Joo, meikäläinen täyttää 23 ens viikolla (OMG!), niin pidettiin vähän synttäreitä jo eilen lauantaina Teuvalla. :) Eli paikalla oli Äippä ja Iskä, Mamma, Täti, molemmat veljet ja Jarru. Niin ja Huli tietenki myös! Syötiin aluksi Äitin ihanaa ruokaa ja Mamman perunalaatikkoa, ja sitten myöhemmin kakkukahvit. :)
Laitoin Herra Huullekin rusetin :>
Tunnelmaa...
Sain Äidiltä ruusuja <3
Gaggua! Oon ollut tosi pieni, kun meillä oli samanlainen vihreäkuulakakku. :)
Tein itse kookospalloja :P
Hulia alkaa aina väsyttää, kun on paljon väkeä paikalla :)
Lahjojakin jo sain! Hackmannin paistokasarin, skumppapullon, uudet kuulokkeet mp3-soittimeen, rahaa ja takapenkin suojan (koiralle). :)
Kiitos paljon kaikille! Olette rakkaita! <3
Tänään muuten tulee yhdeksän vuotta siitä, kun Paappamme nukkui pois. Olin tosi lapsi mielestäni silloin, ja siksi usein mietin, minkälaista olisi, jos Paappa olisi vielä täällä. En tiedä, olisiko hän koskaan nähnyt mua aikuisena, koska olin nuorin lapsenlapsista, tyttö ja "Paapan pieni". :) Toivottavasti hän jossain katsoo ja on tyytyväinen meihin. <3
Viikonloppu meni Jyväskylässä kahdessa koiranäyttelyssä Paviljongissa. Yövyttiin noin puolentunnin matkan päässä Jyväskylästä pienessä hotellissa ja nähtiinpä vilaus Happoradiostakin, joka esiintyi hotellin ravintolassa. :)
Lauantaina mentiin näyttelypaikalle puolilta päivin. Paviljonki oli aivan täynnä ja käytävillä ei meinannut päästä eteenpäin. Ja voi että sitä kakan ja pissan määrää! :D Jouduttiin odottamaan lähemmäs kolme tuntia meidän kehän alkua ja siinä kyllä itse kullakin alkoi olla väsy. Suomalainen tuomari oli ihan mukava ja saatiin sitten punainen (ERI) ja vaaleanpunainen (SA) nauha. Kolme muuta urosta nuorten ja avoimesta luokasta saivat myös vaaleanpunaisen nauhan ja niinpä siellä oli neljä urosta Paras Uros -kehässä. Huli oli neljäs, vastustajat oli sen verran miehekkäämpiä ja kokeneempia tapauksia. ;) Tuomarin arvostelu meni näin: "Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaisen tummat silmät. Miellyttävä. Niukahko eturinta. Melko pystyt lavat. Oikean mallinen rintakehä. Takakulmaukset voisi olla voimakkaammat. Oikea askelpituus. Melko löysä edestä."
Jarrun piti päästä Biltemaan shoppailemaan, joten Huli sai nukkua autossa ja mä menin nopeasti moikkaamaan ihanaa Needjaa. :) Yleensä meidän jutustelut kestää 5-6 tuntia, joten lyhyt kahvittelu meni ihan liian nopeasti. Mukavaa silti oli, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa. <3
Illalla käytiin syömässä meidän majapaikassa. Ruoka oli ok, mutta mua vaivasi asiakaspalvelun laatu sekä se, että mitään palvelua ei hirveästi edes saatu. Työni huonoja puolia tämä tarkkanäköisyys pienissäkin jutuissa... Tarja Lunnas olis esiintynyt myöhemmin ravintolassa, mutta valitettavasti me ei osata tanssia. ;)
Sunnuntaina aamulla nukutti ja näyttelypaikalta ei saanut millään parkkipaikkaa. Jarru tiputti mut paikan päälle ja odotteli sitten jossain, kun käytiin kehässä. Eipä meillä onneksi kauaa mennytkään, ja tuntui, että tungosta ja kaaostakin oli vähemmän sinä päivänä. Tavattiin vihdoin myös kuuluisa Nappa, josta Huli tietenkin tykkäs hirmuisasti. :) Tuomarina oli tällä kertaa kroatialainen mies, joka hyvin vikkelästi antoi Hulille Erinomaisen, mutta jätti SA:n antamatta tällä kertaa. Tässä nyt arvostelu englanniksi: "1 year old. Good size. Masculine head. Good eyeshape. Correct earset. Good topline and bodystructure for age. Slightly steap shoulder. Excellent rear angulations. In movement should be better infront."
