Päivä kevätauringossa

Tänään oli mahtava päivä ulkoilla, kun aurinko lähes lämmitti ja linnut lauleli.
Siispä käytiin Nellin ja Heidin kanssa hankkimassa D-vitamiiniannokset peltolenkillä. :)

Oli oikein kiva päivä ja kotonakin ehdin tiskata, tehdä jauhelihapihvejä kera muusin ja pestä pyykkiä. :) Pitäis vielä imuroidakin, mutta en tiedä vielä jaksanko... Ainahan sitä myöhemmin ehtii, eikö?

Laitan tänne seuraavalla kerralla kuvia ihanista löydöistä, mitä tein Seinäjoen reissulla viime viikolla. Olen ihan tohkeissani, vaikka rahaa paloikin. :D Oli myös ihana nähdä taas ihanaa Elunaa ja hänen poikakaveriaankin. Mutta ens kerralla siitä lisää!

Päivän menu

*Kanaa (maustettu paprikalla, mustapippurilla ja valkosipulilla)
*Sipulia
*Old El Paso -kastiketta (Medium)
*Kidney-papuja
*Fetajuustoa

*Nuudeleita

Namiiiii! :P
Olen vasta nyt löytänyt pavut, ja tykkään kovasti! Olen yleensä tosi epäileväinen kaikkea uutta ja outoa ruokaa kohtaan, mutta onneksi uskalsin kokeilla papuja. :) Suosittelen!

Huomenna menen pitkästä aikaa ihana Elunan luokse Seinäjoelle. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan, niin olis jotain tänne blogiinkin laittaa... Nämä postaukset kun on nyt olleet vähän köyhiä köyhän elämäni vuoksi. :D

Tässä nyt vielä yksi kuva tuosta yhdestä otuksesta... Pimpeli pompeli!

Us Against the World

Lempparibiisejä tällä hetkellä...

CP elämäni suurin rakkaus...

...ja ihanin Robbie. <3

Life is for living

Töissä ja kotona olen ollut, en mitään kummempaa. Pakkanen ärsyttää, mutta talvi on kyllä muuten kivaa, nyt kun se vihdoin tuli. Hulin lonkkatulos on C/C, mutta vielä ollaan menossa silmätarkastukseen. Eli katsellaan vielä. :)

Vanha ystäväni paniikkihäiriö on taas vaivannut elämääni, mutta ylöspäin taas ollaan menossa. Pitäkää peukkuja...

Hugsin fotoja

En ole tainnut ennemmin mainita, mutta Hulia on kyselty alustavasti erään kauniin neidin sulhasehdokkaaksi. :) Siispä käytiin lonkkakuvassa torstaina ja saatiin samalla myös polvilausunto. Polvet oli ok (0/0), mutta lonkkakuvia saadaan odottaa 2-3 viikkoa. Jos lonkat on ok, sen jälkeen pitää vielä tarkistaa silmät.

Kyllä tässä jänskättää tulokset ja myös se, jos Huli tosiaan pääsee sulhaseksi. Taitoja kyllä löytyy! Kukaan tyttö ei pääse Hulin hurjaa viettiä pakoon, mutta epäilen, onko Herra Huulla oikeassa tilanteessa kuitenkaan "homma hallussa". :D Katsotaan nyt miten käy...

Tämmönen se oli lonkkakuvan jälkeen koko päivän...

Unettaaaaaa..............

"Miksi se häiritsee kameralla, kun yritän nukkua?"

Ja seuraava päivänä... (Mitä tässä on tapahtunu??)

Pädädäm

Joulu meni ja vuosikin vaihtui!

Täytyy myöntää, että ei ollut kunnon joulufiilistä tänä jouluna. En jaksanut kuunnella joulubiisejä, pipareitakin tein vain vähän, torttuja en tehnyt ollenkaan ja kinkkuakin mielestäni söin ihan liian vähän. Kivaa tietenkin oli, kun oli taas koko perhe koolla. :) Albert-vauva (jo 6kk!) ja Huli tuli oikein hyvin juttuun; Huli pussasi ja Albert nauroi. <3 Albert ymmärsi nopeasti, että aina kun koira näkyy, naama kastuu, joten se pisti silmät valmiiksi kiinni.  :D Hulin häntää se myös seurasi ja Huli yritti vaivihkaa varastaa vauvan lelujakin... Oli kyllä todella hyvää "siedätyshoitoa" Hulille, kun yleensä se on niin niin lasten perään ja haukkuu lasten äänille. Nyt se jopa suostui vain makaamaan leikkivän vauvan lähellä, eikä enää haukkunut, vaikka Albert itki. Hitsi, kun olisin tajunnut ottaa kuvia niistä kahdesta! :)

