Seuraava harjoittelu on nimeltään Hoidon ja huolenpidon työssäoppiminen, eli periaatteessa olisin voinut mennä vaikka keskussairaalaan tai terveyskeskuksen vuodeostastolle. Mutta koska Seinäjoki on 80 kilometrin päässä, ja Teuvan tk ei kiinnosta, niin menen sitten vanhusten hoitokotiin. Alkaa jo vähän jänskättää... Pitäis soitella sinne ja mennä etukäteen vähän tutustumaan jo paikkaan. :)
Hulille kuuluu aivan hyvää. Kaveria se kaipaa edelleen. Koirapuistoiluun ja ennen kaikkea Nelli-kaveriin tottunut Huli ei millään saa kävely- ja pyörälenkeillä purettua kaikkea energiaansa. Illalla se tuo vuorotellen palloa ja pehmokoiraa, ja oon huomannut, että eroahdistustakin on ilmassa. Ainahan tuo on perään haukkunut jonkun verran, mutta täällä uudessa kodissa se haukkuu kovempaa kuin Vaasassa. Ja kun se oli mun vanhemmilla pari päivää hoidossa, se oli ollut levoton, syönyt tosi vähän ja ripuloinutkin. :(
Hetkenhän me mietittiin, otetaanko Hulin poika meille, mutta käytännössä se oli tällä hetkellä vaikeaa. Sehän on selvä asia, ettei Huli jää meidän ainoaksi islikseksi. Niin kovasti ollaan tähän rotuun rakastuttu. <3 Mutta nyt kun katsoo tuota loputonta leikkijää, niin kyllähän se oma poika varmaan olis Hulin mielestä ollut kiva kaveri. :) Toivottavasti Huli kelpais vielä toisenkin kerran jollekin sulhaseksi, niin jos sitten...? Tällä hetkellä Hugsin pitää siis vain tyytyä meihin ihmiskavereihin ja lenkkeihin...
Ihanaa kun nyt vihdoin on tullut vähän pakkasia. Tykkään paljon enemmän syyspakkasista ja viimeisistä aurinkoisista päivistä, kuin harmaista sadepäivistä. Hulin kanssa odotellaan jo kovasti lunta! :)
Jaha, nyt tuo karvakaveri tuli sohvalle mun viereen istumaan. Se vaatii näköjään huomiota... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti