Hyvää uutta vuotta 2015!

Ei mulla mitään asiaa, kuvat kertokoon mitä ollaan touhattu. ;)

Biggest winner part 2

Kirjoittelin viimeksi huhtikuussa tästä mun elämäntapamuutoksesta. (Blogiteksti) Tuolloin olin saanut 26 kiloa pois, eikä tilanne nyt hirmuisesti siitä ole muuttunut. Tällä hetkellä saavutus on -30kg ja siinä se nyt on pysynyt jo muutaman kuukauden. Niin kuin viimeksi kirjoittelin, tämä syksy on ollut niin perseestä kaikella lailla, joten ei oo ollut energiaa, aikaa eikä oikeasti huvitustakaan miettiä mitään laihduttamista. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että vaikka en mitään ihmeempiä ole tehnyt, niin paino on pysynyt tuossa samassa nyt monta kuukautta. Painonhallintaa siis! Joskus tulee ajatus, että eihän tämä nyt mitään ookkaan ollut ja sama vanha läskipallo olen edelleen, mutta sitten tulee mieleen ystäväni lause "Ajattele tuohon sun viereen se kilomäärä voipaketteina." 60 voipaketillista kadonnut Johannasta, oho, okei, ehkä oon sittenkin saavuttanut jo jotain. :D

Oonhan mä nyt mussutellut, koska karkki ja minä vain kuulumme yhteen. <3 Mutta kyllähän tämä painon pysyminen samana kertoo myös siitä, että olen sisäistänyt elämäntapamuutoksen. Nyt joulunajan otan vielä rennosti, mutta sen jälkeen taas aion repiä itsestäni kaiken irti huolimatta siitä, miten paljon joudun olla töissä ja miten paljon missaan taas jumppia ym. Kotonakin voi treenata! Ainakin nyt vielä 15 kiloa haluan pois. Tämä onkin siis mulle itselleni haaste, koska virallisesti ja julkisesti nyt teen uuden vuoden lupaukseni täällä! Lupaan vuonna 2015 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen aloittaa uudella draivilla ja innolla kuntoilun! :) 

Mua ärsyttää, kun näkee näitä "otin omasta perseestäni kuvan" -kuvia, mutta kun näin itsestäni kuvan kesältä 2013, niin repesin sille niin totaalisesti, että pakko laittaa se tänne. Vaikka siis kuva ei toki ole minun ottama, mutta kuitenkin. You got the point. :D Mulle tuli jostain syystä mieleen tuosta 2013-kuvasta tämän syksyn Putous-hahmo Lordi Lally. :D :D :D Ihan huippua nauraa ittelle! :D

Vähän nyt tämmöstä minä minä -juttua ollut nämä viimeisimmät tekstit, mutta ens kerralla kirjoittelen pojista taas. :) <3

Syksy joka ei vain lähde käyntiin ja kohta se on jo ohikin

En tajua, miksei tänä syksynä oo mistään tullut mitään. Tuntuu, ettei mulla oo vapaa-aikaa ollenkaan ja sitten kun sitä olis, oon niin poikki etten jaksa mitään. Iltavuorojen takia oon missanut melkein kaikki jumppatunnit ja Tokoagin. Yhtenä sunnuntaina sentään päästiin kahden tunnin Tokoagiin Eccusen kanssa, buhuu! Kaksi viikkoa meni flunssassa ja menin repimään olkapäänikin, minkä takia taas jäi jumpat välistä. Sittenpä vielä muutettiin, ja vaikka vaikutti että saadaan rauhassa muuttaa, niin kummasti tuli se kauhea kiire kuitenkin. Tuntui että ollaan oltu Jarrun kanssa aina eri vuoroissa eli siis muuttaminenkin oli aika haasteellista. Kaiken lisäksi piti sitten parin päivän sisällä haravoida se saamerin suuri piha ja purkaa koira-aitaus ja paikata koirien kaivamat kuopat ja tolppien kuopat ja talvikin meinas tulla siihen päälle ja ja ja... Ääääh. Siis oikeasti, tämä on joku maailman ärsyttävin syksy ikinä! :D

Muutettiin siis ihan täällä Teuvalla toiseen taloon. Kerron siitä joskus enemmän ja laitan kuviakin. Tällä hetkellä kaikki on ihan sekaisin, vaikka ollaan oltu jo kolme viikkoa uudessa paikassa. Ei vain millään ehdi eikä jaksa purkaa laatikoita ja järjestellä. Toivon että Jouluksi olis koti elettävässä kunnossa...