Tapaninpäivänä käytiin serkkuni luona, jossa tytöt (4v ja 6v) saivat kiljua vaikka kuinka, ja Huli oli hyvinkin ymmärtäväinen. Kummityttöni jopa halasi Hulia ja Huli ei meinannut siitä oikeastaan mitään. Olen niin ylpeä äippä. <3 Siellä muuten oli myös sähköt poikki, joten istuttiin koko ilta tunnelmallisessa takkatulen ja kynttilöiden valossa. :)

Tässäpä vielä vähän jouluisia kuvia Vaasan kämpältä:

Vuodenvaihde meni töissä ja nukkuessa. Jarru meni Hulin kanssa Teuvalle, joten olin yön yksin. Pääsin töistä klo 23 ja piti taas klo 7 mennä takaisin, joten kerkesin syödä pari leipää, katsoa samalla vähän raketteja ja nukkua noin kuusi tuntia.

Olinkin sitten vaihteeksi töissä kuusi päivää putkeen, ja tättädää, ystäväni jännetuppi saapui jälleen ranteeseeni! Viikonloppuna yritin olla rauhassa ja laitoin siihen jopa äidiltä saamaani coolgeeliä (joka on kyllä humpuukia), mutta tällä hetkellä ranne on niin kipeä, että pakko tässä on lääkäriin raahautua. Höh. Ja mikä into mulla onkaan soittaa johonkin terveysasemalle ja kinuta lääkäriaikaa... Vuokratyöläisena en saa firman työterveyspalveluja. Aika pyllystä, eikö? Nooo, mutta toivon salaa, että pääsen pian pois. Vois sitä paitsi olla, että käteni paranis nopeastikin työpaikan vaihdolla...

Mutta ei valitusta sen enempää! Nyt pitää olla iloinen ihanasta lumesta ja pikkupakkasesta, ja siitä, että uusi vuosi on vasta alkanut! :) Tässä vielä kuvia lauantain mökkireissulta.

Lomaa ja leffoja

Omnom. Loma. Tuo maaginen asia. Kaikki työasiat poistuivat mielestä jo ekana iltana, ja Vaasan kämppä jäi tyhjäksi jo lauantaina. Koti, Joulu ja loma! Ihanaa!

Pidetiin Jarrun kanssa perjantaina oma pikkujoulu, kun molemmilla alkoi yli viikon joululoma. Hain Filmtownista irtokarkkeja (parhaita) ja kaupasta dippiä ja sipsiä, ja sitten istahdettiin sohvalle katsomaan Napapiirin Sankarit. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt kyseistä leffaa, ja filmihän olikin todella positiivinen yllätys! Suomalaiset elokuvat on yleensä tosi huonoja, mutta tämä lukeutuu parhaimmistoon Nousukauden ja Pahojen Poikien kanssa. Ja Jussi Vatanen on vaan I H A N A.

Lauantaina vielä siivoiltiin, vein Nellille joululahjan ja pakkasin kaikkea mahdollista mukaan Teuvalle. Ajeltiin Hulin kanssa kahdestaan Teuvalle ja Jarru tuli sitten perässä illemmalla. (mun oli pakko saada oma auto mukaan, koska äitin Toyotalla en ajele...) Viideltä oli kutsuttu kaverin luo pikkujouluun, mutta olin sitten vasta kuudelta siellä. Koolla olikin vain viisi meidän porukasta, vaikka yhteensä meitä olisi yhdeksän. Kivaa silti oli pienelläkin porukalla. :) Illan emäntä oli tehnyt jouluruokaa ja ihania salaatteja, joita ahdettiin mahat täyteen. Ruoan jälkeen leikitettiin kissoja (kaksi sfinxiä ja yksi cornish rex), laulettiin Singstaria ja pelattiin Buzzia. Oli tosi kivaa, eikä tippaakaan alkoholia! ;)

Sisarukset Luna & Rico

Don, johon rakastuin<3

Sittenpähän on tullut siivottua, kokkailtua, shoppailtua viimeisiä joululahjoja ja Hulin kanssa lenkkeiltyä. Pakko kertoa, että tein eilen yyyyli hyvää tortillalasagnea. Eli siis lasagnea, mutta tortillalevyistä. NAM.

