Sen oksutaudin jälkeen päästiin pariksi päiväksi reissuun. Lappeenrantaan ei ehditty, mutta päätettiin tehdä sinne sitten oikein oma reissu myöhemmin. <3
Kolille siis ajeltiin ja ehdittiin olla paikan päällä kolme yötä. Vuokrattiin mökki vähän liian kaukaa (tyypillistä meiltä), mutta saatiin kyllä ollakin toooosi rauhassa. Eihän Kolilla ollut ketään meidän lisäksi. :D
Ekana "patikointipäivänä" ei haettu lumikenkiä, kun hanki tuntui kantavalta alkumatkasta. Siinäpä sitten kasteltiin jalat oiiikein kunnolla, kun yhtäkkiä lumi petti ja sen alla oli vettä. Mulla meni täydellisesti hermot jo alussa, kun kaikki energia meni siihen, kun piti miettiä mihin kohtaan kannattaa astua, ettei lumikerros petä. Korkeammalla sentään oli kalliot lumettomia, mutta tosi liukkaita.
Toisena päivänä, eräsankareita kun ollaan, haettiin sitten ne lumikengät, mutta sinä päivänä ne oli täysin turhat. Tuli hieman idiootti olo, kun laitettiin lumikengät äheltäen jalkaan, lähdettiin matkaan, ja kohta meidän ohi käveli joku lapsiperhe kummisaappaissa ja farkuissa.... :''''D Noo, nytpähän tietää, minkälaiset lumikengät on!
Reissusta pääpiirteet kuvin:
Ihania islanninhevosia, joita Huli pelkäs. :)
Pidin pojulla heijastinliiviä, että se erottuis metsikössä paremmin. :)
Herkkuhetki. (Huom. oikea jalkani on märkä...)
Fiilis ei todellakaan ollut kuvan mukainen; sukat ja hanskat märät, potuttaa... Taustalla jäässä oleva Pielinen.
"Jos ne ei anna makkaraa, niin minä syön sitten makkaratikut!"
Train olis nyt sitten Saksassa, Britanniassa ja Belgiassa keikkailemassa. Ja missä minä? KOTONA TOTTAKAI. Miksi ne nyt just keikkailee Euroopassa?! Mulla ei ole rahaa yhtään, koulu alkaa just, matka ja majoitus olis pitänyt varata jo ajat sitten ym ym. Nämähän on oikeastaan vain tekosyitä. Jos TODELLA haluaisin, niin olisin voinut ottaa vaikka pikavipin ja haistattaa koululle pitkät... Mutta täällähän minä nyt istun surkeana kotona.
Syyskuussa sitten lähden vaikka Virginia Beachille kattomaan niitä ja myyn vaikka autoni pois, että saan rahat!!! :D
Tänään meillä oli jännä päivä, kun kasvattaja tuli Otta-tytön kanssa astutusreissulle Vaasaan. Aika kauan me annettiin pariskunnan tutustua, ja kyllä Huli yritti muutaman kerran astuakin, mutta tulosta ei syntynyt. Olin aika ihmeissäni Hulin rauhallisuudesta ja jopa välinpitämättömyydestä. Poitsu, joka ei yleensä näe eikä kuule mitään, jos yksikin ihana narttu on saatavilla, istui nyt nartun vieressä ja odotti herkkuja tai järsi keppejä. :D
Huono kuvakulma, kun Huli näyttää TOSI isolta :D
Siispä lopulta Huli lähti kasvattajan mukaan, että pariskunta saa rauhassa yrittää uudelleen maaseudun rauhassa. ;) Toivottavasti siellä tulis jotain tulostaki aikaiseksi. Vaihtokauppana saatiin nätti Folda-tyttö meille pariksi päiväksi. :) Aluksi tyttönen oli levoton ja vinkui, ja kävi ovellakin raapimassa. Kyllä se sitten lopulta nukahti ja ruokakin maistui oikein hyvin. Katsotaan, miten meillä tässä menee pari päivää. Ainakin sanon sitä Huliksi ja pojaksi ties kuinka monta kertaa... :)
Folda-tyttönen :)