Öäääh mistä nyt sitten aloittaisi?
Paljon tekstiä ja kuvia luvassa!

Kokkola 5.10.

Erkkariporukan kanssa jatketaan tapailua ja tällä kertaa pidettiin treenipäivä. Noh, herkkujen mässäilyksi ja höpinäksi se meinasi mennä, mutta otettiin kuitenkin vähän rallya, agia ja tokoakin. Mulla oli mukana Huli, kun halusin treenata rallya sen kanssa. (En päässyt omalla autolla, joten piti ottaa vain yksi koira mukaan.) Harmi kyllä koirat oli juossu pitkin Leenan pihaa 2-3 tuntia, joten Hulihan oli treenausvaiheessa jo ihan poikki eikä sitä kiinnostanut mun herkut ei sitten yhtään. Tiinan Ymir-pennun kanssa otin vähän istumista, maahanmenoa ja näyttelyseisomista, mutta senkään mielestä en ollut se kiinnostavin juttu. :D Kivaa kuitenkin oli, niin kuin aina. Ilmeisesti samalla porukalla kokoonnutaan taas ennen Joulua. :)

Mulle tuli kyllä semmonen alemmuuden tunne tai mikälie, kun en oikeastaan harrasta mitään noista lajeista ja toiset nyt oli ihan pro kaikessa... Treenipäivähän tuo tottakai olikin, mutta en voinut ajatukselleni mitään. Joskus melkein ärsyttää, kun joka puolella (=facebookissa) höpistään koiraharrastuksista, kun itse olen alunperin koiran ottanut ihan vain perheenjäseneksi ja lenkkikaveriksi. Tulee pakosti joskus mieleen, oonko jotenkin huono koiranomistaja, kun en harrasta kolmea eri lajia ja kisaa joka viikonloppu jossainpäin Suomea. No nyt vähän kärjistin joo... Rallytokosta olen oikeasti kiinnostunut ja agia haluaisin vielä kokeilla joskus, mutta en tiedä onko nämä pojat kumpaankaan sopivia, etenkin kun ei olla mitään tähänkään asti kunnolla harrastettu. Ja koska valitsin sitten tälläisen työn, joka tekee harrastamisen (ja elämisen?) mahdottomaksi ja vieläpä asutaan täällä korvessa, jossa ei oo edes mitään harrastushallia, niin onpa ne kurssi- ja treenimahdollisuudet aika vähissä... Syvä huokaus.

Muutama kuva Kokkolasta:

Ymir :)

Aitiorannan Yrsa ja Smahildur´s Binni rakastuu <3

Huli rakastuu Yrsaan...taas... :D

Esja (frá Klettakoti) ilmeisesti miettii tässä jotain? :D

Me Hulin kanssa harrastetaan enemmän tämmösiä kivoja juttuja. ;)
Kuva: Tiina K.

Ymir-poju <3 
Kuva: Tiina K.

Tämä meidän Huli on... 
Kuva: Tiina K.

...tämmönen.
Kuva: Tiina K.

Kyllä se hyppiä osaa. ;)
Kuva: Tiina K.

Tapaamisen pienin osanottaja Mindy. :)

Seinäjoki 26.10.