Oon myös katsellut lisää leffoja. Toissa iltana katsoin vihdoin Eclipsen. Njäh. Ainoa, mitä pystyn siitä nyt sanomaan on: Edward on ruma ja ällö ja Jacobin veisin vihille heti. Itken siis edelleen tuskaani...

Eilen illalla katsottiin Jaakko-veljeni kanssa Scream 4. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKK!!!!
Annan arvosanaksi 7+. Scream-sarjasta se on varmaankin toiseksi paras. Nevestä tykkään kovasti, mutta jotenkin hahmot jäi ihan pinnallisiksi, jopa se Neve aka Sidney. Cortney Coxin naamaa pelkäsin enemmän kuin sitä naamarimurhaajatyyppiä. Kuinka voi kaunis nainen pilata naamansa noin! Yök. Ja leffan loppu ei vaan loppunu...

Neve Campbell

Nyt leipomaan PULLAA! Varokaa puukkomiehiä!
Hyvää Joulua kaikille! <3

Joulumieltä

Kesti kauan tajuta, että on oikeasti jo joulukuu! Ja itse Jouluun on enää vähän yli viikko! Kivaa! :)

Luntakin onneksi tuli, tosin eilen se alkoi uhkaavasti sulaa ja tänään sitä oli enää tooosi vähän jäljellä. Saas nähdä, tuleeko uutta Jouluaatoksi. Ainakin me Hulin kanssa toivotaan niin! Huli rrrrakastaa lunta! Voi että sitä riemua, kun tuli ensilumi ja mentiin ulos. Herra sai pöllökohtauksia ja pomppi lumessa kuin kärppä. Ilmaan heitettyä lunta tai lumipalloja se yritti kiinni hyppäämällä välillä tosi korkeallekin. Hassu. :)

Voi että, viime Jouluna Huli oli vielä pieni kakara! <3 (tässä videossa sillä on hikka...)

Päätin marraskuun alussa, että tällä kertaa ostan kaikki joululahjat kuun loppuun mennessä. Öhöm. Ei ihan. Ei ollut rahaa eikä aikaakaan. Viime viikolla vasta ostin ensimmäiset ja toissa päivänä maanantaina menin kaupungille ajatuksena löytää kaikki loput. Sekin meni pipariksi. En voi ymmärtää, miten ihmisiä riittää joka paikkaan. Normaalit ihmiset kai on töissä maanantaina klo 10?! Mutta eheeei. Kaupat oli sekä tavaraa että mummoja täynnä. Mulle tuli oikeasti hiki, ahdistus ja suuren suuri ärsytys. Joka kaupassa oli käytävät niin täynnä roinaa, että vain yksi ihminen mahtui menemään siitä ilman, että tiputti hyllyistä mitään. Tiimari oli oikein huipentuma. Kuljin siellä kauheat ostoskassit kouras eikä kukaan väistänyt tai antanut tilaa. Kassallakin seuraava asiakas oli niin lähellä takana, että ihme kun pääsin jostain välistä pois. O_o Osa lahjoista oli sitten pakko jättää seuraavaan kertaan, kun olin niiin poikki ja ärsyyntynyt kolmen tunnin shoppailun jälkeen.

Olin kuitenkin ihan tyytyväinen löydöksiini ja illalla askartelin joulukortteja pitkästä pitkästä aikaa. Niistä tuli niin mahtavia, että vain harvat ja raukat saavat niitä. :D Ihan kivaahan askartelu oli, ongelmana taisi olla eniten mielikuvituksen puute... Lisää lapsellisuutta harrastettiin vielä myöhemmin illalla Hulin ja Jarrun kanssa, kun mentiin ulos leikkimään lumipalloilla. Tarkoitus oli heitellä Hulille palloja, mutta kuinkas ollakaan, pallot lensi lähinnä mun päähän ja selkään. Kiitos vaan.

