Plaah ja plööh

En tajunnut, että työ veis multa mehut näin täysin. Tokihan viime viikkojen hyvät ilmatkin on vaikuttaneet siihen, etten oo edes avannut tietokonetta. Laskutkin on jääny maksamatta, kun en vain jaksa avata konetta. :D 

Tosiaan töissä teen aamua ja iltaa ja niitä aina vuorotellen. Siispä mun unirytmi on aika sekava. Pitäis yrittää panostaa siihen, että iltavuoroina ja vapainakin nousisin viimeistään yhdeksältä ylös. Mutta kun olen vain niin illan virkku ja aamun torkku, että valvon aina vähintään kahteentoista ja aamulla kun kello herättää, niin siirrän herätystä montakin kertaa. Muutenkin elämäntavat taas ihan pyllyllään… En muista juoda tarpeeksi vettä töissä, olen totaalisesti kyllästynyt rahkan syömiseen ja raejuusto lähes oksettaa, monesti aamulla syön vain muutaman ruisvoileipäkeksin keijulla ja jos jossain kauempana ollaan käyty, niin aina ollaan ostettu vähintään jäätelöt matkan varrella. Syytän tässä nyt enimmäkseen kesää, jolloin vähä niin kuin saa herkutella ja relata (??) ja sitä, että salilla käynti tuntuu tyhmältä kun ulkona on mahtava ilma. :D Niin ja helteellä ei kyllä oo kyenny menemään kuin lyhyitä hihnalenkkejä koirien kanssa ja iltaisin ollaan monesti oltu vain louhoksella uittamassa poitsuja. Sunnuntaina oltiin viimeksi pururadalla, mutta siellä oli niin järkyttävä määrä paarmoja, että sitä ei voi edes uskoa. Tuli kyllä toisaalta hyvä treeni, kun en oo koskaan vielä jaksanut juosta noin pitkästi. Toisaalta tuli ihan hiton kuuma, kun piti pakosti olla huppari päällä, muuten olis paarmat pistäny ihan joka paikkaan. Sentään laitoin pitkät verkkarit, enkä kapreja niin kuin aluksi meinasin... Huvittavinta oli, kun päästiin autolle ja oli pakko juottaa koirat, niin Jarrun kimpussa ei ollu yhtäkään paarmaa ja mun jaloissa oli varmasti 20 ellei enemmänkin. :D Omasta tahdostahan kuitenkin tässä liikunnan, unen ja ruokavalion ylläpitämisessä lopulta on taas kyse… Että kyllä se tästä taas pian… Heh. Oikeastaan odotan syksyä ja sen tuomia siedettäviä lenkkikelejä!

Eilen mulle tuli armoton vitutuskohtaus (anteeksi sanani). Vaihtelevien työvuorojen takia oon menettänyt jo paljon kaikkea kivaa, kuten jotain tapahtumia lähiseudulla ja koiratapahtumia tai kursseja. Tokihan tämän epäsäännöllisyyden tiesin, ja hotellityössäkin siitä jo kärsin, mutta jotenkin silti alkoi niin ottamaan aivoon, kun kesän hienoimmat päivät on menneet töissä, enkä ole päässyt harrastamaan oikeastaan yhtään mitään koko kesänä. Yhdet rallytokon möllikisatkin missaan... Syksyllä ja talvella on ihan sama, kun kelit on huonoja ja on pimeää, mutta argh, kyllä kesällä vain pitää olla kesälomaa! Ehkä ensi kesänä...

Ollaan me sentään jossain käyty, mutta niistä kerron joskus toiste. Pitäis olla taas jo nukkumassa...

Tässä jotain videopätkiä puhelimestani.