Mitenkäs meillä on mennyt?

Oikein hyvin!

Eccu on asettunut meille ja yksinolokin sujuu jo huomattavasti paremmin. Poitsua ei haittaa enää, vaikka yöksi mennäänkin makkariin. Joudutaan pitämään ovea kiinni, koska este, joka esti Hulia tulemasta makkariin, ei estä Eccua. ;) Siihen siis täytyy ehkä hankkia, tai tehdä, joku uusi tukevampi este tai portti. Eccu nukkuukin jo pidempiä öitä. Aluksi se herätti 5-6 tunnin jälkeen, mutta nyt menee jo seitsemänkin tuntia. Mulla on kyllä ollut hirveä väsy, kun en vain taas tajua mennä ajoissa nukkumaan...

Koulu on alkanut pikkuisen taas maistumaan, kun siellä on vihdoin opetettu oikeaa asiaa. Silti viihtyisin mielummin kotona koirien kanssa, kuin istumassa huonoissa tuoleissa hapettomissa luokissa... Eniten rasittaa koulutehtävien kasaantuminen. Yksi isompi tehtävä pitää palauttaa jo ensi viikolla, ja minä autuaasti luulin, että palautuspäivä on joskus ensi kuulla. Aika kukkainen fiilis tuli, kun kuulin oikean palautuspäivän. Lisäksi pitäisi lukea joku kirja ja tehdä siitä referaatti, jonka palautus on 4.9. Sain torstaina sentään haettua kirjan kirjastosta, eli vielä hurjat 4 viikkoa aikaa! Wuhuu! Yritän olla stressaamatta koulujutuista, mutta kieltämättä oon aika paiseessa tällä hetkellä, ja hermot on kireällä. Jarry raukka...

Mutta lisää koirista! On hauska vertailla Hulin ja Ecun pentuaikaa. (Heeei, pitääks se kirjoittaa "Ecun" vai "Eccun"? Oon aina kirjoittanut esim. Jaakolle, enkä Jaakkolle. Suomenkieli on outoa!)
Hulihan oli aivan kaamea tuhoaja pentuna ja villi kuin mikä. Se ei totellut lopuksi oikein mitään muuta kuin vesisuihkupulloa, jota onneksi jouduttiinkin käyttämään vain muutaman kerran. Huli nimittäin oppi, että kun pullo näkyy, niin kannattaa jo lopettaa. Hulille kaikki oli leikkiä ja sormien ja varpaiden pureminen oli todella rasittavaa. Eccu toki purkaa puremistaan paljon Huliin, mutta mielestäni se on silti huomattavasti rauhallisempi kuin isoveljensä. Hulin ylivilkkaus näkyy etenkin niin, että esim. näyttelyssä tai jossain tapahtumassa, Hulin täytyy nähdä koko ajan kaikki, eikä se oikeastaan pysty rentoutumaan ollenkaan. Ja näin on siis ollut jo pentunakin. Eccu pääsi viime viikon lauantaina meidän mukaan Isokyröön ryhmänäyttelyyn sekä myöhemmin vielä Teuvan kesätapahtumaan Sauna-ajoihin. Näyttelyssä Eccu oli toki kiinnostunut kavereista, mutta eipä mennyt kauaa, kun se alkoi nukkua siellä tyynen rauhallisesti. Sauna-tapahtumassa oltiin vain Eccun kanssa, ja sielläkin se kulki oikein nätisti hihnassa ja lopulta nukkui ihmisvilinässä serkkuni tyttöjen silitellessä. <3 Mutta älkää ymmärtäkö väärin, ei Eccu silti rauhallinen ja hissukka ole! Ero Hulin ja Eccun välillä on ehkä siinä, että Huli ei pentuna rauhoittunut kuin nukkuessaan, mutta Eccu pystyy olla paikallaan hereilläänkin. ;)

Eccun kyttäys ennen hurjaa hyökkäystä :D (kuva otettu 2.8.)

Vauhtia riittää! (2.8.)

Hianot pojat <3 (2.8.)

Hulin väistöliike :D (2.8.)