Tämmönen jössikkä se on tänä jouluna :)

Vielä pitäis pari kertaa käydä töissä tällä viikolla ja sitten mennäänkin joulunajaksi Teuvalle. Vuodenvaihteen saan viettää töissä. Alkaa kyllä pikkuhiljaa tuntua, että mun hotelliura lähenee loppuaan. En oikein pidä sitä tärkeänä työnä. Ehkä joskus pidin, mutta en enää. Katselen muita vaihtoehtoja semiaktiivisesti. :)

Jarru osti Huuto.netistä jotkut über hienot ja hyvät kuulokkeet ja kuuntelee nyt niillä musaa itsekseen. Eli varmaan nyt olis hyvä aika tehdä pipareita Hulin kanssa. :P Yritän vielä kirjoitella ennen Joulua!

Happy happy

Joo, meikäläinen täyttää 23 ens viikolla (OMG!), niin pidettiin vähän synttäreitä jo eilen lauantaina Teuvalla. :) Eli paikalla oli Äippä ja Iskä, Mamma, Täti, molemmat veljet ja Jarru. Niin ja Huli tietenki myös! Syötiin aluksi Äitin ihanaa ruokaa ja Mamman perunalaatikkoa, ja sitten myöhemmin kakkukahvit. :)

Laitoin Herra Huullekin rusetin :>

Tunnelmaa...

Sain Äidiltä ruusuja <3

Gaggua! Oon ollut tosi pieni, kun meillä oli samanlainen vihreäkuulakakku. :)

Tein itse kookospalloja :P

Hulia alkaa aina väsyttää, kun on paljon väkeä paikalla :)

Lahjojakin jo sain! Hackmannin paistokasarin, skumppapullon, uudet kuulokkeet mp3-soittimeen, rahaa ja takapenkin suojan (koiralle). :)

Kiitos paljon kaikille! Olette rakkaita! <3

Tänään muuten tulee yhdeksän vuotta siitä, kun Paappamme nukkui pois. Olin tosi lapsi mielestäni silloin, ja siksi usein mietin, minkälaista olisi, jos Paappa olisi vielä täällä. En tiedä, olisiko hän koskaan nähnyt mua aikuisena, koska olin nuorin lapsenlapsista, tyttö ja "Paapan pieni". :) Toivottavasti hän jossain katsoo ja on tyytyväinen meihin. <3

Näyttelyreissulla

Viikonloppu meni Jyväskylässä kahdessa koiranäyttelyssä Paviljongissa. Yövyttiin noin puolentunnin matkan päässä Jyväskylästä pienessä hotellissa ja nähtiinpä vilaus Happoradiostakin, joka esiintyi hotellin ravintolassa. :)

Lauantaina mentiin näyttelypaikalle puolilta päivin. Paviljonki oli aivan täynnä ja käytävillä ei meinannut päästä eteenpäin. Ja voi että sitä kakan ja pissan määrää! :D Jouduttiin odottamaan lähemmäs kolme tuntia meidän kehän alkua ja siinä kyllä itse kullakin alkoi olla väsy. Suomalainen tuomari oli ihan mukava ja saatiin sitten punainen (ERI) ja vaaleanpunainen (SA) nauha. Kolme muuta urosta nuorten ja avoimesta luokasta saivat myös vaaleanpunaisen nauhan ja niinpä siellä oli neljä urosta Paras Uros -kehässä. Huli oli neljäs, vastustajat oli sen verran miehekkäämpiä ja kokeneempia tapauksia. ;) Tuomarin arvostelu meni näin: "Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaisen tummat silmät. Miellyttävä. Niukahko eturinta. Melko pystyt lavat. Oikean mallinen rintakehä. Takakulmaukset voisi olla voimakkaammat. Oikea askelpituus. Melko löysä edestä."

Jarrun piti päästä Biltemaan shoppailemaan, joten Huli sai nukkua autossa ja mä menin nopeasti moikkaamaan ihanaa Needjaa. :) Yleensä meidän jutustelut kestää 5-6 tuntia, joten lyhyt kahvittelu meni ihan liian nopeasti. Mukavaa silti oli, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa. <3

Illalla käytiin syömässä meidän majapaikassa. Ruoka oli ok, mutta mua vaivasi asiakaspalvelun laatu sekä se, että mitään palvelua ei hirveästi edes saatu. Työni huonoja puolia tämä tarkkanäköisyys pienissäkin jutuissa... Tarja Lunnas olis esiintynyt myöhemmin ravintolassa, mutta valitettavasti me ei osata tanssia. ;)

