Kevät tuli ja lomakin

Ihanasti aurinko on nyt paistanut! Lämpömittari on näyttänyt meillä jopa +11 varjossa! Kyllä se kesä sieltä taas tulee, vaikka just tänään uhkailivat loppuviikolla tulevasta takatalvesta. Kyllä auringolla on paljon vaikutusta, kun heti tunnen itseni virkeämmäksi ja lenkkeilykin maistuu paljon enemmän. :) Ollaan käyty jo katsastamassa miltä pururadoilla ja metsäreiteillä näyttää, mutta ainakin vielä ne on enimmäkseen peilijäällä. Kyllä me eilenkin 5 km mentiin jäätiköllä, mutta eipä sitä lenkiksi oikein voi sanoa, kun enimmäkseen meni sipsuttamiseksi. :D Koirat kyllä kurvaili sata lasissa välittämättä liukkaudesta, mutta niilläpä onkin neliveto. :D Eccu myös teki katoamistemppunsa JÄLLEEN. Poitsu meni vähän meidän edellä ja hetken päästä juoksi hirveällä metelillä jäniksen perässä metsästä tien yli. Jänis juoksi vain pari metriä edellä, mutta ilmeisesti katosi johonkin Ecculta, kun pian poitsu pysähtyi ja jäi pyörimään ympyrää metsään. Olisko jänönen johonkin koloon kadonnut. No hetken päästä Eccu sitten katosi itsekin ja oli taas hukkateillä kymmenisen minuuttia. Näin jälkikäteen ajatellen tuo aikahan on aika lyhyt, mutta meikäläinen ehtii siinä ajassa hermostua ihan kiitettävästi. Näitä katoamistemppuja tuo poitsu välillä harrastaa ja aina just jonkun hajun tai eläimen perässä se lähtee ja jää sille reissulle. Aika kova riistavietti tuolla on lammaskoiraksi. Hulillahan on vain jahtausvietti ja sekin loppuu nopeasti siihen, kun Huli tajuaa, ettei saa saalistaan kiinni. Musta tuntuu, että Huli ei oikein edes välitä mistään jäniksen hajuista tai muista, kun taas Eccu kulkee metsässä koko ajan nenä maassa niin kuin ajokoira.

Olin muutaman päivän töissä ja tänään alkoi sitten jo loma. Työpäivät meni oikein kivasti, vaikka niitä jo stressasinkin vanhaan malliini. Mukava oli huomata, että töissä oli mukavaa ja sekin oli ihanaa, kun työkaverit kyseli kuulumisia. :) Mun työt loppuu kuukauden päästä, joten pidän kerääntyneitä lomapäiviä nyt pois. Ihan kaikkea en ehdi pitää, mutta kivasti tässä saan silti rentoilla. Nyt pitäis vain keksiä jotain tekemistäkin. Jarrun talviloma on vasta huhtikuulla, mutta silloin oon jo työttömänä, eli keksitään sinne joku pidempi reissu näillä näkymin.

Nyt just vain harmittaa taas harrastamisen vaikeus... Ollaan kaveriporukalla suunniteltu mökkiviikonloppua ja nyt sitten valikoitui just se viikonloppu, kun olisi Kihniöllä ryhmänäyttely. Haluaisin kovasti sinne mennä, kun tuomarina on Juha Putkonen ja haluan niiiin viedä sille Hulin valioluokassa, kun on junnuissa antanut pojulle H:n. Eli siis ihan piruuttani haluan viedä sille upeaturkkisen valiomieheni. ;) Lisäksi oon tässä pitänyt Eccuakin lihotuskuurilla, että senkin veisin Putkoselle näytille. Kuulin siis, että tämä tuomari rokottaa, jos koira on liian laiha ja sitäpä tuo pitkäsääri on. En sille odota enää H:ta parempia tuloksia, mutta aivan kiva kuitenkin silloin tällöin käydä näyttelyissä. Toki onnistuis, että meen vain la-su yöksi mökkeilemään, että pääsen silloin lauantaina näyttelyyn, mutta toisaalta olis kiva olla koko viikonloppu, kun kerrankin sellainen järjestyy. Ärh mörh. Toinen juttu, mikä ärsyttää on se, että Rallytokoa olisi tarjolla kolmen kerran kurssi huhtikuussa ja tättärääää! Eka kerta menis ohi, kun oon töissä ja kolmas kerta on just sillä viikolla, kun olis Jarrulla loma ja me todennäköisesti oltais reissus. Eli pääsisin YHDEN AINOAN KERRAN rallyilemaan. VOIHAN VIT..SI. Siis tämä on niin tätä! Muutenkin huonot harrastusmahdollisuudet, kun täällä perähikiällä asustan ja sitten käy AINA näin. Öäääääääähhh!!!! Kai tämä ketutus joskus menee ohi... Nyt pari kuvaa vielä.