Oltiin Seinäjoella molempien koirien kanssa näyttelyssä ja islantilaisia oli ilmoittautuneena kokonaista 21 kappaletta. Hulin kasvattajan pentuja oli kaksi ja sehän törkkäs heti mulle Ymir-pennun kehään vietäväksi. Ymir oli vallan ihana, mehän oltiin jo tuttuja Kokkola-reissulta. :) Mulla oli tottakai koura täynnä nameja, kun pentuluokkaan mentiin ja vieläpä ekakertalaisina. Tuomari tuli meidän luokse ja sanoi heti "ÄLÄ RUOKI SITÄ" todella tympeästi. Mietin siinä, että kai nyt herrijee pitää pentua treenata, että tottuis käpälöintiin?? Mielestäni etenkin palleroiden ja kannusten katsomista pitäis namilla treenata, että tulis positiivinen ajatus koiralle. Tuskin tuo käpälöiminen on mitenkään kauhean kivaa, mutta palkkaamalla koiraa se ainakin siihen voi tottua. No Ymir meni oikein hienosti, mutta tuomari antoi vain PEN1 ilman Kunniapalkintoa. Onneksi toinen pentu Yrsa sai KP:n ja oli näin ROP-pentu. :)

Junnu-uroksissa oli muutama tuttu poitsu ja yllättävän hyvin yhteisrinki meni, vaikka Eccu kyllä vetikin aika kovasti. Tuomari vaikutti aika tiukalta ja odotin taas H:ta tai EH:ta. Eccu nyt toki oli aika rauhaton, mutta mun mielestä tuomari teki virheen meitä arvioidessaan. Se tuli mitan kanssa mittaamaan Eccua ja se huitoi sillä heti jo alussa niin, että Eccuhan pelkäs mitä ihmettä tulee tapahtumaan, eikä siis millään meinannut seisoa suorassa. No mitä enemmän Eccua yritin saada seisomaan, sitä kauemmin tuomari huitoi ja sitä kamalammalta Eccusta tuntui. Sitten kun sain Eccun sekunniksi suoraan seisomaan, tuomari sanoi "jaa nyt mulla on mitta vinossa". Siinä kohtaa olin jo aivan hikinen ja suoraan sanottuna täysin kypsä tuomariin! No 50cm se sai tulokseksi, minkä kyllä kyseenalaistin... Ehkä Eccu niin korkea voi ollakin, dunno. Mittaustilanne vain oli minusta epäluotettava. :D Tässä mainittakoon, että viimeksi kun Eccua on mitattu, poitsu ei edes huomannut mittaa... Eemelin kulkeminen kehässä oli aika epätasaista, mutta seisominen sujui kyllä. No sitten kyllä putosin vähän puusta, kun tuomari antoi Ecculle HYLÄTYN. Se tuli mulle selittämään syytä, sanoi että ei tunnista rotua ja että Eccu voisi olla länsilaika jolla on tuplakannukset. :D Tuota tulosta en ihan odottanut!
Tässä arvostelu:
"Vierasta tyyppiä oleva korkearaajainen uros, jolla tasapainoinen rakenne. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvin kookkaat korvat. Hyvä ylälinja, vaikkakin köyristää ajoittain selkäänsä. Melko alas kiinnittynyt häntä. Rungon tulisi olla pidempi. Korkeat, niukahkosti kulmautuneet raajat. Takaraajoissa kaksoiskannukset. Hyväksyttävä karvapeite. Kevyet liikkeet, mutta lyhyehköt taka-askeleet. Luonne ystävällinen. Valitettavasti en tunnista rotua."
Arvostelussa vielä ihmetyttää kohdat "rungon tulisi olla pidempi" ja "hyväksyttävä karvapeite". Mielestäni tuon runko on ihan liian pitkä jo! Minkälainen laika siitä sitten tulis, jos se olis  vielä pidempi tuosta? Ja tuon hyväksyttävän karvapeitteen ymmärrän niin, että tämä tuomari ei oikein taas tiennyt mikä on lyhytkarvainen islis. Ärh. No kokemus oli tämäkin! :D

