulin kanssa, mutta kyllähän sen keskittymiskyvyn murunenkin sieltä katosi, kun testosteroni pääsi valloilleen. Eli merkkausta olis pitänyt päästä tekemään koko ajan ja kuopia päälle miehekkäästi äännellen. Voi äh pöh.

Kolmas RT-kerta olikin taas loistoHulia. En tiedä oliko se nyt tottunut toisiin kurssilaisiin vai mitä, mutta alkukankeuden jälkeen Huli oli loistavampi kuin loistava. :) Huli oppi todella nopeasti eteen+oikealta vasemmalle viereen, täyskäännöksen vasemmalle ja spiraalin. Eteen+vasemmalta viereen menee vähän vinosti, ja paikallaan makuuta pitää treenata. Ihmettelin suuresti, kuinka nopeasti se muisti sivulle-käskyn takakautta, vaikka ollaan oltu tokossa kaksi vuotta sitten! :D HuippuHULI! Mulle on kyllä vielä täysin hepreaa, miten Rallytokossa käytännössä kuljetaan rataa, mutta vimpalla kerralla on kuulemma rata. Sitä odotellessa. JA TREENATESSA!

Taistelua luusta. Äänet puuttuu. ("Hkrääärrhhhh" "Iiiuuuuuu")

Teksti ei lopu vielä! Ähähää! Oltiin nääs myös näytelmissä Hulin kanssa viime lauantaina Jyväskylässä. Kehä oli ihanasti tosi myöhään ja ajeltiin rauhassa paikan päälle. Islantilaisia oli yllättävän paljon, kokonaista 19, ja oli taas kiva jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Tosin, juttelut jää aina tosi lyhyiksi, kun pitää kuitenkin seurata kehääkin. Hugsi oli yksi kolmesta valiouroksesta, ja kulkeminen kehässä oli ihan hyvää. Tuomari oli mun mielestä tosi tympeä (sori vaan...) ja vähäsanainen. Se yritti pariinkin kertaan maiskutella suullaan saadakseen Hulin katsomaan ylös, mutta Hulia ei kiinnostanut yhtään. Luulenkin sen ja Hulin ulospäin kääntyvien tassujen vaikuttaneen sijoitukseen, eli oltiin kolmansia valioissa. ERI ja SA kuitenkin saatiin. Paras Uros -kehässä oli lopulta seitsemän urosta. Huli vähän kiskoi hihnassa, kun jotkut "kovemmat jäbät" tykkäs pitää meteliä kehässä, ja meidät laitettiinkin sitten pois. Paras Uros oli sama kuin Seinäjoella, oikein komea ja mun silmää miellyttävä nallukka, joka oli lopulta VSP. :) Näyttelyn jälkeen alkoi Islanninlammaskoirat Ry:n kokous ja osallistuin siihenkin nyt ekaa kertaa. Tuskin mistään mitään tajusin, mutta oli mielenkiintoista osallistua kuitenkin.

Hulin arvostelu:
"3-vuotias uros. Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Pitäisi olla enemmän rintaa. Etujalat kääntyvät ulospäin liikkeessä. Oikeanlainen ylälinja(?). Hyvä hännän kiinnitys ja kantaminen. Liikkuu tyypillisesti."

Hulilla oli vähän kuuma!

Leveä haara!

Riittäisköhän nyt? ;)

Vastaus haasteeseen

Sain jokin aika sitten haasteen Riikalta (blogi). Kiitos siitä!
Tässäpä omat vastaukseni.

1. Kehen julkisuuden henkilöön voisit samaistaa koirasi?

- En keksi oikeita henkilöitä, mutta...

...Eccu on mun mielestä kuin Nipsu. Isokorvainen, söpö, hölmö, jokseenkin ahne ja utelias. :)

Huli taas ehkä muistuttaa eniten Nalle Puhia. Se on kaikkien rakastama, hyvä ystävä, välillä filosofinen ja hieman höpsökin. Hulin hunaja olis ehkä maksamakkara. ;)

2. Jos et voisi ottaa koiraa, minkä muun lemmikin ottaisit? Miksi juuri sen?

- Jos en olisi ottanut koiraa, olisin luultavimmin ottanut kissan. Kissat on lähellä mun sydäntä, vaikkei meillä kotona ole ollut koskaan kissaa. Asuin kuitenkin Vaasassa opiskellessani kolme kissan kämppiksenä, ja ne oli ihania kavereita. <3 Kissan pitämisessä on myös hyvänä puolena se, ettei sitä tarvitse lenkittää räntäsateessa. ;)

3. Jos koirasi olisi ihmislapsi, olisiko se koulussa häirikkö, hikari, kiusattu, piilokettuilija, open lellikki vai jotain muuta?

- Eccu olisi varmaankin open lellikki. Villi ja mullekaikkiheti-tyyppi, mutta kuitenkin open mielistelijä. ;) Huli taas olis varmaankin enemmänkin sellainen hiljaisempi keskitason oppilas, joka on kaikkien kaveri.