Tässä kyllä meikäläistä alkaa jännittää, kun muutoksia olis edessä. Maanantaina (siis 7.päivä jo!) alkais koulu Kauhajoella, enkä oikein osaa odottaa mitään. En yhtään tiedä, minkälaista siellä on ja onko meillä koko kesä koulua vai miten! Toukokuun ajan asustan siis Teuvan kotona, enkä hirveän innokkaana odota sitä, vaikka vanhempiani rakastankin. Jotenkin vain, näin 23-vuotiaana, ei oikein tuo äidin ja isän kanssa asuminen enää maistu. :D
Nopeastihan tuo aika toki menee. Viikonloppuisin täytyy hakea Vaasasta tavaroita, ettei tule sitten hirveä kiire muuttamisessa kuun lopussa, ja Teuvalta pitäis löytää sopiva kämppä meidän pienelle perheelle. :)
Aika haikeaa kyllä jättää Vaasa, vaikka en ole tänne koskaan kunnolla kotiutunut. Eniten tulee ikävä Heidiä ja Nelliä ja työkavereita. Pari työkaveria jo väänsi itkua, kun eilen kävin töissä, vaikka kyllä siellä vielä varmaan pari vuoroa teen. :)
Ens kerralla kerronkin sitten meidän jännempääkin jännemmästä Kolin reissusta! ;)
Kipeänä olemisessa on oikeasti OIKEASTI vain yksi hyvä puoli.
Sitten kun pystyy olemaan jo hereillä ja enimmän ajasta jopa istumaan, pystyy katsoa leffoja!
Ja siis täysin ilman huonoa omaatuntoa siitä, että on laiskimus. ;D
Siispä aloitin mukavan rennoista Alien-leffoista. Olen ennemmin nähnyt niistä toisen osan, eli Aliensin sekä neljännen, eli Alien Resurrectionin. Noista oikeasti hyviä elokuvia oli vain kaksi ensimmäistä osaa, jotka siis tehty vuosina 1979 ja 1986. Viimeinen oli turhauttavan tylsä ja turha, ja odotin koko leffan ajan jotain odottamatonta käännettä, jota ei vain koskaan tullut.
Mielestäni parhaat scifi-leffat on kyllä tehty just tuossa 70-80-luvuilla. Esimerkiksi mun ultimate lempparit Star Warsit. :P Scifistä saa kyllä aika nopeasti naurettavaa ja tyhmää, enkä sen lajin elokuvia olekaan paljon jaksanut katsella. Onhan tuossa Aliens -leffassakin mahtava kohtaus, kun isorouva Alien käyttää pokkana hissiä. :DD
Scifistä siirryinkin sitten luonnollisesti loisto animaatioon. Ostin Ice Age- boxin vaivaisella kympillä, ja katsoin sitten nekin melkein putkeen. Olen nähnyt vain ensimmäisen osan ja ihmeekseni kaikki kolme osaa olivat oikein viihdyttäviä. Kolmas osa oli selvästi tehty 3D:ksi teattereihin, oli sen verran kovaa lentämistä ja muuta menoa. :)
Paras hahmo kyllä on tietenkin Scrat! <3 Nauroin kyllä välillä ihan vedet silmissä sen touhuille. Sid tulee toki hyvänä kakkosena! Ja animaatiothan pitää katsoa aina alkuperäisellä kielellä, koska suomalaiset dubbaukset on usein tosi huonoja. Sidin ääni (John Leguizamo) olikin kyllä ihan omaa luokkaansa. :D
Suosittelen kaikille etenkin Ice Age -leffoja (huomasin että neljäs osa tulee kesällä!) ja tietty Alieneitakin, jos ei ole liian herkkähipiäinen. :>
Tällä viikolla meillä molemmilla on lomaviikko ja suunniteltiin Itä-Suomen reissua Lappeenrannan (Paulariika<3) ja Imatra kautta Kolille. Tarkoitus oli lähteä maanantaina, joten ehdin käydä lauantaina Seinäjoella tapaamas pitkästä aikaa ihania Tampereen ihmisiä. :) Huli sai heiltä lelun ja minä sain paljon hyvää mieltä! <3 Ikinä ei ole Seinäjoki-Teuva-väli mennyt noin nopeaa, kun olin vain niin iloinen. :D
Huli ja uusi possulelu.
"Aim zou häpi mama..."