Hulin kanssa valioissa oli muutama muukin uros ja Hulilla meinas olla liikaa energiaa yhteisringissä. Hienosti se kuitenkin yksin esiintyi, niin kuin nyt aina. <3 Huli sai tulokseksi VAL ERI3, eli oli luokassaan kolmas.
Hulin arvostelu:
"Erinomaista tyyppiä oleva, maskuliininen, mittasuhteiltaan oikea uros. Erittäin kaunis pää ja ilme. Erinomaiset korvat. Tyylikäs ylälinja, hyvä häntä. Vahva runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hieman painuneet välikämmenet. Takaraajoissa tuplakannukset. Erinomainen karvapeite. Kevyet joustavat liikkeet. Luonne ok."
Tämä arvostelu oli aivan kiva. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt huomiota noihin "painuneisiin välikämmeniin" ja ehkä sillä semmoset onkin. Se on vähän tommonen räpyläjalka. :D

Mutta kaiken kaikkiaan mulla ei ole minkäänlaista arvostusta tätä tuomaria kohtaan, eikä nyt siis tuon Eccun hylyn takia (toki se ottaa päähän, mutta tuomaritkin on vain ihmisiä, eli kaikilla on oma näkemys), mutta sen takia, kun ei tajunnut mikä on pentuluokka (=epävirallinen luokka, jossa harjoitellaan) eikä osannut mitata koiraa. Jos joku tästä nyt vetää jotkut kilarit, niin olkaa hyvä. Tämä on mun blogi ja mun mielipide, lällätilää!

Yrsa oli mun sylissä hetken. <3 (Pelastin sen Hulilta...)

Ymir-poju

"Apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!"
(Koira ihan stressissä, nuolee huuliaan ja korvat taaksepäin...)

Länsilaikani ;)

Huggu the räpylä

Tokoagi 2.11.

Kerran tosiaan päästiin tänä syksynä Tokoagiin, buhuu. No, mutta oli se kyllä hyvä että edes tämä kerta, koska Eccu oli varsin etevä poitsu! Viime kerrasta taisi olla melkein puoli vuotta aikaa ja oon vain muutamia juttuja joskus treeninyt. Lisäksi Eccu näkee yleensä tosi vähän koiria, niin ajattellin, että se ei keskity muuta kuin haukkumiseen. Hah, olinpas väärässä. Eccu muisti paremmin kuin minä kaikki kiertokoulun (eka luokka tokoagissa) jutut ja uudet alakoulun jutut se hoksas tosi nopsaan. Siinäpä siis tentittiin heti kaksi tenttiä alaluokasta pois! :D Yritän muistella noita tenttejä...

Ekassa tentissä oli ns. temppuja.
1. Koira seuraa tietyn matkan.
2. Koira istumaan/maahan, paikka, peruuta kaksi askelta, pyörähdä ympäri ja palaa koiran luo.
3. Etsi nami alueelta. Pienelle alueelle oli tiputettu nami ja Eccun piti käskyllä se etsiä. Tämän poitsu osaa. ;)
4. Luvan anto. Koiran edessä kämmenellä nami, jonka koira saa, kun katsoo silmiin.
5. Kyykkykävely häiriötekijällä. Tässä piti tehdä se tuttu kyykkykävely, eli kävellä ja mennä kolme kertaa välillä kyykkyyn ja koiran pitää tulla heti luokse. Nyt vaikeutettiin sen verran, että oli joku häiriö sekaamassa siinä, tässä tapauksessa kouluttaja pyöri edestakaisin meidän edestä ja takaa ja puhui samalla. Eccua ei voinut mikään häiritä, kun piti niin hienon tiiviisti seurata mamin namikättä. ;)
Eli tämä tentti meni heittämällä läpi!