Sunnuntaina aamulla nukutti ja näyttelypaikalta ei saanut millään parkkipaikkaa. Jarru tiputti mut paikan päälle ja odotteli sitten jossain, kun käytiin kehässä. Eipä meillä onneksi kauaa mennytkään, ja tuntui, että tungosta ja kaaostakin oli vähemmän sinä päivänä. Tavattiin vihdoin myös kuuluisa Nappa, josta Huli tietenkin tykkäs hirmuisasti. :) Tuomarina oli tällä kertaa kroatialainen mies, joka hyvin vikkelästi antoi Hulille Erinomaisen, mutta jätti SA:n antamatta tällä kertaa. Tässä nyt arvostelu englanniksi: "1 year old. Good size. Masculine head. Good eyeshape. Correct earset. Good topline and bodystructure for age. Slightly steap shoulder. Excellent rear angulations. In movement should be better infront."

Kuvia en näyttelypaikalta saanut, kun lauantaina kamera oli hotellilla ja sunnuntaina kamera oli Jarrulla. Hyvä me! :D 

Ajeltiinpa sitten Keskisen kauppojen ja Teuvan kodin kautta Vaasan kotiin. :)

Diudiu

Enpä oo taas blogiin kirjoitellut, kun ei vaan oo tapahtunut mitään jännää. Flunssassa ollaan Jarrun kanssa ja Hulikin oli vähän kipeänä viime viikolla. Joku bakteeri kai, kun oksenteli ja ripuloi. Poju on jo kunnossa, mutta nyt me Jarrun kanssa suurkulutetaan paperia ja vuorotellen voivotellaan ankeaa olotilaa. Ei kivaa.

Hulin kuulumisia kerron sen verran, että herran testosteronitaso on vissiin nyt alkanut nousta. :D Lenkillä kuopiminen on lisääntynyt ja välillä se kuopiessaan vielä päästää miehekkään BWHUH-äänen. Joskus en voi olla nauramatta, kun herra on muka niin kova jätkä... Esimerkiksi viime lauantaina sateisen sään takia puin Hulille sen sademanttelin. Hulihan ei tykkää yhtään siitä ja herkuilla yritin saada pukemisesta mukavampaa. Ilmeisesti pään läpi pujottaminen on inhottavinta Hulin mielestä. Noh, takki saatiin päälle ja lähdettiin lenkille. Herra taas kuopi pitkin matkaa ja päästeli kummia puhahduksiaan. Puolivälis lenkkiä toisella puolella tietä meni toinen koira, joka sitten alkoi sieltä räyhäämään ja Huli antoi kerrankin takaisin! Se murisi kuin joku isompikin koira ja lopuksi taas kuopi maata tyyliin "Älä tuu tänne, tai potkaisen!". Voi että mua nauratti. Just oli kotona laitettu kauhealla väännöllä jotain takkia päälle ja poju oli ollut niin surkeana siitä, ja sitten se lenkillä esitti niiiiin kovaa jätkää. Ahahah. Hassu. :)

Tarkkasilmäisimmät huomasivat iiiihanat uudet verhot meidän olkkarissa! Hihii! Vaihdoin olkkarin värin vihdoinki punaisesta tumman turkoosiin. Ja tämähän on siis ihan ihmeellistä, koska en ole koskaan ollut sinisävyn ystävä. Voin joskus laittaa parempaa kuvaa uudesta väristä. Ja muutenkin voisin tietysti meidän kämppää vähän esitellä. Tähän asti kaikissa kuvissa on näkynyt vain ruma ruskea muovimatto. :D Vuokrakämpän ihanuudet...

--------
Haluan vielä höpistä Coldplaysta. Mylo Xyloto -levy vei sydämeni yhtälailla kuin edellinen Viva la Vida or Death and All His Friends ja oon kuunnellut sitä silmät ja suu auki. Vain tämä bändi saa mulle euforian ja vain tämä bändi saa pikkuorava-äänen kuulostamaan hienolta. Rihanna, josta en tykkää yhtään, laulaa myös levyllä ja kyseinen biisi onkin yks parhaista. Haluaisin niiiiiin Coldplayn keikalle joskus, mutta pelkään, että saisin siellä jonkun hyperventilaatiokohtauksen... Aiiiiivan loistava livebändi! Löööv!