Vielä kyseinen lelu on ihme kyllä ehjä, vaikka yleensä tuon lelut ei kestä kahta päivää kauempaa. :)
Teuvan kotona oli Albert-poju kylässä, mutta sillä oli vatsa- ja hammasvaivoja, joten ei hirveästi mitään jännää pystytty tekemään. Hulistakaan se ei oikein jaksanut välittää. Huli kyllä olisi taas ollut niin kova paimennusmestari Albertin kontatessa ja kävellessä, että sain aika paljon sille äristä. Albert siis kävelee jo oikein sujuvasti, kun sitä vain joku pitää käsistä kiinni! :) Herra Huun paimennusvietti vain syttyi heti, kun vaaveli oli liikkeessä.
Luultiinpa siis, että vatsavaivat liittyi hampaisiin, koska äitikin oli niin netistä lukenut. Mutta kappas vaan, äiti alkoi oksentamaan maanantaina aamusta. Meillä oli Jarrun kanssa tarkoitus lähteä aamusta reissuun, mutta ONNEKSI lähtö viivästyi. Päivällä nimittäin mun mahassa alkoi tuntua kummalliselta. Iltapäivälläkin vielä olisin ollut lähdössä, koska uskottelin itselleni, että äitillä oli vain jotain muuta ja mulla nyt on maha aina vähän outo.
No eipä mennyt kauaa, kun oksensin kuin viimeistä päivää. O_O Yhtäkkiä olin niiiiin kipeä, etten ikinä oo ollut ennemmin! Makasin sängyssä vaatteet päällä ja kahden peiton alla ja olin aiiiivan jäässä. Vilunväreet meni lakkaamatta ja lopulta parin tunnin tärinän jälkeen jaksoin nousta mittaamaan kuumeen ja ottamaan kuumelääkettä. Kuumetta olikin vaivaiset 39 astetta ja melkein menin seiniä pitkin, kun oli niin kiikkerä olo. Iltaa myöten kuitenkin kuume laski yhtäkkiä ja tuli kauhea hiki päälle. Maha oli kyllä aivan sekaisin vielä tiistainkin, mutta kuume meni onneksi muutamassa tunnissa ohi.
Eipä siis olla reissuun lähdetty. Tauti kävi läpi myös meidän isän ja meidän mamma on tällä hetkellä tiputuksessa terveyskeskuksessa, koska melkein 83-vuotias ei tuollaista tautia jaksa millään. (vaikka muuten onkin teräksestä) Jarrulle ei vielä ole tullut (onkin ollut evakossa kotonaan) ja toivottavasti ei tulisikaan. Tämä päivä on mennyt jo huomattavasti paremmin, vaikka edelleen pyörryttää ja Hulia olen käyttänyt vain tosi lyhyesti ulkona.
Huomenna toivottavasti voitais miettiä reissun aloitusta uudelleen. :)
Ikkunassa <3
Niin ja btw, pääsinpä Kauhajoelle opiskelemaan lähihoitajaksi. 8)
Vaasan KV:ssä tosiaan käytiin lauantaina 14.4. ja tottakai heti aamusta satoi vettä. Käytin poitsun ulkona ja pyyhin pyyhkeellä sen kuratassut ja ajattelin, että eipä se varmaan hirveästi ehdi kuraantua näyttelypaikalla. Tättärää, alkoi sataa räntää. Eikä mitenkään vähän, vaan ihan hitosti! Ja tottakai sitten saatiin parkkipaikat jostain botniahallin takaa kauhean kuratien päästä. Eipä siinä auttanut kuin ottaa Huli kainaloon ja kantaa se hallille. Olipas mukava sitä 14 kiloista jössikkää kantaa, kun se olis tottakai halunnut itse tutkia hajuja ja nähdä koirat, jotka tulee meidän takana! Me oltiin aiiiivan märkiä, kun päästiin halliin. Hiuksistakin valui vesi.
Aika orpoa oli mennä näyttelyyn ilman kasvattajaa, mutta paikalla oli onneksi edes yksi ennestään tuttu islisihminen. :) Huli oli yllättävänkin rauhallinen paikan päällä. Ehkä sille vihdoin valkesi, että tämmöisissä paikoissa käydään silloin tällöin, eikä sitä tarvitse niin kovasti ihmetellä. Huli jopa pisti makuulleen rennosti sammakkoasentoonsa, mikä oli kyllä todella outoa! :D Yhdet rähinät se sai joltain mäyräkoiralta, kun ilmestyi kai liian yllättäen eteen tungoksessa, ja joku keeshond sitä yritti haastaa katseellaan.