Estetentissä oli sitten tuttuja juttuja myös.
1. Säkkituoli, johon koira makuulle. Tässä jotenkin heti sekasin ja laitoin Eccun istumaan. Jokaista kohtaa sai kuitenkin koittaa kaksi kertaa, eli toisella kerralla tein oikein. :D
2. Matala este. Koira odottamaan, itse ensin esteen yli ja koira vasta luvan saatuaan.
3. Kävely pellin päältä seuraten omistajaa.
4. Matala koroke, jota pitkin koiran piti kävellä ja istua sen päähän. Koira ei saanut hypätä alas ennen istumista.
5. Istuminen auton renkaan sisälle/päälle.
Kaikki näistäkin sujui oikein hyvin, vaikka itse mokasin heti alussa. Näissä esteissä on siis ideana tasapainoharjoitukset ja koiran kehonhallinta. Kaikki esteet on vähän erilaisia ja eri tuntuisia tai kuuloisia, kun niiden päältä kävelee. Renkaan päälle pääseminen vaatii koiralta tasapainoa ja erilaisten esteiden ylittäminen kehittää lihaksia, joita ei normaalisti kotona tarvita. Onhan nuo vähän rohkeuttakin vaativia. Joillekin koirille esimerkiksi tuo rämisevä pelli olisi ollut hirveä juttu, mutta Eccu käveli yli muina miehinä. :D

Enää siis yksi alakoulun tentti tehtävänä (keväällä toivottavasti) ja siirrytään keskikouluun!

Terveystarkit

Kävin rokotuttamassa molemmat pojat ja otin sitten samalla epäviralliset sydänkuuntelut molemmille. Eccun sydän todettiin terveeksi, mutta Hulilta sivuääni kuului edelleen. Harmi juttu... Katsotaan nyt häipyiskö sivuääni iän myötä vai paheneeko. Ainakaan Hulilla ei ole mitään oireita, jotka viittais sydänvikaan ja mitä nyt oon kuullut, niin se voi olla koko elämän täysin oireeton juttu. Olisin vain niin halunnut vielä, että Huggu olis tehnyt pikku-Hugguja maailmaan...

Eccun lonkat kuvattiin 6.11. ja samalla haetiin polvilausunto. Polvet oli 0/0, jes! Huonommasta lonkasta lekuri arveli jotenkin että "C, jos edes sitäkään" ja paremmasta "Ei ainakaan A", joten tottakai jänskäsin tulosta ihan hirveästi. Pelkäsin toista lonkkaa D:ksi! Tulos tuli todella nopeasti ja se olikin sitten B/C! Tähän olen tyytyväinen! Viime lauantaina käytiin vielä silmätarkastuksessa ja silmätkin todettiin terveiksi. Terve nuori mies siis! :)

Jyväskylä 9.11.

Hulin kanssa mentiin sitten Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn. Eccua en tosiaan sinne ilmoittanut, kun onhan se nyt jo huomattu, että tuo on joko vielä kesken kehityksen tai sitten siitä ei näyttelykoiraa ikinä tulekaan. :D Tuomarina oli Hans Lehtinen, joka ilmeisesti on ollut tuomarina aina ja on aika arvostettukin hommassaan. Njääh, en tiedä onko mussa vika, mutta en osaa tätäkään tuomaria arvostaa. Tämä ei puhunut koiralle yhtään mitään, eikä kysynyt mitään. Sanoi vain, että pitää mennä kolmio (ekaa kertaa ikinä!) ja mumisi arvostelun pöydän takana. Niin ja tämä oli taas näitä tuomareita, joiden mielestä koiran ilme saadaan esille sihisemällä. Hmmm... Noo, Hulille se antoi ERIn ilman SA:ta, eli tulos oli VAL ERI3 taas. :D
Arvostelu:
"Hyvin voimakasrakenteinen uros. Toivoisin runkoon enemmän pituutta. Hyvin ilmeikäs pää. Sopiva luusto. Takaosan tulisi olla paremmin kulmautunut. Saisi seistä paremmin. Hyvin kannettu häntä. Erinomainen karvapeite."