4. Miksi koirasi valitsisi sinut omistajakseen, jos se saisi valita?

- Huli tahtois mut sen takia, koska annan sille kaiken, mitä se ikinä haluaa. Ecculle riittäis vain se, että mulla olis herkkuja taskut täynnä. :D

5. Kaunein koirarotu, jos omaa rotuasi ei lasketa? Miksi juuri se?

- Tykkään itäsiperianlaikasta ja huskysta. Jokin niissä on vain niiiiin kaunista.

Mun rakkain Raku <3

6. Millaisissa tilanteissa mieleesi nousee miete, "nyt näistä koirista tulee rukkaset!"

- Silloin, kun Eccu kiskoo hihnassa hengitys rohisten, haukkuu turhanhaukkua, eikä kuuntele, ja samaan aikaan Huli kiskoo hihnassa ja pomppii kuin kenguru...

7. Jos sinulla olisi mahdollisuus harrastaa jotain lajia ihan sen huipulla asti, mikä se olisi ja miksi? (Siis MM-tasolla)
- Njääh. En ole kisaaja ollenkaan! Harrastuksena vain kaikkea kivaa, kiitos. :)

8. Mikä olisi koirasi lempiväri jos siltä kysyttäsiin? Miksi?
- Eccun olis varmaan joku neonkeltainen, koska se kuvastaa mun mielestä sen pentumaista sähellystä ja vilkkautta. Hulin taas joku lämmin punainen, koska se on niin rakastava otus. :)

9. Mikä on oudoin tapa, jota koirasi harrastaa?
- Huli on nättitassu. Se ei pysty enää menemään ulkoaitaukseen juoksemaan, koska siellä on Eccun kamalia jätöksiä. Tassut likaantuu! Samoin se ei tee tarpeitaan meidän tielle koskaan, kun on niin kauhean siisti mies...  Hulilla on myös hassu tapa syömisen jälkeen hinkata nenäänsä sohvaan ja aivastaa, ja joskus se myös tulee luokse ja röyhtäisee. :D Se kai tarkoittaa "kiitos"? Tätä kirjoittaessani Huli myös muistutti mua vielä yhdestä tavastaan; tulla istumaan nojatuolin tai sohvan viereen ja kerjäämään rapsutuksia sanomalla "bhoh". Ecculla ei vielä oo mitään erityistä tapaa, mutta sen tyyli hyppiä on ihan omaa luokkaansa. Se hyppää melkein mun olkapään korkeudelle!

10. Onko jokin asia, joka saisi sinut luopumaan koiristasi ikuisesti? Jos niin mikä?
- En oikeastaan keksi mitään. Ottais liian kipeää luopua...

Päivät taas vain menee

Tämä syksy on mennyt niin nopeasti että hirvittää! Toiseksi viimeistä työharjoittelujaksoa jäljellä enää kolme viikkoa ja näytöt alkaa jo ensi viikolla. Tosi mukavaa on ollut vanhusten tehostetussa palvelukodissa. Ihania hoitajia ja asukkaita. Nyt oon oikein vasta syttynyt tähän hoitotyöhön. <3 Oon tehnyt yhden päivän palkallisenakin, ja tulevan lauantainkin teen. Tosi mukavaa, kun pääsee oikeisiinkin töihin, vaikka rahallisesti siitä ei hirveästi hyödykään.

Ketunpoika<3

Eccun kanssa ollaan jatkettu TokoAgissa, mutta nyt on ollut kahden viikon tauko, kun oli syyslomat. Ensi sunnuntaina taas mennään ja täytyy myöntää, että treenaus on kotona jäänyt, eli pitää nyt tällä viikolla muistaa treenailla. Paikallaan olo, ja odottaminen yleensäkin, on Ecculle muutenkin hankalaa, mutta kyllä se välillä sen osaakin. Ruokaa se osaa jo odottaa kunnes sanon "ole hyvä", mutta syö sitten niin järkyttävällä vauhdilla, että siinä ajassa Huli on ehtinyt syödä vasta kaksi omaa napuaan. :D Lisäksi pitäis treeniä taakse menemistä ja siellä pysymistä, namikättä ja koiran kiertämistä, kun se istuu. Eccu on vain niin malttamaton tapaus, että treenaaminen on aika hermoja raastavaa välillä...

Metsälenkeillä ollaan käyty lähes joka päivä, ja Eccu on nyt ottanut tavaksi jossain vaiheessa lenkkiä lähteä kauemmas metsään ilmeisesti jonkun hajun perässä. Luoksetulotreeniäkin lisää siis! Huli sen sijaan, joka on yleensä ollut huono tulemaan luokse ("ei sillä kumminkaa oo mitää hyvää herkkua..."), tulee nykyään aika hyvin! Eccu on myös melkoinen lintukoira. Epäilen, onko siinä suomenpystykorvaa, kun haukkuu niin mahtavasti oikeastaan kaikelle, ja jahtaa tai muuten vahtaa lintuja. Viime viikolla metsästä kuului ihme "krääh krääh" -ääni (joku lintu?) ja Eccu lähti sinne kuin ohjus ja haukkui hulluna. Lintu kuitenkin lähti kauemmas rääkimään, mutta Eccua sai aikalailla huudella takaisin...