Aika kauan saatiin odotella ja katsella keeshondeja. (Keeshondien harmaa väri kertoo minusta kaiken niistä koirista; tylsiä.) Kello oli varmaan jotain puoli 11, kun vihdoin tuli meidän vuoro ja mentiin Hulin kanssa ekana kehään. Tuomarimies oli norjalainen ja puhui norjaa ja englantia sekaisin. 8) Sen verran ymmärsin, kun se käski kiertää kehän ja mennä kulmasta kulmaan. Huli meni ihan hyvin, tosin tasaisemmin olis kyllä saanut kulkea. Hampaiden katsomisessa Huli yleensä peruuttaa tuomarin käsistä, mutta tämä tuomari oli sen verran ronski, että otti kyllä niin hyvän otteen Hulin päästä, että hampaiden katsominen meni oikein hyvin. :D Tuomari maiskutteli ja yritti sillä saada Hulin katsomaan ylös nähdääkseen ilmeen, mutta Hulia ei kyllä kiinnostanut sen herran maiskuttelut juurikaan. Tarkkaan se myös käpäili Hulin kropan kannuksia myöten.
Seisominen oli tällä kertaa sellaistakin äheltämistä. Herra Huu ei pysynyt ollenkaan paikoillaan! Koko ajan oli johonkin päin menossa tai istui selkä tuomariin päin. TUSKA. Siinä koiraani vielä pyöritellessä kuulin, kun tuomari sanoi "Very good" ja mietin mielessäni että Voi daaamn! Eli tulos oli sitten EH1. (Erittäin Hyvä)
Tässä arvostelu vapaasti suomennettuna: Erittäin hyvää tyyppiä.Hyvä koko. Melkolyhyt. Vielä kevytrakenteinen. Pään leveyden pitäisi entisestäänkehittyä.Vähän liian voimakas otspenger. (?)Normaalit kulmaukset. Kaunishäntä. Liikkuuhiemanulkokierteisesti ja kannat liiankaukana toisistaan. (?) Erinomainen turkki. Liikkuu edestä epävakaasti.
Suurimman osan tuosta arvostelusta päättelin itse, kun google translatesta ei ainakaan ollut mitään apua. (esim. "Rör sig ostadigt fram" = Sekoita kunnes epävakaa :DD )
Tyytyväinen kuitenkin olen. Ainahan tuo T:n ja H:n voittaa. ;)
"Mennään jo kotio!"
Katsottiin tottakai islikset loppuun ja niiden jälkeen itä- ja länsilaikat. Itälaikoja oli vaivaiset kaksi ja länsilaikoja vain yksi. Ekaa kertaa nyt oikein niitä katsomalla katsoin, ja olinkin aika samoilla linjoilla tuomarin kanssa. Siinä katsellessani totesin, että Raku-poju olisi voinut pärjätä näyttelyissäkin. :) Ja tämä ajatus siis ilman sitä totuutta, että kyseessä oleva koira veti kuin norsu... 8)
Väsynyt itälaika :)
Länsilaika
Suomenpystykorva ja ilme :)
Kastuttiin mahtavasti myös kotiin lähtiessä ja olin aivan jäässä vielä kotonakin. Tehtiin valmispohjapizza (tonnikalaa, kinkkua, tomaattia, fetaa, sipulia, tuoretta basilikaa, omnom), nukuttiin melkein kolmen tunnin päikkärit (!) ja lähdettiin sitten Teuvaa kohti. :)
Käytiin tänään äiskän kanssa mökillä katsomassa, onko jo jäät lähteneet ja tottakai otettiin koissu mukaan. Jäitä kyllä vielä oli, mutta vettäkin jo näkyi ja joutsenparisuntakin oli jo ilmestynyt omalle pesintäpaikalleen. Haravoitiin äidin kanssa vähän pihaa ja Huli sai juoksennella niin paljon kuin vain halusi. :)
Tässä kuvasarja Hulin mökkitouhuista:
Hulikin auttoi pihan siivouksessa, ainakin omasta mielestään.