Kuvia en näyttelypaikalta saanut, kun lauantaina kamera oli hotellilla ja sunnuntaina kamera oli Jarrulla. Hyvä me! :D
Ajeltiinpa sitten Keskisen kauppojen ja Teuvan kodin kautta Vaasan kotiin. :)
Enpä oo taas blogiin kirjoitellut, kun ei vaan oo tapahtunut mitään jännää. Flunssassa ollaan Jarrun kanssa ja Hulikin oli vähän kipeänä viime viikolla. Joku bakteeri kai, kun oksenteli ja ripuloi. Poju on jo kunnossa, mutta nyt me Jarrun kanssa suurkulutetaan paperia ja vuorotellen voivotellaan ankeaa olotilaa. Ei kivaa.
Hulin kuulumisia kerron sen verran, että herran testosteronitaso on vissiin nyt alkanut nousta. :D Lenkillä kuopiminen on lisääntynyt ja välillä se kuopiessaan vielä päästää miehekkään BWHUH-äänen. Joskus en voi olla nauramatta, kun herra on muka niin kova jätkä... Esimerkiksi viime lauantaina sateisen sään takia puin Hulille sen sademanttelin. Hulihan ei tykkää yhtään siitä ja herkuilla yritin saada pukemisesta mukavampaa. Ilmeisesti pään läpi pujottaminen on inhottavinta Hulin mielestä. Noh, takki saatiin päälle ja lähdettiin lenkille. Herra taas kuopi pitkin matkaa ja päästeli kummia puhahduksiaan. Puolivälis lenkkiä toisella puolella tietä meni toinen koira, joka sitten alkoi sieltä räyhäämään ja Huli antoi kerrankin takaisin! Se murisi kuin joku isompikin koira ja lopuksi taas kuopi maata tyyliin "Älä tuu tänne, tai potkaisen!". Voi että mua nauratti. Just oli kotona laitettu kauhealla väännöllä jotain takkia päälle ja poju oli ollut niin surkeana siitä, ja sitten se lenkillä esitti niiiiin kovaa jätkää. Ahahah. Hassu. :)
Tarkkasilmäisimmät huomasivat iiiihanat uudet verhot meidän olkkarissa! Hihii! Vaihdoin olkkarin värin vihdoinki punaisesta tumman turkoosiin. Ja tämähän on siis ihan ihmeellistä, koska en ole koskaan ollut sinisävyn ystävä. Voin joskus laittaa parempaa kuvaa uudesta väristä. Ja muutenkin voisin tietysti meidän kämppää vähän esitellä. Tähän asti kaikissa kuvissa on näkynyt vain ruma ruskea muovimatto. :D Vuokrakämpän ihanuudet...
--------
Haluan vielä höpistä Coldplaysta. Mylo Xyloto -levy vei sydämeni yhtälailla kuin edellinen Viva la Vida or Death and All His Friends ja oon kuunnellut sitä silmät ja suu auki. Vain tämä bändi saa mulle euforian ja vain tämä bändi saa pikkuorava-äänen kuulostamaan hienolta. Rihanna, josta en tykkää yhtään, laulaa myös levyllä ja kyseinen biisi onkin yks parhaista. Haluaisin niiiiiin Coldplayn keikalle joskus, mutta pelkään, että saisin siellä jonkun hyperventilaatiokohtauksen... Aiiiiivan loistava livebändi! Löööv!
Kasvattaja sitten vei Hulia, kun ajattelin, että se vaan istuu mun seurassa. Noh, kyllä se siellä istahtelikin, mutta seisoikin ihan nätisti. Tuomari oli tooosi mukava ja sielläpä ne kehässä pussailikin. Tai Huli pussasi sitä. :D
Mulla on vielä opiskelu kesken noissa näyttelysäännöissä, tai siis, kun aina pitää muistella kauan mikä väri tarkoittaa mitäkin. Ymmärsin kuitenkin sen verran, että pompin paikoillani, kun kasvattajalle annettiin käteen punainen nauha ja sitten vielä vaaleanpunainen ruusuke. (Punainen = erinomainen, vaaleanpunainen = Sertifikaatin arvoinen)
Huli oli ainoa uros luokassaan ja Paras Uros-kehässä sai valiouroksen seurakseen. Uroksista Huli oli siis toinen (PU2) ja sai sitten sertin. :)
Näin ryhdikkäästi se siellä istui... -_-
Mutta kyllä sitten enimmäkseen seisoi!