Agilityssä Eccu on taas osoittanut olevansa nopea oppija. Putkesta poju menee kuin ohjus, enkä edes ehdi mihinkään, esim. seuraavalle esteelle, kun se on jo herkkukipon luona putken päässä. Toooodella herkuilla vietävissä tuo poika! Käytiin tässä kerran myös treenaamassa molempien koirien kanssa koirakerhon kentällä, ja oli kiva Hulinkin kanssa mennä sen lemppareita A:ta ja puomia. En tajua, miksi se tykkää niin hirveästi kiivetä niille. Meni puomiakin vain takaisin ylös häntä heiluen, kun yritin sitä ohjata toiselle esteelle. Huli on kuin yhtä hymyä noilla esteillä. :D

Käytiin myös Eccun kanssa taas Match Show'ssa, ja kyllä meni jo paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Tosin saatiin taas sininen nauha, eikä sijoituttu, mutta tärkeintähän oli treenaaminen oikeisiin kehiin! Sen sijaan Teuvalla asuva meidän ainoa rotutoveri ja Eccun ikäinen Nasta (Ginfaxi's Dagstjarna) sijoittui sinisissä pennuissa kolmanneksi! :)

Hugsi pääsi viime sunnuntaina taas näyttelyyn Seinäjoelle ja voi että se onkin ihana koira. Tai siitä on tullut ihana, kun on hokannut, että näyttelyissä voi ottaa rennosti. Toki mulla meinas hermot mennä jossain vaiheessa siihen, että Huli olis halunnut puhdistaa siskonsa Hattin korvat ja haistella sitä muutenkin, kun olihan se nyt TYTTÖ! Brennakin (Blenmarin Brenna) sai osansa Hulin huomiosta. Raukka Huli ei ollut nähnyt tyttöjä pitkään aikaan, niin tottakai niitä oli ihana haistella. Huli myös piti jotain pientä murinaa velipuolensa Kaffin (Aitiorannan Kafteinn Krokur) kanssa ja nuortenluokan uros yritti napata PU-kehässä vähän Hulin nenästä. Eli ei mitenkään rauhallisin näyttelypäivä kuitenkaan, mutta se, että Huli ei kisko enää hihnassa on jo niiiiin ihanaa. <3 Mahtavinta oli toki tavata islantilaisihmisiä, niin vanhoja tuttuja, kuin uusiakin. Yllätykseksi myös ihana Jomi (Sunnusteins Íslandsjómi) oli Seinäjoella ja oli oikein kiva jutella poitsun omistajan kanssa sekin vähä mitä siinä ehdittiin. :) (Jomista ja sen isoveljistä lisää TripleTanin blogissa)

Tuomari oli oikein ihana vanhempi norjalainen nainen. Katselin jo ennen islantilaisia, että se oli yhtä hymyä ja naurua. Koiramaiset kehässä hypähtelyt ja kutittava panta naurattivat naista oikein kovasti. :) Huli oli yksin valioissa ja tuomari olikin todella nopea arvostelija. En paljon Hulia ehtinyt siinä seisottaakaan, kun mulle kiikutettiin jo SA-ruusuketta.
Huli sai varmaan huikeimman arvostelun tältä tuomarilta:
"3-vuotias laatukoira. Komea pää, hyvin rakentunut. Liikkuu kunnolla(soundly?). Erinomaisessa karvassa ja kunnossa. Valion/mestarin arvoinen."

Paras Uros -kehään pääsi viisi urosta kuudesta, ja jänskäsin vähän Hulin menoa kehässä. Sehän on päässyt tosi vähän samaan kehään muiden koirien kanssa. Huli meni kuitenkin oikein mainiosti, ja tosi nopeasti tuomari laittoi meitä sitten järjestykseen. Hienoin Hugsi oli toinen uroksista ja sai toisen vara-CACIBinsa. <3 Paras uros sai viedä kotiinsa FI MVA-, VSP- ja CACIB-palkinnot. Huikeaa! :)

Mun valiomies<3

Vabandust!

Viikot kuluu niin nopeasti etten ehdi blogiinkaan kirjoitella! Facebookiin olen sentään lisännyt joitakin kuvia. Päivät menee oikeastaan niin, että pääsen kotiin noin kolmen-neljän aikaan, lähden koirien kanssa lenkille, sitten keksin ruokaa/käyn kaupassa, otan päikkärit tai vahtaan tv:tä, teen huonolla menestyksellä koulujuttuja, lähden Jarryn ja koirien kanssa johonkin metsälenkille, vahtaan tv:tä lisää ja meen nukkumaan. :D Maanantaisin käyn sentään kuntosalilla ja torstaisin jumpassa. Siinäpä nämä viikot hurahtaa. Kavereita en oo taas nähnyt pitkään aikaan, eikä olla käyty edes missään Jarryn kanssa. Ehkä vielä joskus!?