Korvattomat koirani! :D

MOI

Siinäpä mun hömelöt :D

Pään tyhjäys menossa

Kävi nyt niin, että Johanna teki liikaa töitä ja stressasi liikaa ja on nyt ollu jo kolme viikkoa sairaslomalla vakavan työuupumuksen takia. :( Sairasloma jatkuu vielä pari viikkoa, mutta sitten pitää jo mennä kokeilemaan. Haluaisin tässä kirjoittaa asiasta vähän enemmänkin, mutta olen nyt oppinut, että kehenkään ei voi luottaa (ihmiset haluaa toisille vain pahaa) ja Suomessa ei ole oikeasti sananvapautta. Jos haluaa tietää tästä lisää, niin saa laittaa sähköpostia tai soittaa.

Mutta koirapojista asiaa! <3

Eccusta on tullut nyt virallisesti mies, vaikka siis mun vauvahan se vieläkin on. :D Eccu kävi nimittäin treffeillä kahteen otteeseen Aitiorannan Marsa Mjallhvitin kanssa. Tiistaina oli ultra ja pentuja näkyi 4-5. Vähän epäilytti oliko Eccusta mihinkään, mutta näköjään oli! Astutusreissu ei ollut pelkästään Ecculle uutta, vaan myös mulle. Hulin touhuhan ei onnistunut silloin Vaasassa, joten se lähti Haapajärvelle ja vasta siellä homma onnistui. Ekana päivänä menin Eccun kanssa Vöyrille, jossa viiden minuutin tutustumisen jälkeen koirat oli jo nalkissa, heh. Marsa oli kyllä todella helppo morsian ja vaikka niillä oli kokoeroa, niin homma sujui helposti. Toista kertaa Eccu ei edes yrittänyt niillä treffeillä, mutta koitettiin sitten seuraavana päivänä vielä Seinäjoella. Mietin miten nuorimies keskittyisi koiraharrastushallin pihalla, mutta siinähän meni taas noin 5 minuuttia ja nalkissa oltiin. Nuo nalkit vain kesti molemmat 25-30 minuuttia, joten meille tuli talviviimassa pikkaisen kylmä pidellä koiria paikoillaan. :D Pennut syntyvät Vöyrille, eli sinne varmaan ajelen tässä kevään mittaan moneen kertaan. <3 (lisätietoa www.aitiorannan.com)

Hulin kanssa käväistiin Parkanossa ryhmänäyttelyssä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, mutta lattialla ei ollut mitään mattoa niin kuin viimeksi, vaan meidän piti juosta liukkaalla urheilusalilattialla. No Hulin liike oli sitten aika huonoa ja itsekin otin jotenkin varman päälle, kun tiesin, että se tulee liukastelemaan, eli ehkä menin liian hitaasti ja varovasti. Ajattelin, että kovempi vauhti ainakin vaikuttais liikkeeseen. No PU3 sentään oltiin (mukana oli hurjat kolme urosta ja kaksi narttua), mutta tuomari sanoi Hulia laiska-Jaakoksi! :D Ilmeisesti tällä tarkoitti liikettä, en tiedä... Tulos siis VAL ERI SA PU3. Tässä arvostelu:
"Vahva, selvästi urosmainen, oikeat mittasuhteet omaava komeassa turkissa esitetty uros, jolla miellyttävä pää ja ilme. Hyvät korvat. Vahva kuono. Säkä voisi olla korostuneempi ja voisi esiintyä ryhdikkäämmin. Hyvä luusto. Tanakka runko. Hyvä takaosa ja häntä. Kaksoiskannukset. Voisi liikkua eloisammin."

Odotellaan meidän vuoroa. Tässä näkyy minkälainen lattia oli kyseessä.