Äiti oli meillä kannustusjoukossa ja sai taas ihan uuden kokemuksen, kun näki minkälaista oikeassa näyttelyssä on. Näyttelypaikka Areena oli kyllä tooosi täyteen tupattu ja Hulin pää meni aiva sekaisin kun koiria tuli yhtäaikaa edestä ja takaa. Herra kyllä nukkuikin koooko illan tyytyväisenä. :)
On vähän jääny kirjoittelut, kun tuli syyslomarysis töissä ja kotona ollessani en vain oo jaksanu edes avata konetta. Toko-koulu on nyt käytynä ja nyt sais mennä sitten vielä ilmaiseksi joka sunnuntai kertaamaan, jos haluaa. Enpä oo sinnekään ehtiny. Eihän tuolla lyhyellä kurssilla hirveästi mitään opittu, mutta ihan hyviä vinkkejä saatiin. :) Ja toki kertaillaan silloin kun muistetaan, heh.
Eilen kertasinkin sivulle tuloa, ja pojuhan hoksas heti miten se menee. Samoin kokeilin vihdoin opettaa "kenguru"-tempun, eli saada Huli kahdelle jalalle. Herrahan oppi sen toisella käskyllä. :D Nälli poika. <3
Viime sunnuntaina mentiin kasvattajan luo tapaamaan Hulin sisaruksia ja samanikäisiä G-pentuja. Vilinää riitti, ja Huli tuli hyvin siellä juttuun, kun suurin osa oli tyttöjä. ;) Hulin Bella-sisko oli samantyylinen kuin Huli, joten nehän siellä keskenään juoksi ja paini. Ihasteltiin Jarin kanssa (taas) Hulin toista siskoa Hattia, joka istuskeli ihmisten kanssa kotassa ja odotti makkaraa. Siinä on kyllä lumoavan ihana tapaus. <3 Olin luullut, että Huli on pieni, mutta kaikki muut H-pentueesta olikin pienempiä kuin Huli. Bella oli kyllä samaa kokoa, mutta lyhytkarvainen. Nähtiin myös ekaa kertaa Assa-äiti ja kyllä Hulissa on samaa näköä. :)
Tommosia ne oli yli vuosi sitten. <3 (Huli tuo valkokauluksinen möhkäle) Kuva: Tiina K.
Hatti-sisko :) Kuva: Tiina K.
Huomenna oliskin taas jännä päivä. Seinäjoen junnuluokkaan oltais menossa ja oon jo nyt ihan tärinässä... Kasvattaja lupautui viemään Hulia kehään, ettei se istu tai muuten menetä mielenkiintoaan, mutta silti jännitän kamalasti. Toivottavasti tulis H:ta parempi!
Ilmoittauduttiin myös Jyväskylän molempiin näyttelyihin, mutta eihän sieltä saanut enää majoitusta. Ei millään jaksaisi Vaasasta ajaa molempina päivinä, mutta katsellaan vielä, jos sais edes jostain siitä läheltä jonku mökin.
Tottelevaisuuskurssilla on mennyt ihan hyvin. Treenaamistahan täytyis tehdä joka päivä, mutta en muka ikinä ehdi tai muista. Istuminen, maahan meno, seuraaminen (hihnassa) ja luoksetulo (hihnassa) sujuu hyvin. Sivulle tulo onnistuu joskus ja hihnassa siis sekin. Koulutuksessa pojun ajatus on välillä jossain muualla ja kun kuunnellaan kouluttajan ohjeita, hihnassa kiskominen on hermoja raastavaa. Oon pitänyt ihan normipantaa, mutta ens kerralla pistän sille puolikuristavan. Tosin, tiedän kyllä, että mitään vaikutusta ei tapahdu. Herra vain krohisee ja pomppii kahdella jalalla tyypilliseen tapaansa...
Oon melkein jo luovuttanut Hulin yli-innokkuuden suhteen. Miten muka ylisosiaalisesta ja ylivilkkaasta koirasta saisi rauhallisesti tai jopa välinpitämättömästi käyttäytyvän? Me ollaan pennusta asti käyty koirapuistossa ja meillä on koirakavereita, mutta silti jokaikinen koira, jonka Huli näkee, on I H A N A. Jospa ei oltaisi koirapuistossa ikinä käytykään? Sittenkö herra olisi varauksellinen ja vastaantuleville koirille sanoisi aina huulten välistä "buh"? Eipä sekään olisi kivaa. Mielummin ehkä näin.
Ihana poikahan tuo on. Pusuja satelee aina ja illalla se tulee sohvalle tai sohvan viereen hakemaan rapsutusta. Korvien takaa tai rinnasta kun rapsuttaa, pojun silmät lumpsahtelee kiinni. :) <3 Aina, kun tulee kotiin, vastassa on mutkalla oleva tuhiseva otus, jonka korvat on pitkin päätä. Häntä heiluu niin kovaa, että koko kroppa on mutkalla ja kun koiraan koskee, se kellahtaa heti kyljelleen. Se nuolee käden ja naamankin, jos antaa ja vaatii masun rapsutusta. Olepa siinä sitten vielä väsynyt tai ärtynyt työpäivästä. :)
Tässä vähän sekalaisia kuvia tuosta otuksesta. Diudiu!