Ens kerralla kerron siitä Vaasan näyttelypäivästä. En vielä ole saanut kuvia päivältä, joten odottelen vielä niitä. :)
Apuvaa, nyt tuli kyllä kauheat paineet!
Joku oli lisännyt mun blogin rotujärjestön linkkeihin. (Tiedän kyllä, ketä tästä voi syyttää...)
Tässä nyt pohdituttaa, että pitäiskö pyytää se sieltä poistamaan, kun kuitenkin höpisen täällä muustakin kuin Hulista... Vai annanko vain olla, niin saa jokainen miettiä sitten, kuinka pehmopäisiä islisomistajat voikaan olla? :D
Nyt taas haluankin jakaa yhden asian täällä, joka ei liity mitenkään islanninlammaskoiriin eikä edes koiriin. Kyse on nyt musiikista.
Saan olla kiitollinen äidilleni, joka on aina laulellut ja ollut musikaalinen, että olen musiikin ystävä. Isäkin tietty laulelee, mutta enemmän huumorimielessä. (Hulille se laulaa yleensä "Hulirumpsis siliän tieeeen..." Älkää kysykö mikä ihmeen biisi tuo on.) Äiti on kuitenkin laulanut kuorossa, eli sävelkorvaa löytyy, ja kyllähän se sieltä on meille kaikille lapsille periytynyt. :)
Itsehän olen pienenä soittanut pianoa ja viulua hyvin huonolla menestyksellä ja laulanut kirkkokuorossa yhden ainoan vuoden. Kärsivällisyyteni ei koskaan riittänyt, että olisin oikeasti jotain oppinutkin. Veljeni taas ovat tässä asiassa olleet täysin erilaisia. Molemmat ovat nimittäin opetelleet itse soittamaan pianoa, kitaraa, bassoa ja rumpuja. Eli siis ilman opettajaa. Enkä ole ollenkaan katkera siitä, että heillä oli hermoja sellaiseen ja minulla ei...........
Molemmat veljeni osaavat myös laulaa, ja heillä on koko ajan erilaisia musiikkiprojekteja menossa. Heillä on joku musiikkihana päässä, joka ei koskaan mene kiinni. Sitä vaan tulee ja tulee eri muodoissa. :D Käsittämätöntä. Joskus harvoin, kun sitten saan kuunnella heidän keskeneräisiä tuotoksiaan, kuuntelen niitä ylpeänä. Enkä ole ollenkaan puolueellinen sanoessani, että kaikki veljieni musiikki on tuhat kertaa parempaa kuin yksikään radiossa pyörivä biisi. :) (...Coldplay on kyllä poikkeus, ehehe...)
Minulle musiikki on osa elämää. En edelleenkään osaa soittaa mitään soitinta, mutta laulan ja tanssin sydämeni kyllyydestä, jos vain saan. :)
Syksyllä aloitettu Zumba on ollut aivan yyyyli ihanaa ja juuri sitä, mitä haluan. Olen aina pitänyt latinalaisesta musiikista ja etenkin tansseista, ja Zumbassa saan nautiskella näistä molemmista! :) Ensimmäisellä Zumba-tunnilla nauroin koko ajan, kun tunsin itseni niin jäykäksi, enkä pysynyt askelissa ollenkaan mukana. Nykyään olen kuitenkin jo jonkin verran harjaantunut. ;) Wii -pelikonsoli olisi hankinnassa, että voisin siihen sitten ostaa Zumba-pelin!