Nyt kun sitten oon ollut vain kotona, päivät on mennyt lähinnä niin, että nukun jopa puoleen päivään, käyn lenkillä koirien kanssa joko vain tässä lähistöllä tai käväisen metsäautotiellä, vahtaan tv:tä, kudon, teen ruokaa, käyn Jarin ja koirien kanssa metsälenkillä tms, vahtaan tv:tä, kudon ja meen nukkumaan myöhään yöllä. Oon sentään jaksanut nähdä pari kertaa kavereitakin ja käväisin Vaasassakin. Huomaan vain, että vieläkään en ole kunnossa, kun väsyn ihan pienestä ja stressaan ihan typeristäkin asioista. On kyllä mukavaa, kun saan nukuttuaa 10-12 tuntia, koska vielä ennen saikkua saatoin nukkua 5 tuntia yössä ja senkin tunnin pätkissä. Onneksi myös saan vielä pari viikkoa olla rauhassa.

Tässä vielä kuvia mun pojista. <3

Iloinen poitsu! :)

Huli on niin hurrrrrrja!

GRAUH!

"Hiiri, minne menit?"

Voi huokaus. Näitä kuvia katsoessa tuli jo talvea ikävä. Tällä hetkellä tiet on lähes sulat ja lunta on aika vähän enää missään. Kuraa ja koiranpskaa tienreunat täynnä... Huli kuraantuu joka kerta, kun tiellä kävellään, mutta onneksi ainakin vielä pihassa on sen verran lunta, että Huli ottaa siinä aina lumikylvyt ja putsaantuu itsestään. :D Yleensä sentään keväällä paistaa aurinko, joka korvaa tämän kuraärsytyksen, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt pitkään pitkään aikaan! Aurinkoa tai lunta tänne, kiitos!

Mun Pömppä ja Hömppä <3

Tatti nimeltä Huli.

Hurrrrja Huli iskee jälleen! :D

Juoksevia pyllyjä...

Miehistynyt pojuni <3

Hyvää uutta vuotta 2015!

Ei mulla mitään asiaa, kuvat kertokoon mitä ollaan touhattu. ;)

Biggest winner part 2

Kirjoittelin viimeksi huhtikuussa tästä mun elämäntapamuutoksesta. (Blogiteksti) Tuolloin olin saanut 26 kiloa pois, eikä tilanne nyt hirmuisesti siitä ole muuttunut. Tällä hetkellä saavutus on -30kg ja siinä se nyt on pysynyt jo muutaman kuukauden. Niin kuin viimeksi kirjoittelin, tämä syksy on ollut niin perseestä kaikella lailla, joten ei oo ollut energiaa, aikaa eikä oikeasti huvitustakaan miettiä mitään laihduttamista. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että vaikka en mitään ihmeempiä ole tehnyt, niin paino on pysynyt tuossa samassa nyt monta kuukautta. Painonhallintaa siis! Joskus tulee ajatus, että eihän tämä nyt mitään ookkaan ollut ja sama vanha läskipallo olen edelleen, mutta sitten tulee mieleen ystäväni lause "Ajattele tuohon sun viereen se kilomäärä voipaketteina." 60 voipaketillista kadonnut Johannasta, oho, okei, ehkä oon sittenkin saavuttanut jo jotain. :D

Oonhan mä nyt mussutellut, koska karkki ja minä vain kuulumme yhteen. <3 Mutta kyllähän tämä painon pysyminen samana kertoo myös siitä, että olen sisäistänyt elämäntapamuutoksen. Nyt joulunajan otan vielä rennosti, mutta sen jälkeen taas aion repiä itsestäni kaiken irti huolimatta siitä, miten paljon joudun olla töissä ja miten paljon missaan taas jumppia ym. Kotonakin voi treenata! Ainakin nyt vielä 15 kiloa haluan pois. Tämä onkin siis mulle itselleni haaste, koska virallisesti ja julkisesti nyt teen uuden vuoden lupaukseni täällä! Lupaan vuonna 2015 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen aloittaa uudella draivilla ja innolla kuntoilun! :) 

Mua ärsyttää, kun näkee näitä "otin omasta perseestäni kuvan" -kuvia, mutta kun näin itsestäni kuvan kesältä 2013, niin repesin sille niin totaalisesti, että pakko laittaa se tänne. Vaikka siis kuva ei toki ole minun ottama, mutta kuitenkin. You got the point. :D Mulle tuli jostain syystä mieleen tuosta 2013-kuvasta tämän syksyn Putous-hahmo Lordi Lally. :D :D :D Ihan huippua nauraa ittelle! :D

Vähän nyt tämmöstä minä minä -juttua ollut nämä viimeisimmät tekstit, mutta ens kerralla kirjoittelen pojista taas. :) <3