Hiano poika sademanttelinsa kanssa!
"Täh?"
Huli ja tyttöystävä Nelli. Kaunista rakkautta, eikö?
Apuaa, nyt vasta huomasin, että en oo höpissyt mitään paimennustestistä! Ja kuukauden verran jo mennyt siitäkin! Hups ja anteeksi. :D
Paimennustestipäivä oli siis Piikkiössä ja lähdettiin aamulla ajelemaan Vaasasta. Saatiinkin sitten kesän viimeinen hellepäivä, nimittäin testipaikalla autonmittari näytti +24 ja aurinko suorastaan paahtoi. Mukava siinä sitten jossain ei-hengittävissä ulkoiluhousuissa ja kumppareissa odotella omaa vuoroa, puhumattakaan juoksemisesta lammasaitauksessa. :D No mielummin niin, kuin kurakossa ja vesisateessa.
Huli laitettiin pitkään liinaan ja mentiin sitten testaajan kanssa aitaukseen. Lampaat oli toisessa päässä aitausta ja Huli huomasi ne vasta aivan kohdalla. Poju pysähtyi hetkeksi katsomaan ja lähti sitten ajamaan kuin vanha tekijä. Voi että mua nauratti, kun Hulilla näytti olevan niin hauskaa! Koira ja lampaat juoksi rinkiä aitauksessa ja välillä lampaat tuli muakin päin niin, että pelkäsin kaatuvani. :D Huli ei haukahtanut kertaakaan, mitä ihmettelin, mutta väsyi helteestä aika nopeasti ja menikin sitten juomaan lampaiden sangosta. Väsymyksestä huolimatta Huli sai Hyviä paimennustaipumuksia -tuloksen. :)
Joskus harvoin on rahaa sen verran, että voi mennä shoppailemaan oikein kunnolla. Nyt oli sellainen harvinainen tilanne, joten menin lauantaina kaupungille etsimään vaatteita. Kriteereinä oli IHAN MITÄ VAATTEITA TAHANSA, KIITOS.
No kuinkas ollakkaan, jälleen kerran sain kirota muodin sekä oman kroppani. Meinasin koluta kaikki mahdolliset kaupat, mutta jo KappAhlin ja Aleksi13 jälkeen olin luovuttamassa. Lähinnä etsin ihan mitä tahansa yläosaa ja katselin myös hameita ja mekkoja. Tämän syksyn muoti on vain jälleen kerran ihan pyllystä! Joka paikka oli täynnä mitäänsanomattomia neuleita, pooloneuleita, farkkuja ja lisää neuleita. Joka kaupassa vielä samanlaisia! Olisin voinut jonkun neuletakin ostaa, jos olisi löytynyt sellainen, missä olis ollut joku pikku juju. Esimerkiksi oikein isot tai erikoiset napit, tai kiva huppu tai mitä vaan kivaa erikoista! Mutta ne kaikki oli samanlaisia ja jokaista neulepaitaa tai -takkia oli vähintään neljänä eri värinä. Tuli oikeasti sellainen fiilis, että muoti on tylsää. Gina Tricot on tietysti aina eri juttu. Jos etsit paljastavaa biletoppia, mene ginaan! Tai jos etsit vaaleanpunaista collegehaalaria, mene ginaan! 8)
KappAhlissa oli tarjous sukkiksissa ja legginsseissä "Osta kolme, maksa kaksi". Ja minäpä repäisin ja ostin kolmet ja maksoin kahdet. :) Löysin lämpimät talvisukkikset, tosi jännät pinkit sukkikset ja tavalliset mustat legginssit. Nuo olikin mun ekat leggarit, heh ja hih!
Päivän saldo oli lopuksi 2xsukkahousut, legginssit, alusvaatteita, alekorvikset, Gina Tricotin pakollinen toppi (joita mulla on jo kaikkina sateenkaaren väreinä) ja joku tylsääkin tylsempi paita. Buhuu.
Shoppailin myös netissä. Nimittäin CDONilla.
Tässäpä tulos:
Robbien kokoelma In and out of Consciousness sekä I've Been Expeting You, Amélie, Mediumin 4.kausi (vihdoin!) ja Disney-klassikko Topi & Tessu. :D Aika monipuolista?
