Vähä muutaki

Huli on alkanu ihan vahingossa kulkemaan vierellä lenkillä. Oon aina kehunut sitä ja antanut herkkuja, jos se on vahingossa tullut hetken vierellä, ja nyt keskimäärin 50% matkasta se kulkee hienosti! Se hienosti katselee mua ja odottaa kehuja ja herkkuja etenkin. :) Kuinkahan kauan tämä hieno vaihe vain kestää? :D Kyllähän se tietysti vielä enimmäkseen kulkee niinkuin normaalit pennut. ;) Eli poukkii mihin vain, käy välillä lumipesulla ja yhtäkkiä juoksee ku hullu eteenpäin niin, että lopulta hihna loppuu ja pieni koira melkein lentää ympäri. :o Aika rajua menoa kyllä välillä on, mutta sitten taas se yhtäkkiä muistaa, että herkkuja ja hyvää mieltä saa, kun kävelee äiskän vieressä. :) Ja vierelläkulkemisesta voi vain haaveilla, jos lähellä menee ihminen tai koira...

En tiedä alkaako tuolla pojalla olla joku varhaismurrosikä, kun se nostelee niin rehevää koipea (välillä ei edes tuu pissaa) ja aivan kuin ihan piiiiikiriiiikkisen se olis rauhoittunu. Onhan sillä niitä hullutuskohtauksia vieläkin, mutta nyt se on alkanut tykkäämään myös vain siitä, että sitä rapsutellaan. :D Ja eilen se halus koko ajan sohvalle meidän kanssa, vaikka ennemmin se melkein halus aina nopeaa sieltä pois. (poju ei siis vielä pääse itse sohvalle hyppäämään)

Teuvalla se oli kyllä ihan pöhkö, puri mm. Mamman sukkia ja juoksi ihan hulluna sohvaa ympäri. :D Mun velikin ihmetteli monesti, että "Miten se vieläkin jaksaa?". :D Huli alkoi vähän mun veljeä pelätäkin, kun se oli niin tomerana aina kieltämässä Hulin pienenkin yrityksen tehdä jotain väärää. Pelosta ei opi mitään muuta kuin huonoja juttuja, ja yritin tätä veljellenikin sanoa. Kyllähän Huli tietysti tottelikin, kun sille sillätavalla sanottiin, mutta en vain näe pelokkaassa koirassa mitään hyvää... Ja pennullehan on aika turha möykätä puremisesta, kun se on sen tapa kokeilla asioita, ja muutenkin se ottaa vielä kaiken leikkinä. Kyllä mekin sitä kielletään puremasta, mutta aina pitäis heti hoksata antaa sille sitten se korvaava pureskeltava juttu tilalle.

Tänään käytiin näyttämäs Hulia mun työpaikalla, ja sehän sai kovasti kehuja kaikilta. ;) Pidin poikaa vain sylissä, ettei tuu vahinkoja, mutta Huli vain ei oikein arvostanu sitä, kun olis tietenkin halunnu nuolla kaikkien niiden ihmisten naamat ja tutkia muutenkin paikkoja. :D Sen jälkeen mentiin käymään Mustissa & Mirrissä, ja ostin jouluisen possulelun pojalle ja herkkuja. :) Kaupantäditkin ihasteli poikaa, ja oli taas vähä vaikea pitää sitä sylissä, kun olis ollut niin kovasti menossa. Katseltiin valjaita, mutta tulin siihen tulokseen, että kannattaa vielä odottaa, että poika kasvaa, kun sitten voi joutua ostamaan heti isommat, ja ne pienet on sitten ihan turhat. Vähän sama juttu niiden turvavyövaljaiden kanssa, ja vieläpä se, että kuulemma ne ei sovi kaikkii autoihin. :/ Huono homma...

Btw, tätini höpisi, että olin laihtunu, ja nauroin sen ihan kumoon. Kävin kuitenkin sitten puntarissa huvikseni, niin hupsista, 4 kiloa on lähteny ihan huomaamatta. O_o Minä ku luulin, että mun farkut vain venyi, kun ennen ne sopi hyvin ja nykyään vain valuu päältä. :DD Nyt vain tuloo tämä Joulu, niin aika huonolta näyttää, että sais pidettyä tuon määrän pois, ennemminki taitaa tulla taas korkojen kans tilalle. x)