Tyhmäpäät <3

Eccu kävi ensimmäisessä Match Show'ssaan 14.9. Kauhajoella. Tuloksena oli odotetusti sininen nauha ilman sijoitusta. Olin silti positiivisin mielin, koska Eccu on täyyyysin erilainen kuin Huli. Ei hihnassa kiskomista, oli lähes koko ajan hienossa kontaktissa muhun, ja jopa meni maahan makaamaan, kun odoteltiin omaa vuoroa! Toki Eccu on vielä vaavi. Odotan mielenkiinnolla teini-ikää ja sen tuomia muutoksia... Kehässä meno oli vähän epämääräistä ja seisominenkin onnistui nyrkillisellä nameja, mutta olihan händlerikin kehittynyt vuoden 2011 huhtikuusta! (Blogin teksti Nyt ei ihan mätsänny) Pariksi saatiin 9 kuukautinen kultainennoutaja (ai miten niin epäreilua! :D), mutta ihme kyllä sinisten jatkokehässä ei oltu ensimmäisiä, joita laitettiin pois. Olin jopa hieman hämmennyksissä, kun mielestäni yleensä kehästä kätellään pois, eikä jatkoon. (????) Siinä katselin, kun tuomari kävi kättelemässä muutamia, ja olin jo ihan jeeeeee päästäänkö me vielä jatkoon, mutta sitten sanottiinkin, että ne, joita ei kätelty, kiitos ja hei. Höh. Innokkaana kyllä odotan lisää kehiä Eccun kanssa!

TokoAgia on ollut nyt kolme kertaa ja Eccu on kyllä osoittanut olevansa hyvinkin oppivainen ja todella ahmatti, mutta myös äänekäs. Autosta päästessään se pitää ekat viisi minuuttia kauheaa meteliä ja kiskoo hihnassa. Pienen kävelyn ja namien antamisen jälkeen, se kyllä rauhoittuu ja kulkee oikein hienosti vierellä. Muiden koirien ääniin Eccu kyllä vastaa joka kerta ja koko Teuva kaikuu...

Viime kerralla meillä oli ensimmäinen tentti, ja läpäistiin se oikein hienosti. Ollaan kai nyt sitten edetty alakouluun, en edes tiedä. :D Tentissä sai kaksi kertaa yrittää jokaista kohtaa, ja pisteitä annettiin myös siitä, miten yhteispeli koiran kanssa sujui. Saadaan kai tulokset ensi kerralla, luulisin.

Tentti meni siis näin: (en muista enää varmasti tehtävien järjestystä, mutta suurinpiirtein...)
1.  Helikopteri. Helikopterissa näytetään nami koiralle ja levitetään sitten kädet sivuille. Kun koira katsoo silmiin, se saa herkun. Tämä meni niin hyvin, että Eccu ehti antaa mulle puolen sekunnin katseita kolmesti, ennen kuin mun namikäsi tajusi liikkua. :'D
2. Temppu. Koiran pitää tehdä mikä tahansa temppu, minkä se osaa. Otin oikein varmanpäälle, ja käskin Ecun vain istua. ;)
3. Naminyrkki. Naminyrkissä laitetaan nami nyrkkiin ja nyrkki maahan. Koiralle ei saa sanoa mitään, vaan sen pitää osata mennä maahan, jolloin nyrkki aukeaa. Tämäkin meni Ecculta oikein hienosti. Oikeastaan ollaan treenattu niin kovasti tätä, ettei Eccu osaa sanaa "maahan", vaan käsi pitää laittaa maahan. :D Eli reeniä reeniä maahan-käskyn kanssa myös!
4. Kyykkykävely. Kyykkykävelyssä kävellään normaalisti eteenpäin muutama askel, ja sitten mennään kyykkyyn. Koiran pitäisi tulla heti luokse ilman kutsua, jolloin se saa namin. Kyykkyyn mennään kolmesti, ja joka kerralla koiran pitää tulla luokse kutsumatta. Eccun kanssa tässä haasteena olikin se, että Eccu kulki mun vierellä koko ajan. Vetäjä sanoi kyllä, ettei se haittaa mitään. :D
5. Viimeisenä oli istuminen puulaatikon päälle. Tämän tehtävän vaarana oli se, että koira hyppää vain laatikolta pois. Eccu onnistui kuitenkin hienosti tässäkin!