Tehtiin myös Hulin kanssa jotain kivaa! Oltiin nimittäin sunnuntaina ekaa kertaa Vaasan Koirakoulun Tottelevaisuuskurssilla. Olin niinkin viisas, että lähdettiin ajoissa ja käytiin purkamassa enimmät Herra Huun energiat koirapuistossa. Tokihan kurssipaikalla Herra silti aluksi kiskoi ja pomppi, mutta ehkä ei iiiihan niin paljon, kun olis voinut. ;) Kurssilaisia oli noin 10 ja koiria oli rottweilerista mopsiin ja jackrussellista labradoriin. Aloitettiin istumisesta, maahanmenosta ja luoksetulosta. Hulihan istuu käskemättäkin, mutta itselleni tulikin haastetta koulutustyylissä.
Kouluttaja opetti näin: 1. Käsky 2. Kauuuuuhea kehuminen (kuulemma niin, että itseä alkaa hävettää) 3. Pari sekuntia 4. Herkku ja samaan aikaan "vapaa".
Näin kuulemma ikinä ei tarvi opettaa Paikka -käskyä. Vapaa -sanalla vapautetaan koira käskystä. Cool. :P
Kouluttajalla oli itsellä kaksi rotikkaa, ja nehän toimi kuin ajatus.
Meillä Hulin kanssa kurssin päämääränä on oikeastaan kontaktin hankkiminen. Juuston löydyttyä Hulin ja mun yhteispeli on huomattavasti parantunut (myös omasta viitsimisestä kiinni...), mutta luoksetulo on yks hankalimmista asioista. Tokihan kotona Huli on kuin varjo, joka seuraa mua, mutta ulkona asiat on aivan toisin. Herra kun on niin kauhean sosiaalinen ja vilkas, että kaikki mahdolliset ystävät ja leikkikaverit täytyy huomata ja niiden luo täytyy mennä! Siltä tippuu heti korvat, jos jossain on jotain yhtään kiinnostavampaa kuin emäntä. Esimerkiksi koirapuistossa sen korva voi jopa kääntyä muhun päin, kun huudan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Lenkillä jos yritän pysähtyä ja saada Hulin kiinnostuksen muhun (jos vaikka jossain haukkuu koira), se saattaa vilkaista mua, mutta silmistä ja korvista näkee, että Herran ajatukset on aivan muualla. Myös paimennustaipumuksen takia luoksetulo olis tärkeä oppia. Mökillä Huli on jo kerran lähtenyt auton perään, enkä voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos se jäis auton alle...
Toivottavasti tämä uusi koulutustyyli ja päivittäinen treenaaminen alkais auttaa. :)
En mitenkään ajatellut tekeväni kummempia tänään, vaikka vapaata olikin. Suunnittelin vain, että teen ainakin jotain kunnon ruokaa, kun Jarru tulee töistä. Kummasti kuitenkin järjestelin paikkoja, pesin pyykkiä, imuroin koko kämpän, kävin läpi vaatekaappia, tein makaroonilaatikkoa ja pullaa. Ja nyt on taas niin ylpeä kotiäiti olo! :D
Vaatekaapista en valitettavasti saanut paljon karsittua pois. Kirpparipussiin löysin jonkun topin, t-paidan, tunikan ja villatakin, ja joitakin kesävaatteita keräsin Teuvalle vietäväksi. En tiedä minkälainen kaappisysteemi meikäläisellä pitäis olla, että edes jotain järjestystä saisi vaatteissa pidettyä. Mulla on kauheat kasat toppeja ja muita paitoja, joita yritin taas saada jotenkin järkevästi. Yleensä saan aamuisin kaivella kauan, ennen kuin löydän etsimäni, koska kaapissa ei ole minkäänlaista järjestystä. Aika paljon sain laitettua henkareille, mutta silti hylly lähes pursuaa paitoja. Tarvinko niitä kaikkia? KYLLÄ. Ja siltikään mulla ei oo ikinä mitään päälle pantavaa... -_-
Oli myös hassua tehdä löytöjä omasta kaapista. "Ai mulla on tälläinenkin toppi!" "Voi vitsit, täälläkö tämä olikin!" Ja samalla myös järkytyin, kuinka vähän enää käytän joitain vaatteistani. En käy koulussa, töissä pitää aina olla työvaatteet ja nykyisin kotona melkein kuljen verkkareissa, kun kuitenkin pitää koiran kanssa käydä ulkona. Teuvallekin otan vain ulkoiluvaatteita, kun kuitenkin käydään jossain lenkillä tai mökillä. O_o Pitäis kyllä päästä jonnekin viihteelle tai kavereiden luo, niin vois pukea jotain kivaakin vaihteeksi!
Mitäs näistä pitäis laittaa kirpparille...
Shiellä ne paishtuu... <3
Makaroonilaadikko. :P
Leipurin ahkera avustaja.