Minä myös hoilaan kurkkuni kipeäksi yksin ollessani ja keksin tuttuihin biiseihin taustalauluja tai "toisia ääniä". Tätä harrastan siis pelkästään omaksi ilokseni, enkä aio koskaan laulaa yksin julkisesti. (Enkä ilman SingStar-peliä. :D )
Usein musiikkisyöppönä eläessä tulee niitä hetkiä, jolloin kaikki levyt on kuunneltu niin sataan kertaan, että haluaisi pakosti keksiä jotain uutta. Uusimmat tuttavuudet ovat tällä hetkellä olleet Adelen uusin levy 21 sekä Saden kokoelma. Aika soulia? :) Lisäksi oli ihana löytää aivan loistolevy vanhojen levyjeni seasta. Nimittäin löysin itse tekemäni levyn, jonka poltin vanhemman isoveljeni valmitujaisiin kesällä 2009. Levy ei ehtinyt juhlissa juurikaan soida, kun oli niin paljon muuta ohjelmaa, mutta minä olen sitä nyt soittanut senkin edestä. Voisin sanoa, että tämä on paras kokoelmalevy ikinä. ;)
Tässäpä biisilista: 1. Buggles - Video Killed the Radiostar (-79) 2. Michael Jackson - Rock with You (-79) 3. Spandau Ballet - Gold (-83) 4. Whitney Houston - I Wanna Dance with Somebody (Who Loves Me) (-87) 5. Bill Medley feat Jennifer Warnes - I've Had the Time of My Life (-87) 6. Toto - Rosanna (-82) 7. Michael Jackson - Remember the Time (-92) 8. Bryan Adams - Run to You (-84) 9. Michael Jackson - Man in the Mirror (-87) 10. Whitesnake - Is this Love (-87) 11. Toto - I Won't Hold You Back (-82) 12. David Guetta feat Kelly Rowland - When Love Takes Over (-09) 13. Michael Jackson - 2bad (-97) 14. Cheek feat Illi - Kanssa tai Ilman (-08) 15- Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Suudellaan (-09) 16. Irina - Liianko Helppo (-07) 17. Backstreet Boys - In Pieces (-07) 18. Katy Perry - Thinking of You (-09) 19. Stina Nordenstam - Little Star (-94)
Hmmh. Googletin kaikkien biisien julkaisuvuodet (suluissa) ja tässähän huomaa, että todellakin olen vanhasieluinen. :D Popin kuninkaalta on levyllä aika monta biisiä, kun tuona kesänä hän menehtyi ja olen fanittanut häntä pienestä asti. <3 MJ always in our hearts!
Pakko laittaa vielä pari noista videoina!
Aika mageet lasit?
Tanssimusaa voi laulaa myös puku päällä!
Illi vaan on... <3 (tämä on sulle Ba)
Nyt noita sanoja kuunnellessa huomaa, että täähän on ihan Hulin biisi! :D
The voice of Stina
Sori sori, nyt tuli hirrrrrrveen pitkä kirjoitelma! Ens kerralla vähemmän!
Se olis sitten pitkästä aikaa näyttelypäivä ens lauantaina. Onneksi tällä kertaa Vaasassa, eli menee noin 5 minuuttia ajaa meiltä. :) Isliksiä on kymmenen ja me ollaan taas Hulin kanssa kehässä ensimmäisenä. Islisten jälkeen sattuu kerrankin olemaan samassa kehässä itälaikat, joten pakko ihastella ne sitten ennen kotiin lähtöä.
Luvassa siis luultavasti näytelmä nimeltään "Näin hienosti osaan istua ja vetää hihnassa", jossa pääosassa Herra Huu. Sitäpä odotellessa...