Ensi sunnuntaina onkin viimeinen TokoAgi, mutta jos tulee jatkokurssi, niin mennään toki sinne jatkamaan. Eccu on osoittanut olevansa ihan erilainen oppija, ja ennen kaikkea keskittyjä, kuin Huli. En toki dissaa Hulia, sillekin pitää keksiä keväällä joku laji, mutta tottahan Eccun kanssa on kivempi kursseille mennä, kun se on niin namilla vietävissä. ;)

Hulia naurattaa? :)

Ensi sunnuntaina mennään myös ekaa kertaa Agility-kentälle Ecun kanssa, huihuihui!!! Tällä kertaa Agi-paikkana on Jurvan aidattu kenttä (Jurvaan on noin 25 km Teuvalta), ja kurssille ilmoittautuessa mietinkin kumman koirista ilmoitan. Huli nimittäin toimisi ehkä paremmin aidatulla kentällä, kun ei olisi niin paljon häiriötekijöitä... Mutta ehkäpä mennään sitten keväällä Hulin kanssa Jurvaan kurssille, jos vain SUKK järjestää! :P

Mitäs muuta. Hihnalenkit on aika pyllystä. Tai siis lähinnä sen takia, etten ole ehtinyt kunnolla treenaamaan Eccun kanssa kahdestaan hihnassa kulkemista. Sehän on oikeastaan mahdotonta niin, että Hulikin on mukana, kun kädet ei riitä namitaskulle... Eccu hyppii edelleen autojen, pyöräilijöiden ja käveliöiden perään kuin idiootti, ja haukkuu valtavasti koiran nähdessään. Tänäänkin olin aivan hermona, kun mikään ei tehonnut Eccuun, ja meidän ohitse pyöräilevä mies, jolla oli koira, nauroi "Se ei vissiin oo nähny muita koiria ennemmin!". Minä vain nauroin takaisin ja mielessäni "Voi s*#+#!* Eccu turpa kiinni!" :D Kun ehtisi, kun ehtisi, kun ehtisi, treenaamaan Eccun kanssa yksin koirien ym kohtaamista. Mistä sais ostettua lisäaikaa päivään?!

Siispä metsä- ja pururatalenkit on lähes jokapäiväisiä, kun en jaksa mennä noiden kanssa 2 kilometriä enempää hihnalenkille. Jarry on ahkerasti kulkenut lenkillä mukana, tosin ei koirantaluttajana, koska kultsilla on välilevynpullistuma selässä. Jarry on ollut sairauslomalla jo 6 viikkoa, ja varmasti loma vielä jatkuukin. Raukka ei vain osaa olla rauhassa tekemättä mitään ja sen pää alkaa hajota. :( Toivotaan, että paranisi pian!

Lopuksi vielä NENÄ.

Photos

Kuulumisia kuvin :)

PUS <3

Mitenkäs meillä on mennyt?

Oikein hyvin!

Eccu on asettunut meille ja yksinolokin sujuu jo huomattavasti paremmin. Poitsua ei haittaa enää, vaikka yöksi mennäänkin makkariin. Joudutaan pitämään ovea kiinni, koska este, joka esti Hulia tulemasta makkariin, ei estä Eccua. ;) Siihen siis täytyy ehkä hankkia, tai tehdä, joku uusi tukevampi este tai portti. Eccu nukkuukin jo pidempiä öitä. Aluksi se herätti 5-6 tunnin jälkeen, mutta nyt menee jo seitsemänkin tuntia. Mulla on kyllä ollut hirveä väsy, kun en vain taas tajua mennä ajoissa nukkumaan...

Koulu on alkanut pikkuisen taas maistumaan, kun siellä on vihdoin opetettu oikeaa asiaa. Silti viihtyisin mielummin kotona koirien kanssa, kuin istumassa huonoissa tuoleissa hapettomissa luokissa... Eniten rasittaa koulutehtävien kasaantuminen. Yksi isompi tehtävä pitää palauttaa jo ensi viikolla, ja minä autuaasti luulin, että palautuspäivä on joskus ensi kuulla. Aika kukkainen fiilis tuli, kun kuulin oikean palautuspäivän. Lisäksi pitäisi lukea joku kirja ja tehdä siitä referaatti, jonka palautus on 4.9. Sain torstaina sentään haettua kirjan kirjastosta, eli vielä hurjat 4 viikkoa aikaa! Wuhuu! Yritän olla stressaamatta koulujutuista, mutta kieltämättä oon aika paiseessa tällä hetkellä, ja hermot on kireällä. Jarry raukka...