Rahkabullassa sitruunarahkaa. <3
Meinasin myös vielä värjätä hiukseni, mutta taidankin jättää toiselle päivälle. Kotityöt nimittäin väsyttää! Nyt kaffettia ja tuoretta pullaa!
Huliakin alkoi väsyttää, kun touhasin niin kovasti. :D
Ohjeet: 1) Kerro henkilö linkin kera blogissasi, joka lahjoitti sinulle tämän awardin. 2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi. 3) Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle.
Lahjoittajana oli Needja. Kiitoksia kovasti! Sain palkinnon jo kauan sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoitella tätä. Sitä paitsi seitsemän random faktaa oli vaikea keksiä!
1. Train
Olen arrrmoton Train-fani. Bändin Drops of Jupiter-sinkku vei sydämeni vuonna 2002 (en ole täysin varma vuodesta, B varmaan korjaa?) ja sen jälkeen olenkin ollut koukussa. Train on oikeastaan yksi harvoista syistä, miksi vihaan olla suomalainen. Bändi on nimittäin tehnyt varmaan kaksi Euroopan kiertuetta, ja molemmat ovat menneet minulta ohi. (ja lähin keikkapaikka on varmaankin ollut Saksassa...) Nykyisin bändihän kiertää vain jenkkejä, ja sepä taitaakin olla ainoa syy, miksi voisin sinne edes joskus matkustaa. Minulla on kaikki Trainin levyt, lukuunottamatta Alive At Last -livealbumia, jota en vain yksinkertaisesti ole löytänyt mistään Suomesta. Monet levyt olenkin ostanut nettikaupoista, koska Suomi on niin perämetsä, ettei tänne tule kaikki maailman herkut. Trainin solisti Pat(rick) Monahan on tehnyt myös soololevyn, mutta sitäkään en ole vielä löytänyt mistään.
2. Pariisi
Kävin Pariisissa 2004 keväällä ja siitä lähtien olen halunnut sinne takaisin. En tiedä, mikä siinä on, mutta yksinkertaisesti rakastan sitä kaupunkia. Haluan vähintään vielä kerran siellä käydä, mutta olen surkea ranskankielessä, enkä uskalla lähteä ominpäin niin isoon paikkaan, eli meno sinne ei ole kovin yksinkertaista. En myöskään hirmuisasti pidä pariisilaisten asenteesta turisteja kohtaan, tosin turha kai niitä on siitä syyttääkään. Mutta uuuuu, Cafe au Lait ja kunnon voisarvi. Njam. Ja Pariisin iltavalaistus. Ja karuselli Eiffel-tornin vieressä. Ja Eiffel-torni. Ja ne kadut. Ja Montmatre! Kun näin ensimmäisen kerran Amélie -elokuvan, itkin, kun Amélie juoksenteli Montmatrella... :'D Sniif. Rakastan Pariisia.
3. Friends
Olen kauhea Frendit-sarjan fani. Hyllyssäni on kaikki tuotantokaudet ja minulle tulee noin 2 kertaa vuodessa koukutus katsoa kaikki kaudet järjestyksessä. (yksi sellainen taas menossakin) Jotkut jaksot olen nähnyt jo niin moneen kertaan, että joudun joitain jopa kelaamaan, mutta toiset jaksot taas naurattavat edelleen. Monesti nauran vedet silmissä yksin, ja mietin mielessäni, miten tyhmältä näytän. Lempparihahmoni on ehdottomasti Chandler. Joey tulee hyvänä kakkosena, mutta Chandler vain on paras. Löysin Youtubesta jotain parhaimpia Chandler-hetkiä ja näillekin jo hekotin onnessani. :D Chan chan man!
