Islanninlammaskoirien erikoisnäyttely

Viime lauantaina, eli 15.6. oli Tampereella islantilaisten erikoisnäyttely. Ollaan viimeksi oltu vuonna 2011 Pieksämäellä erkkarissa, joten oli mukava taas päästä näkemään islantilaisia. (blogin teksti 2011: Kuulumisia) Pieksämäellä Huli oli ensimmäistä kertaa junioriluokassa ja haki Juha Putkoselta H:n eli Hyvän. Päivä oli melko lyhyt, kun ei jääty kasvattajaluokkaankaan, ja muistelen, ettei tullut paljon juteltuakaan kenenkään islantilaisomistajan kanssa.
Tuomarin arvostelu meni siellä näin:
"Koko 43cm. Pienikokoinen 9kk. Hieman matalaraajaisen vaikutelman antava. Hyvä raajaluusto. Lupaava pää. Hyväasentoiset korvat. Pyöreähköt tummat silmät. Hyvä purenta. P2 vasemmalta ylhäältä ja alhaalta puuttuu, samoin P2 ylhäältä oikealta. Hyvä kaula. Ikäisekseen hyvä runko. Kaunisasentoinen häntä. Riittävät kulmaukset. Takaraajoissa nahalliset/luulliset kaksoiskannukset. Riittävä sivuaskeleen pituus. Palkintosija hampaista."

Tämä Tampereen reissu olikin sitten täyyyysin erilainen! Lähdettiin aikaisin aamulla, mutta oltiin paikan päällä vasta vähän ennen ensimmäistä kehää. Islantilaisia oli ilmoitettu hurjat 81 kappaletta, joista tietääkseni noin 75 oli lopulta paikalla. Huli oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, mutta koska Huu valioitui Tuurissa, mentiin ensimmäistä kertaa valiouroksiin. Mua kyllä hirvitti mennä sinne äijäporukkaan tuon rimpulan kanssa. Pidän nääs Hulia edelleen keskenkasvuisena ja todella löysänä. :D

Valitettavasti missattiin turistit, pennut ja melkein kaikki junnu-uroksetkin, kun oltiin ilmoittauduttu sydäntarkastukseen (kerron siitä joskus myöhemmin lisää) ja jouduttiin jonottamaan omaa vuoroa. Höh. No, nähtiinpä kumminkin junnujen kilpailuluokka, jossa tuttujen pojat pärjäsi oikein hyvin! :) 

Hulin kasvattajan teltan läheisyydessä oli myös Hulin täysveli Eppu eli Aitiorannan Heidar Heslimus, joka oli menossa avoimeen luokkaan. Oltiin nähty Eppu viimeksi kahdeksan viikkoisena kasvattajan luona, ja hieno mies oli hänestäkin kasvanut! Valitettavasti veljesrakkaus olikin aika rajua, koska Hulin ja Epun katseiden kohdatessa ensimmäistä kertaa, molemmat alkoi rähistä kuin kovatkin jätkät. Ja siis Eppu kuulemma on Hulin tyylinen, eli ei yleensä rähise pienistä. :D Taisivat olla liian samanlaisia?

Kehässä mua kyllä jännitti. Oltiin Hulin kanssa kärjessä, mikä olikin ihan kiva, koska Huli on todella vähän kulkenut keskellä muita koiria. Tuomari oli mukava, mutta ehkä hieman tiukan oloinen (vai kuvittelinko vain?), ja kun se syynäsi Hulin hampaat todella tarkasti, arvelin, että hampaista saadaan taas miinusta. Kuitenkin sieltä tuli Excellent eli Erinomainen ja olin toooosi tyytyväinen!

Arvosteluissa meni aika kauan, ja melkein kaikki valiot saivat ERIn. Kun itse olen kehässä, en oikeastaan tajua miten muilla menee tai edes kuinka monta koiraa kehässä on. Enkä kyllä nyt muista oikein mitään muutenkaan kilpailuluokasta, taisin olla niin jännityksissä. Muistan vain, että meidät lopulta ohjattiin seisomaan 1-kohtaan eli saatiin ERI1 sekä SA, eli päästiin Paras Uros -kehään! En tajunnut ollenkaan! Siis Huli muka Valioissa ykkönen?!?!? Mitäääää?!?!?