I've got only two words for You

Coldplay

Seinäjoella...

...tuli eka SERTI!!!!

Hyvä Huliiiiiiiii!

JUN ERI1 PU2 SERT

Kasvattaja sitten vei Hulia, kun ajattelin, että se vaan istuu mun seurassa. Noh, kyllä se siellä istahtelikin, mutta seisoikin ihan nätisti. Tuomari oli tooosi mukava ja sielläpä ne kehässä pussailikin. Tai Huli pussasi sitä. :D

Mulla on vielä opiskelu kesken noissa näyttelysäännöissä, tai siis, kun aina pitää muistella kauan mikä väri tarkoittaa mitäkin. Ymmärsin kuitenkin sen verran, että pompin paikoillani, kun kasvattajalle annettiin käteen punainen nauha ja sitten vielä vaaleanpunainen ruusuke. (Punainen = erinomainen, vaaleanpunainen = Sertifikaatin arvoinen)

Huli oli ainoa uros luokassaan ja Paras Uros-kehässä sai valiouroksen seurakseen. Uroksista Huli oli siis toinen (PU2) ja sai sitten sertin. :)

Näin ryhdikkäästi se siellä istui... -_-

Mutta kyllä sitten enimmäkseen seisoi!

Äiti oli meillä kannustusjoukossa ja sai taas ihan uuden kokemuksen, kun näki minkälaista oikeassa näyttelyssä on. Näyttelypaikka Areena oli kyllä tooosi täyteen tupattu ja Hulin pää meni aiva sekaisin kun koiria tuli yhtäaikaa edestä ja takaa. Herra kyllä nukkuikin koooko illan tyytyväisenä. :)

Nyt hyvillä mielin kohti Jyväskylän näyttelyitä!

Hulinaa

On vähän jääny kirjoittelut, kun tuli syyslomarysis töissä ja kotona ollessani en vain oo jaksanu edes avata konetta. Toko-koulu on nyt käytynä ja nyt sais mennä sitten vielä ilmaiseksi joka sunnuntai kertaamaan, jos haluaa. Enpä oo sinnekään ehtiny. Eihän tuolla lyhyellä kurssilla hirveästi mitään opittu, mutta ihan hyviä vinkkejä saatiin. :) Ja toki kertaillaan silloin kun muistetaan, heh.

Eilen kertasinkin sivulle tuloa, ja pojuhan hoksas heti miten se menee. Samoin kokeilin vihdoin opettaa "kenguru"-tempun, eli saada Huli kahdelle jalalle. Herrahan oppi sen toisella käskyllä. :D Nälli poika. <3

Viime sunnuntaina mentiin kasvattajan luo tapaamaan Hulin sisaruksia ja samanikäisiä G-pentuja. Vilinää riitti, ja Huli tuli hyvin siellä juttuun, kun suurin osa oli tyttöjä. ;) Hulin Bella-sisko oli samantyylinen kuin Huli, joten nehän siellä keskenään juoksi ja paini. Ihasteltiin Jarin kanssa (taas) Hulin toista siskoa Hattia, joka istuskeli ihmisten kanssa kotassa ja odotti makkaraa. Siinä on kyllä lumoavan ihana tapaus. <3 Olin luullut, että Huli on pieni, mutta kaikki muut H-pentueesta olikin pienempiä kuin Huli. Bella oli kyllä samaa kokoa, mutta lyhytkarvainen. Nähtiin myös ekaa kertaa Assa-äiti ja kyllä Hulissa on samaa näköä. :)

Tommosia ne oli yli vuosi sitten. <3 (Huli tuo valkokauluksinen möhkäle) Kuva: Tiina K.

Hatti-sisko :) Kuva: Tiina K.

Huomenna oliskin taas jännä päivä. Seinäjoen junnuluokkaan oltais menossa ja oon jo nyt ihan tärinässä... Kasvattaja lupautui viemään Hulia kehään, ettei se istu tai muuten menetä mielenkiintoaan, mutta silti jännitän kamalasti. Toivottavasti tulis H:ta parempi!

Ilmoittauduttiin myös Jyväskylän molempiin näyttelyihin, mutta eihän sieltä saanut enää majoitusta. Ei millään jaksaisi Vaasasta ajaa molempina päivinä, mutta katsellaan vielä, jos sais edes jostain siitä läheltä jonku mökin.