4. Backstreet Boys
Jep. Fani. Olin ja olen kyllä edelleenkin. Just kaivelin kyseisen yhtyeen kokoelmalevyn ja laulelin autossa kurkku suorana. Huoneeni seinät olivat täynnä BSB:n julisteita ja jopa pikkupikku kuvia, joita olin leikellyt lehdistä. Brian oli lemppari silloin teininä, mutta on se kyllä edelleenkin. Ostin tässä joku aika sitten hänen sooloalbuminsa Welcome Home You, ja tykkäsin kovasti. :)
5. Laulaminen
Laulan koko ajan. Laulan autossa, kotona, joskus lenkillä, töissä... :D No joo, oikein laulamalla laulan vain autossa, koska kukaan ei kuule mua ja saan hoilottaa kurkkuni kipeäksi. Tosin Huli on tietysti usein kyydissä, mutta ei se ole ainakaan valittanut. 8) Parhaimpia hoilotus biisejä on mm. Didolla, BSB:llä, Trainilla ja Juha Tapiolla. Olen keksinyt moneen lempparibiisiin taustalauluja ja "toisia ääniä". Voi, jos joku joskus mut kuulis... :D
6. Stooreja
Kirjoittelin teininä ja vähän vanhempanakin novelleja. Suurin osa oli ihan surkeita teinirakkaussepityksiä, mutta osan juoni tai teema on jäänyt mulla mieleen, ja haluaisin ne joskus tosissani kirjoittaa. Mähän en siis saanut päätökseen kuin ehkä kaksi "stooriani". Aina silloin tällöin saan kipinän ja alan raapustaa jotain, mutta se jää lopulta parin sivun jutuksi, kun kärsivällisyyteni ja taitoni ei riitä. Nyt taas Teuvalla ollessani aloin kirjoittaa yhtä tarinaa, jonka olen aiemmin aloittanut varmaan kymmenen kertaa, että saas nähdä miten tällä kertaa käy. ;)
7. Kaktus
Tykkään niiin kaktuksista! Voisin ostaa aina uusia pikkukaktuksia ja samalla niille söpöjä pikkuruukkuja. Mutta surullista kyllä, onnistun aina tappamaan ne. Tällä hetkellä puolikuolleena on joulukaktus, joka on kukkinut vain kerran elonsa aikana, ja pikkukaktus, joka kenottaa jo tosi pahasti. Vähän aikaa sitten heitin ihanan vaaleanpunakukkaisen kaktuksen pois, koska se oli ihan keltainen... 8) Voisko joku joskus opettaa mulle kaktusten hoitoa?
Kakkua en ole tehnyt, mutta ostin pojun lempiruokaa (Cesarin kanaa & porkkanaa) ja lempparipuruluita. Aamulla lauloin Hulille Paljon Onnea Vaan, jonka aikana poju katsoi pää kallellaan ja lopuksi antoi pusun. :D On se ihana. <3
Eilinen olikin jännä päivä. Nukuttiin myöhälle (niin kuin nyt joka aamu) ja mentiin sitten päivällä Pappilankankaalle lenkille. Paikka on siis Teuvalla, ja siellä on mukavat lenkki-/hiihtopolut. Lenkki, joka tehtiin, tuntui tosi lyhyeltä, vaikka muistelin sen olleen ala-asteella hirmuisen pitkä hiihtää. Asenteesta kiinni? ;) Siispä jatkettiin vähän pidemmälle ja sain pulssinkin lopulta nousemaan kavutessani niitä mäkiä ylös. Reipas lenkkeilijä minä! Huli sai juosta enimmäkseen vapaana, kun paikalla ei ollut ketään muita, ja saikin ajoittain hepulin vapauden tunteesta. :D Onneksi en muistanut ollenkaan hirvikärpäsiä, koska muuten en olisi sinne lähtenytkään.....
Heti kotiin päästyämme alkoikin sataa ja mietin, kannattaako sellaisella säällä lähteä mihinkään mätsäriin. Sade kuitenkin taukosi ja äiti lähti meidän kannustusjoukoiksi ja kuskiksi. Koiria näytti aluksi olevan tosi vähän, mutta loppujen lopuksi pentuja oli jopa 21. Äiti oli ihan tohkeis, kun ei ollut nähnyt ennemmin niin paljon erilaisia koiria, eikä ollut käynyt ennemmin mätsäreissä. Lapsi & koira -kehä oli kyllä aika hellyyttävä, ja tietysti myös pentukehä.
Meidät otettiin pareittain kehään ja saatiin pariksi Shih Tzun pentu. Se oli kyllä just vasta saanut rokotteet, kun oli niiiiin pieni tapaus. Huli meni taas mainiosti vierellä ja seisominenkin sujui suht hyvin. Juusto oli jälleen kerran avainsana! Tuomari sitten sanoi, ettei osannut millään päättää meidän välillä, ja lopulta tokaisi: "ikä voitti nyt tämän". Eli saatiin sininen nauha. Ikärasismia! :D
No sittenhän alkoi sataa. Ja tuulikin siihen päälle. Äiti seisoi kuin tatti kentän reunalla huppu päähän tiukasti vedettynä ja silmälasit sadepisaroita täynnä. Kävi melkein sääliksi, mutta ilmeisesti äipälllä ei ollut kylmä ja jaksoi kyllä kannustaa meitä koko ajan. :) Jouduttiinkin kauan odottelemaan ensimmäisen kierroksen loppumista, ja pohdin, ettei me Hulin kanssa kyllä mistään huonoimmasta päästä oltu. Siinä muita katsellessani myös huomasin, miten Huli onkin kehittynyt. Ekassa mätsärissä keväällä Huli hyppiäpomppi tai kääntyi katsomaan takanatulevaa koiraa, ja nyt se kulki kehässä kuin unelma. Olen huomannut, että kehän koolla on myös huomattava merkitys. Huli ei kuitenkaan kovin pieni ole, joten se tarvii tilaa päästäkseen kunnolla liikkeeseen, ja parissa mätsärissä mulla on melkein keittänyt, kun ne tunkee samaan pieneen kehään 15 koiraa...
