Hugsi Husamus 1v!

Tänään on Hulin ensimmäinen syntymäpäivä!  

Onnea Huli! 

Kakkua en ole tehnyt, mutta ostin pojun lempiruokaa (Cesarin kanaa & porkkanaa) ja lempparipuruluita. Aamulla lauloin Hulille Paljon Onnea Vaan, jonka aikana poju katsoi pää kallellaan ja lopuksi antoi pusun. :D On se ihana. <3

Eilinen olikin jännä päivä. Nukuttiin myöhälle (niin kuin nyt joka aamu) ja mentiin sitten päivällä Pappilankankaalle lenkille. Paikka on siis Teuvalla, ja siellä on mukavat lenkki-/hiihtopolut. Lenkki, joka tehtiin, tuntui tosi lyhyeltä, vaikka muistelin sen olleen ala-asteella hirmuisen pitkä hiihtää. Asenteesta kiinni? ;) Siispä jatkettiin vähän pidemmälle ja sain pulssinkin lopulta nousemaan kavutessani niitä mäkiä ylös. Reipas lenkkeilijä minä! Huli sai juosta enimmäkseen vapaana, kun paikalla ei ollut ketään muita, ja saikin ajoittain hepulin vapauden tunteesta. :D Onneksi en muistanut ollenkaan hirvikärpäsiä, koska muuten en olisi sinne lähtenytkään.....

Heti kotiin päästyämme alkoikin sataa ja mietin, kannattaako sellaisella säällä lähteä mihinkään mätsäriin. Sade kuitenkin taukosi ja äiti lähti meidän kannustusjoukoiksi ja kuskiksi. Koiria näytti aluksi olevan tosi vähän, mutta loppujen lopuksi pentuja oli jopa 21. Äiti oli ihan tohkeis, kun ei ollut nähnyt ennemmin niin paljon erilaisia koiria, eikä ollut käynyt ennemmin mätsäreissä. Lapsi & koira -kehä oli kyllä aika hellyyttävä, ja tietysti myös pentukehä.

Meidät otettiin pareittain kehään ja saatiin pariksi Shih Tzun pentu. Se oli kyllä just vasta saanut rokotteet, kun oli niiiiin pieni tapaus. Huli meni taas mainiosti vierellä ja seisominenkin sujui suht hyvin. Juusto oli jälleen kerran avainsana! Tuomari sitten sanoi, ettei osannut millään päättää meidän välillä, ja lopulta tokaisi: "ikä voitti nyt tämän". Eli saatiin sininen nauha. Ikärasismia! :D

No sittenhän alkoi sataa. Ja tuulikin siihen päälle. Äiti seisoi kuin tatti kentän reunalla huppu päähän tiukasti vedettynä ja silmälasit sadepisaroita täynnä. Kävi melkein sääliksi, mutta ilmeisesti äipälllä ei ollut kylmä ja jaksoi kyllä kannustaa meitä koko ajan. :) Jouduttiinkin kauan odottelemaan ensimmäisen kierroksen loppumista, ja pohdin, ettei me Hulin kanssa kyllä mistään huonoimmasta päästä oltu. Siinä muita katsellessani myös huomasin, miten Huli onkin kehittynyt. Ekassa mätsärissä keväällä Huli hyppiäpomppi tai kääntyi katsomaan takanatulevaa koiraa, ja nyt se kulki kehässä kuin unelma. Olen huomannut, että kehän koolla on myös huomattava merkitys. Huli ei kuitenkaan kovin pieni ole, joten se tarvii tilaa päästäkseen kunnolla liikkeeseen, ja parissa mätsärissä mulla on melkein keittänyt, kun ne tunkee samaan pieneen kehään 15 koiraa...

Lopulta siniset pyydettiin kehään uudestaan ja tuomari jakoi vielä pienet ja isot erikseen. Hulin pylly taas alkoi painaa seisottamisessa, mutta vierellämeno sujui vieläkin tosi hyvin. Kun tuomari sanoi "mä otan tästä nyt neljä", ja ekana osoitti meitä, luulin, että se otti neljä kerrallaan menemään vielä kehän ympäri. Mutta kun meidän vieressä ollut tyttö hihkaisi "JES!" tajusin, että oltiinkin neljän parhaan joukossa! Ja taas seisottiin ja Huli onneksi himoitsi juustoa. Tuomari osoitti neljänneksi jonkun toisen ja sitten kolmanneksikin jonkun toisen. Kerkesin just tajuta, että oltiin Hulin kanssa kahden parhaan joukossa, kun se osoitti viereisen tytön labbiksensa kanssa kakkoseksi ja JEEEEE! Oltiin ekoja! Jippiiii! Hyvä Huliiii! Vuhuuuuuuu!

Jäätiin vielä sitten odottamaan, onko lopuksi Best In Show, mutta se olikin vain punaisen nauhan ykkösille. BIS1 oli ihana sekarotuinen (saksanpaimenkoira-collie?), toisena snautseri ja kolmantena pennuista ihanaihana Welsh Corgi Pembroke. :)

Palkinnoksi tällä kertaa saatiin säkki HauHau -ruokaa, pokaali, Royal Canin-näytepussi ja herkkutikkuja. Yritin jälleen ottaa Hulista ja sen palkinnoista edustavan seisontakuvan, mutta pojulla ei ollut enää energiaa seistä tai olla edes paikallaan. :D

Tänään ajellaan illalla takaisin Vaasaan ja lauantaina onkin sitten ajamista Piikkiöön paimennustestiin.