Jäätiin Jyväskylään yöksi, kun haluttiin vähän "lomailla". Kiva hotelli löydettiin ja Huli otti kaiken irti lemmikkihuoneesta. ;) Käytiin Jarrun kanssa syömässä hyvin, mutta oltiin jo kymmenen jälkeen puoliksi unessa tv:n ääressä. Eli ei mitenkään hurjaa kaupunkilomaa vietetty. :D Käväistiin tottakai tullessa vielä Keskisellä ja ostelin jo joitakin joululahjojakin. Ärsyttävän kauan aikaa vain menee siellä kaupassa ja mun mielestä koko paikka on jo liian iso. :(

Huli katselee maisemia hotellin pöydältä. ;)

Ja sitten tuli väsykin siinä pöydällä...

Yhteislenkki ja toipilas

Sunnuntaina 21.9. mentiin yhteislenkille Heidin ja Riikan kanssa täällä Teuvalla. Enemmänkin porukkaa oli kutsuttu, mutta eipä kaikki päässeet. Ens kerralla sitten toisaalla ja isommalla porukalla! :) Vielä tuntia ennen lähtöä mietin, otanko Hulia ollenkaan, koska tiesin, että joudun pitämään sen kiinni kuitenkin. Huli olis nääs ominut kaikki nartut ja rähinähän siitä olis tullut. No otin sen sitten kuitenkin ja ajattelin, että Eccun voin sitten päästää irti alkusäpinän jälkeen. Lähdettiin siis Teuvan Parrasta ja käveltiin noin 5km Iso-Kakkorille Karijoen puolelle ja sieltä sitten samaa reittiä takaisin. Heidillä oli mukana nartut Pipa (Sunnusteins Stjarna), Sunnu (Ginfaxi's Sunnudis), Siru (Saagelin Urdur) ja poitsu Julle (Ginfaxi's Dagbjartur) ja Riikalla pojat Kári (Kári frá Klettakoti) ja Imir (Aitiorannan Imir Isbjörn Jolsson). Islanninlammaskoiria yhteensä siis kahdeksan kappaletta! :)

 Huli äijäili jo heti alkuun Riikan pojille ja samoin Heidin Jullelle. Lopulta sen aivoihin ei kyllä sitten tainnut mahtua mitään muuta kuin Sunnu-tyttö... Eccun päästin vapaaksi alkumatkasta ja hyvin sillä sujui, kun meni enimmäkseen tyttöjen perässä. Mitä nyt pientä "kuka on kuka"-kyyräilyä tuli välillä muiden poikien kanssa, mutta kun emännät huusi pelin poikki, niin pojat pääsi taas jatkamaan matkaa.

Paistettiin makkaraa Iso-Kakkorin huipulla ja jutskailtiin kaikkea islantilaisiin liittyvää. :) Oli oikein kivaa, eikä haitannut, vaikka takaisinpäin lähtiessä alkoikin sitten sataa. Siinäpä loppumatkasta huomasin, että koirat alkaa olla aika väsyneitä (paitsi Huli, joka jaksoi kiskoa hihnassa niin perkuleesti), mutta eipä tarpeeksi leikannut, että olisin ottanut Eccunkin jo kiinni. Rähinähän siitä lopulta tuli ja Eccu sai kunnolla turpaansa vanhemmalta uroolta. Korvan alareunasta repeytyi oikein kivat siivut molemmin puolin...

No tottakai päivä oli sunnuntai ja minä kun en ole (onneksi) noita eläinlääkäreitä tarvinnut päivystysaikaan, niin hetken vähän stressasin, tuleeko oikein Seinäjoki-reissu. Onneksi Kauhajoella (30 km päässä) oli päivystys ja pääsin heti sinne. Poitsun korva vuoti aika pahasti, eikä se antanut sitä katsoa yhtään, huusi vain kuin syötävä... :( Lekuri rauhoitti poitsun heti ja totesi, että nahka oli lähtenyt siististi ja sai sen hyvin tikattua molemmin puolin. Kivat 100 euroa meni siihen... Poitsulle sitten kauluri ja ab-kuuri. ONNEKSI mulla on äiti, koska muuten oliskin tullut viikosta aika haastava. Mulla oli nimittäin ainoastaan yks päivä vapaata koko viikolla ja Jarikin oli joka päivä töissä, eli ilman äippää koirat olis ollu yksikseen 9 tuntiakin päivässä. Minähän en olisi kestänyt miettiä sitä yhdeksää tuntia, että miten Eccu on repinyt kaulurin ja korvansa... Eccu oli siis vanhemmillani viikon verran ja aivan ihmeellisesti se tottui kauluriin tosi nopeasti. Mitä nyt vähän törmäili ja inhottavasti pökki sillä jalkoihin. :D Lenkillä käytiin enimmäkseen ilman kauluria ja pari viimeistä päivää en ole pitänyt sitä enää ollenkaan. KIITOS ÄITI! <3