Lopulta siniset pyydettiin kehään uudestaan ja tuomari jakoi vielä pienet ja isot erikseen. Hulin pylly taas alkoi painaa seisottamisessa, mutta vierellämeno sujui vieläkin tosi hyvin. Kun tuomari sanoi "mä otan tästä nyt neljä", ja ekana osoitti meitä, luulin, että se otti neljä kerrallaan menemään vielä kehän ympäri. Mutta kun meidän vieressä ollut tyttö hihkaisi "JES!" tajusin, että oltiinkin neljän parhaan joukossa! Ja taas seisottiin ja Huli onneksi himoitsi juustoa. Tuomari osoitti neljänneksi jonkun toisen ja sitten kolmanneksikin jonkun toisen. Kerkesin just tajuta, että oltiin Hulin kanssa kahden parhaan joukossa, kun se osoitti viereisen tytön labbiksensa kanssa kakkoseksi ja JEEEEE! Oltiin ekoja! Jippiiii! Hyvä Huliiii! Vuhuuuuuuu!
Jäätiin vielä sitten odottamaan, onko lopuksi Best In Show, mutta se olikin vain punaisen nauhan ykkösille. BIS1 oli ihana sekarotuinen (saksanpaimenkoira-collie?), toisena snautseri ja kolmantena pennuista ihanaihana Welsh Corgi Pembroke. :)
Palkinnoksi tällä kertaa saatiin säkki HauHau -ruokaa, pokaali, Royal Canin-näytepussi ja herkkutikkuja. Yritin jälleen ottaa Hulista ja sen palkinnoista edustavan seisontakuvan, mutta pojulla ei ollut enää energiaa seistä tai olla edes paikallaan. :D
Tänään ajellaan illalla takaisin Vaasaan ja lauantaina onkin sitten ajamista Piikkiöön paimennustestiin.
Vihdoin viimein voin sanoa, että mätsäreissä meni TOSI HYVIN. Huli oli kuin unelma! Ja reseptinä oli ainoastaan aamulla koirapuistossa käynti ja juusto. Huli oli juuston perään niin kovasti, että se kuunteli ja seisoi mainiosti! Vierellä menokin oli aivan mahtavaa, kun herra ei tyypilliseen tapaansa hyppinytkään. Se meni aivan loistavasti vierellä! Olin ihan tohkeis, kun kerrankin mun koira osas käyttäytyä. xD
Juusto vain loppui just, kun oltiin viimeistä kertaa kehässä ja Hulin pylly alkoi myös siinä vaiheessa painaa niin, että pyörittiin melkein koko loppuaika pientä rinkiä, että sain Hulin seisomaan. Siksi ihmettelinkin, kun tuomari otti meidät neljän parhaan joukkoon ja tädää, oltiin punaisista neljänsiä! Jeiiiii! Ja siis pentuja oli 24, että aika hyvin. ;)
Tässäpä vielä kuva Herra Huusta ja palkinnosta. Herra oli vain jo niin väsynyt, että parempaa otosta en nyt saanut. :D Palkinnoksi saatiin siis oikein pokaali, shampoota, vinkulelu, pikkupyyhe ja lihatikkuja.
Nyt on kyllä mami niin ylpeä koissustaan, että on pakko mennä keskiviikkona Teuvankin mätsäriin. ;) Torstaina onkin sitten pojun synttäripäivä, eli sen jälkeen mätsäreissä ei päästä enää pentuihin. Herääkin kysymys, joudutaanko sitten isoihin koiriin...? No mutta anyway, Huli on tänään ainakin paras kaikista! <3 <3 <3
Huli tykästyi heti uuteen leluunsa. :)
Väsy vain oli jo niin kova, että leikki jäi kesken... <3
Nyt vain pitäis jaksaa pakata kamat ja lähteä ajelemaan Teuvaa kohti. Huomenna ainakin käydään mökillä ja josko sitä jaksais loman kunniaksi siivota mun kämppää. Sinne kun on kaikki turhat tavarat ja vaatteet kerääntyny... Niin tosiaan, loma alkoi! Virallista lomaa hurja viikko ja tarvittaessa töihin-lomaa toinen viikko. Nam nam. :P Loman Things to do -listalla ainakin komeroiden ja kaappien perkausta ja kirpparipöydän hankinta.