Mutta lisää koirista! On hauska vertailla Hulin ja Ecun pentuaikaa. (Heeei, pitääks se kirjoittaa "Ecun" vai "Eccun"? Oon aina kirjoittanut esim. Jaakolle, enkä Jaakkolle. Suomenkieli on outoa!)
Hulihan oli aivan kaamea tuhoaja pentuna ja villi kuin mikä. Se ei totellut lopuksi oikein mitään muuta kuin vesisuihkupulloa, jota onneksi jouduttiinkin käyttämään vain muutaman kerran. Huli nimittäin oppi, että kun pullo näkyy, niin kannattaa jo lopettaa. Hulille kaikki oli leikkiä ja sormien ja varpaiden pureminen oli todella rasittavaa. Eccu toki purkaa puremistaan paljon Huliin, mutta mielestäni se on silti huomattavasti rauhallisempi kuin isoveljensä. Hulin ylivilkkaus näkyy etenkin niin, että esim. näyttelyssä tai jossain tapahtumassa, Hulin täytyy nähdä koko ajan kaikki, eikä se oikeastaan pysty rentoutumaan ollenkaan. Ja näin on siis ollut jo pentunakin. Eccu pääsi viime viikon lauantaina meidän mukaan Isokyröön ryhmänäyttelyyn sekä myöhemmin vielä Teuvan kesätapahtumaan Sauna-ajoihin. Näyttelyssä Eccu oli toki kiinnostunut kavereista, mutta eipä mennyt kauaa, kun se alkoi nukkua siellä tyynen rauhallisesti. Sauna-tapahtumassa oltiin vain Eccun kanssa, ja sielläkin se kulki oikein nätisti hihnassa ja lopulta nukkui ihmisvilinässä serkkuni tyttöjen silitellessä. <3 Mutta älkää ymmärtäkö väärin, ei Eccu silti rauhallinen ja hissukka ole! Ero Hulin ja Eccun välillä on ehkä siinä, että Huli ei pentuna rauhoittunut kuin nukkuessaan, mutta Eccu pystyy olla paikallaan hereilläänkin. ;)

Eccun kyttäys ennen hurjaa hyökkäystä :D (kuva otettu 2.8.)

Vauhtia riittää! (2.8.)

Hianot pojat <3 (2.8.)

Hulin väistöliike :D (2.8.)

Lisäksi Eccu on tykkää paljon enemmän paijauksesta kuin Huli pienenä. Oon onnessani, kun näyttää siltä, että saan Eccusta vihdoin kaipaamani sylikoiran! :D Huli ei ole koskaan viihtynyt sylissä, mutta Eccu on nukkunut melkein joka päivä mun sylissä päikkärit. <3

Muita erojakin oon jo huomannut. Eccu on aika äänekäs, ja ilmoittaa kyllä jos joku tulee ovesta tai kuuluu outo ääni. Huli on tässä suhteessa ollut aina todella hiljainen. Sehän haukkuu oikeastaan vain aiheista "Anna se jo!/Kaveriiiiiiii!/Ei saa leikkiä ilman mua!/Älä mee!". :D Vielä Eccun haukunta ei silti ole ollut haitaksi. Korviin vain välillä ottaa, koska tuon pienen ukkelin haukku on todella kova!

Autojen jahtaamistakin on jo havaittavissa. Huli ei ole koskaan jahdannut edes pyöräilijöitä (vai kultaako aika muistot?), mutta toki se on aina tervehtinyt joka ikisen ihmisen vähintään hännän heilutuksella. Eccua kiinnostaa kamalasti mopot ja autot, ja poitsu vetää aika hurjastikin välillä niitä kohti, kun lenkillä niitä näkyy. Toivon todella, että kun asutaan näin keskustassa, autot ja muut ei lopulta enää kiinnosta Eccua, kun niitä näkee joka päivä. Toivon toivon toivon...

Koirakohtaamisia ei valitettavasti ole tullut kuin pari. Eccu tykkää ainakin haukkua, ja saa joskus Hulinkin möykkäämään. Siksipä saisi tulla enemmän kohtaamisia, ettei vastaantulevista koirista tulisi niin outo juttu, että joka kerta pitäisi yhdessä möykätä. Hulihan yksinään on ohittanut koirat melko hiljaa ja joskus vähemmällä hihnassa pomppimisellakin on päästy. Eli toivon myös, että lopulta Eccu oppis Hulilta hiljaisuutta eikä toisinpäin. ;)

Mitäs me ollaan sitten puuhattu? Oikeastaan ei mitään erikoista näyttelyn ja sauna-ajojen lisäksi. Huli oli näyttelyssä nyt toista kertaa Valio-luokassa ja tuomari jätti tällä kertaa SA:n antamatta puuttuvien hampaiden vuoksi. Erinomainen tuli siis kuitenkin, ja Hulin sukulaiset osaltaan pärjäsivät myös hyvin! Hassua nuo tuomareiden näkemykset, kun viimeksi oltiin VSP, vaikka tuomari huomasikin hammaspuutokset. :D

Hulin arvostelu:
"Erinomainen kokonaisuus, kaunis pää ja ilme. Yläleuan P2:t puuttuu. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä runko, erinomainen raajaluusto. Kannukset on. Erinomainen karvapeite ja väri. Liikkuu hyvin."

Huli the karvakasa näyttelyssä. (3.8.)