Kuva: Tiina K.

Eipä tässä nyt muuta jännää ookkaan kerrottavana.

Piristystä perjantaihin!

Muuten vain kuvia

Tottelevaisuuskurssilla on mennyt ihan hyvin. Treenaamistahan täytyis tehdä joka päivä, mutta en muka ikinä ehdi tai muista. Istuminen, maahan meno, seuraaminen (hihnassa) ja luoksetulo (hihnassa) sujuu hyvin. Sivulle tulo onnistuu joskus ja hihnassa siis sekin. Koulutuksessa pojun ajatus on välillä jossain muualla ja kun kuunnellaan kouluttajan ohjeita, hihnassa kiskominen on hermoja raastavaa. Oon pitänyt ihan normipantaa, mutta ens kerralla pistän sille puolikuristavan. Tosin, tiedän kyllä, että mitään vaikutusta ei tapahdu. Herra vain krohisee ja pomppii kahdella jalalla tyypilliseen tapaansa...

Oon melkein jo luovuttanut Hulin yli-innokkuuden suhteen. Miten muka ylisosiaalisesta ja ylivilkkaasta koirasta saisi rauhallisesti tai jopa välinpitämättömästi käyttäytyvän? Me ollaan pennusta asti käyty koirapuistossa ja meillä on koirakavereita, mutta silti jokaikinen koira, jonka Huli näkee, on I H A N A. Jospa ei oltaisi koirapuistossa ikinä käytykään? Sittenkö herra olisi varauksellinen ja vastaantuleville koirille sanoisi aina huulten välistä "buh"? Eipä sekään olisi kivaa. Mielummin ehkä näin.

Ihana poikahan tuo on. Pusuja satelee aina ja illalla se tulee sohvalle tai sohvan viereen hakemaan rapsutusta. Korvien takaa tai rinnasta kun rapsuttaa, pojun silmät lumpsahtelee kiinni. :) <3 Aina, kun tulee kotiin, vastassa on mutkalla oleva tuhiseva otus, jonka korvat on pitkin päätä. Häntä heiluu niin kovaa, että koko kroppa on mutkalla ja kun koiraan koskee, se kellahtaa heti kyljelleen. Se nuolee käden ja naamankin, jos antaa ja vaatii masun rapsutusta. Olepa siinä sitten vielä väsynyt tai ärtynyt työpäivästä. :)

Tässä vähän sekalaisia kuvia tuosta otuksesta. Diudiu!

Hiano poika sademanttelinsa kanssa!

"Täh?"

Huli ja tyttöystävä Nelli. Kaunista rakkautta, eikö?

Ja vielä Nelli. <3

Bääää

Apuaa, nyt vasta huomasin, että en oo höpissyt mitään paimennustestistä! Ja kuukauden verran jo mennyt siitäkin! Hups ja anteeksi. :D

Paimennustestipäivä oli siis Piikkiössä ja lähdettiin aamulla ajelemaan Vaasasta. Saatiinkin sitten kesän viimeinen hellepäivä, nimittäin testipaikalla autonmittari näytti +24 ja aurinko suorastaan paahtoi. Mukava siinä sitten jossain ei-hengittävissä ulkoiluhousuissa ja kumppareissa odotella omaa vuoroa, puhumattakaan juoksemisesta lammasaitauksessa. :D No mielummin niin, kuin kurakossa ja vesisateessa.

Huli laitettiin pitkään liinaan ja mentiin sitten testaajan kanssa aitaukseen. Lampaat oli toisessa päässä aitausta ja Huli huomasi ne vasta aivan kohdalla. Poju pysähtyi hetkeksi katsomaan ja lähti sitten ajamaan kuin vanha tekijä. Voi että mua nauratti, kun Hulilla näytti olevan niin hauskaa! Koira ja lampaat juoksi rinkiä aitauksessa ja välillä lampaat tuli muakin päin niin, että pelkäsin kaatuvani. :D Huli ei haukahtanut kertaakaan, mitä ihmettelin, mutta väsyi helteestä aika nopeasti ja menikin sitten juomaan lampaiden sangosta. Väsymyksestä huolimatta Huli sai Hyviä paimennustaipumuksia -tuloksen. :)

Tässäpä kuvia päivältä. Kuvat on ottanut Tanja K.