Syksy joka ei vain lähde käyntiin ja kohta se on jo ohikin

En tajua, miksei tänä syksynä oo mistään tullut mitään. Tuntuu, ettei mulla oo vapaa-aikaa ollenkaan ja sitten kun sitä olis, oon niin poikki etten jaksa mitään. Iltavuorojen takia oon missanut melkein kaikki jumppatunnit ja Tokoagin. Yhtenä sunnuntaina sentään päästiin kahden tunnin Tokoagiin Eccusen kanssa, buhuu! Kaksi viikkoa meni flunssassa ja menin repimään olkapäänikin, minkä takia taas jäi jumpat välistä. Sittenpä vielä muutettiin, ja vaikka vaikutti että saadaan rauhassa muuttaa, niin kummasti tuli se kauhea kiire kuitenkin. Tuntui että ollaan oltu Jarrun kanssa aina eri vuoroissa eli siis muuttaminenkin oli aika haasteellista. Kaiken lisäksi piti sitten parin päivän sisällä haravoida se saamerin suuri piha ja purkaa koira-aitaus ja paikata koirien kaivamat kuopat ja tolppien kuopat ja talvikin meinas tulla siihen päälle ja ja ja... Ääääh. Siis oikeasti, tämä on joku maailman ärsyttävin syksy ikinä! :D

Muutettiin siis ihan täällä Teuvalla toiseen taloon. Kerron siitä joskus enemmän ja laitan kuviakin. Tällä hetkellä kaikki on ihan sekaisin, vaikka ollaan oltu jo kolme viikkoa uudessa paikassa. Ei vain millään ehdi eikä jaksa purkaa laatikoita ja järjestellä. Toivon että Jouluksi olis koti elettävässä kunnossa...

Öäääh mistä nyt sitten aloittaisi?
Paljon tekstiä ja kuvia luvassa!

Kokkola 5.10.

Erkkariporukan kanssa jatketaan tapailua ja tällä kertaa pidettiin treenipäivä. Noh, herkkujen mässäilyksi ja höpinäksi se meinasi mennä, mutta otettiin kuitenkin vähän rallya, agia ja tokoakin. Mulla oli mukana Huli, kun halusin treenata rallya sen kanssa. (En päässyt omalla autolla, joten piti ottaa vain yksi koira mukaan.) Harmi kyllä koirat oli juossu pitkin Leenan pihaa 2-3 tuntia, joten Hulihan oli treenausvaiheessa jo ihan poikki eikä sitä kiinnostanut mun herkut ei sitten yhtään. Tiinan Ymir-pennun kanssa otin vähän istumista, maahanmenoa ja näyttelyseisomista, mutta senkään mielestä en ollut se kiinnostavin juttu. :D Kivaa kuitenkin oli, niin kuin aina. Ilmeisesti samalla porukalla kokoonnutaan taas ennen Joulua. :)

Mulle tuli kyllä semmonen alemmuuden tunne tai mikälie, kun en oikeastaan harrasta mitään noista lajeista ja toiset nyt oli ihan pro kaikessa... Treenipäivähän tuo tottakai olikin, mutta en voinut ajatukselleni mitään. Joskus melkein ärsyttää, kun joka puolella (=facebookissa) höpistään koiraharrastuksista, kun itse olen alunperin koiran ottanut ihan vain perheenjäseneksi ja lenkkikaveriksi. Tulee pakosti joskus mieleen, oonko jotenkin huono koiranomistaja, kun en harrasta kolmea eri lajia ja kisaa joka viikonloppu jossainpäin Suomea. No nyt vähän kärjistin joo... Rallytokosta olen oikeasti kiinnostunut ja agia haluaisin vielä kokeilla joskus, mutta en tiedä onko nämä pojat kumpaankaan sopivia, etenkin kun ei olla mitään tähänkään asti kunnolla harrastettu. Ja koska valitsin sitten tälläisen työn, joka tekee harrastamisen (ja elämisen?) mahdottomaksi ja vieläpä asutaan täällä korvessa, jossa ei oo edes mitään harrastushallia, niin onpa ne kurssi- ja treenimahdollisuudet aika vähissä... Syvä huokaus.