Lisäksi Eccu on tykkää paljon enemmän paijauksesta kuin Huli pienenä. Oon onnessani, kun näyttää siltä, että saan Eccusta vihdoin kaipaamani sylikoiran! :D Huli ei ole koskaan viihtynyt sylissä, mutta Eccu on nukkunut melkein joka päivä mun sylissä päikkärit. <3

Muita erojakin oon jo huomannut. Eccu on aika äänekäs, ja ilmoittaa kyllä jos joku tulee ovesta tai kuuluu outo ääni. Huli on tässä suhteessa ollut aina todella hiljainen. Sehän haukkuu oikeastaan vain aiheista "Anna se jo!/Kaveriiiiiiii!/Ei saa leikkiä ilman mua!/Älä mee!". :D Vielä Eccun haukunta ei silti ole ollut haitaksi. Korviin vain välillä ottaa, koska tuon pienen ukkelin haukku on todella kova!

Autojen jahtaamistakin on jo havaittavissa. Huli ei ole koskaan jahdannut edes pyöräilijöitä (vai kultaako aika muistot?), mutta toki se on aina tervehtinyt joka ikisen ihmisen vähintään hännän heilutuksella. Eccua kiinnostaa kamalasti mopot ja autot, ja poitsu vetää aika hurjastikin välillä niitä kohti, kun lenkillä niitä näkyy. Toivon todella, että kun asutaan näin keskustassa, autot ja muut ei lopulta enää kiinnosta Eccua, kun niitä näkee joka päivä. Toivon toivon toivon...

Koirakohtaamisia ei valitettavasti ole tullut kuin pari. Eccu tykkää ainakin haukkua, ja saa joskus Hulinkin möykkäämään. Siksipä saisi tulla enemmän kohtaamisia, ettei vastaantulevista koirista tulisi niin outo juttu, että joka kerta pitäisi yhdessä möykätä. Hulihan yksinään on ohittanut koirat melko hiljaa ja joskus vähemmällä hihnassa pomppimisellakin on päästy. Eli toivon myös, että lopulta Eccu oppis Hulilta hiljaisuutta eikä toisinpäin. ;)

Mitäs me ollaan sitten puuhattu? Oikeastaan ei mitään erikoista näyttelyn ja sauna-ajojen lisäksi. Huli oli näyttelyssä nyt toista kertaa Valio-luokassa ja tuomari jätti tällä kertaa SA:n antamatta puuttuvien hampaiden vuoksi. Erinomainen tuli siis kuitenkin, ja Hulin sukulaiset osaltaan pärjäsivät myös hyvin! Hassua nuo tuomareiden näkemykset, kun viimeksi oltiin VSP, vaikka tuomari huomasikin hammaspuutokset. :D

Hulin arvostelu:
"Erinomainen kokonaisuus, kaunis pää ja ilme. Yläleuan P2:t puuttuu. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä runko, erinomainen raajaluusto. Kannukset on. Erinomainen karvapeite ja väri. Liikkuu hyvin."

Huli the karvakasa näyttelyssä. (3.8.)

Viikko sitten Jarry teki aidan jo niin valmiiksi, että pojat on jo saaneet olla siellä. Ovi tosin puuttuu (keksin kottikärryistä väliaikaisen "oven";) ja jotain pientä tukemista ja fiksailuakin aita vielä kaipaa. Poikien mielestä hauskinta näyttää olevan hippaleikki ison puskan ympärillä, ja etenkin Huli tykkää harhauttaa Eccua vaihtamalla yhtäkkiä suuntaa. Kesken juoksun pitää myös välillä hypätä altaaseen, jonne Eccu meni jo kerran pää edellä. :D Sisäsiisteyshommat on alkaneet sujua myös melko hyvin, kun aamulla avaan vain takaoven koirille. Tosin kaverukset ei ainakaan vielä viihdy ulkona kahdestaan, vaan ne istuu ja haukahtelee oven takana. Tyypillistä islistouhua?

"Olen tämän talon ainoa aikuinen ja viisas." (11.8.)

Söpönen <3 (11.8.)

Myöhemmin taas lisää!