Jos laskeskelin oikein, Hulin lisäksi lopulta kahdeksan urosta tuli PU-kehään. Taaskaan en tajunnut muusta maailmasta mitään, enkä oikein muista sitäkään kehää. Yritin vain keskittyä siihen, ettei auringosta ja kaikesta väsähtänyt Huli kovin istuisi. Kaippa me mentiin ympyrää ja Huli vähän kyllä yritti juosta liiankin lujaa. Tuomari laittoi siinä sitten meitä tiettyyn järjestykseen, ja sitten kun hän ohjasi meidät taas 1-paikalle, mietin hetken, että onko se nyt ihan varma järjestyksestä! Mutta kyllä, me oltiin ihme ja kumma PARAS UROS! HIENOA HULIIIIII! <3

En muista oikein mitä kaikkea siinä sitten tapahtui jälkeen päin. MULLA ON JOKU JÄRKYTYSMUISTINMENETYS!?? Henni mua ainakin halasi ja onnitteluja sateli kovasti. <3 "Huli on aivan tulessa!", Riika taisi sanoa. Huli oli tosiaankin tulessa ja jo aiiivan trött! Me vietiin se autoon, että sais vähän levätä ennen hurjaa ROP-kehää. Itsekin siinä sitten syötiin lämpimässä autossa olleita leipiä (namiiii) ja kelattiin tätä Hulin ihmeellistä menestystä. Ikinä en olisi tälläistä osannut odottaa! En edes PU-kehään pääsyä! Oli aivan huippujuttu päästä ROP-kehään islantilaisten omassa erikoisnäyttelyssä monen kymmenen isliksen seasta!

Evästelyn jälkeen jätettiin Huli vielä autoon ja mentiin katsomaan narttujen kehiä. Oli todella mukava jutella tuttujen ja uusienkin tuttujen kanssa, ja nähdä niin hirmuinen määrä islantilaisia! Nartuissa oli vain muutama ennestään tuttu koira, ja lopulta Paras Narttu oli Melodia eli Kiki. :)

Huli ei ollut kai nukkunut autossa yhtään, ja meno ROP-kehässä olikin sen mukaista. Tuomari yritti vinkulelulla saada Hulin korvat ylös ja innostus takaisin, mutta se oli jo turhaa. Huli olis vain halunnut olla rauhassa... Tuomari totesi "He's hot and tired" ja lopulta antoi ROP-ruusukkeen Melodialle ja meille VSP:n! Eli lopputulos Hulin ensimmäisestä valioluokasta VAL ERI1 SA PU1 VSP! GO HULI GO! :)

Hulin arvostelu hollantilaiselta Wilma Roemilta meni siis näin:
"2½-vuotias. Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvä luusto. Todella hyvä pää kauniilla ilmeellä. Tasapurenta, puuttuu yksi PM2. Kauniit silmät ja korvat. Hyvin kehittynyt rintakehä. Liikkuu todella hyvällä draivilla, hieman kapea edestä."

Kyllä oli mahtava päivä! Parasta oli nähdä tuttuja ja jutella heidän kanssaan, mutta kyllähän päivän kruunasi Hulin huippuakin huipumpi tulos! Kiitokset jälleen kasvattajalle meidän superkoirasta ja kiitokset myös erkkarin järjestäjille, tuomarille ja kaikille mukana olleille! Ja suuren suuret onnittelut Melodialle! :)

Sain jo muutamia otoksia Sannalta, mutta laitan myöhemmin lisää, jos ikinäkään niitä muilta saan! ;)

Yritin yksikseni yhtenä aurinkoisena päivänä kuvata Hulia, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ei ollu handleria...

"Huli, korvat ylös!" - "Ei kiinnosta..."

"Huli, katso!" - "Tää ruaho on hyveeee..."

"Huli, katso! Katso!" - "Kroooh..."

Palkinnot oli mukavat! Saatiin oma VSP-pokaali (kuvassa pienempi), kaksi pientä Muumi-pyyhettä PU1-sijasta, yksi isompi Muumi-käsipyyhe VSP:stä, järjettömän iso koiranruokasäkki, VSP-kiertopalkinto (Islanninlammaskoirakello) ja paras Suomessa syntynyt uros -kiertopalkintopokaali. Lisäksi mukaan tuli kirjaset, joihin pitää laittaa Hugsin kuva ja tiedot.

Sadepäivän iloksi kiusasin väsynyttä Hulia vielä kameralla... Nämä on nyt tälläisiä "muuten vain kuvia".