Muutama kuva Kokkolasta:

Ymir :)

Aitiorannan Yrsa ja Smahildur´s Binni rakastuu <3

Huli rakastuu Yrsaan...taas... :D

Esja (frá Klettakoti) ilmeisesti miettii tässä jotain? :D

Me Hulin kanssa harrastetaan enemmän tämmösiä kivoja juttuja. ;)
Kuva: Tiina K.

Ymir-poju <3 
Kuva: Tiina K.

Tämä meidän Huli on... 
Kuva: Tiina K.

...tämmönen.
Kuva: Tiina K.

Kyllä se hyppiä osaa. ;)
Kuva: Tiina K.

Tapaamisen pienin osanottaja Mindy. :)

Seinäjoki 26.10.

Oltiin Seinäjoella molempien koirien kanssa näyttelyssä ja islantilaisia oli ilmoittautuneena kokonaista 21 kappaletta. Hulin kasvattajan pentuja oli kaksi ja sehän törkkäs heti mulle Ymir-pennun kehään vietäväksi. Ymir oli vallan ihana, mehän oltiin jo tuttuja Kokkola-reissulta. :) Mulla oli tottakai koura täynnä nameja, kun pentuluokkaan mentiin ja vieläpä ekakertalaisina. Tuomari tuli meidän luokse ja sanoi heti "ÄLÄ RUOKI SITÄ" todella tympeästi. Mietin siinä, että kai nyt herrijee pitää pentua treenata, että tottuis käpälöintiin?? Mielestäni etenkin palleroiden ja kannusten katsomista pitäis namilla treenata, että tulis positiivinen ajatus koiralle. Tuskin tuo käpälöiminen on mitenkään kauhean kivaa, mutta palkkaamalla koiraa se ainakin siihen voi tottua. No Ymir meni oikein hienosti, mutta tuomari antoi vain PEN1 ilman Kunniapalkintoa. Onneksi toinen pentu Yrsa sai KP:n ja oli näin ROP-pentu. :)

Junnu-uroksissa oli muutama tuttu poitsu ja yllättävän hyvin yhteisrinki meni, vaikka Eccu kyllä vetikin aika kovasti. Tuomari vaikutti aika tiukalta ja odotin taas H:ta tai EH:ta. Eccu nyt toki oli aika rauhaton, mutta mun mielestä tuomari teki virheen meitä arvioidessaan. Se tuli mitan kanssa mittaamaan Eccua ja se huitoi sillä heti jo alussa niin, että Eccuhan pelkäs mitä ihmettä tulee tapahtumaan, eikä siis millään meinannut seisoa suorassa. No mitä enemmän Eccua yritin saada seisomaan, sitä kauemmin tuomari huitoi ja sitä kamalammalta Eccusta tuntui. Sitten kun sain Eccun sekunniksi suoraan seisomaan, tuomari sanoi "jaa nyt mulla on mitta vinossa". Siinä kohtaa olin jo aivan hikinen ja suoraan sanottuna täysin kypsä tuomariin! No 50cm se sai tulokseksi, minkä kyllä kyseenalaistin... Ehkä Eccu niin korkea voi ollakin, dunno. Mittaustilanne vain oli minusta epäluotettava. :D Tässä mainittakoon, että viimeksi kun Eccua on mitattu, poitsu ei edes huomannut mittaa... Eemelin kulkeminen kehässä oli aika epätasaista, mutta seisominen sujui kyllä. No sitten kyllä putosin vähän puusta, kun tuomari antoi Ecculle HYLÄTYN. Se tuli mulle selittämään syytä, sanoi että ei tunnista rotua ja että Eccu voisi olla länsilaika jolla on tuplakannukset. :D Tuota tulosta en ihan odottanut!
Tässä arvostelu:
"Vierasta tyyppiä oleva korkearaajainen uros, jolla tasapainoinen rakenne. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvin kookkaat korvat. Hyvä ylälinja, vaikkakin köyristää ajoittain selkäänsä. Melko alas kiinnittynyt häntä. Rungon tulisi olla pidempi. Korkeat, niukahkosti kulmautuneet raajat. Takaraajoissa kaksoiskannukset. Hyväksyttävä karvapeite. Kevyet liikkeet, mutta lyhyehköt taka-askeleet. Luonne ystävällinen. Valitettavasti en tunnista rotua."
Arvostelussa vielä ihmetyttää kohdat "rungon tulisi olla pidempi" ja "hyväksyttävä karvapeite". Mielestäni tuon runko on ihan liian pitkä jo! Minkälainen laika siitä sitten tulis, jos se olis  vielä pidempi tuosta? Ja tuon hyväksyttävän karvapeitteen ymmärrän niin, että tämä tuomari ei oikein taas tiennyt mikä on lyhytkarvainen islis. Ärh. No kokemus oli tämäkin! :D