Viikko sitten Jarry teki aidan jo niin valmiiksi, että pojat on jo saaneet olla siellä. Ovi tosin puuttuu (keksin kottikärryistä väliaikaisen "oven";) ja jotain pientä tukemista ja fiksailuakin aita vielä kaipaa. Poikien mielestä hauskinta näyttää olevan hippaleikki ison puskan ympärillä, ja etenkin Huli tykkää harhauttaa Eccua vaihtamalla yhtäkkiä suuntaa. Kesken juoksun pitää myös välillä hypätä altaaseen, jonne Eccu meni jo kerran pää edellä. :D Sisäsiisteyshommat on alkaneet sujua myös melko hyvin, kun aamulla avaan vain takaoven koirille. Tosin kaverukset ei ainakaan vielä viihdy ulkona kahdestaan, vaan ne istuu ja haukahtelee oven takana. Tyypillistä islistouhua?

"Olen tämän talon ainoa aikuinen ja viisas." (11.8.)

Söpönen <3 (11.8.)

Myöhemmin taas lisää! 

Eccu on...

iloinen,

sosiaalinen,

kovaääninen,

hassu,

hellyydenkipeä,

ahne,

voimakastahtoinen,

ja fletkumato,

joka

syö kaikki puruluut, koska Huli antaa,

ilmoittaa uusista äänistä kovaan ääneen,

nukkuu pää mun tai Jarryn jalan päällä,

tykkää olla sylissä,

leikkii kaikella

ja osaa jo suurinpiirtein sanat "Eccu", "ei" ja "istu".

Eccu is

happy,

social,

loud,

funny,

cuddly,

greedy,

strong-willed,

and "Flobberworm"

who

eats all the bones because Huli gives them,

barks for every new noise,

sleeps head on my or Jarry's foot,

likes to be in my arms,

plays with everything,

and knows almost the words "Eccu", "no" and "sit". ;)

Eccu Eemeli

Perjantaina ajettiin Helsinkiin hakemaan pikkuista hollantilaista lentokentältä. Lähdettiin jo aamusta, koska piti käväistä parissa paikassa matkalla. Kummasti se aika vain meni, vaikka sitä piti olla liikaakin, ja lentokin laskeutui 18 minuuttia etuajassa. Haettiin mun veli Malmilta kyytille (tuli myös Teuvalle) ja siinä vaiheessa kello oli jo puoli kuusi ja lentokone oli laskeutunut 17.07. Paikalle oli helppo päästä, mutta mentiinkin aluksi ihan väärään rakennukseen. Lopulta oikeassa rakennuksessa meille sanottiin, että menee jonkun aikaa.

Mua jännitti ihan hirveästi, ja oli jännittänyt koko päivän pikkupoitsun puolesta. Oli ihan outo olo. Ehdittiin odotella vain ehkä 10 minuuttia, kun virkailija jo huikkasi, että pentu olisi valmis! Katsottiin papereita, ja henkilötodistustani tutkiessaan, mies alkoi mumista, että tässä on kyllä nyt väärä nimi. Eli siis Hulin kasvattajan nimi. Selitin sitten, että ollaan sitä yhdessä hankittu, ja että olen kyllä ilmoittanut nimeni sinne. Virkailija alkoi puhua valtakirjasta ja siinä vaiheessa mulla alkoi jo verenpaine nousta. Näytin sille puhelimestani (älypuhelin on huippu!) sähköpostin, jonka olin saanut, ja viittasin, että papereissa luki alla, että minun niminen henkilö hakee koiran. No sitten se vielä jotain mumisi, ja tutki, mutta antoi kuin antoikin paperit, joilla koira haettiin rahdista. Huh huh.

Jännitys oli aivan kaameaa siinä vaiheessa, kun annoin paperit rahtimiehelle. Se lähti trukilla isoon varastoon ja käski odotella ulkona. Jonkun ajan päästä se tuli takaisin trukillaan, pienen pieni boksi kyydissä ja sieltä näkyi NASSU. <3 <3 <3 Tässä vaiheessa purskahdin itkuun aivan täydellisesti, enkä meinannut kyyneliltä edes nähdä mitään aluksi. Poitsu raapi boksin ovea ja oli oikein onnellisen näköinen. Allekirjoitin vielä jonkun paperin (ei mitään hajua, minkä) ja rahtimies avasi boksista nippusiteet pois. Boksissa olikin pojun hienot valjaat ja hihna, narulelu ja kodilta tuoksuva peitto mukana. <3 Auton luona otettiin innokas kaveri pois häkistään ja saatiin siltä iiiihanat iloiset suukot ja tervehdykset.

Poitsu sai lopulta nimekseen siis Eccu (lausutaan Ekku), kun Reykur ei sopinut meidän suuhun (eikä edes tiedetty miten se lausutaan oikein). Remu, Ryti ja Samu olivat myös vaihtoehtoja loppuun asti, mutta selvä Eccuhan se sitten oli. :D