Tämä teksti on minun mielipiteeni asioista. Se joka ottaa siitä herneen nenuseen, saa ihan itsekseen sen herneen myös sieltä kaivaa pois. :)
Olen tässä jo melkein kaksi vuotta lukenut kaikenmaan koirakirjoja, lukenut netissä keskusteluja ja blogeja koiriin liittyen ja katsonut tietenkin Cesarin <3 ja Victoria Stilwellin ohjelmia. En voi sanoa, että tiedän koirista kaiken, mutta aika paljon kuitenkin. Ja onneksi tiedän ja haluan tietää! Vasta Hulin tulon jälkeen olen huomannut miten paljon virheitä ollaan mun kotonakin olleiden koirien kanssa tehty. Ja se on harmillista se. Tietenkin edelleen teen virheitä, joita en edes tiedosta, mutta ehkä koiria ei voikaan koskaan täydellisesti kouluttaa ja hallita. Kyseessähän on kuitenkin todella viisas eläin. :)
Luin tässä viikko sitten hauskaa englanninvinttikoirien omistajan blogia ja olin samaa mieltä hänen kanssaan monestakin asiasta. Aika paljon hänen kirjoitukset olivat saaneet huomiota, mutta mielipide-erot onkin just hyviä! ;)
Blogissa siis tämä ihminen oli kirjoitellut mm. "ojanpenkkataktiikasta". Eli siitä, kun koiran omistajat jäävät ohitustilanteessa ojan viereen seisomaan, kunnes toinen koira on mennyt ohi, ettei oma koira alkaa rähjätä eikä syntyisi siis ongelmia. Tästä asiasta oli blogissa loisto pointti: "Ajatellaanpa, miltä siitä ohittavasta koirasta tuntuu, kun kohdalle osuu ojanpenkalle pysäytetty kyräilevä lajitoveri. Oletan, että suurin osa lukijakunnasta on naisia, joten havainnollistavana esimerkkinä voimme kuvitella tilanteen, jossa kotimatkalla öisessä rautatietunnelissa täytyy ohittaa tuntematon, oudosti käyttäytyvä mies. Jo matkan päästä näkee, kuinka äijä parkkeeraa tunnelin päähän odottamaan, että tulet kohdalle, mahdollisesti vielä irvistelee perverssisti ja hieroo haaroväliään, ehkä huutelee ehdotuksia lähteä pusikkoon peuhaamaan. Siitä on varmaan tosi helppo mennä coolisti ohi ilman, että sydän alkaa hakata kahtasataa, selkäkarvat nousevat pystyyn ja käsi puristuu nyrkkiin? Voisi siinä alkaa tehdä mieli joko juosta karkuun tai rähistä takaisin. Paikalleen pysähtynyt vieras koira antaa lähestyville koirille tasan yhden viestin, ja se on tämä:
"YOU SHALL NOT PASS!"
Tämmöisiä ojanpenkkaohittajia minäkin tiedän pari meidän naapurustosta. Todella useinhan ne kääntyy äkkiä toiselle tielle, ettei tarvitse kohdata, mutta aina se ei ole mahdollista, joten ne jäävät paikoilleen odottamaan, että me mennään ohi. Näistä ohituksista 99% menee niin, että ohitettava koira kyttää Hulia, kunnes juuri kohdalla se hyökkää kaikin voimin kohti ja räksyttää hulluna. Tällöin yleensä omistajan reaktio on nykiä hihnasta paniikissa ja hokea turhaan"Sesse, ei, älä, ei...". JES. Juuri näin, ihmiset! \o/ Kiitos, että aiheutatte sekä minulle että koiralleni sydämen tykytyksiä. Onneksi Hulille ei ole ainakaan vielä tullut traumoja.
Ihan huippuluokan ohitus tapahtui tässä viikko sitten, kun vastaamme tuli mies kahden koiran kanssa. Olen nähnyt miehen usein, mutta koskaan ennemmin me ei olla edes oltu samalla tiellä. Heti meidät nähtyään, mies pysähtyi ojan viereen ja otti toisen koiristaan lähelleen. Koira haukahti, jolloin mies yritti mennä näköesteeksi ja piteli ilmeisesti koiraansa pannasta kiinni. Koira alkoi haukkua kunnolla meidän lähestyessä ja mies kumartui koiraan päin ja höpötti sille koko ajan vain "Ei saa haukkua, ei hauku". Ja koirahan haukkui ja yritti nähdä meitä miehen takaa. (Miehen toinen koira muuten tyytyi vain hiljaa katselemaan ojanreunasta tilannetta.) Huli kulki mun vierellä hienosti koko ajan, mutta oli toki kiinnostunut tienreunassa olevista koirista. Kun oltiin päästy kohdalle, haukkuva koira yritti päästä meidän perään ja haukkui vain kovempaa. Mies höpötti edelleen "ei hauku, ei hauku." Yhä tuloksetta.
Kyseessä oli siis suomenlapinkoira, jotka on tosi haukkuherkkiä otuksia, joten herääkin kysymys: Onko tuolle koiralle tehty noin pienestä pennusta asti? Ollaan varmaankin ajateltu, että kun se haukkuu, niin se on vihainen, eli haukkuminen pitää kitkeä pois. Hyvin olivat näköjään onnistuneet siinä! Koirahan tulee ihan hysteeriseksi, kun aina outojen koirien tullessa näköpiiriin, ihminen pysähtyy, kieltää haukkumisen ja pitelee vielä pannasta kiinni. Koirasta tuntuu, että tässä tilanteessa on jotain kummaa ja pelottavaa!