Hulin kanssa valioissa oli muutama muukin uros ja Hulilla meinas olla liikaa energiaa yhteisringissä. Hienosti se kuitenkin yksin esiintyi, niin kuin nyt aina. <3 Huli sai tulokseksi VAL ERI3, eli oli luokassaan kolmas.
Hulin arvostelu:
"Erinomaista tyyppiä oleva, maskuliininen, mittasuhteiltaan oikea uros. Erittäin kaunis pää ja ilme. Erinomaiset korvat. Tyylikäs ylälinja, hyvä häntä. Vahva runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hieman painuneet välikämmenet. Takaraajoissa tuplakannukset. Erinomainen karvapeite. Kevyet joustavat liikkeet. Luonne ok."
Tämä arvostelu oli aivan kiva. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt huomiota noihin "painuneisiin välikämmeniin" ja ehkä sillä semmoset onkin. Se on vähän tommonen räpyläjalka. :D

Mutta kaiken kaikkiaan mulla ei ole minkäänlaista arvostusta tätä tuomaria kohtaan, eikä nyt siis tuon Eccun hylyn takia (toki se ottaa päähän, mutta tuomaritkin on vain ihmisiä, eli kaikilla on oma näkemys), mutta sen takia, kun ei tajunnut mikä on pentuluokka (=epävirallinen luokka, jossa harjoitellaan) eikä osannut mitata koiraa. Jos joku tästä nyt vetää jotkut kilarit, niin olkaa hyvä. Tämä on mun blogi ja mun mielipide, lällätilää!

Yrsa oli mun sylissä hetken. <3 (Pelastin sen Hulilta...)

Ymir-poju

"Apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!"
(Koira ihan stressissä, nuolee huuliaan ja korvat taaksepäin...)

Länsilaikani ;)

Huggu the räpylä

Tokoagi 2.11.

Kerran tosiaan päästiin tänä syksynä Tokoagiin, buhuu. No, mutta oli se kyllä hyvä että edes tämä kerta, koska Eccu oli varsin etevä poitsu! Viime kerrasta taisi olla melkein puoli vuotta aikaa ja oon vain muutamia juttuja joskus treeninyt. Lisäksi Eccu näkee yleensä tosi vähän koiria, niin ajattellin, että se ei keskity muuta kuin haukkumiseen. Hah, olinpas väärässä. Eccu muisti paremmin kuin minä kaikki kiertokoulun (eka luokka tokoagissa) jutut ja uudet alakoulun jutut se hoksas tosi nopsaan. Siinäpä siis tentittiin heti kaksi tenttiä alaluokasta pois! :D Yritän muistella noita tenttejä...

Ekassa tentissä oli ns. temppuja.
1. Koira seuraa tietyn matkan.
2. Koira istumaan/maahan, paikka, peruuta kaksi askelta, pyörähdä ympäri ja palaa koiran luo.
3. Etsi nami alueelta. Pienelle alueelle oli tiputettu nami ja Eccun piti käskyllä se etsiä. Tämän poitsu osaa. ;)
4. Luvan anto. Koiran edessä kämmenellä nami, jonka koira saa, kun katsoo silmiin.
5. Kyykkykävely häiriötekijällä. Tässä piti tehdä se tuttu kyykkykävely, eli kävellä ja mennä kolme kertaa välillä kyykkyyn ja koiran pitää tulla heti luokse. Nyt vaikeutettiin sen verran, että oli joku häiriö sekaamassa siinä, tässä tapauksessa kouluttaja pyöri edestakaisin meidän edestä ja takaa ja puhui samalla. Eccua ei voinut mikään häiritä, kun piti niin hienon tiiviisti seurata mamin namikättä. ;)
Eli tämä tentti meni heittämällä läpi!