Oltiin kotona vasta yhden jälkeen ja tehtiin niin, että mä tutustuin Ecun kanssa uuteen kotiin sillä aikaa, kun Jari vei mun veljen porukoille ja haki sieltä samalla Hulin. Koirat kohtasivat ulkona ja Eccu päästikin aika kovan haukun Hulin nähdessään. Leikki alkoi melkein heti, mutta huomasin, että Huli oli vähän stressaantunut välillä. Kolmen aikoihin oltiin menossa nukkumaan, mutta eihän meidän virittämät pentuaitaukset pidelleet pikkupoikaa. Tuolit ja aidat vain kaatui, joten menin sitten nukkumaan patjalle aidan lähelle. Nopeasti tuli rauhallista, ja nukuttiin melkein kuusi tuntia putkeen. Tai Eccu nukkui. Huli heräsi joka kerta, kun Eccu äänteli tai vaihtoi asentoa, ja tuli mun yli katsomaan Eccua ja tietenkin herätti mut samalla. :D

<3

Ensimmäiset päivät on menneet kivasti. Pojat alkoi nopeasti leikkiä kuin vanhat kaverit. Välillä Huli meinaa olla liian raju, mutta Eccukin kyllä repii Hulilta karvoja hännästä ja kaulurista ja pitää kovaa meteliäkin. :D Ruokailua pitää vahtia, koska Huli syö hitaasti ja Eccu nopeasti, eikä Huli meinaa mitään, vaikka sen kupille tullaan. Puruluutkin Eccu on saanut syödä, Hulin mielestä on kivaa saada luu (yleensä vahingossa) ja mennä se suussa pentua pakoon. :) Hippa loppuu yleensä siihen, että Huli tiputtaa luun ja Eccu alkaa järsiä sitä.

Yksinolo on ihan hirveää Eculle, ja sitä pitäis nyt treenata kovasti. Suunniteltiin alunperin, että kun koirat jätetään yksin, Eccu on aidatulla "pentualueella". Eccu on osoittanut kuitenkin pääsevänsä vaikka mistä, niin on aika riskialtista yrittää laittaa sitä aitaukseen. Kerran poitsu on jo ollu aitojen alla jumissa... Ei olisi kiva teljetä sitä siihen boksiinkaan. :( Ensi yönä on kai pakko kokeilla laittaa se boksiin ja sängyn viereen. Olen nukkunut jo kaksi yötä patjalla, ja niska on niin jumissa että päätä särkee...

Kohta lähdetään mökille, ja Eccukin pääsee kunnolla lotraamaan veteen. Pojat on kovasti leikkineet lastenaltaassa meidän pihassa, mutta koska meidän koira-aitaus on vielä kesken, molemmat on joutuneet olla kiinni. En malta odottaa, että saadaan aitaus valmiiksi!

Muutama lomakuva

Viimeisellä lomaviikolla päästiin oikein reissuunkin. Vuokrattiin pikkuinen asuntoauto ja lähdettiin sillä Punkaharjun kautta Espooseen, sieltä Veikkolaan ja lopuksi Sastamalaan. Kumpikaan meistä ei ollut ennemmin matkustanut asuntoautolla tai -vaunulla, ja hetken kyllä kestikin, että esimerkiksi kahvin keittäminen onnistui. Leirintäalueella elo oli kuitenkin oikein mukavaa ja rentoa, ja Hulikin tykkäsi kovasti, kun sai olla ulkona ja uida. :)

Punkaharjulla grillattiin, lenkkeiltiin aarnimetsissä, ja pyöräiltiin vuokrapyörillä harjua pitkin. Harjun alamäissä mua vähän hirvitti, kun pyörä meni niin vinhaa vauhtia, mutta ylämäissä saikin sitten polkea melkein jalat maitohapoilla. :D Saatiinkin käveltyä ja pyöräiltyä parin päivän aikana noin 28 km. Punkaharjulla olis viihtynyt kauemminkin, mutta meidän piti ehtiä Jarryn siskojenkin luo, niin oltiin harjumaisemissa vain kaksi yötä. Sukulaisissa viihdyttiin myös kaksi yötä, ja viimeiseksi yöksi ajeltiin Sastamalaan. Huli oli oikein karavaanari, ja yllättävän tyytyväisenä jaksoi ollakin autossa, vaikka matkaa kertyi noin 1200 km.

En jaksanut tyhjätä kameraa, mutta tässä nyt joitakin kuvia, mitä oli koneella reissun varrelta. :)

Meidän piili!

Hugsi...

...ja Hugsi.

Ja vielä märkä Hugsi :)

Kuvissa maisemat ei näytä kyllä miltään... Mutta hienoa oli!

Joku kiva paikka Punkaharjun metsäpolkujen keskellä.

Koulussa oon siis ollut jo taas viikon verran, ja täytyy sanoa, että motivaatio on nollassa. Ehkä se syksyn mittaan taas palailee, mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin vain töihin. En jaksaisi enää yhtäkään koulutehtävää enkä varsinkaan hensua. Nytkin olis tehtävälistalla joku samperin kirjareferaatti (tärkeää hoitajalle?!) ja hoitotyön tehtävä. Ärh.

Onneksi näyttää siltä, että Reykur saapuu vihdoin ensi viikolla Suomeen!
Can't wait to meet Reykur! <3

P.S. Nimiehdotuksia otetaan vielä vastaan. ;)