Sunnu, Siru ja Julle kerjää. :)

"Anna namii nyt!"
Kuva: Heidi H.

Imir, Julle, Sunnu ja Kári kerjää. :D

Mun pojat.

Riikan pojat Imir ja Kári.

Iloinen poitsu ekana päivänä haaverin jälkeen. :)

Tänään oli sitten Ecculla tikkienpoisto ja korva näyttää ihan hyvältä. Kauluri vain piti laittaa takaisin nyt pariksi päiväksi, että uusi iho ehtii kasvaa arven päälle. Poitsu on tällä hetkellä ihan tiedoton vielä rauhoittavasta. Ihan kivan rauhallista vaihteeksi... :D

<3

Telkusta tulee hyvää ohjelmaa!

Eccu tänään noin tuntia sitten. :)

Niin minä pöljä latasin äitini koneelle lenkkikuvat, joten jouduin lataamaan ne facebookista omalle koneelleni, jolloin laatu vähän kärsi. Noh, sainpahan nyt edes muutaman laitettua sitten tänne...

Kapoista sakkia

Käväistiin kolmen kuukauden tauon jälkeen näyttelyssä. Kihniöllä oli ryhmis ja sinne oli meiltä noin 1,5 tunnin matka, eli ihan siedettävä ajaminen. Kehä alkoi vasta puolilta päivin, mutta aika ajoissa oltiin paikalla, koska toivoin saavani Eccusta ylimääräiset energiat pois. Kerrankin tehtiin niin, että käytiin ilman koiria ilmoittautumassa ja vasta sitten haettiin koirat. No tottakai siinä oli sitten rokotustarkistajana oikein tarkka äijä. Ensin se ei tajunnut, että mulla oli kahden koiran paperit, sitten se ei tajunnut Eccun rokotuskirjasta mitään (hollantilainen vihkonen, jossa kyllä enkuksikin kaikki) ja sitten se ei tajunnut Eccun rekkaripaperia. Alkoi jo mutista jotain "Mutta tässä pitäis olla se..." ja mulla alkoi jo keittää, mutta sitten se vihdoin bongas rekkarinumeron paperissa. Hoh. No sitten se kysyi, että missä tää koira on ja vastasin, että autossa. Äijä otti paperit sivuun ja käski tuoda koiran, että katsotaan siru. IKINÄ ei oo näin vaikeaa ollut mihinkään näyttelyyn pääsy! :D No, siru onneksi löytyi heti, sitä kun ei mun mielestä oo lekurissakaan tarkistettu koskaan.

Näyttely oli taas mätsärin kokoluokkaa ja Eccua siellä pyörittelin edestakaisin. Yllättävän nopeasti se pääsi siitä vetämisestä ja haukkumisesta, mutta aloitti uudestaan sitten just ennen kehää. Tietenkin. Oltiin sovittu, että kun junnuissa oli kolme poitsua, niin tutustetaan ne toisiinsa ennen kehää. Hyvinhän jätkillä sujui ja leikiksikin se meinasi mennä. :D