Estetentissä oli sitten tuttuja juttuja myös.
1. Säkkituoli, johon koira makuulle. Tässä jotenkin heti sekasin ja laitoin Eccun istumaan. Jokaista kohtaa sai kuitenkin koittaa kaksi kertaa, eli toisella kerralla tein oikein. :D
2. Matala este. Koira odottamaan, itse ensin esteen yli ja koira vasta luvan saatuaan.
3. Kävely pellin päältä seuraten omistajaa.
4. Matala koroke, jota pitkin koiran piti kävellä ja istua sen päähän. Koira ei saanut hypätä alas ennen istumista.
5. Istuminen auton renkaan sisälle/päälle.
Kaikki näistäkin sujui oikein hyvin, vaikka itse mokasin heti alussa. Näissä esteissä on siis ideana tasapainoharjoitukset ja koiran kehonhallinta. Kaikki esteet on vähän erilaisia ja eri tuntuisia tai kuuloisia, kun niiden päältä kävelee. Renkaan päälle pääseminen vaatii koiralta tasapainoa ja erilaisten esteiden ylittäminen kehittää lihaksia, joita ei normaalisti kotona tarvita. Onhan nuo vähän rohkeuttakin vaativia. Joillekin koirille esimerkiksi tuo rämisevä pelli olisi ollut hirveä juttu, mutta Eccu käveli yli muina miehinä. :D

Enää siis yksi alakoulun tentti tehtävänä (keväällä toivottavasti) ja siirrytään keskikouluun!

Terveystarkit

Kävin rokotuttamassa molemmat pojat ja otin sitten samalla epäviralliset sydänkuuntelut molemmille. Eccun sydän todettiin terveeksi, mutta Hulilta sivuääni kuului edelleen. Harmi juttu... Katsotaan nyt häipyiskö sivuääni iän myötä vai paheneeko. Ainakaan Hulilla ei ole mitään oireita, jotka viittais sydänvikaan ja mitä nyt oon kuullut, niin se voi olla koko elämän täysin oireeton juttu. Olisin vain niin halunnut vielä, että Huggu olis tehnyt pikku-Hugguja maailmaan...

Eccun lonkat kuvattiin 6.11. ja samalla haetiin polvilausunto. Polvet oli 0/0, jes! Huonommasta lonkasta lekuri arveli jotenkin että "C, jos edes sitäkään" ja paremmasta "Ei ainakaan A", joten tottakai jänskäsin tulosta ihan hirveästi. Pelkäsin toista lonkkaa D:ksi! Tulos tuli todella nopeasti ja se olikin sitten B/C! Tähän olen tyytyväinen! Viime lauantaina käytiin vielä silmätarkastuksessa ja silmätkin todettiin terveiksi. Terve nuori mies siis! :)

Jyväskylä 9.11.

Hulin kanssa mentiin sitten Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn. Eccua en tosiaan sinne ilmoittanut, kun onhan se nyt jo huomattu, että tuo on joko vielä kesken kehityksen tai sitten siitä ei näyttelykoiraa ikinä tulekaan. :D Tuomarina oli Hans Lehtinen, joka ilmeisesti on ollut tuomarina aina ja on aika arvostettukin hommassaan. Njääh, en tiedä onko mussa vika, mutta en osaa tätäkään tuomaria arvostaa. Tämä ei puhunut koiralle yhtään mitään, eikä kysynyt mitään. Sanoi vain, että pitää mennä kolmio (ekaa kertaa ikinä!) ja mumisi arvostelun pöydän takana. Niin ja tämä oli taas näitä tuomareita, joiden mielestä koiran ilme saadaan esille sihisemällä. Hmmm... Noo, Hulille se antoi ERIn ilman SA:ta, eli tulos oli VAL ERI3 taas. :D
Arvostelu:
"Hyvin voimakasrakenteinen uros. Toivoisin runkoon enemmän pituutta. Hyvin ilmeikäs pää. Sopiva luusto. Takaosan tulisi olla paremmin kulmautunut. Saisi seistä paremmin. Hyvin kannettu häntä. Erinomainen karvapeite."

Jäätiin Jyväskylään yöksi, kun haluttiin vähän "lomailla". Kiva hotelli löydettiin ja Huli otti kaiken irti lemmikkihuoneesta. ;) Käytiin Jarrun kanssa syömässä hyvin, mutta oltiin jo kymmenen jälkeen puoliksi unessa tv:n ääressä. Eli ei mitenkään hurjaa kaupunkilomaa vietetty. :D Käväistiin tottakai tullessa vielä Keskisellä ja ostelin jo joitakin joululahjojakin. Ärsyttävän kauan aikaa vain menee siellä kaupassa ja mun mielestä koko paikka on jo liian iso. :(

Huli katselee maisemia hotellin pöydältä. ;)

Ja sitten tuli väsykin siinä pöydällä...