Voi huokaus sentään.
Hyvää tekstiä mainitsemassani blogissa oli myös koiranjalostuksesta. Blogissa oli linkki sivustolle, jossa on vanhoja kuvia eri koiraroduista. Osa kuvista oli jopa 100 vuotta vanhoja ja aika järkyttävää huomata kuinka paljon jotkut koirat ovat muuttuneet. Siis ainakin ulkonäöllisesti. Esimerkiksi:
Welsh corgi pembroke 1929
Saksanpaimenkoira 1920
Tokihan on paljon myös niitä, jotka eivät ainakaan tuossa 100 vuoden aikana ole paljonkaan muuttuneet, mutta suututtaa aika lailla ihmisten kummalliset kauneusihanteet. Saksanpaimekoirakin on ollut oikeasti joskus hyvinvoivan näköinen! Tästä aiheesta voisi paasata vielä vaikka kuinka, mutta verenpaineeni nousee nyt liikaa. :D
P.S. Suosittelen kaikkia koirista kiinnostuineita/koirien omistajia/koiran hankkimista harkitsevia lukemaan Tuire Kaimion kirjat Pennun kasvatus sekä Koirien käyttäytyminen.
Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa!
1. Home is where the heart is
Ekaksi ostettais Jarrun kanssa tontti jostain kivasta paikasta (=Teuva) ja sitten suunniteltais oma talo jonkun hyvän arkkitehdin kanssa. Suuri hirsitalo johonkin korkealle paikalle olisi ihana. <3 Sisustusarkkitehtikin palkattais, ja tehtäis kodista just meidän näköinen. Myös ovet ja ikkunat suunniteltais taloon itse, ja toki tehtäis isoon pihaan myös pihasauna, pieni lampi suihkulähteineen ja mahdolliselle jälkikasvulle jotain kivaa myös. ;)
Piha aidattaisiin hienolla aidalla ja islanninlammaskoirat (huom monikko) sais sitten siellä juoksennella. Puutarhan suunnitteluunkin käytettäis rahaa ja aikaa, kaippa on olemassa puutarhasuunnitelijoitakin? Puutarhassa pitäis olla ainakin erilaisia ruusupensaita, erikokoisia tuijia, omenapuita (vaikka olenkin allerginen omenalle) ja kukkapenkkejä, joissa paljon erilaisia kukkia ja kasveja. Sivummalla voisi olla sitten alue, jossa olisi viinimarjapensaita, mansikkamaa, porkkanamaa, perunamaa ja ja ja ja... Tämä lähtee kohta käsistä. :D
Lisäksi tietenkin Jarrulla olis iso halli, jossa se sais värkkäillä autojaan rauhassa. :)
Kuvat Kontio
2. Bon voyage!
Pariisista ostaisin heti asunnon, jonka parvekkeelta näkis Eiffel-tornin. (tätä kirjoittaessa mulla on kauhea hullunkiilto silmissä) Eli se olis sitten semmoinen mukava loma-asunto. :D
Ja lisäksi käytäis ainakin Islannissa, Etelä-Afrikassa, Italiassa, Egyptissä, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa, Brasiliassa, jossain päin USA:ta, Grönlannissa, Färsaarilla...
3. Audi!
Ostettais varmaankin Jarrun kanssa molemmille suoraan tehtaalta omat Audi R8:t ja lisäksi esimerkiksi A4 "perheautoksi". Ja siis tehtaalta kun ostaa, saa itse määritellä värin, lisävarusteet, vanteet ym. 8)
R8
A4
--> Korjaus kirjoitukseen... Sain kommenttia, että ei me mitään A4 ostettais vaan A8. :D
A8
4. Kamera
Ostaisin über hienon ja kalliin kameran, jolla sais hienoja otoksia niin koirasta, luonnosta kuin perheestäkin. :) Sitten vois oikein harrastaakin valokuvausta! Ja tietty joku helppokäyttöinen ja toimiva videokamerakin olis hyvä olla.
5. Fashion
Palkkaisin jonkun ihmisen hankkimaan mulle sopivia vaatteita. :) Eikä siis tietenkään hinnalla väliä!