Treenasin juoksua Eccusen kanssa ja se meni hetken jopa ilman haukkumista, mutta pah, kehässä meno oli taas sanonko mistä. En tajua, miten tuon jäbän sain rauhoitettua... Tuomarina oli Esa Ruotsalainen ja kun se antoi kehittyneemmälle junnulle EH:n, niin tiesin heti, että Eccu ei tuu parantamaan tulostaan. H sieltä sitten tuli. Esalta ollaankin saatu Eccun ainoat ruusukkeet, nimittäin ROP-pentu-palkinnot. :)
Arvostelu:
"Keskikokoa kookkaampi, tänään vielä kovin ilmavan vaikutelman antava kevytrunkoinen uros, jolla kaunis ryhti. Oikeailmeinen, kevyt pää. Vähän niukasti kulmautunut ja raajaluusto voisi olla vahvempi. Liikkeessä takapotku saisi olla saattavampi. Tarvitsee aikaa."
Esasta tykkään, koska se tulee vielä perustelemaan arvosteluaan. Nyt se sanoi, että Eccu on niin kapea ja kesken, että sen vuoksi näin. Tuosta arvostelusta olen samaa mieltä. Kapeutta on päässä ja rungossa ja raajat on tuollaiset riu'ut myös. :D Mutta pakko myöntää, että hieman harmittaa, jos Eccu jää tuollaiseksi honteloksi, kun tykkään kuitenkin käydä näyttelyissä. Ollaan menossa Seinäjoelle lokakuussa, mutta sitten katsotaan Eccun seuraavaa näyttelyä vasta joskus keväällä tai kesällä, josko olisi sitten jo saanut hieman massaa. Tuomari muuten mittasi Eccun, mutta ei kertonut tulosta, eikä sitä ollut merkattu arvosteluunkaan, höh.

Näinhän näyttelyssä seistään!

Hymypoika :)

Ääniraita puuttuu...

Hugsu nyt oli taas niin piece of cake. Rakas ihana. <3 Vaikka äijäilläkin sen vähän piti, kun kehässä oli myös Turre, jonka naamaa Huli ei voi sietää. :D Hulille tuomari antoi ERI:n ilman SA:ta. Perusteluksi kertoi, että toivoisi päähän lisää kokoa, se oli liian kapea. Tuota en kyllä oikein allekirjoita...
Arvostelu:
"Keskikokoa hieman pienempi (Huli on 45cm, eli ihan ihannekokoinen), keskivahva uros. Oikeailmeinen, vähän kevyt pää. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Saisi kulmautua voimakkaammin. Tasapainoiset liikkeet, riittävä askelpituus."

"No en siis varmana katso tota äijää ku tuli tuon kepin kans heilumaan..."

Se vain on niin <3

Näyttelureissu oli siis lyhyt ja käytiin kotimatkalla taas Keskisellä, vaikka se nyt ei varsinaisesti matkan varrella ollutkaan. Meinasin ostaa sieltä nahkahihnan, koska oon ostanu kaksi sellaista hihnaa, missä on monta lenkkiä ja kaksi klipua, mutta eipäs siellä uudella lemmikkiosastolla ollutkaan enää niitä. Ostin sitten Hurtan heijastinhihnan, missä on myös noita lenkkejä, mutta en tykkää tuollaisesta punotusta hihnasta, kun se hiertää käsiin inhottavasti. Ostin myös uuden Hurtan heijastinliivin Eccuselle, kun olivat -40% alennuksessa.

Meidän Hugsunen täytti 8. päivä syyskuuta 4 vuotta! <3 Kovasti sille laulelin ja pussailin koko päivän. Ihan niinku en joka päivä pussailisi sitä... :) Tässä vielä muutama kuva 4-vuotiaasta ja sen ärsyttävästä pikkuvelistä.

"Kyllä tässä saa istua."

"Äippä leikkaa ruahoa eli pitää mölytä pöydällä!"
(Ecculla on ihme tyyli nojata näin Hulia vasten autohäkissäkin...)

"I love you!"
"Mä en sua."

Miksi Hugsu ottaa tämän ihme "olen ressukka"-ilmeen usein, kun sitä kuvataan?

"Shanoiksh jothain mun korvishtha?"

"Sotkin sohvan, lälläslää!"